Itkettääkö?

Kerrassaan mainion jutun repäisevine otsikkoineen on kirjottanut Mikko-Pekka Heikkinen Hesarin sunnuntaiosioon. Jutun otsikko ja ingressi:

Tutkija: Kyynel televisiossa on kuin siemenneste pornoelokuvassa
Itkeminen on muuttunut tositelevisiossa pakolliseksi. Kyynelpisara tv-kuvassa on yhtä arvokas kuin siemenneste pornoelokuvassa, sanoo mediatutkija.

Eräästä kuuluisimmista ja julkisimmista itkuista Heikkinen kirjoittaa:

- Valtakunnan ykkösnimistä ikimuistoisimmat tv-itkut tirautti Jyrki Katainen. --- Kataisen tehtäväksi lankesi kertoa kansalle, että Kanervan täytyi erota virastaan.

- Sitten Kataisen ääni katkesi. Taukoa kesti melkein 20 sekuntia. Kataisen kasvot muuttuivat punaisiksi, kyynelet valuivat poskelle. Nenäkin meni märäksi.

- Sillä hetkellä leveni Jyrki Kataisen tie seuraavaksi pääministeriksi. Kataista oli kritisoitu heikoksi ja Sauli Niinistön varjostamaksi, [Elokuvatutkimuksen professori] Anu Koivunen muistuttaa. Ja nyt Katainen todisti olevansa niin vahva, että oli varaa vollottaa koko kansan edessä.

Jutussa todetaan, että kun nainen itkee, se johtuu siitä, että hän on nainen. Kun mies itkee, niin silloin kyseessä on jotakin suurta ja epätavallista.

http://www.hs.fi/sunnuntai/a1413603866797?ref=hs-top4-4

***

Tuota kiinnostavan hauskaa juttua lukiessani mietin myös, milloin olen itkenyt viimeksi ja miksi. Siitä ei ole kovin kauan. Oli kysymyksessä siunaustilaisuus. Äiti laski kukat kahden pikkulapsensa kanssa miehensä arkulle.

Huomaan liikuttuvani varsin herkästi erilaisista asioista, varsin pienistäkin. Se voi olla kaunis musiikki, hieno valokuva tai koskettava kertomus. Kyyneliin ne johtavat kohdallani varsin harvoin. Nuorempana tuli itkettyä varsin usein kun tuli koulussa turpaan ja muutenkin.

Milloin sinä itkit viimeksi ja miksi?

Itkin viimeksi oliko se perjantaina. Viime viikolla itkin muutenkin useampana päivänä (illalla nukkumaanmennessä, kotimatkalla, tiskatessa, yliopiston vessassa...) oman elämän surkeutta ja yksinäisyyttä. Ja oli viime viikon itkuissa myös kipu-itkuja kun lonkka päätti että sen tehtävä on krampata jalat alta. (Kyseessä siis viiltävä, sykkivä kipu joka pahimmillaan lamauttaa koko kipuilevan puolen kehoa ja oikeasti vetää jalat alta.)

Yleensä omat itkut on kytköksissä yksityiselämässä tapahtuviin juttuihin (tunne-itkuja ja terveydentilaan liittyviä kipu-itkuja), joskus itken myös lukiessa kirjaa tai katsoessa tv:tä tai elokuvaa. Minulla oli pitkä jakso kaksikymppisen paremmalla osiolla kun en itkenyt paljoakaan (itkin tarpeeksi tullessani kaapista ulos vähän päälle kaksikymppisenä), mutta sairastuttuani kroonisesti kivun aiheuttamat itkut avasi portit tunne-itkuille. En häpeä itkua, mutta eniten ahdistun ilmeisesti masennuksen aiheuttamista itkunpyrähdyksistä, jotka saattaa siis iskeä jopa julkisella paikalla.

No jaa...
Itse itken, kun "Hurjassa remontti", "Kadonneen jäljillä" tai jopa "Pomo piilossa" -ohjelmissa on onnellinen loppu; ja ainahan niissä on.

Ei itkun tuhertamisessa ole mitään vikaa.

Viimeksi muistaakseni loppukeväästä mummin hautajaisissa. Oli kova paikka kyllä, mutta onneksi ei haitannut arkun kantamista eikä tarvinnut lukea värisevällä äänellä adresseja...

