Masennus, ahdistus, itsetuhoisuus
Itselläni ollut kauan aikaa jo otsikon ongelmia mutta nyt vaikka jo yli vuoden olisi suurin osa asioista kunnossa, on kavereita, tekemistä, raha asiat kunnossa yms silti olen masentunut ja on itsetuhoisia ajatuksia välillä koko päivänkin ajan ja nyt monena päivänä lähiaikoina olen herännyt tosi aikaisin ja ollut tosi paha olo. Ainoa asia mikä on tosi huonosti on että olen etsinyt parisuhdetta aktiivisesti mutta ei vaan tule mitään tuloksia, en ole edes treffeille päässyt yli puoleen vuoteen kun yksi oli sitten halunnut olla kaapissa kuitenkin ja toisen kanssa taisin sanoa jotain mistä ei pitänyt eikä ole ottanut yhteyttä, no ei siitä olisi mitään tullut kuitenkaan jos yhteen vitsiin kaatuu.
Tuolla missä käyn ja on omaa ikäluokkaa olevia nuoria on moni nainen bi tai lesbo mutta olen ainoa homomies siellä ja on suvaitsevainen ilmapiiri ja saan puhua kaikesta mutta harmittaa paljon kun ei sieltä voisi poikakaveria löytää. Tosiaan jos olisin bi tai hetero niin varmasti jonkun kivan naisen voisin löytää ja olisin varmasti jo vuosia sitten löytänytkin, mutta kun on homo eikä muuksi muutu ja potentiaalisia kumppaneita huomattavasti vähemmän ja sitten aspergerina ei ole kauhean haluttu kun sosiaalisesti aika kömpelö ja vielä työkyvytön.
Täytyy ottaa nyt vaan lääkettä mitä otan kun tosi paha olo ja mennä sinne ns nuorten aikuisten "päiväkötiin" jos olo paranisi vähäsen edes....
Tuo on hieman moniulotteinen asia. Muistan, kun olin itse samanlaisten tunteiden vallassa ja valitin siitä ystävilleni.
MUTTA ehdotan, että ajattelet asiaa hieman tarkemmin: valitse ystäväsi tarkkaaan, mieti millaisten kavereiden kanssa hengailet. Se voi vaikuttaa aika paljon, mitä sinusta tulee.
Yksinäisyyden tunteet voivat vaikuttaa siihen, että sinusta tulee alisuoriutuja. Se sitoo liikaa energiaa ja voimavaroja, joita tarvitset itse elämiseen ja suorituksiin, jotta saat tulevaisuudessa kykyjesi arvoisen elämän.
Keskity tärkeimpään: jos olet opiskelemassa, panosta siihen ja tee aktiivisesti työtä oppimistulostesi eteen. Jos olet työssä, tee työtä, mutta jos et koe kykeneväsi tekemään täyttä työpäivää, hae osapäivätyötä.
Jos sinulla on usein itsemurha-ajatuksia ja tunnet toivottomuutta, vastusta ja torju niitä. Sano vaikka ääneen itsellesi, että ne tunteet ovat vääriä ja valhetta. Älä kuuntele niitä, vaan tee jotakin muuta, joka vie ajatukset pois niistä.
Tee jotakin uutta, mene johonkin paikkaan, missä on ihmisiä-harrastuksiin, kuten jumppa tms. missä sinun ei tarvitse olla yksin ja tuntea yksinäisyyttä.
Poikaystävä ei ratkaise huonommuuden tunteitasi. Voi olla, että tapaat ns. huonon tai pahan ihmisen, joka ei ole hyväksi sinulle, jos olet herkästi johdateltavissa tai riippuvainen. Voi olla, että sinua käytetään hyväksi. Myös parisuhteessa voi tuntea yksinäisyyttä aivan samalla lailla kuin nyt koet. Parisuhde ei korjaa eikä korvaa mitään.
Voi olla, että olet sosiaalisesti vain harjaantumaton ujoutesi vuoksi, koska olet epävarma itsestäsi. Yritä sen vuoksi vahvistaa huonoa tai heikkoa itsetuntoasi onnistumisen kokemuksilla. Älä välttele vaikeita tai hankalia asioita, vaan uskalla enemmän. Älä pelkää uusia asioita tai suorituksia. Kokeile kaikenlaista. Jos epäonnistut jossakin, kokeile jotain muuta tai sano vain " sellaista sattuu" - ja tee uudelleen. Kirjoita itsellesi, mitä asioita haluaisit tehdä. Sitten alat tekemään niitä, toteuttamaan unelmiasi. Kerää rahaa ja ala matkustelemaan, vaikka interreilaamaan jonkun ystäväsi kanssa/kimpassa.
