tässä nyt jotain avautumista mun henk.koht tunteista ja mun elämäst :/

joo oli pakko alkaa tänne vaan avautuu, joka ilta saa vittu itkee ittesä unee, mikä vittu on, miks kaikki ihmiset kattoo et mä oon joku saatanan hirviö? mä en päälleppäin näytä miltään hirviöltä?! mä oon vittu ihan normaalin vitun näköinen ihminen! ja ehkä omastamielestä söpö tai komeakin! mikä vittu siinä sit on että just ku oon niin saatanan sosiaalinen ja seurankipeä ja tämmöne ni sit just minä! oon se joka on se fucking forever alone bout to suicide hä ? !

Kohta jo vuoden ajan on vaivannu ihan HELVETISTI tää perus parisuhde asiat, niin monesti ku näkee homo pareja nuorempia ja vanhempia kävelemäs tuol kaduilla ja kaikkee tämmöstä ja tuntuu että joka vitun ikinen mahollinen saatanan voima täs maailmas koittaa estää mua saamasta minkäännäköstä parisuhdetta toisen homovitunpojan kanssa!..

mä oon ajoittain hyvinkin syvästi masentunu just täst asiast ku en oo koskaan ollu minkäänlaises parisuhtees ja oon viel neitsyt ja oon jo 18vee, nykymaailmassa kun vittu jo 12vuotiaat nussii ja vittu kaikkee ni kyl se alkaa pikkase hei tuntuu tuol päässä ja pikku hiljaa sekoo.

masentuneena ollessa pää sekoo aina tiettyyn pisteeseen asti kunnes alkaa viiltelemään itteään =

1 osa päästä sanoo= tapa ittes et sä ketään saa kuitenkaan miks sä tuhlaat elämääs siihe? elämä on turhaa ilman rakkautta, oothan sä itekki nähny ku kaikki pistelee seurustelustatuksiaa ja naimisii menojaa vaikka facebookissa kuukauden välein.

2 osa päästä sanoo= sinuna en menis tekee mitään tyhmää ku eihän sitä tiiä jos viel joskus tulis joku..

3 osa päästä sanoo= viittu mieti ny taas hetki ennenku aiot taas tuhlata aikaas tääl maanpäällises helvetissä, mieti onks se nyt sit kauheen kivaa joskus kolmekymppisenä jos ees silloinkaa ni ekaa kertaa vittu harrastaa seksiä jonku kanssa? hä ? oisko se kiva? ''ahaa joo joo, siis tältä se tuntuu, kiva kiva hyvä hyvä''

tuleva kesä tulee masentaa mua varmasti miljoonia kertoja ja mua oikeesti pelottaa et mun päähajoo niin et mun maanpäällinen vaellus loppuu.
yksinäisenä sä kasvat lapsuuden, yksinäisenä sä kuolet

olet vasta 18 ja koko elämä edessä. Nauti elämästä ja ala kehittämään omia kykyjäsi. Yrit kehittää myönteisempää elämänasennetta ja keskity vahvuuksiisi enemmän kuin vikoilemiseen. Ota rennompi asenne. Hanki hyvä työ. Muista, että kun perusasiat ovat kunnossa, niin siitä se lähtee.

Aloittajan tunteet ja ajatukset tunnistan itsessäni tosi hyvin, se on ihan oikeasti tosi vaikeaa jollei ole piireissä niin löytää nuoren homppelin omaa ikäluokkaa olevaa kumppania koska porukka kaapissa ja ei oikein löydä vain sitä oikeaa.

Sun kannattaa nyt ensin ottaa yhteyttä kuntasi terveysasemalle ja selittää että sinulla paha olla ja tarvitset akuuttiajan ja siellä sitten pitäisi sinulle saada lääkitystä ja toivonmukaan myös jotain terapiaa ja keskusteluapua.

