Onko mieheni homo vai bi?

Hyvät lukijat

Rohkenen kirjoittaa asiasta tänne, koska kaipaan apua ja tietoa selivytyäkseni elämäni suurimmasta kriisistä. Toivon asiallisia vastauksia ja aitoa apua.

Olen ollut naimisissa 22 vuotta liitossa, jonka kuvitelin niin täydelliseksi kuin heteroliittoon mennyt nainen voi kuvitella. Meillä on kolme teini-ikäistä lasta. 3 viikkoa sitten minulle paljastui mieheni kännykän kautta, että hänellä on ollut koko avioliiton ajan seksisuhteita miesten kanssa. Mieheni ei koskaan ole puhunut asiasta kenenkään kanssa, vaan on elänyt täydellistä kaksoiselämää. Hän ei olisi vieläkään paljastanut asiaa, jos ei olisi jäänyt kiinni. Näiden viikkojen aikana hän on paljastanut kaiken, toivoakseni.

Rakastan miestäni suuresti ja syvästi. Uskon vilpittömästi, että hän ei ole pettänyt minua naisten kanssa, sihen hän ei olisi kuulemma koskaan pystynyt, se olisi hänen mielestään ollut todellista pettämistä. Seksiaktit homobaareissa ja klubeilla eivät hänen mukaansa ole olleet hänelle aitoa pettämistä, ainoastaan homoseksuaalisuuden toteuttamista.

Me molemmat haluamme jatkaa hyvää avioliittoamme, jossa seksielämä on ollut erittäin hyvää ja palkitsevaa meille molemmille. Mieheni mukaan hänen ei ole koskaan tarvinnut kuvitella minun tilalleni toista miestä, vaan hän on kiihottunut minusta naisena. Siltä se myös on tuntunut. paljastumisen jälkeen seksielämämme on ollut parempaa ja kiihkeämpää kuin koskaan ennen. Ihmettelen omaa suhtautumistani, miten omat kiihkoni on voinut herätä tällaisen pommin jälkeen?

Paljastumisen jälkeen hän on lopettanut kaikki suhteensa miehiin, sen uskon, koska lomien takia olemme pystyneet olemaan yhdessä koko ajan. Hän on valmis siihen , että suuntautumisestaan huolimatta hän ei enää petä minua. Haluan vilpittömästi uskoa siihen, mutta pelkään tulevaisuutta. Voiko tuollaisen kaksoiselämän jälkeen olla uskollinen? Olemme aloittaneet pariterapian, ja se on hyödyllistä. Mieheni aloittaa myös yksilöterapian ensi viikolla, omasta halustaan. Hän on myös paljastanut kaksoiselämänsä ja homoselsuaaliset taipumuksensa nyt lähimmille ystävilleen, jotka ovat tunteneet hänet aina.

Kynnyskysymykseksi minulle on nyt noussut se, että voiko mieheni olla biseksuaali, jollaiseksi hän itsensä määrittelee, vai olenko minä ainoastaan hänelle poikkeus homoseksuaalisuudessa, joku, joka tarjoaa hänelle kulissit, lapset, kauniin kodin ja älykkään elämänkumppanin? Eniten minua satuttaa se, että olisin rumasti sanottuna "homoemo", joka suostuu aina soittamaan toista viulua samalla, kun mieheni olisikin "umpihomo" (anteeksi ruma ilmaus), joka joutuu kaappiin vastentahtoisesti saadakseen elää porvarillista elämää.

Voin siis kuviella eläväni onnellista avioliittoa biseksuaalin kanssa, mutta en voi ajatella olevani naimisissa homoseksuaalin kanssa. Tiedän, että tämä kuullostaa hölmöltä ja lapselliselta, mutta tämä nyt kuitenkin on se kynnyskysymys. Mieheni itse on määritellyt itsensä biseksuaaliksi, mutta nyt omat epäilyni täydellisestä homoudesta ovat saaneet hänenkin päänsä sekaisin. Hän myöntää kiihottuvansa enemmän miehistä, mutta minusta hän kiihottuu yhtä lailla. Toiset naiset häntä eivät kiihota. Tämä on minulle se ongelma. Voiko mies olla biseksuaali, jos hän kiihottuu vain yhdestä naisesta, minusta? Mitään ongelmia esim. erektiossa hänellä ei ole koskaan kanssani ollut, päinvastoin. Seksi on hienoa hänen kanssaan.