Parisuhde voi siis olla huono. Se vasta syökin itsetuntoa, jos tulee bänät.
Mene paikkoihin, missä tapaat homomiehiä. So simple! Muistan, kun nuoruudessa ajettiin autolla pitkiäkin matkoja gay diskoon lesboystävieni kanssa. Kokeile, jos niistä lesboystävistäsi joku lähtisi kanssasi johonkin diskoon. Sovitte myös, että tulette yhdessä yhtä matkaa takaisin.
Suurin ongelmasi on nyt minusta nuo itsetuhoiset ajatukset. Muista aina tämä: sinä selviät! Minulla itselläni on ollut kovia ongelmia ja olen ollut todella kamppailemassa vaikeitten asioiden kanssa ja tiedän, että selviät, kunhan teet siitä päätöksen: PÄÄTÄT SELVITÄ. Et anna siis periksi, et luovuta. Se voi ottaa aikaa, mutta selviät. Tee kivoja asioita, palkitse itseäsi jollakin kivalla jutulla silloin tällöin- anna itsellesi lupa nauttia ja relata. Joskus täytyy muuttaa pois, jos kaupunki missä asuu on ahdasmielinen ja henkisesti latistava ja voi pahoin. On paikkoja, missä on paha ilmapiiri koska siellä asuu pahoja ihmisiä. Sellaisesta pitää lähteä pois.
Lisäys: Työn tekeminen olisi hyvä, jos jaksaisit. Voisit aloitella sellaista "pienin askelin". Voit alkaa hankkimalla työelämävalmiuksia. Mitä pitäisi osata, jotta voisi mennä töihin? Opiskelu on useimmiten ainoa tie ammattiin. Ammatin valinta on usein vaikeata, että mitä sitä haluaisi tehdä. Se on monille vaikeampaa kuin luulisi. Matala-palkka alat ovat vain valitettavan raskaita. Paljon joutuu tekemään ylitöitä.
Kokeile vapaaehtoistyötä, jos kiinnostaisi. Laitat vaikka keskusteluryhmän pystyyn toisille homoille ja laitat heille jotain tarjottavaa- keität kahvia. Urheilun parista voi löytyä jotain vapaaehtosityötä tai mikä tahansa yhdistys.
Kokeile vaikka harjoittelujaksoja ulkomailla. Saat uusia ystäviä.
Niin no maanantaista torstaihin olen tuolla oman ikäisteni kanssa tavallisesti siellä ja on tekemistä sekä sählyssäkin käyn sen porukan kanssa tosin välillä ei ole tarpeeksi porukkaa tms ja netissä keskustelufoorumeilla aktiivinen. Töihin tai opiskeluun en pysty mutta muuten pystyn pitämään itsestäni huolen ok.
Asperger foorumillakin oli monella ollut että tosi masentuneita olleet ja sitten kun seurustelleet niin asiat olleet paremmin, itselläni ei oikein muuta puutu jota kaipaisin.
Ehkä pitäisi sinne suxesiin mennä jonkun kaverin kanssa, kerran kävin vuosia sitten mutta en ollut kauaa kun ahdisti(tyyppi jonka kanssa menin oli koulututtuni kaveri). Itse en tykkää pahemmin vain baareissa käydä...
Sinulla on elämässäsi moni asia myös hyvin: kavereita, tekemistä, raha asiat kunnossa jne, mutta koet jostain syystä olevasi ahdistunut ja masentunut.
Kerrot sitten, että olet etsinyt aktiivisesti nimenomaan homoparisuhdetta. Oletko tullut ajatelleeksi, että ehkä juuri se onkin perimmäinen syy tuskaiseen oloosi? Homous hallitsee Sinua ja Sinun on pakonomaisesti toistettava vähintään viikoittain, ellei päivittäin, tiettyjä homoelämäntapaan ja -asenteeseen liityviä rituaaleja, jotka kuluttavat aikaasi ja voimiasi. Olet tavallaan jäänyt homouden orjaksi.
Mutta voisitko kokeilla homouden lopettamista? Jospa alkaisitkin harrastaa jotain antoisampaa ja palkitsevampaa? Ja ehkäpä mielialasi parantuisi jo siitäkin, jos pääsisit edes jonkinlaiseen platoniseen ystävyyteen tai keskusteluyhteyteen heteronaisen tai -tytön kanssa?
Pienin askelin liikkeelle lähtemällä saattaisit onnistua vähittäin vapautumaan homoilusta kokonaan ja sitä myöten psyykkinen vointisikin tervehtyisi. Kannattaisikohan kokeilla?