Minusta on tosi ihmeellistä että meidän kaltaisia on paljon jotka ovat yksinäisiä ja miettivät itsemurhaa mutta sitten voi jopa muutaman kilometrin päässä joku jolla sama olo ja sama yksinäisyyden tunne mutta ei vain kohtaa nettiä kannattaa käyttää kumppanin etsimisessä esim suomi24, qruiser(hlbt ihmisille tarkoitettu palvelu) tai iskuri(enemmän tosin taitaa olla yhdenyön juttujen hakua mutta olen itse treffannut muutamia tyyppejä sieltä ja yhden kanssa olisi voinut tullakin jotain jollei hän olisi niin kaapissa..)

En siis itse kuulu mihinkään seksuaalivähemmistöön, mutta uskallan kommentoida silti. Ei se heterollakaan aina niin helppoa ole. Voi olla ylipainoinen, velkainen, yh-äiti, mitä tahansa, mikä ei ole suosittua, in ja pop. Myös heterolla voi olla kokemuksia hylkäämisestä, rakkauden puutteesta. Kuuntele Juha Vainion laulu "Sellaista elämä on", ja usko minua, mikään ei tässä maailmassa ole sen arvoista, että itseäsi viiltelet.

Ajattele, mitä Conchita yrittää kertoa. Lue vaikka hänen haastattelujaan. Elämä vaatii rohkeutta ja uskallusta. Conchita kertoi myös omista kiusaamiskokemuksistaan, mutta silti hän ei antanut periksi. Siinä hieman mallia. Ota joskus sellainen asenne, että ne negativiset puheet päässäsi ovat bullshittia ja valhetta. Älä usko niitä. Voi jo silloin paljon paremmin.

Toinen juttu on, että pitää ottaa vastuu omista teoistaan. Pitää ottaa vastuu omista valinnoistaan. Jos haluat jotain muutosta, niin pitää keskittää voimavarojaan sen tekemiseen eikä ruikuttaa rannalla, koska näitä rannalla ruikuttajia on paljon. Muutos vaatii uskallusta. tarkoitaa, että ottaa kohtalon omiin käsiinsä eikä ole mikään ajopuu.

Voit kaiken minkä haluat. Mitä siis haluat?

Kolmoisriitti neuvosi mitä tähän ketjuun olet laittanut eivät ole kauhean hyviä masentuneelle, jos itse olisin ketjun aloittajan tilanteessa ilman lääkitystä niin ei kauhean hyvä olo jäisi viesteistäsi: painostusta, syyllistämistä ja toteat vain että olet vain 18 v ja sitten pitäisi itse vain omaa asennetta muuttaa positiivisemmaksi, voin kertoa että masentuneelle ei auta mikään ajattele positiivisesti yms vaan se pahentaa oloa, voin sanoa tämän omakohtaisesti ja myös muutaman tuttuni kanssa jonka kanssa masennuksen vähättelystä puhuttiin, heiile ollaan sanottu että nouset vain sängystä ylös ja menet kouluun ja sitten kun ovat menneet kouluun on tullut negatiivista että olet ollut paljon poissa jolloin masentuu vielä enemmän.

Iso osa ihmisistä eivät ymmärrä masentuneita ja voivat vahingoittaa tietämättömyydellään paljon.

"mä oon ajoittain hyvinkin syvästi masentunu just täst asiast ku en oo koskaan ollu minkäänlaises parisuhtees ja oon viel neitsyt ja oon jo 18vee, nykymaailmassa kun vittu jo 12vuotiaat nussii ja vittu kaikkee ni kyl se alkaa pikkase hei tuntuu tuol päässä ja pikku hiljaa sekoo. "

Mielestäni ihan rakentavaa palautetta, jota Kolmoisriitiltä saatiin. Mene ja tee elämän mukana! Tuttavat, jotka eivät ole tehneet, ovat edelleen yksinäisiä, odottavat sitä oikeaa, ja ovat entistä rajoittuneempia. Älä odota!

Minun neuvoni oli paljon paremmat: terveyskeskukseen saamaan lääkitystä yms apua ja sitten kun parempi olo niin nettideittipalveluun ilmoitusta ja etsiskelee sieltä.