Lämmin kiitos jo etukäteen asiallisista vastauksista ja tuesta.

Hei,

Olen pahoillani tilanteestasi.

Valitettavasti se kuulostaa mielestäni hyvin paljon peribrittiläiseltä perhedraamalta, jossa totuus on se, että yläluokkainen mies menee naimisiin ja tuottaa jälkeläisiä suvulle vaikka väkisin, mutta elää silti muuten homoseksuaalista elämää. Kulissiavioliitossa.

Uskoisin, että miehesi on homo.

Uskoisin kyllä myöskin, että hän rakastaa myös sinua hyvin paljon. Ehkä ei samalla tavoin kuin (fyysisesti) toista miestä, mutta kuitenkin.

Olin itsekin hyvin lähellä tehdä samoin ennen muinoin. Olin valmis menemään naimisiin lapsuuden- ja nuoruudenajan tyttöystäväni kanssa. Tosin meidän tapauksessamme hän tiesi suuntautumiseni, ja olisimme vain olleet yhdessä asuvia parhaita kavereita, joilla on molemmilla omat elämänsä. Se olisi tapahtunut meidän molempien vanhempien ja vielä silloin aika suvaitsemattoman työnantajani takia (asia muuttui ja suvaitsevuus voitti sekä työnantajalla että vanhemmilla sittemmin).

Voimia sinulle.

P.S. Uskoisin, että seksin aikana sinun kanssasi miehesi sulkee silmänsä kuvittelee harrastavansa seksiä toisen miehen kanssa. Niin minä tein, kun yritin olla hetero.

Anna, tällä verkkosivustolla samankaltaisia asioita, kuin sinun tilanteesi nyt, on käsitelty muutamia kertoja aiemmin. Sinulle voisi olla hyödyksi lukea käytyjä keskusteluja.

Otsikko: Kun aviomies onkin bi
http://ranneliike.net/keskustelu.php?act=rthrd&grpid=4&thrdid=13672

Hakusana "mieheni" tuottaa lisää noita keskusteluja. Hakuruutu löytyy sivun oikeasta ylläkulmasta.

Pariterapia on hyvä ja hyödyllinen asia. Jos kriisi jatkuu, harkitse myös omaa yksilöterapiaa.

Kiitos, Juhani. Olin nuo aiemmat ketjut jo lukenutkin ja tietenkin myös lukenut kaiken mahdollisen asiaan liittyvän muualtakin. Tuskani ja epätietoisuuteni asian suhteen on niin valtava, että toivon vielä lisääkin vastauksia. Lähinnä haluaisin kuulla, onko maailmassa yhtään ainutta avioparia, joka olisi tällaisesta tilanteesta selvinnyt jatkamaan avioliittoaan edes kohtuullisen onnellisena. Liiton jatkaminen on meille ensisijainen vaihtoehto ja oikeastaan ainoa.

Toivoisin myös lisää informaatiota biseksuaalisuudesta. Miksi mieheni on aina identifioinut itsensä biseksuaaliksi, jos siihen ei riitä se, että on naimisissa eikä toisia naisia tarvita? Ennen avioliittoamme hänellä oli vain naissuhteita. Taipumuksensa ja kiinnostuksensa miehiä kohtaan hän on aina tiennyt, vaikka ei ole halunnut sitä paljastaa kenellekään. Koskaan hän ei ole solminut emotionaalista suhdetta miehiin. Naimisiin hän meni kanssani rakkaudesta omien sanojensa mukaan.

Pete: "tuomiosi" homoudesta tuntui pahalta, vaikka saatat hyvin olla oikeassa. Ehkä minun on hyvin vaikea katsoa totuutta silmiin. Rakkaus estää minua ajattelemasta avioeroa. En voi ajatella, että kukaan meistä olisi onnellisempi eron jälkeen.

