Poikaystäväni ei "anna"

Hei!

Olen 30v hyväkroppainen, urheilullinen, komeeks sanottu mies, joka on nyt seurustellut yli vuoden ajan itseään pari vuotta nuoremman, itseäni selvästi hoikemman ja androgyynimman pojan/miehen kanssa.

Olen aina nähnyt itseni vahvasti enemmän "mieheksi" suhteessa ja olen aina ihastunut itseäni poikamaisempiin tai hieman jopa feminiinisiin poikiin.

Seksissä olen vahvasti ns. "top -mies", eli tykkäisin antaa "kyytiä" pojalle..

Haaveilen tästä usein fantasioistani, että pääsisin panemaan, olen myös suhteellisen hyvin varustettu.

Ongelmani tässä suhteessa on kuitenkin se, että tämä kumppanini ei ole vieläkään suostunut "antamaan" minulle. Eli ns. panoseksiä en ole saanut vielä kertaakaan, vaikka siitä olen aina haaveillut hänen kanssaan (jo vuodesta 2009, kun näin hänet ensimmäistä kertaa).

Näen nykyään jopa unia siitä, että pääsisin vihdoin panemaan, mutta hän ei koskaan anna, eikä tule minulle antamaan. Siihen ei auta asian puheeksi ottaminen, eikä myöskään ikuinen odottaminen.

Hän sanoo vaan minulle, että ei tykkää että kukaan mies häneen tunkeutuu ja että se vaan sattuisi häneen, eikä hän halua sitä siksi edes kokeilla.

Hän on kuulemma kokeillut sitä vain eksänsä kanssa, n. 6 vuotta sitten. Tuon jälkeen hän ilmeisesti päätti, ettei sitä enää kenenkään kanssa tee.

Minusta tuntuu, että aivan kun hän olisi "tuominnut" kaikki miehet tämän asian myötä sen kokemuksen jälkeen ja se vaikuttaa nyt myös meidän suhteeseen.

Minulla on itselläni suhteellisen iso "väline", mutta olen kuitenkin varma, että osaisin tehdä sen niin, että häneen ei sattuisi.. Liukuvoidetta, alkurentoutumista ja harjoitusta vain tarpeeksi..

Viimeksi, kun otin puheeksi tämän asian, että haluaisin vihdoin kokeilla panoa hänen kanssaan, kun näen siitä jo uniakin, niin vaan hän vastasi jälleen kerran, että painostan häntä.

Ja vielä tuon päälle hän sanoi, että voin mennä etsimään jonkun naisen, jota ******, koska se paneminen on kuulemma niin vastenmielistä. Hänen mielestään miehen paikat ei ole fysiologisestikaan suunniteltu panemista varten..

Niin.. Mitäkö seksiä meillä sitten on koko reilun vuoden ajan ollut? No se on aina sitä samaa, eli suuseksiä.. Tykkään toki myös suuseksistä hyvin paljon. Mutta se on siis aina vain sitä.

Minulla on olo, että menemme seksissä täysin hänen ehdoillaan, kun emme voi edes yrittää sitä, mistä olen jo pitkään haaveillut..

Ja tuo hänen tapansa sanoa, että "mene etsimään nainen sitä varten" ei kyllä tuntunut minusta mitenkään välittävälle..

Hän tietää myös sen, että minussa on myös biseksuaalisia piirteitä. Tuo on totta, että voisin kiihottua myös tietynlaisista naisista, mutta olen kuitenkin elämäni ainana ollut vahvasti ja enimmäkseen poikien/miesten kanssa (ne kokemukset, joita minulla on).

Ja haaveilen tosiaan nyt panohommista hänen kanssaan, enkä kenenkään muun (miehen tai naisen). Ja aion olla myös hänelle uskollinen.

Siksi minulla on nyt todella loukattu ja ahdistunut olo.

Unelmoin päivästä toiseen asiasta, jota en kuitenkaan koskaan tule hänen kanssaan saamaan.. Muuten pidän hänestä paljon ja muu (=suu)seksi toimii. Silti tuntuu, että jotain puuttuu. Tuntuu, että kaikki parit (sekä hetero- että homoparit) ympärilläni harrastavat panoja ilman vaikeuksia ja nauttivat siitä seksistä.. Mutta minulta, hyvinvarustetulta mieheltä se ilo kielletään...

Tiedän, että tuolla jossain on varmaan monia nuoria kundeja, jotka mielellään "antaisivat" minulle.. Muutama sellainen on joskus tullut ihan suoraan baarissa sellaista minulle ehdottamaankin.

Mutta kun en halua pettää kumppaniani edes unissani. Sen sijaan toivoisin, että joskus myös minun seksuaalinen toiveeni otettaisiin huomioon. Siis tämän, jota olen näin pitkään odottanut...

Olen jotenkin aivan umpikujassa tämän homman takia. En tiedä, miten suurena asiana tätä tulisi pitää? Pitäisikö vain tyytyä, unohtaen omat himonsa panemisen suhteen ja sitä, että niitä ei pääse tyydyttämään koskaan?

Tähän loppuun vielä totean, että seksi ei ole minulle suinkaan koko elämä, mutta kuitenkin tärkeä sellainen. Olen kaikenkaikkiaan aika tunteellinen ja empaattinen kaveri, ns. "miehekkäiden" ominaisuuksieni lisäksi.

Mitä tekisitte samanlaisessa tilanteessa?

Keskustelusta ja läheisyydestä voi olla apua jos toisen haluttomuus johonkin tiettyyn toimintoon johtuu ennakkoluuloista tai ahdasmielisyydestä. Niistä ei oo apua silloin, jos toinen tuntee aitoa fyysistä epämukavuutta tai kipua tai tuntee itsensä jotenkin nöyryytetyksi. Kaikki ei tahdo kaikenlaista seksiä, ja jos on varma siitä mitä tahtoo ja mitä ei, ei musta oo oikein painostaa.

Onko se tärkeää, että tapahtuu oikea penetraatio? Voihan sitä olla monella tavalla luova, harrastaa yhdyntämäisiä asentoja ja liikehdintää, mutta luoda intensiivisin kosketus silti käsin tms. Ei vaihtelu vaadi yhdyntää. Mieti mitkä siinä on ne tuntemukset tai rooli tai muut yksityiskohdat, joiden vuoksi kaipaat sitä ja sitten askarrelkaa ne olemassaoleviksi ilman varsinaista sisääntunkeutumista.

Aina ei saa mitä haluaa, mutta joskus voi luulla haluavansa jotain mitä ei todella tarvikaan saadakseen mitä kaipasi.

Minusta tuo on sellainen opettelun asia. Minusta se pitää aloittaa dildolla ja harjoitella, kokeilla itse. Ei se muuten onnistu. Vähän sellainen asia, että se alkaa joustaa eikä tunnu kivuliaalta. Jos ei tuota ole älynnyt, en tiedä mitä sitten. Seksissä on tärkeätä tuntea oma kroppansa. Se mikä homomiehissä on ihailtavaa, on tuo ettei pakoteta mihinkään, mitä toinen ei halua. Jos jonkun asian kokee vastenmieliseksi, se ei muuksi muutu. Minä en esimerkiksi voi nuolla kenekään persettä enkä anna kenenkään nuolla omaani. Suhteet ovat niin erilaisia.

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän arvostan tavallista yhdessäoloa ja tavallista elämää. Jos yhdelläkään tärkeäksi kokemallani elämänalueella koen tulleeni petetyksi, en anna. Menee halut.