Edit nimenomaan jos jää kotiin ja ei ole nettideittipalvelussa ei kyllä löydä kumppania kovinkaan todennäköisesti.

"mä oon ajoittain hyvinkin syvästi masentunu just täst asiast ku en oo koskaan ollu minkäänlaises parisuhtees ja oon viel neitsyt ja oon jo 18vee, nykymaailmassa kun vittu jo 12vuotiaat nussii ja vittu kaikkee ni kyl se alkaa pikkase hei tuntuu tuol päässä ja pikku hiljaa sekoo. "

Et oo varmaan todellakaan maailman ainoo 18-v., joka ei oo vielä nussinu, joten häntä pystyyn äläkä murehdi.

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/05/23/masennuspotilaat-vuosia-laakkeiden-armoilla?fb_action_ids=10203738518041600&fb_action_types=og.recommends&fb_source=other_multiline&action_object_map=%5B694499267282374%5D&action_type_map=%5B%22og.recommends%22%5D&action_ref_map=%5B%5D

Masennuksen hoito on biokemiallista bisnestä. Nuoren pitää varautua farmakologisten aineiden serotoniini, dopamiini, nor/adrenaliini, nikotiini yms. reseptorien salpauksen aiheuttamiin seurauksiin. Lääkkeet eivät pelkästään lievitä melankoliaa, vaan aiheuttavat monia hormonaalisia ja aineenvaihdunnan muutoksia. Ne saattavat yllättää, kun nuorella useat hormooneita tuottavat rauhaset ovat aktiivisimmassa vaiheessa.

Sitten on vielä sekin, että jos tai kun se yksi masennusta aiheuttava seikka korjaantuu, niin tilalle pulpahtaa uusi. Asioiden murehtiminen ja märehtiminen voi olla näköalattomuutta ja egosentrisyyttä, josta voisi yrittää kasvaa ulos. Jos maailma romahtaa siitä, ettei saa tietynväristä jäätelöä, niin kun suhteuttaa sen niihin miljooniin köyhiin, jotka kuolevat nälkään ja tauteihin ilman kunnollista hoitoa, niin aika pienestä on kiinni. Sen ei tarvitse olla niin. Ei turhaan tarvistsisi tuntea huonommuutta yhdestä seksistä. Onhan se totta, että homomiesten on vaikeampaa löytää seksikumppania, mutta se nyt vain on niin, kun eletään vähemmistönä eikä asia muutu miksikään. Sen voi vain hyväksyä.

Monessa parisuhteessa seksi kuolee sinne sänkyyn ja sama asia on edessä uudelleen. Mutta sen ei tarvitse olla sellainen asia jonka takia vetää itsensä narun jatkoksi. On myös paljon seksittömiä heterosuhteita.

Moralisointi ei nyt auta että jos on yksinäinen ja haluaisi seurustella ja muillakin ihmisillä on suhteita ja itsellä ei niin ei voi sanoa että kehitysmaissa kuollaan nälkään tai että venäjällä voi nettitreffin tapaaja olla homofobijoukko että nyt pitäisi vain olla onnellinen.

Minusta se mitä suurinosa ihmisistä kaipaa jotta pysyvät henkisestikin hyvässä kunnossa on hyvä parisuhde eli vaikka esim itselläni rahatilanne, asumis, ruoka, kaveri yms asiat kunnossa niin ei se poista sitä tuskaa kun ei voi saada toiselta ihmiseltä vastarakkautta ja aivan varmasti monilla sama tilanne, tosin monella esim minua heikompi tilanne eli ei kavereita, aivan liian pienet tulot ja muutenkin ongelmia ja sitten puuttuu hyvä parisuhde vielä lisäksi...