Nyt joku varmasti ajattelee, että miksi tuo nainen tuolla valittaa, jos ei kerran halua erota. Pysyköön naimisissa ja kestäköön tilannetta. Olisi vaan niin lohdullista kuulla onnellisiakin tarinoita.

Kiitos tuesta.

Jokainen parisuhde on erilainen. Neuvojen antaminen parisuhteen jatkoa ajatellen on hankalaa erityisesti internetissä, koska nyt esillä on vain toisen osapuolen, sinun näkemyksesi tilanteesta. Nuo kysymykset sinun pitää esittää parisuhdeterapiassa ja miehesi kanssa käytävissä keskusteluissa. Kummankaan puolelta syyttely ei ole hyväksi kenellekään. Näen tilanteen todellisen syyn ja seurauksen olevan tämän yhteiskunnan kielteisissä asenteissa. Juuri esimerkiksi kiihkokonservatiivit ja -uskovaiset saavat mielipiteillään aikaan tragedioita parisuhteisiin.

En tiedä ikääsi, mutta otaksun sinulla olevan vielä vuosia edessäsi. Mieti, mitä vaihtoehtoja tulevaisuudella voisi olla sinulle annettavana.

Tilanteenne on monimutkainen myös siksi, että lapset on otettava tässä tilanteessa huomioon ja heidän tunteensa. Miehesi ja sinä olette heille aina omat vanhemmat teette tai olette mitä tahansa. Olisi hyvä, jos lapset voisivat säilyttää arvostuksensa teitä kohtaan.

Mietin, kuinka sinua kannustaisin. Toisaalta haluan kertoa tosiasiat sellaisina kuin itse ne olen nähnyt ja kokenut. Tiedän yhden ainoan avioliiton, joka jatkui miehen homouden julkitulon jälkeen aina kuolemaan asti. Olen käsittänyt, että se parisuhde oli toimiva loppuun saakka. Tiedän muutamia pareja, jotka pitävät yllä kulissia esimerkiksi perheen/suvun maineen vuoksi ja kulkevat kumpikin sitten sovitusti tai sopimatta omilla tahoillaan. Tiedän useita pareja, joissa miehen homous tai vaimon lesbous on päättänyt avioliiton. Seuraan parhaillaan yhtä avioparia, joilla on useita aikuisia lapsia. Isän homous paljastui tietokoneen selaimen historiikin kautta. Vaimolle tieto on ollut todella raskas. Mies on kipuillut homoutensa kanssa aika pahasti. Seurauksena lapset ovat alkaneet vihata isäänsä. Tilanne heidän kohdallaan on kesken, mutta näen suunnan olevan täysin selvän, eli avioero on enää ainoa vaihtoehto heidän tapauksessaan. Niin pahoja vaurioita parisuhteeseen on jo syntynyt.

Huomaa, että edellä olevat ajatukset ovat vain yhden ihmisen (minun) ajatuksiani. Joku toinen miettii tilannettasi aivan toisella tavalla.

Toivotan sinulle voimia ja jaksamista.

Juhani: kiitos lämpimästä ja älykkäästä viestistäsi. Juuri tuollaista kaipasin. Toivon sydämestäni, että voisimme jatkaa liittoamme hautaan asti, täydelliseksi sitä ei enää saa, mutta riitäväksi sen toivoisin.

Kiitos ja valoa kevääseesi.

Olen kipuillut itse pitkään homouteni kanssa. Minun kohdallani muutos ei ollut mahdollinen. Perhettä olen kaivannut ja lapsia. Olet oikealla tiellä, kun olet hakemassa apua. Sinä et ole syyllinen eikä miehesi ole syyllinen. Teillä on liitossanne varmasti paljon hyvää. Koet tietysti itse tulleesi syvästi loukatuksi miehesi ollessa kertomatta kaikkea tapahtunutta, mutta miehesi varmasti arvostaa Sinua suuresti. Etkä varmasti ole ainut, jolle on käynyt näin. Pekka Haavisto oli juuri äskettäin sanonut hyvin: "Niin myötä kuin vastoinkäymisissä."
Kaikkea hyvää Sinulle/Teille!