Musta Barbaari (taiteilijanimi), oikealta nimeltään James Nikander (24 v.) on tullut julkisuuteen vauhdilla. Hän on nykyisin bodari, räp-artisti ja uskovainen. Hän on käynyt puhumassa koulukiusaamisesta ja toivoo voivansa puhdistaa maahanmuuttajien maineen. Ajankohtaisen kakkosen Koulukiusaamis-ilta toi näkyville herkän puolen hänen kertoessaan kiusatuksi joutumisestaan. Kyynelet tulivat tuossa hetkessä hänen silmiinsä. Tilanne oli tosi koskettava.

http://yle.fi/uutiset/tule_mukaan_a2_koulukiusaamis-iltaan_verkossa/7511444
26 minuutin kooste. Haastattelu, Musta Barbaari kohdasta 15:20

Tuosta esiintymisestä hänen suosionsa senkuin kasvoi. Suomen Kuvalehti (nro 43, 24.10.2014) teki hänestä hienon haastattelun viikon Hän. Mies pääsi kenties ensimmäisenä mustana tämän lehden kanteen ja vieläpä ilman paitaa! Hänen kuviaan voi katsella jutun esittelyssä SK:n verkkosivulla:
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/han/musta-barbaari-valilla-tekisi-mieli-nayttaa-keskisormea/

SK:n haastattelussa hän kertoo välittävänsä positiivisuutta ympärilleen ja auttavansa ihmisiä vaikkapa puhumalla koulukiusaamista vastaan. Hänet on huomattu monella taholla jopa häiriöksi asti. Häntä on houkuteltu jopa eduskuntavaaliehdokkaaksi. Jalat ovat kuitenkin vielä tukevasti maassa, koska hän ihmetteli mitä hän tekisi Arkadianmäellä, kun ei niistä asioista ymmärrä. Kyselijälle hän oli vastannut haluvansa vain bodata. Hän muuten voitti juuri fitness-kisoissa SM-hopeaa.

Mielenkiintoinen on myös hänen uskoontulonsa. Kodissa kirkko oli arvostettu. Hänet houkuteltiin käymään helluntalaiseen Salem-seurakuntaan. Yhdessä seurakunnan tilaisuudessa hänestä tuli uskovainen. Kiinnostavaa Nikanderissa on se, että hän näyttää oikeasti toteuttavan uskoaan Ison Kirjan periaatteiden mukaan, jakaen sympaattisesti lähimmäisenrakkautta ja huomiota sorretuille ja kiusatuille. Empatia on hänen ominaisuutensa jouduttuaan itse kokemaan kiusaamista mm. ihonvärinsä vuoksi. Enemmän tuon kaltaisia uskovaisia näkyville. Äänekkäitä heidän vastakohtiaan on aivan liikaa. Nikander ei mainitse puolella sanalla tuossa haastattelussa, kuinka hän suhtautuu seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin. Vanhat helluntailaiset ovat tunnetusti kovastikin vastaan. Ehkäpä sielläkin on muutosta tapahtumassa nuorten mukana.

SK:n jutun perusteella minulle tulee vaikutelma, että Nikander on kovien haasteiden edessä. Hän toteaa haastattelun lopussa: "En mä tiedä, mitä tässä pitäisi tehdä. Oon jotenkin hukassa." ja siirtyy heti tuon lausuttuaan myönteisempiin asioihin.
Mietin hiukan huolestuneena kestääkö hänen päänsä tuossa myllytyksessä. Hän tarvitsisi nyt tuekseen kokeneen managerin.

***

Nikanderin haastattlun luettuani tuli mieleeni, että mitäpä jos etsittäisiin jostakin itkeskelevä homo. Hän menisi julkisuuteen tekemään PR:ää sateenkaari-ihmisten puolesta Nikanderin mallin mukaan.

Josta tuli mieleen et viimeksi taisin tirauttaa samaa ohjelmaa katsoessani. Syy oli kuitenkin toinen tarina, kun tatskattu keesipää kertoi tarinansa. Liippaasi liiankin läheltä..

Rohkea tyyppi, propsit hälle.

Mainitsin edellisessä sanomassani, että
Vanhat helluntailaiset ovat tunnetusti kovastikin vastaan. Ehkäpä sielläkin on muutosta tapahtumassa nuorten mukana.

Vahvistusta ajatukselleni löytyy. Siis että ääriuskonnollisissa piireissä on nuoren polven taholla tapahtumassa muutos liberaalimpaan suuntaan. Viime heinäkuun jutussa Politico Magazine kertoo, että evankelikaalit ovat muuttamassa mielipidettään suhtautumisessa homoavioliittoihin. Vielä kannattajien joukko ei ole suuri, mutta se on selvästi kasvamassa.