Itse olen myös osittain erimieltä tuosta että kun yksi masennuksenkohde korjaantuu tulee uusi koska ainakin itselläni moni asia korjaantunut esim nyt on hyviä kavereita ja mukavaa tekemistä niin ei ole tilalle tullut muuta, itselläni parisuhteen puutos aiheuttanut masennusta teini ikäisestä lähtien ja jos asialle käy hyvin niin en usko että uusia ainakaan niin merkittäviä juttuja tule että aiheuttaisivat pitkäaikaista masennusta, siis sellainen ns normaali asia.

Edit ja mitä tulee noihin masennuslääkkeiden haittoihin niin pitäisi sen lisäksi saada terapiaa jolla hoidettaisiin syytä mutta jos ongelmana on se että kumppania haluaa niin ei oikein voi auttaa tällä hetkellä muuten kuin sanoa mistä voisi ihmiskontakteja saada ja lääkkeet että olo tulee paremmaksi, mutta muuta ei asialle voi tehdä siis hoitohenkilökunta ainakaan ennenkuin muutaman kymmenen vuoden päästä tulee niin ihmismäisiä robotteja että niillä masentuneet voivat kokea parisuhdetta jotenkin...

Jos on masentunut koska ei suhdetta ja seksiä niin masenuslääkkeillä oloa paremmaksi ja sitten vain yrittää treffeille päästä pikkuhiljaa ja jos jossain vaiheessa kunnon suhde tulee ja parempi olo voi lääkettä vähentää/lopettaa.

nooniin, tjoo, eli yks masennuskohtauksista taas ja löytäessäni lepakkolaakson, purin pahan olon tänne :D

eli kärsin ajoittaisista masennuskohtauksista, ne tuntuu ain pahenevan kerta toisesa jälkee mut leikitään taas onnellisia että mitää ei oo viel sattunu semmost peruuttamatonta.

ja sitte toinen asia: mä en koska mihinkään lääkkeisiin, mä en aio mennä vapaaehtosesti laitokseen pakkopaidassa, ainoo mitä mä vapaaehtosesti teen on se että mä elän tän mun oman elämän just sillai miten mä itte haluan, elinpä vaikka sitten huomiseen tai muutamien kymmenien vuosien päähän.

olen muuten ollut useilla deittisivuilla, ja oon muuten edelleen, just kuten tuo qruiser. se kuitenkin tuntuu olevan vähän semmonen turha paikka koska siellä lymyää lähinnä antisosiaalisia homoja jotka ei vastaa muiden viesteihin eikä näin heihin saa kontaktia, ja sit taas deittisivut ruinaa kokoajan maksa tästä ja tosta niin voit tehdä ihan perusasioiksi luulemiasi asioita.

ja en, en ole vielä siinä pisteessä että oleskelen vain ja ainoastaan kotona 4seinän sisällä.

paljon on tullu vinkkejä ynnä muuta mutta en mä vaan nää tähän mitään muuta ratkasua ku et paha olo lähtee vaan 2 asialla, rakkaudella tai sit paratiisilla :D se on vaan se fakta mikä pitää ymmärtää ja mä pidän rakkausasioita hyvinki tärkeänä asiana mun elämässä, vaikka en oo koskaan päässykkää semmosii asioit kokemaa :/

Jollet ole vaaraksi muille ei sinua laiteta pakkopaitaan ja aikuinen joutuu osastolle ilman omaa tahtoa jos on vaaraksi muille ja jos ei halua eikä vaaraksi muille ei osastolle joudu, tosin vaikka haluaisikin voi olla hyvin vaikeaa päästä jos on "vain" masentunut tai itsetuhoinen tai miettii itsaria, ikävä kyllä.

Lääkkeitä ei kannata sen kummemmin karsastaa koska niistä on apua jos lääkäri määrää ja todetaan hyväksi lääkkeeksi itselle eli ei vaikeita sivuvaikutuksia. Otat varmaan särkylääkkeitäkin jos pää tai hammas tms särkee mutta samalla tavalla masennuslääkkeillä hoidetaan masennusta.

Parasta olisi tietenkin että masennuslääkkeitä tulisi käytettyä vähän ja terapiaa enemmän.