Harri: kiitos rehellisestä ja avoimesta viestistäsi. Olen todella pahoillani siitä, että joudut kipuilemaan asian kanssa. Olet kunnioitettava ihminen, koska et ole lähtenyt petoksen tielle hankkimalla lapsia ja perheen jonkun kanssa, joka ei ole sinulle täydellinen. Toivon sydämestäni, että saat rauhan vielä joskus.

Juuri tällaiset viestit auttavat minua selvitellessäni koko tätä vyyhteä. Mieheni rakkaus ja kunnioitus ja suuri yrittämisen halu auttavat tietenkin eniten. Juuri tänä aamuna hän sanoi, että jos tämä perhe ei ole yrittämisen arvoinen, niin sitten ei mikään maailmassa. Haluan vilpittömästi uskoa rakkauteen, vaikka en ihmisen muuttumiseen uskokaan. Haluan uskoa siihen, että voimme jatkaa perheenä ja löytää meille kaikille tyydyttävän ratkaisun. Siihen toivoisin tältäkin yhteisöltä kannustusta. Kiitos.

Antiikin kreikkalaiset käyttivät pääasiassa kolmea sanaa rakkaudesta. Agapi (ylevä, vastavuoroisuutta odottamaton, henkinen rakkaus), eros (lihallinen, intohimoinen, viettinen rakkaus) ja filia (kumppanuus, kiintymys, yhteenkuuluvuus, arkirakkaus). Voihan asioita varmaan ajatella noinkin. Kaikkien parisuhteissa on varmaan kysymys tuon kaltaisista elementeistä eri mittasuhteissa.

Homon ja heteron liitossa eroksella olisi varmaan pidemmän päälle vähäinen rooli?

A.S.:n kuvauksessa miehensä seksuaalisuudesta näyttäisi olevan kohtia, jotka kertovat biseksuaalisuudesta ja toisia, jotka kertovat homoseksuaalisuudesta. Kaiken kaikkiaan tuntuisi jäkeenkäyvältä kaikkien osapuolien kannalta yrittää oppia tuntemaan sekä itsensä että kumppaninsa paremmin ja nuo terapiat varmaan ovat askel siihen suuntaan. Tämän prosessin jälkeen voi tehdä tarvittavat uudelleenjärjestelyt, jotka toki voivat olla valitettavasti suuriakin.

Hei Anna!

En ole aikoihin kirjoittanut tälle foorumille, mutta viestisi sai minut reagoimaan, sillä tunsin että se kosketti myös itseäni teidän molempien puolesta. Olen itse lähes kolmissakymmenissä oleva bi-mies, jolle seksuaalisuus on myöskin ollut aina vaikea asia. Kirjoitin viime vuonna foorumille omista elämänkokemuksistani:

http://ranneliike.net/keskustelu.php?act=rthrd&grpid=4&thrdid=14088

Toivon teille parasta ja voimia löytää jonkin tien ja ratkaisun, joka lopulta olisi parhaaksi. Haluaisin kuitenkin tuoda esiin muutamia näkemyksiä, joita haluaisin omalta osaltani korostaa.

Itse en koe asiaa niin mustavalkoiseksi, että kuvaamasi tarkoittaisi automaattisesti sitä, että miehesi olisi homoseksuaali. En ollut lainkaan yllättynyt, että sellainenkin mielipide jo esitettiin, että miehesi olisi vääjäämättä "vain" umpihomo ja vielä kaapissa elävä sellainen. Itse asiassa kuvauksesi perusteelta on mielestäni epätodennäköistä, että hän olisi sellainen. Haluaisin tuoda esille sen näkökulman, että myös tällä foorumilla näkökulmat voivat olla värittyneitä.

