Miten tän asian avaisi? Olen gay nainen. Joskus parikymppisenä aloin asiaa miettiä itsekseni ja mulla kesti melkein pari vuotta ymmärtää ja hyväksyä asia ja lopulta tulla kaapista. Se oli helpottavaa lopulta ymmärtää itseään ja kaikki kävi järkeen. Oli sellainen tunne, että tällanen mä oon aina ollu, en vain tajunnut sitä aikaisemmin.
Seurustelin naisen kanssa ja asuttiinkin hetki yhdessä. Tuli ero. Ei se mitään. Mulla on sen jälkeen ja ennen sitä ollut jotain pientä naisten kanssa, muttei muit naiseni ole koskaan seurustelun tasolle päässeet.
Olen ollut sinkkuna pari vuotta ja nyt yli vuoden täysin ilman mitään.. ei uusia tuttavuuksia, ei suudelmia, ei seksi.. ei naisia. En ole koskaan ollut kiinnostunut oman kaupunkini homo-piireistä, enkä halua niihin osallistua sen enempää. Mulla ei ole gay-kavereita naisista. Olen aikaisempien suhteideni naiset löytänyt merkillisten yhteensattumien kautta muista kaupungeista. Olen vähän seikkailijakin enkä osaa ottaa omalla paikkakunnallani asuvia lepakoita tosissaan.
Olen siis ihan omasta tahdosta pitänyt itseni etäällä piireistä ja naisista ylipäätään. Viimevuonna kävin läpi, monien kuukausien ajan, ajatusta "voisinko olla ihan vaan tavallinen hetero?" Heterona ois helpompaa. Kaikki asiat laissa ja arjessa ja näin päin pois on suunnattu heteroille. Mua on raivostuttanut aina kaikki ne suuret asiat, etten muka ole lain tai jumalan tai yhteiskunnan edessä saman arvoinen heteronaisen kanssa. Mun toleranssi naisten välisiin (ja kaikkien ihmisten) draamaskenaarioihin on olematon ja tämä edesauttoi ajatusta "minustako heteroksi." Kävin jopa niin pitkällä pohdiskeluissani, että menin sänkyyn miehen kanssa.
Ajatukset ovat pitkään pyörineet siinä, että miehen kanssa olis helpompaa. Miehen löytäis helpommin. Miehen kanssa elämän perusasiat sais hoidettua helpommin... Naurahdan tälle ajatukselle, vaikka tiedän ajatelleeni juurikin niin haudanvakavasti mahdollisuuksiani heterona kuin aikoinaan kävin läpi itseni hyväksymisen homona.
En koe identiteettini olevan hakusessa tai hukassa. Miehet ei sytytä vaikka kuinka yrittäisin. Vaikka kuinka haluaisin olla hetero, en minä sellaiseksi voi vain muuttua. En tunne olevani hukassa. Enkä koe ahdistusta aiheesta. En tunne vetoa miehiin ja samalla kiinnostukseni ja haluni naisia kohtaan hiipuvat. En ole aseksuaali, haluan kyllä seksiä. Olenko mä yhtään mikään?? En pidä kategorisoinnista, mutta tässä kohtaa olisi ihan kiva edes vähän saada vihiä, mikä on hätä?
Onko täällä jollain samanlaisia tuntemuksia? Homoja jotka haluaisivat olla heteroja? Ihmisiä jotka eivät tunnu kuuluvansa mihinkään ryhmään. Olen sinkku omasta tahdostani, enkä etsi yhtään mitään enkä ketään, mutten tahdo olla tunteenton erakkokaan. En halua väkisin järjestää mitään toimintaa elämääni. Haluan vaan ymmärtää.
Seurustelin naisen kanssa ja asuttiinkin hetki yhdessä. Tuli ero. Ei se mitään. Mulla on sen jälkeen ja ennen sitä ollut jotain pientä naisten kanssa, muttei muit naiseni ole koskaan seurustelun tasolle päässeet.
Olen ollut sinkkuna pari vuotta ja nyt yli vuoden täysin ilman mitään.. ei uusia tuttavuuksia, ei suudelmia, ei seksi.. ei naisia. En ole koskaan ollut kiinnostunut oman kaupunkini homo-piireistä, enkä halua niihin osallistua sen enempää. Mulla ei ole gay-kavereita naisista. Olen aikaisempien suhteideni naiset löytänyt merkillisten yhteensattumien kautta muista kaupungeista. Olen vähän seikkailijakin enkä osaa ottaa omalla paikkakunnallani asuvia lepakoita tosissaan.
Olen siis ihan omasta tahdosta pitänyt itseni etäällä piireistä ja naisista ylipäätään. Viimevuonna kävin läpi, monien kuukausien ajan, ajatusta "voisinko olla ihan vaan tavallinen hetero?" Heterona ois helpompaa. Kaikki asiat laissa ja arjessa ja näin päin pois on suunnattu heteroille. Mua on raivostuttanut aina kaikki ne suuret asiat, etten muka ole lain tai jumalan tai yhteiskunnan edessä saman arvoinen heteronaisen kanssa. Mun toleranssi naisten välisiin (ja kaikkien ihmisten) draamaskenaarioihin on olematon ja tämä edesauttoi ajatusta "minustako heteroksi." Kävin jopa niin pitkällä pohdiskeluissani, että menin sänkyyn miehen kanssa.
Ajatukset ovat pitkään pyörineet siinä, että miehen kanssa olis helpompaa. Miehen löytäis helpommin. Miehen kanssa elämän perusasiat sais hoidettua helpommin... Naurahdan tälle ajatukselle, vaikka tiedän ajatelleeni juurikin niin haudanvakavasti mahdollisuuksiani heterona kuin aikoinaan kävin läpi itseni hyväksymisen homona.
En koe identiteettini olevan hakusessa tai hukassa. Miehet ei sytytä vaikka kuinka yrittäisin. Vaikka kuinka haluaisin olla hetero, en minä sellaiseksi voi vain muuttua. En tunne olevani hukassa. Enkä koe ahdistusta aiheesta. En tunne vetoa miehiin ja samalla kiinnostukseni ja haluni naisia kohtaan hiipuvat. En ole aseksuaali, haluan kyllä seksiä. Olenko mä yhtään mikään?? En pidä kategorisoinnista, mutta tässä kohtaa olisi ihan kiva edes vähän saada vihiä, mikä on hätä?
Onko täällä jollain samanlaisia tuntemuksia? Homoja jotka haluaisivat olla heteroja? Ihmisiä jotka eivät tunnu kuuluvansa mihinkään ryhmään. Olen sinkku omasta tahdostani, enkä etsi yhtään mitään enkä ketään, mutten tahdo olla tunteenton erakkokaan. En halua väkisin järjestää mitään toimintaa elämääni. Haluan vaan ymmärtää.