Things are getting better
Eheyttämisestä ei ole hyötyä vaan pelkkää haittaa, homouteni aiheuttama ongelma eli se että en ole löytänyt kivaa miestä joka ei ole kaapissa ja tahtoisi olla minun kanssa sellaisena kuin olen on yhteiskunnan syytä koska homofobiset asenteet aiheuttavat ison osan potentiaalisten kumppaneiden kaapissa olon.
En ole koskaan kokenut että voisin "parantua" homoudesta koska se on mitä olen ja olisin eri ihminen jos olisin hetero/bi samoin kuin jos olisin neurotyypillinen.
Hyvä nimimerkki "Getting better":
En ole koko tällä sivustolla vuosia käytyäni lukenut yhtä vastenmielistä, vastuutonta ja yksinkertaisesti limaisen inhottavaa trollikommenttia kuin sinun. Onnitteluni siitä. Panit paremmaksi jopa kaikenmaailman Joukopihoille.
Erityisen vastenmieliseksi kommenttisi ja sen myötä sinut itsesi tekee se, että käytät homonuorten (mielenterveys)tukikampanjan nimeä omana nimimerkkinäsi ja mottonasi. Lisäksi isket henkilöön, jolla on diagnosoitu ongelma, Aspergerin syndrooma, joka ei tiukasti ottaen ole edes mikään mielenterveysongelma, vaan esim. ADHD:n kaltainen hieman poikkeava käyttäytymisen muoto, ja jolla ei ole mitään tekemistä hänen homoseksuaalisuutensa kanssa tai päinvastoin.
Hyi helvetti! Osaatko edes hävetä!?
Toivottavasti joku sinut tunteva/tunnistava järki-ihminen lukee kommenttisi ja seuraavan kerran tavatessanne vetää sinua pataan ihan tonnilla.
P.S. Luulin jo päässeeni väkivallalla idioottimaisuuteen vastaamisen ajatuksen yläpuolelle, mutta tässä tapauksessa lakitermillä: "Ei voinut mieltään malttaa". Kommentti oli yksinkertaisesti sairas...
Tuo "Getting better" -nimimerkin kommentti on ihan oppikirjaesimerkki eheyttäjien taktiikasta: elämän kaikki kipukohdat yritetään vierittää homoseksuaalisuuden aiheuttamiksi.
Puppeliassi, älä syytä yhteiskuntaa siitä että olet yksin vaikka se onkin helppoa. Moni heterokin on yksineläjä nykyään syystä tai toisesta. Oikea syy tuohon selitykseen "en voi seurustella kanssasi koska olen kaapissa" on se ettei kundi vain oikeasti rakasta sinua. Eikä se taas tarkoita että "vika" olisi automaattisesti sinussa. Ja mitä sitten jos on osittain kaapissa? Elämä voi hymyillä silti.
Aloituksessasi huomioni kiinnitti se että sanot heräileväsi usein liian aikaisin ja että silloin on paha olla. Minulla on ollut samanlaista viime aikoina jostain syystä vaikka syön säännöllisesti nukahtamislääkkeitä/"unen edesauttajia". Silloin kun lääke minulle määrättiin kolme vuotta sitten vointini oli samankaltainen siinä suhteessa kuin nyt. Osittain tuon lääkkeen syytä on yöllinen makeanhimoni ja usein kun herään kesken unien syön melkein mitä vain makeaa mitä meiltä löydän. Joskus pitää ottaa ahdistuslääkettäkin ettei ihan sekoa.
Puhuit myös "päiväkodista". Tarkoititko kenties KTT:tä, jotain Nuora-ryhmää vai päiväosastoa? Ei ole pakko kertoa jos et halua ja voit vastata myös privana. Enemmänkin voin asiasta keskustella ja jakaa kokemuksia jos kiinnostaa.
Smo oli jo huomannut Getting better -nimimerkin viestin, mutta tein siitä silti asiattomuusilmoituksen. Musta se pitäisi poistaa, vaikka sitä onkin jo kommentoitu.
Pete, ajattele että joku eheyttäjä mätkisi sua lättyyn, koska olet eri mieltä kuin hän. Muuttaisiko se sun mielipiteesi ja alkaisit olla samaa mieltä hänen kanssaan? No, en olettanutkaan että muuttaisi, enkä jaksa uskoa että se muillakaan toimisi niin. Uskon että se toimisi juuri päinvasoin, lujittaisi omaa mielipidettä ja kasvattaisi tarvetta vastustaa sitä, mitä tuo väkivaltainen ihminen edusti.