Kyseessä on nimittäin pääsääntöisesti homo- ja lesboyhteisöstä koostuva käyttäjäryhmä, joka peilaa omia kokemuksiaan omaa taustaansa vasten. Asian jekku on siinä, että biseksuaalisuus, kenties korostuneesti miesten kohdalla, on ollut hyvin vaiettu asia. Tämä vastaavasti johtuu siitä, että biseksuaalisuus sen erilaisissa muodoissaan on perinteisesti ollut aliedustettuna seksuaalivähemmistöjen joukossa. Yhtäältä biseksuaalit eivät ole kokeneet tulleensa ymmärretyiksi niin heterojen kuin homojenkaan puolelta. Monelle bi-miehelle onkin ollut vain helpompaa elää kaapissa sekä yhteiskunnan että jopa homoyhteisön asenteiden takia. Joidenkin kohdalla kyse voi olla rohkeuden puutteesta elää omaa elämäänsä omana itsenään.

Veikkaisin kuitenkin, että suurempi syy on siinä miten yhteiskuntamme yleisesti ottaen toimii - jos henkilöllä on kyky tuntea sekä emotionaalista että seksuaalista halua kumpaakin sukupuolta kohtaan, on luonnollisesti helpompi vain "pujahtaa" siihen lokeroon, johon yleensä kanssaihmisemme oletamme - eli heteroseksuaaliseen lokeroon. Jokaista suhdetta kohden biseksuaalilla on aina huomattavasti enemmän valinnanvaraa heterosuhteiden muodossa. Heterot kun ovat se enemmistö.

Biseksuaalit ovat siis "kätketty" ja "vaiettu" ihmisryhmä. Monille on myös helpompaa tukahduttaa "vääränlaisiksi" koetut halut ja elää tyydyttävää heteroelämää sen elämänkumppanin kanssa, jonka luo elämä kuljetti. Joillekin se onnistuu paremmin ja joillekin huonommin. Tätä ei kuitenkaan tulisi sotkea siihen ajatukseen, että biseksuaalit olisivat oletusarvoisesti pettäjiä ja kykenemättömiä elämään yhden kumppanin kanssa. Kaikkein suurinta myrkkyä ihmisen sielulle on kuitenkin puhumattomuus. Se, ettei tule nähdyksi omana itsenään. Se sattuu suuresti ja oma teoriani on, että juuri tästä johtuen monet bi-miehet saattavat ajatua pettämisen polulle päästyään tutustamaan tarpeeksi myös siihen homopuoleensa (tai vastaavasti tukahduttavat tunteensa samalla katkeroituen). Tämä vastaavasti vain kiristää oman elämän umpisolmuja ja lisää pahaa oloa syyllisyyden, itsevihan ja kelpaamattomuuden tunteiden muodossa. En halua syyllistää ketään, vaan satun vain tuntemaan empatiaa näitä kohtaloita kohtaan. Erinäiset homo-chatit ja vastaavat anonyymin seksiseuran hakupaikat ovat tulvillaan heterosuhteissa eläviä miehiä. Nykyisessä yhteiskunnallisessa ilmapiirissä olisi ihmeellistä, jos he kaikki olisivat vain itsensä kieltäviä homoseksuaaleja.

Kiinnitin huomiota siihen, että kuvasit oman miehesikin alkaneen epäillä omaa biseksuaalisuuttaan, koska olet esittänyt epäilysi sen suhteen, että hän olisi "vain" umpihomo. Tämä on mielestäni paha paikka ja monelle biseksuaalille juuri tämä muiden esittämä epäilys on aikamoista myrkkyä. Oma identiteettini olisi varmasti jäsentynyt vähemmän kivuliaasti, jos niin monet ihmiset eivät olisi aina pakottaneet päähäni sitä ajatusta, että on vain homoja ja heteroita. Tunnen toisinaan kärsiväni tästä edelleenkin!

En siis väitä tietäväni miehesi seksuaalisuudesta ja sen luonteesta "totuutta", mutta kallistuisin silti näkemään hänet biseksuaalina. Vaikea minun on kuvitella, että teidän seksielämänne olisi ollut edes kuvaamassasi muodossa mahdollista, jos hän olisi vain umpihomo. Ei se niin mene.