Sitä on turha pelätä että jos soitat terveyskeskukseen vaivastasi ja tapaat jonkun että ne laittaisi sinut jonnekin laitokseen varsinkaan jos et halua etkä muille vaaraksi. Ei kannata jäädä yksin näiden asioiden kanssa.

Itsekin kun olin viillellyt itseäni ja tukihenkilön kanssa mentiin psykiatrian polille ei kukaan puhunutkaan että tässä mitään osastolle pitäisi mennä vaan käytiin asioita läpi ja sain lääkettä jota otan tarvittaessa kun on tosi paha olo ja meinaan vahingoittaa itseäni.

Oletteko kuulleet tarinaa pojasta ja sudesta. Vanhassa opettavaisessa kertomuksessa nuori poika lähetetään kylästä vartioimaan lammaslaumaa. Jonkun aikaa hän jaksaakin olla silmä tarkkana ja pitää huolta, että lauma pysyy kasassa, niin ettei sudet pääse uhkaamaan niitä. Elo on kuitenkin melko yksitoikkoista ja pitkästyttävää, jos ei tule itselle mieleen mitään ajankulua, tutkia kasveja, luontoa tai tehdä vaikka pajupilliä, kuten suomalaisissa taruissa lammaspaimenet tapasivat tehdä. No, ajan saatossa yksinäisyys valtaa mielen, tunne siitä, että ei ole tärkeä. Vähän samaan tapaa, jos kukaan kaveri ei Facebookissa onnittelisi syntymäpäivänä.

Olisi edes, jotain, jolla saisi toisten huomiota. Poika päättikin huudella kovaan ääneen kyläläisille hälytyksen, että susi on lampaiden kimpussa. Kaikki kyläläiset tietysti tarinassa juoksivat auttamaan poikaa, joka kamppailisi sutta vastaan. Hikisinä ja hengästyneinä mäelle kiivettyään he huomasivat hälytyksen turhaksi. Lampaat ja paimen olivat kunnossa.

Pojalle ei kuitenkaan tullut muuta keinoa mieleen, kun hän taas koki olevansa hylätty ja yksinäinen. Hän huusi" SUSI, SUSI, TULKAA AUTTAMAAN!" Aikansa mäen päälle rampattuaan, kyläläiset eivät enää uskoneet poikaa. Järkevästi ajateltuna paimenhan olisi pitänyt laittaa muihin hommiin, koska tarina päättyy ikävästi.

Toimitin aikoinani ystävääni Meilahden päivystykseen lääkeintoksikaation vuoksi useita kertoja. Olin silloin tyhmä, kun suostuin ottamaan hänen kotiavaimensa. Hän aina soitti minulle ensin, kun uhkasi tehdä itsemurhan ja otti sen verran lääkkeitä, että pääsi vatsahuuhteluun, mutta ei ehtinyt kuolla. Minun tehtäväni tässä leikissä oli tulla sitten paikalle ja soittaa ambulanssi. Kerran olin hieman pidemmällä viikonloppuvapaalla, eikä puhelin ollutkaan käytössäni. Kotiin tullessani kuutelin vastaajan viestit ja päätin lähteä kaveria katsomaan. Hän olikin muuttunut SUDEKSI. Nojatuoliin vaipuneena, oksennuksen ja kusen peittämänä hän makasi sinisenä hiljaa.

Väitätkö rubix että joku täällä ranneliikkeessä olisi nyt huomiota hakemassa? Koska sinun viestisi ei oikein koskettanut tätä keskustelua.

Edit ja en tarkoittanut haukkua sinua ja ymmärrän miten huonossa asemassa olit kun toinen ei saanut hoitoa ja sinä jouduit häntä auttamaan vaikka se kulutti sinua ja turhauduit.

Tänä päivänä taitaa olla jopa vaikeaa päästä sisälle johonkin laitokseen hoitoihin. Jokainen laitospaikka maksaa yhteiskunnalle paljon. Sellaisen paikan saaminen on huolellisen harkinnan ja todellisen tarpeen takana. Siis turhaan sellaista pelkäät.