Pupeliassi, ootko sä mukana aspergereiden ryhmätoiminnassa? Autismin kirjon ihmisillä julkihomous tuntuu olevan neurotyypillisiä yleisempää, joten mietin olisivatko teidän sisäpiirit hyvä paikka pokata joku sulhaskandidaatti. Hän ei varmaankaan myöskään välittäisi sosiaalisesta kömpelyydestä. Vai oliko juuri siellä vain lesboja?
Itse sairastin lyhyen, mutta syvän masennuksen kauden muutamia vuosia sitten ja mua auttoi kovasti ymmärrys siitä että se on sairaus ja että ajatukset joita silloin tulee mieleen, eivät ole todellisia. Yritin tunnistaa kaikki omat huonot olot sairausoireiksi, jotka ovat ikäviä, mutta kuuluvat taudinkuvaan, kuten paleleminen ja hikoilu kuumeiluun, ja jotka menevät ohi. Ikäänkuin en ajatellut tunteita aidosti omikseni, vaan sairauden itsestäni erilliseksi asiaksi, joka tuo mieleen asioita ja vääristää todellisuutta. Siitähän masennuksessa on kyse. Sairauden tunnistamista helpotti se, että oon seurannut vakavaa masennusta läheltä monia vuosia äidilläni.
Eri ihmisillä oireet ovat erilaisia ja eri asiat myös auttavat.. Aamut tuntuvat yleisesti olevan masentuneille vaikeita. Nekin onneksi menevät ohi itsekseen joka päivä. Mä kuvittelin masennuksen konkreettiseksi olennoksi, pieneksi ukoksi joka istuu olkapäällä ja kuskuttaa korvaan, ettei kukaan voi minusta pitää. Koetin muistaa, että sairaana kyky arvioida sitä, mitä mieltä muut musta ovat, on häiriintynyt, eikä sen ukon kuiskutuksiin tai omaan oloon siitä aiheesta voi luottaa. Musta paras keino parantua masennuksesta on yrittää keksiä itselleen joitain mielekkäitä asioita joita tehdä sen aikaa kun sairaus kestää, olla uskomatta valheita joita sairaus tuo mieleen ja keskittyä muistamaan, millainen itse on ja millainen maailma on "oikeasti", tervein silmin katsottuna.
Masennukseni jäi lyhyeksi eikä oo toistunut, joten joko mun ajatteluni oli tehokasta tai sitten olin vain onnekas.
Kala86:lle vielä.. nukahtamislääkkeet voivat aiheuttaa ahdistusta. Joskus se voi tulla heti lääkkeen oton jälkeen, mutta mun ymmärtääkseni tyypillisimmin se tulee kun aine on poistumassa elimistöstä, eli jos aamuahdistukset on nukahtamislääkkeen avulla nukutun yön jatkeena, niillä voi olla yhteys toisiinsa. Lääkemerkin vaihtokin voi auttaa.
Jos elää marginaalissa, niin on melkein luonnollista, että masentaa. Tuli vain mieleeni esimerkiksi, mitä on elää lesbona näissä Afrikkalaisissa valtioissa, missä heitä raiskataan. Monista asioista ei kannattaisi aina syyttää itseään, koska ei ole syyllinen mihinkään. Erilaisia stigmoja löytyy, mutta niiden mukaan ei kannata elää. Raamatussa homoja haukutaan "koiriksi", joka oli halveksittu eläin antiikin ajan juutalaisuudessa. Mutta homollakin on oikeus elämään ja onneen, mutta kun tuntuisi siltä, ettei sellaista sallita.
Valitettaavasti suhteet ovat vaikeita, koska ihmiset ovat usein niin haavoilla, kun ei ole koskaan saanut tuntea olevansa ihminen sanan täydessä merkityksessä. Voisi verrata jollakin tavalla orjuuteen, jonka voisin kuvitella olevan yhtä haavoittava asia mielenterveydelle. Minä muistan jo kuinka pienestä lähtien jouduin kiusatuksi erilaisuuteni takia ja sitä on jatkunut läpi elämän tähän päivään asti. Varmaan jatkuu vanhuuteen saakka. Se on joko kohtalo tai osa, mutta minun on vain elettävä elämäni KAIKESTA HUOLIMATTA. Kuitenkin olen ollut onnellinen, että saan elää vapaamielisessä valtiossa enkä esimerkiksi Putinin luomassa vankilamaisessa valtiossa, missä ei saa elää vapaana ihmisenä. Sieltä joutuu pakenemaan pois tappouhkausten takia kuten eräs tunnettu lesbo, koska hänellä on lapsia. Äiti ei saisi elää omien lastensa kanssa!