Suurin ongelmanne on kuitenkin se, että miehesi on pettänyt sinua. Olet jo ilmaissut halusi ja kykysi elää avioliitossa biseksuaalin kanssa.

Teillä on nyt luultavasti ensimmäistä kertaa kyky olla aidossa vuoropuhelussa toistenne kanssa. Se on varmasti miehellesi suuri helpotus. Kuuntele mitä hänellä on sanottavanaa ja miten hän prosessoi omaa seksuaalisuuttaan sanoin ja puhein - nyt kun hänelle on siihen luultavasti ensimmäistä kertaa elämässään mahdollisuus.

Se ei kuitenkaan tarkoita, että lopputulema olisi automaattisesti se, että miehesi olisi umpihomo.

Destier: Ei voi olla totta, että joku (siis sinä) vihdoin ymmärsi, mistä tässä on kyse! Tuhannet, miljoonat kiitokset siitä. Tunnun leijuvani nyt pilvissä.

Kirjoituksesi voisi olla mieheni kirjoittama. Ajatukset identiteetistä ovat lähes identtiset. Miten maailmasta voikin löytyä joku, joka ajattelee samalla tavalla ja siis todellakin YMMÄRTÄÄ? Se, että joku vihdoin pukee meidän tilanteemme sanoiksi, antaa minulle nyt suurta uskoa siihen, että voimme selvitä tästä hengissä ja että voimme todellakin jatkaa liittoamme. Emme ole friikkejä, vaan maailmassa ON ihmisiä, jotka ajattelevat samoin.

Tiedoksesi, että meille kuuluu hyvää. Olemme vahvasti sitoutuneet jatkamaan liittoamme, käymme terapiassa ja sen lisäksi vielä mieheni käy yksilöterapiassa. Terapiat ovat auttaneet meitä molempia ymmärtämään, mistä tässä on kyse, ne ovat auttaneet minua ymmärtämään seksuaalisuuden suurta kirjoa ja sitä, että mieheni todella on biseksuaali, joka itse on tajunnut oman identiteettinsä, minä en sitä ole tajunnut.

Tämä sinun vastauksesi selvensi ajatuksiani enemmän kuin mikään tähän mennessä. Olen aina siitä kiitollinen. Et tiedäkään, minkä palveluksen teit.

Sydämestäni toivon Sinulle kaikkea hyvää.

Anna

P.S. Destier: luin alkuperäisen kirjoituksesi omasta identiteetistäsi vasta edellisen vastaukseni jälkeen. Itkin. Soitin miehelleni, joka löysi kirjoituksestasi itsensä. Haluan/haluamme vielä palata asiaan, kunhan olemme jossakin muualla kuin töissä juuri nyt ;)

Itkin siksi, että tunsin syvää myötätuntoa sinua, älykästä, herkkää ja ajattelevaa ihmistä kohtaan. Haluan todellakin palata vielä asiaan.

Voi hyvin.

Anna

Tuskinpa miehesi homo-mies ainakaan on, sillä homo-miehet tyypillisesti, ennenkin, eivät ole lähteneet pettämään naisia, jotka homo-miestä eivät lainkaan kiinnosta emotionaalis-seksuaalisesti. Naisten kanssa naimisiin menneet ovat siis hyvinkin varmassti biseksuaaleja.

Miehesi on varmasti biseksuaali, joiden suuntaukselle tuo kuvio on mitä tyypillisin, erilaisine selityksineen siitä eri tahoille.
Miehesi varmastikin on selitellyt miehille, jotka hän on seksiin "harrastuksena" kanssaan houkutellut, että hän pitääkin vain miehestä, eikä vaimostaan. Toki hän on voinut "harrastaa" biseksuaalisuutta ehkä toisten biseksuaalien kanssa - tai sitten pettänyt sekä hetero-vaimoaan että myös homo-miehiä, kykenemättä olemaan itse kumpaakaan. Homo-miehethän joutuvat kokemaan biseksuaaleja, jotka eivät heillekään kerro bisuuntautumistaan kunnolla, vaan harrastavat sitä seksiä ja sitten kun homoemotionaalisuus alkaa biseksuaalin "harrastusta" häiritä, biseksuaali liukenee omille teilleen, seuraavaa "seksinharrastetta" hakemaan.