Rubixin viesti ei nyt tosiaan kovin hyödyllinen ollut, kun tässä tapauksessa ei ole ilmennyt mitään sellaista, että ihan huvin vuoksi vain huomiota hankittaisiin väärillä hälytyksillä.

Mitä ketjun aloittajaan tulee, niin jos oikein ymmärsin, on ongelma se, että hän ei ole kokenut mitään romanttista tai seksuaalista ja on 18-vuotias. Jos ongelma on tuo, niin se ei kyllä ole mikään itsemurhatason ongelma. 18 vuotta on vielä erittäin nuori ikä ja jos muut asiat ovat kunnossa eikä homous muuten paina tai tuota ongelmia, niin sittenhän asiat ihan oikeasti ovat ihan ok.

Niin no riippuu ihmisestä kuinka voimakkaasti ottaa sen asian, itse samassa tilanteessa olin 18 vuotiaana ja nyt 22 v ja vieläkin sinkku että en nyt lähtisi tohon "vasta 18v" koska ei näitä asioita tiedä millaisia ihmisiä tapaa netissä tai muuallakin, täysi ikäinen kun on kuitenkin paljon paremmat mahdollisuudet sitä kumppania löytää joten ei kannata nyt heittää pyyhettä kehiin, itsekään en ole onnistunut itseäni hengiltä saamaan vaikka olisi tosi huonoja oloja ollutkin enkä itse nyt koe ettei kumppanin löytyminen olisi mahdotonta, terapia auttanut minua etten joka päivä herää että "jaaha eipä ole vieressä poikakaveria taaskaan nukkumassa prkl"

Veikkaan että nykyään kun on enemmän homopareja näkyvillä eri paikoissa kokee moni nuori/nuori aikuinen seksuaalivähemmistöön kuuluva että kaikilla muilla on kumppanit ja ovat ainakin seurustelleet, siis sitä samaa heteroilla on ollut kauan aikaa, ongelmana tietenkin on heteroihin verrattuna se että voi olla että ympäröivä maailma ei ole niin positiivisesti suhtautuva jonkun homouteen ja se että potentiaalisia kumppaniehdokkaita vähemmän&vaikeampi tavoittaa on myös ongelma.

"Väitätkö rubix että joku täällä ranneliikkeessä olisi nyt huomiota hakemassa? Koska sinun viestisi ei oikein koskettanut tätä keskustelua."

"Edit ja en tarkoittanut haukkua sinua ja ymmärrän miten huonossa asemassa olit kun toinen ei saanut hoitoa ja sinä jouduit häntä auttamaan vaikka se kulutti sinua ja turhauduit."

Miten päättelit puppeliassi, että toinen ei saanut hoitoa? Voisiko myös päätellä, että toinen ei halunut hoitoa? Tarinat ovat siinä mielessä hyödyllisiä, että jokainen voi etsiä niistä omaan näkökulmaansa sopivia viisauksia, kukaan ei voi määritellä, mikä voi olla toiselle hyödyksi, itse sen tietää parhaiten. Siksi kokemusten jakaminen on tärkeää, terapiassakin sitä tehdään. Haetaan asioille uusia näkökulmia, vastakkaisiakin. Näitä nimitetään psykoterapiassa esimerkiksi kognitiivis-behavioraalisiksi, ratkaisukeskeiseksi jne. lähestymistavoiksi. Täällä voidaan olla käytännönläheisempiä.

Ja Is:lle tiedoksi, yksinäisyys ei ole koskaan huvia!

Onpas hurja ketju. Sitä itse mietin, että mahtaakohan se partnerittomuus sittenkään olla mielenterveysongelmien varsinainen syy. Ehkä oikeampi syy on epävarmuus oman henkilön kelvollisuudesta. On keinoja kehittää itsetuntoa. Kun viihtyy paremmin nahassaan, sillä pariutumisellakaan ei enää ole niin väliä. Tosin, maailmankaikkeuden edesottamukset tuntien, tuossa vaiheessa se partneri sitten jo viimeistään uikin liiveihin...