Voi sitä ajatella, että tässä elämäntilanteessa en voi olla muuta kuin masentunut, mutta se menee ohitse. Se kyllä loppuu aikanaan.
Tiedän ihmisiä, joille jokainen päivä on "ihanaa". Se on kai kiitollisuuden ilmaisemista. Voisi sitäkin harjoitella: jos käyttäisi kaikesta ihku tai IHQ, jos se muuttuisi sitten siksi....
Kala86 jos toinen sanoo että isä äärioikeistolainen ja pelkää miten suhtautuu jos olisi miehen kanssa niin tottakai siitä tulee johtopäätös helposti ettei se minun vikani ole.
Ja se nuorten aikuisten päiväkoti oli sisäpiiri vitsi. Sinne pääsee ihan vapaasti käymään ja osa on töissä/osa aikatöissä, opiskelevat tai sitten ei ole päivällä tekemistä esim työtön, sairauslomalla, eläkkeellä tms ja käyvät toisinaan. Biljardia pelataan paljon tai jotain muuta ja jutellaan eri asioista vapaasti, kahvia/teetä voi juoda ja omia eväitä syödä.
En ole ollut asperger ryhmissä ollut tosin tuolla jossa käyn on 3 muutakin aspergeria jotka käyvät välillä, lisääntyy varmaan kun toinen joutui koulussa olevien ongelmien takia lopettamaan(opettajat eivät aina kertoneet että ei ole koulua ja on tullut pitkän matkan päästä bussilla ja koulu saattaa loppua kokonaan sieltä johtuen vaatetusalan joka siellä rahasampo siirtyminen muualle) sekä toinen jolla koulu loppuu ja kesäloma alkaa. Toinen bi nainen ja toinen hetero mies btw.
Aspalstalla joskus ajatellut laittaa treffiilmoitusta mutta ei siellä pahemmin ole muita homppeleita ollut ja nyt se on kiinnikin kun vaihtavat serveriä.
Itse olen ajatellut että ei ole sitä oikeaa vaan tullut tavattua, yksi tuttuni jolla vaikea asperger niin silti seurustelukumppanin löytänyt joten ei se kaikille ole ongelma sekä on mulle jotkut naiset olleet kiinnostuneita ja sitten lyöneet raamatulla kun tajusivat ettei multa saa munaa joten en ihan ruma&kamala ihminen voi olla, kavereitakin on jotka eivät olisi minun kanssani tekemisissä jos en olisi mukava eli en voi oikein vaikuttaa kumppanin löytämiseen enempää kun olen ihan kiva, treffi illmoituksia useammassa paikassa, homoutta en ole valinnut ja osaan pitää itsestäni huolta ihan hyvin vaikka masennusta onkin.
TeemuAleksi,
Kukaan eheyttäjä ei pysty lyömään minua lättyyn (sotilaspoliisin majuri kun olen, ja arvannet valmiudet siitä tittelistä). Lisäksi: sanoin vain, että kyseisen henkilön tuntevien se pitäisi tehdä. Itseäni en tässä ole ehdolle panemassa, vaikka mieli tekisi.
Entäpä jos sieltä tulisikin vastaan oikein sotilaspoliisi-everstiluutnantti-eheyttäjä evp. Siinä saattaisi Petelläkin tulla hätä käteen.
Täälläpä on katto korkealla ja seinät kaukana toisistaan.
Yksi haluaisi tappaa tai vähintäänkin hakata invalideiksi ne, jotka ovat eri mieltä hänen edustamastaan ja edistämästään aatteesta ja toinen vaatii erimielisten puheenvuorojen sensurointia.
Näinhän se näyttää vähemmistöön kuuluminen edistävän omaa suvaitsevaisuutta.
Entä onko seksuaalivähemmistöillä monopoli joihinkin tiettyihin sanoihin tai sananparsiin, kuten esim. ”It’s getting better”? Näitä sanojako ei saa käyttää sellainen henkilö, joka on sitä mieltä, että homouden, lesbouden ym. sukupuolisuuden muuntelemisen leviäminen ja vapautuminen eivät ole kehitystä parempaan vaan huonompaan, ja joka on samalla sitä mieltä, että yhden miehen ja yhden naisen elinikäisen avioliiton nouseminen ihanteeksi olisi ”better”?
Sitä saa mitä tilaa. Pätee kaikkiin mielipiteisiin julkisissa keskusteluissa.