Tuon kirjoituksen mukaan äärikristilliset poliittiset ryhmät, kuten pahamaineinen Focus on the Family -järjestö ovat käytännössä lopettaneet kampanjoinnin homoavioliittoja vastaan. Ne keskittyvät nyt suojaamaan kristillisiä yrityksiä, ettei niiden tarvitsisi esimerkiksi leipoa hääkakkuja homohäihin. Yksi tällainen yritys sai äskettäin tuomiona mittavat vahingonkorvaukset syrjinnästä. He kieltäytyivät uskonnollisiin syihin vedoten valmistamasta kakkua samaa sukupuolta olevan parin häihin. Yritys on käytännössä konkurssissa.

Republikaanipolitikot ovat alkaneet tehdä myös väliä änkyräuskovaisiin ja heidän periaatteisiinsa. Sellainen ei tuo enää lisää ääniä vaaleissa.

Lehden juttu löytyy osoitteesta:
http://www.politico.com/magazine/story/2014/07/evangelicals-gay-marriage-108608.html#.VEvvtJUcSUm

Näkyvä muutos alkoi ehkä nuoren miehen, Matthew Vinesin pitämästä yli tunnin mittaisesta puheesta kirkossa. Sen otsikkona on Raamattu ja homoseksuaalisuus. YouTube-video sai heti valtavan suosion, vaikka se on pelkkää puhetta, joka on kuvattu yhdellä kameralla ilman mitään lisäefektejä ja musiikkia. Vines tutki pari vuotta eri tutkijoiden tekstejä. Mukaan mahtui myös Martti Nissinen, jota hän lainaa suoraan muutamassa kohdassa. Puheen viesti on vaikuttava, vakuuttava ja koskettava. Katsottuani videon ensi kertaa sen julkistuksen aikaan liikutuin vahvasti.

Tuota kuuluisaksi tullutta tallennetta on katsottu jo yli 800 000 kertaa.
https://www.youtube.com/watch?v=ezQjNJUSraY

Itse itkin kun kuulin joitakin koskettavia vetoomuksia tasa arvoisen aviolain puolesta eduskunnassa tänään tosin en jaksanut katsoa kuin 19 asti.

Huomenna itken klo 13 jälkeen lisää toivonmukaan ilosta.

Viimeksi itkin viime talvena isoäidin hautajaisissa. Noin yleensä liikutus vesittää silmäni kuitenkin melko helposti ja rupeaa niiskututtamaan, muttei se itkua oikein ole. Edellinen katseen huolella vesittänyt suurehko tunnekuohu oli se, kun Viron parisuhdelakiäänestyksen tulos oli varmistunut ja luin FB:sta ihmisten ilon ilmauksia.

Tänään itketti, kun kansalaisaloite tasa-arvoisesta avioliittolaista menestyi eduskunnassa.
Juhlin tapahtumaa mieheni kanssa juomalla teetä ja syömällä mustikkapaakkelsin.

Tasa-arvoinen avioliitto, ensimmäinen sen hyväksyvä päätös Eduskunnassa ilosta itk... tai oikeammin liikutuksen riemuna tulvehti.
Tunsi oikeutusta niille 1050 homomiehelle, lesbonaiselle, biseksuaaleillekin, jotka Suomen itsenäisyyden alkuajoista, ennen vuotta 1971 joutuivat vankilaan rakasteluistaan. Ehkä tajusi myös samalla jotain siitä, mitä Suomessa emotionaalisseksuaalivähemmistöihin kuuluvat ihmiset tunsivat helmikuun 1. pv 1971, kun he saattoiva herätä päivään, jolloin heidän - ja siis meidän - rakastelusta, rakastamisesta ei voitu tuomita enään vankilaan Suomessa.

Samalla myös perjantaina, aika väistämättä ajatukset kulkivat myös meidän homojen vainoihin Venäjällä, Nigeriassa, Iranissa, Ugandassa, Kolumbiassa ja muualla. Tasa-arvoisen avioliittolainsäädännön myötä samalla korostui yhteisen työmme tarve Rakkauden puolustamiseen muualla, "kanssaveljiemme ja kanssaisartemme" pelastamiseksi vainoilta ja jopa kuolemalta, syytettyinä turhaan siitä että Rakastavat ja Rakastelevat.

Tuolla JuhaniV:n kertomassa SK:n jutussa "mukavasti kerrottu" että James Nikander "asuu veljensä ja kaverinsa kanssa".

Ihan mukava kuva Mustasta Barbaarista, Flow-festareilta 2013 https://farm8.staticflickr.com/7437/9478046651_383ddf0fe7_o.jpg

Musta Barbaarihan oli viime la-iltana mukana Putouksessakin, Kissi Vähä-Hiilarin esityksessä.
Antti ja Jameshan ois kyllä ihan ihq pari.