Yksinäisyyden tunteet voivat olla sietämättömiä, mutta kannattaa joskus pohtia mitä kaipaa, kun kaipaa ns. rakkautta. Mihin on valmis sitoutumaan?

Olen kokenut kerran sietämättömän masennustilan ja voin kertoa, että olisin ollut valmis mihin tahansa kunhan se menisi ohitse: se oli masennusahdistuskohtaus. Muistan, että se oli niin kauhea, että olin valmis hyppäämään ikkunasta. En tiedä, mutta esim. itsemurha saattaa olla sellaisessa tilanteessa impulsiivinen teko, ei siis mitään sellaista jota todella haluaisi tehdä. Uskonkin, että suurin osa itsemurhista voisi olla vältettävissä, jos pääsisi hetkellisestä umpukujatilanteesta ylitse( siis tunteesta, ettei ole ulospääsyä), mutta usein siinä tilanteessa ei kykene apua itse hakemaan. Sen jälkeen tein päätöksen, että aion selvitä tapahtui mitä tahansa. Jos eteen tulee jotain kauhean hankalaa vastoinkäymistä, muistutan itselleni, että" mä aion selvitä tästäkin!" enkä välitä tunteista. Tunteet tulevat ja menevät.

Kiitoksia elämän jakamisesta. Yksinäisenä masennus tuntuu rankalta, kun ei ole ketään, jolle voi kertoa suruistaan, epätoivostaan ja heikkoudestaan. Hyvä päätös ottaa kaikki vastaan, mitä tulee äärimmäisestä onnesta epätoivoisimpaan tilaan. Kuka pysähtyisi kuuntelemaan hetkeksi tarinaa, osoittaisi lohtua. Neuvoa ei tarvita - ehkä järjen ääntä ja patistusta. Nouse äläkä jää tuleen makaamaan. Ala tekemään, yritä uudestaan. Lohtua voi suoda ystävällinen ihmisen osoitus välittämisestä. Liike syntyy, kun ei lähde ymmärtämään vaan pakottaa toimintaan, järkevään toimintaan. Siksi vaikeimpina aikoina kannataa hakeutua ihmisten luokse, jotka eivät pelkästään ymmärrä vaikeuttasi - vaan saavat sinut toimimaan.

Toisissa maissa ihmisilla on toisenlaiset ongelmat. Ongelmat ovat oikeasti suuria ja - seka omaa etta laheisten - henkea uhkaavia, vaaran tuntu on aina lasna. Nama ihmiset usein arvostavat elamaansa, koska sen menettamisen vaara on lasna joka hetkessa. Se saa ihmiset toisaalta iloitsemaan niista hetkista joita heilla on, mutta toisaalta saa heidat elamaan villimmin kuin olisi turvallista. Kuin viimeista paivaa. Elaman rytmi on kiihkea, lapset saadaan nuorena, kuollaan nuorina, joka hetki tapahtuu jotain. Kukaan ei mieti asioiden pitkaaikaisseurauksia, koska tulevaisuuteen on vaikea nahda, saati hahmottaa sita omakseen.

Hemmotellut suomalaiset valittavat paljon turhasta, suurentelevat minimaalisia surujaan, valittavat pieleenmenneesta kampauksesta ja ja itkevat sita puhelimessa, kun mina istun juttelemassa aidin kanssa jonka nuorinkin poika liittyi slummin jengiin. Uskon vakaasti, etta heilta puuttuu ymmarrysta maailmasta eika heilla ole asioille mittasuhteita. Se on arsyttavaa, lapsellista ja toisaalta en tahtoisi olla se joka selittaa suomalaislapselle Afrikan kuolevista, silla ei han kykenen heihin samaistumaan, vaikka ma olisinkin nahnyt kuinka siella kuollaan. En makaan lapsena kyennyt.