Olen itse sitä mieltä, että pyrkimys ryhtyä muuntelemaan toisen ihmisen seksuaalisuutta tai sulkupuolisuutta tai tällaisen muuntelun suositteleminen vastoin parempaa tietoaan ei todellakaan ole "for the better", päinvastoin. Tuollaisen muuntelun seurauksista on aivan riittävästi tietoa ja kokemuksia, ja tulokset täyttävät kyllä törkeän henkisen pahoinpitelyn kaikki tunnusmerkit. Ja henkisistä vammoista toipuminen on useimmiten huomattavasti vaikeampi ja pitempi prosessi kuin fyysisistä ruhjeista konsanaan.
Sitä paitsi "yhden miehen ja yhden naisen elinikäinen avioliitto" ei ole yhteiskunnassamme missään vaiheessa menettänyt ihanteen asemaansa. Se ei silti tarkoita, että jokaisen pitäisi jakaa tämä ihanne ja pyrkiä siihen omassa elämässään. Itse asiassa äärimmäisen harva on tainnut koskaan pystyä tuota ihannetta todella täyttämään.
Mielipiteitään saa itse kukin minun puolestani toki vapaasti esittää, mutta pahantahtoiset ja tahallisessa ihmisten vahingoittamistarkoitusessa tehdyt, "hyvyyden" ja "parempaan muuttumisen" valekaapuun puetut viestit ansaitsevat kaikki reaktiot mitä ne sitten vapaassa kansalaisessa herättävätkin.
Getting better, sun kommenttisi on vastoin palstan sääntöjä. Ennen viestin lähettämistä sun olisi pitänyt lukea ja hyväksyä ja oikeasti ymmärtää ne osallistuaksesi. Tämä palsta on tarkoitettu seksuaalivähemmistöjen edustajille ja heidän ystävilleen, joten virhe on omasi, eikä marttyyrikruunua siksi kannata ihan vielä sovittaa päähän. Ei se kuulu sinulle tässä keskustelussa. Väkivallan toivominen sua kohtaan oli kyllä ehdottoman väärin.
Ei minulla ole mitään sinua vastaan ihmisenä. Oot oikein tervetullut takaisin heti, kun oot eheytynyt jommaksi kummaksi edellämainituista, seksuaalivähemmistön edustajaksi tai ystäväksi ja täytät osallistumisehdot. :)
Pete, toivottavasti tuo oli vitsi, sillä ainakin mua vähän nauratti. :D Jos ajattelit että mä tahdoin kysyä, kumpi on vahvempi Getting better vai Pete, niin en mä kyllä sitä tarkoittanut. Tarkoitin kysyä, että ootko henkisesti niin heikko, että sun mielipiteesi olisivat väkivallalla muutettavissa eheytysmielisiksi. Sitten totesin, että en usko lainkaan että oot. Enkä mäkään ole. En usko että kukaan on. Ihmisen kun voi pakottaa sanomaan asioita, mutta ei tuntemaan.
Ei ole siis mitään syytä olettaa, että väkivalta saisi Getting betteriäkään muuttamaan ajatuksiaan. Se todennäköisemmin vahvistaisi niitä, kuten lähes kaikkien meistä mielipiteitä vahvistaa vastapuolen huono käytös. Älä siis anna irtopisteitä asialle, jota tarkoitat vastustaa. Nyt kävi juuri niin.
P.S. Jos oikeasti olisit voittamaton, vahingoittumaton ja kuolematon, sitä tärkeämpää sun olisi osata samaistua sellaisen osaan, joka ei ole. Ei oo olemassa valtaa ilman vastuuta. Jos hakatuksi tuleminen olisi sulle niin nöyryyttävää, ettei sitä voi edes kuvitella pyydettäessä, mistä ajattelet saaneesi oikeuden toivoa sitä jollekin muulle?
Getting better, ongelmana on se, että puhut ihan täyttä paskaa. Viesteissäsi ei ole ollut yhtään mitään järkevää sisältöä, ja sen lisäksi ne ovat vielä potentiaalisesti vahingollisia. Et tunnu ymmärtävän todellisuutta. Seksuaalinen suuntautuminen ei voi muuttua.
Todellisuus on todellisuutta huolimatta siitä kuinka epämielyttävää se sinusta on. Toki hyvin ymmärrettävää, että juurikin uskonnolliset henkilöt paljon näitäkin tosiasioita kieltävät ja välttelevät, sillä heidän maailmankuvansa ei nyt muutenkaan juuri todellisuuteen perustu. Ihmiset pääsevät kuoleman jälkeen "parempaan paikkaan" ja tuolla jossain Jumala asioita hallitsee.
Is:
Toimialan kaikki everstiluutnantit ovat jo vuosia paperinpyörittelyssä toimistotehtävissä niin pulskistuneet ja vätystyneet, ettei heistä olisi vastusta... ;-P
Puppeliassi!
Ilolla luin, että pidät huolta itsestäsi ja Sinulla on myös ystäviä. Masennusta nämä seikat eivät tosin paranna, joten on hyvä, että käytät myös lääkkeitä.
Maailma on täynnä lukemattomia mahdollisuuksia. Joskus itsetuhoisiin ajatuksiin auttaa se, että tunnustaa itselleen itsetuhon mahdollisuuden. En kuitenkaan missään nimessä halua enkä toivo Sinun todella toteuttavan sitä. Elämään mahtuu hyvin yllättäviä käänteitä, vaikka nyt niistä ei edes osaa uneksia.
Sitten noihin "Getting better"-vastauksiin. Onpa hienoa, että joku on ajatellut Puppeliassin tosiasiallista tilannetta näin paljon ja syvällisesti - huomioiden puppeliassin tilanteen! Varsinkin, kun on kyse harrastuksen vaihtamisesta. Ei muuta kuin valitsemaan heterous - tai tässä olisi kai puhuttava biseksuaalisuudesta. Näin ollen puppeliassilla olisi mahdollisuus seksuaalisiin suhteisiin sekä miesten että naisten kanssa. Ainoa este tuntuu olevan, että hän ilmoittaa olevansa kiinnostunut vain miehistä. Mielestäsi siis, getting better, elämäntapaa muuttamalla voisi päästä eroon homoudesta. Onhan sekin jotain! Homosta biksi muuttamalla elämäntapojaan. Mitä hänen elämäntapoja olit ajatellut? :)
Itse syrjäänvetäytyminen voi aiheuttaa masentumista, koska ei ole seuraa. Syrjään vetäytyminen on homoille yksi tapa selviytyä. Osa tekee paljon työtä-sekin voi olla yksinäisyyttä. Työssä tapaa vain pinnallisesti ihmisiä. heille ei voi puhua kaikkea. Yllätyin, kun huomasin miten suurin osa ystävistäni oli kaapissa, vaikka viettivät vapaa-aikansa gaypaikoissa. En ollut tajunnut sitä, koska osa oli niin sanottuja "aktiiveja". Kaikenlaisia taktiikoita, ettei mennä yhtä aikaa bf:n asunnon ovesta ulos kadulle eikä liikuta koskaan yhdessä kaupungilla, ettei nähdä yhdessä. Osa elää edelleen tällaista kasoiselämää.
Jonkinlaisia tapoja verkostoitua livenä voi helpottaa yksinäisyyden ja masentuneisuuden tunteita. Se pitää pikkuhiljaa opetella. Miten saa ystäviä? Kaksi varmaa tapaa: imartelu( kehuminen ) ja lahjonta! Ihmiset haluavat uskoa mitä tahansa, kun heille valehdellaan, että he ovat "fiksuja", "kauniita", "ihania" jne kun päästelee kaikenlaista liirumlaarumia, vaikka ei tarkoita yhtäkään, niin saa kavereita. Sitten kun työntää ilmaiseksi ruokaa, viinaa jne. saa takuulla ystäviä. Se tietty maksaa! Näinhän on aina kalasteltu suosiota. Suomalaiset pakkoryyppäsivät venäläisten kanssa Kekkosen aikana...oltiin hyvää pataa. Pokka pitää tietenkin pitää loppuun asti. Täytyy olla hyvä maksa.
Loppujen lopuksi hyvätkin ystävät voivat pettää, vaikka olisi tuntenut 20 vuotta. Ihmiset nimittäin muuttuvat aikojen saatossa. He eivät ole enää samoja 10 tai 20 vuoden jälkeen. Jos pitää pitkiä välejä tapaamisissa, niin se ystävyys alkaa rakoilla. Ystäviin pitä pitää yhteyttä ja viettää heidän kanssaan aikaa.
Kolmoisritti,
Hyvä pointti, tuo "hyvätkin ystävät voivat pettää".
Itselleni kävi juuri näin. Yhteensä viisi lapsuudenaikaista todella hyvää ystävääni pani minuun välit poikki joko kerrasta tai vähitellen kaapista tultuani. Yksi erittäin hyvä kaveri tosin on edelleen jatkuvasti yhteyksissä, mutta hän sanoikin olevansa syvällä kaapissa ja aikovansa pysyä siellä.