Sitten on ihmisia joilla on mielen sairaus. Heita on maissa joissa voidaan keskimaarin hyvin ja maissa joissa ihmishenki on halpa. Jos ihminen tahtoo oikeasti kuolla, olo on yhta paha, riippumatta siita katsooko ulkopuolinen sen menneeseen kokemusmaailmaan suhteutetuksi vai ei. Ei ole oikeutettua pyytaa edes iloa mahdollisuudesta saada hoitoa ihmiselta, jonka aivot eivat kykene tuottamaan mielihyvan kokemusta. Ei hanta auta se, etta joku tietaa maailmassa tapahtuvan paljon pahaa ja kaskee hanen haveta itseaan. Oikeasti masentunut hapeaa kylla kaskemattakin kaikkea mita on.

Aloitusviestin 18-vuotialle tahdon sanoa, etta seksittomassa teinissa on jotain erikoista yhta paljon, kuin on yhteisia nimittajia pornoleffan nayttelijoilla ja lahiuimahallisi asiakkailla. Mielikuvat ja todellisuus eivat kohtaa, muidenkaan elamissa. Kylla se siita.

Tonza..., rakkautta on hyvä löytyä myös itseään kohtaan, sillä silloin sitä omaakin rakkaus-pääomaa voi jakaa toisenkin kanssa.
Ja toinen voi antaa rakkautta suurinpiirtein "vain" puoliksi, ainakin pidemmän päälle. Puolet on hyvä löytyä rakkauden soppaan sultakin.

Rakkaudessa on olennaista sekin, ettei siihen liity pakkoja, ei kenenkään velvollisuutta pakosti vastata deittisivustolla, eikä muutakaan pakkoja, vaan rakkaus tulee kun tulee, ihan halukkaasti itsekseen.

Rakkaudessakaan ei ole pakko kenenkään rakastellakaan, eikä rakastaa, vaan rakkaus on hyvä tulla ihan itsestään sielät luolastaan tai kömpiä sinne luolaan rakkaan luokse. Rakkaudessa ajatteleminen ja pähkiminen ei yleensä liiemmin auta, vaan se on aikalailla flowta ... ja juurtuu sitten ajan oloon, muuttaa muotoaan ajan oloon, rakkauden vaiheissa ja kiemuroissa ...

Rakkautta ei voi oikein mitenkään kuvitella, ei rantasioida rakkaus-runkkaamisilla, vaan sen tuntee ja kokee sitten kun sitä on

Se edellä jossain mainittu Qruiser-sivustohan on somesivusto, eikä siis vain pelkästään deittisivusto ja sielläkin, kuten muuallakin pyöriin ihan eniten biseksuaaleja, koska noita vaan sattuu olemaan eniten. Osanhan noista sivustoista jopa biseksuaalit ovat vallanneet jo vuosia siten ihan omaksi temmelluskentäkseen, kuten sen Quntelen koodin esim, joka typistyi taannoin kauan aikaa sitten jo akkamiesten runkkufoorumiksi. Ei siis kannata odottaa liikoja HLBT-"deitti"sivustoiltakaan. Eikä kätäntö noissa ole sen kummempi hotero-sivustoillakaan, vaan niissähän on todettu olevan n. 90% ukkeleita pyörimässä ja jokunen nainen, eikä nekään kaikki edes oikeasti naisia.

deitti-sivustoilla on paljon sitä kyvyttömyyttä, ettei niillä voi harrastaa paljoakaan mitään, vaikka harrastukset ovat monestikin sitä, missä potentiaaliseen kumppaniin voi törmätä ja tutustua, aidosti ja ajan kanssa ...

Rakkaushan ei tärähdä hetsiltään niin kuin penis - mutta rakkaudella voi hyvinkin olla kestoa paljon paljon pidempään.

Tonza...n toki kannattaa ehkä jutella jonkin ammattitahonkin kanssa, sillä ainakin ne juttelut yleensä helpottavat olopaineita.
18-vuotiaana kun ei vielä niiin aina hahmota koko miehen iän mittakaavaa ...