Hassua kyllä, työkaverini Puolustusvoimista eivät olleet millänsäkään, ja monet heistä ovat vielä nykyisinkin mieheni ja minun hyviä perhetuttuja. Kyläillään, mökkeillään kimpassa jne...
Voi olla, että homoseksuaali ei ole sosiaalinen, koska ei ole koskaan voinut olla sellainen. Miksi? Homohan eristetään! JA se on kiusaamista.
Minkälaisia kiusaamismuotoja on muita: vähättely, nimittey, huutaminen, haukkuminen, julkinen nolaaminen, vastaan sanominen, puhumattomuus ( kun saapuu paikalle ), juoruaminen, pakottaminen, kiristäminen, uhkaileminen ja valehteleminen( väärän todituksen antaminen). Nämä ovat myös kaikki niitä, joita käytetään usein sotatilanteessa, kun kidutetaan ihmisiä(!). Kiusaaminen on siis henkistä väkivaltaa eli kiduttamista.
Kaikkea tätä olen kohdannut omassa elämässäni ja myös: homoparisuhteissani.
Voisi kysyä, mistä ne opitaan? Kuka ne opettaa tai mistä saadaan malli?
Lisäys: on oikein, ettei halua altistua kiusaamiselle ja suojelee itseään tavalla tai toisella. Se ei ole syntiä!
Sosiaalisuus on synnynnäistä/kasvatuksen tulosta, sitä ei voi ulkoapäin sanella niinkuin ei seksuaalisuuttakaan. Minua on yritetty "pakottaa" sosiaalisuuteen suurin osa elämästäni, tuloksetta. Homous ei korreloi sosiaalisuuteen. Jos homous on luonnollista niin on epäsosiaalisuuskin.
Tunnen täällä lesbopareja, jotka eivät koskaan mene yksin mihinkään esimerkiksi matkusta julkisilla. Jos toinen menee jonnekin, viedään ja haetaan autolla. Töihin tai juhliin tms. Tämä on jonkinlaista varovaisuutta, koska pelätään väkivaltaa. Julkisissa kulkuvälineissä voi joutua kiusaamisen kohteeksi: haukkuminen ja huutelu. Se vaikuttaa sosiaalisuuden määrään. Tunnettua on kuinka usein transut menevät taksilla ravintolaan ja takaisin kotiin. Yksin liikkuminen voi altistaa väkivallalle, kun on vaikkapa yleiset juopotteupäivät kuten lauantai tai juhlapyhä. Sitten on nämä levottomat nuorisoporukat erikseen. Poikasakit. Sitten ovat nämä asosiaaliset mieletään häiriintyneet, joita aina liikkuu yleisillä paikoilla. Sosiopaatit tms. Sitten voi olla myös etnisiä ryhmiä, jotka elehtivät halveksivasti tai haukkuvat, kuten minulle kävi kun menin junaan ja pari arabia haukkui minua kun menivät ohitse. Väkivallan uhka on todellinen. Se vaikuttaa myös missä liikkuu ja kenen kanssa haluaa seurustella tai missä se tapahtuu.Moni ei uskalla mennä esimerkiksi homokapakkaan, koska on niin kaapissa-sitten kruisaillaan missä kruisaillaan(ulkona), joka voi altistaa väkivallalle esimerkiksi miljoonakaupungeissa. Homokapakan ympärillä voi kyttäillä hakkaajia tai laittomia takseja. Minua on kerran lyöty, kun menin homokapakkaan suoraan naamaan. Huudettiin, että: homot menee kapakkaan ja PANG! Olin kävelemässä ohitse, kun miesporukka tuli vastaan.Tunnen monta, joita on pahoinpidelty. Itse meinasin kerran tulla hakatuksi, kun seurasin heteromiestä, vaikka oletin hänet homoksi, koska hän vietti aikaa homokapakassa. Varmaan jonkinlainen skitso! Hulluja riittää.
Kolmoisritti kirjoitti: " Väkivallan uhka on todellinen. ... Hulluja riittää."
Missäs kaupungissa sinä asustelet?
Minun uudessa työpaikassa on todellinen äijäkulttuuri ja homoja halveksitaan antaumuksella. Kärsin vain hiljaa mielessäni, kun kuuntelen sitä loanheittoa, joka osuu samalla myös minuun, vaikkeivät ne sitä tiedä. Jostain se on duunarinkin itsekunnioituksensa revittävä, mutta miksi sen pitää aina tapahtua vihaamalla erilaisia? En suoraan sanottuna enää tiedä, mitä tehdä töitten kanssa, kun en minä voi työttömänäkään olla homofobian takia.