biseksuaaleja miehiähän on jopa 5 - 10 % miehistä, joten heitä on tunnetusti melko paljon "luotettavina" etsimässä "luotettavaa" seuraa, heidän "rakastaessaan" vaimoaan ja "vain harrastaessaan" seksiä miesten kanssa, kuten kertovat.
biseksuaalithan tyypillisesti selittävät ja väittävät, etteivät petä puolisoaan, vaikka harrastavatkin seksiä muitten ihmisten kanssa.
Noh, se on toki heidän yrityksensä kaunistella tekemisiään, omalta kannaltaan muka paremmaksi kuin muilla. Eroaako se jotenkin siitä "harrastuksesta", mitä vaimoaan pettävät heteroseksuaalit tekevät, vaimonsa lisäksi muittenkin naisten kanssa? Tuskinpa.

biseksuaalin osaltahan heterolla ja homolla toki tulee mieleen se asia, että kykeneekö joku biseksuaali rakastamaan täysin toista ihmistä, kykeneekö hän olemaan se kumppani, puoliso todella, kun hänellä on se toinen puoli menossa muualla? Ja voiko biseksuaalille olla täysin puoliso, täysin kumppani?
Tai ehkä se vastaa tilannetta, mikä prostituoidun puolisolla on kumppaniinsa, joka harrastaa prostituutiota, on prostituoitu.

Eiköhän ole syytä ajatella niin että biseksuaali harrastaa biseksuaalisuutta, sekä naisen tai miehen kanssa. Eihän hän voi harrastaa sen kummemmin heteroseksuaalisuutta, kuin homoseksuaalisuuttakaan, koska ei kumpikaan ole. Biseksuaali siis harrastaa biseksuaalisuutta naisen kanssa ja/tai harrastaa biseksuaalisuutta miehen kanssa.
Tuo siksikin, että ei joku, joka ei ole homoseksuaali, ei voi olla ihan oikeasti homoseksuaali. Ja samoin joku, joka ei ole hetero, ei voi olla oikeasti hetero.
Ei kannata teeskennellä että joku olisi jotain, mitä ei oikeasti ole. Homo-emotionaalisseksuaalisuus kun ei ole teeskentelyä, ei suuntautumista, vaan kaikinpuolin ihan täysin aitoa.

biseksuaalin puolison ei tietenkään kannata syyllistää itseään mistään, eikä hän voi kokea tehneensä mitään väärin, sillä kyllä biseksuaalin pitäisi olla jo seurusteluaikana rehellinen, kyetä rakastamaan havittelemaansa puolisoaan ihmisenä niin paljon, että kertoisi tälle ennen naimisiin menon havittelua että on biseksuaali, jotta toinen voisi punnita mielessään, haluaako avioitua biseksuaalin kanssa ja ottaa sen asian elämäänsä. Muutoin, asioitten piilottelussa, epäaidosti aviokumppanina toimimisellahan ei rakasta puolisoaan aidosti kunnolla, etenkin kun toinen on tiennyt asian alusta asti, mutta ei ole halunnut jakaa asiaa puolisonsa kanssa, vaan on ollut olennaisesti jotain muuta, kuin mitä on. Miehesihän on ollut ns. umpi-biseksuaali, jakanut biseksuaalin elämäntapansa kahden kaapin jutuksi.

Puhutaan paljon homojen ulostuloista, mutta yhteiskunnassammehan on tarvetta myös biseksuaalien rehelliselle ulostulolle.

Olisiko biseksuaalille se luonnollisin kumppani transseksuaali, eli ihminen jossa on sekä naista että miestä? Tai sitten toinen biseksuaali?
Problemaattistahan on se, jos aivan olennaisella tasolla emotionaalisseksuaalisuus kohtaa vain 1/2-tasolla.

Se Annalle lohdutuksena, että biseksuaali miehesi on todennäköisesti antanut sinulle parempaa seksiä, kuin mitä hän on kyennyt antamaan homo-miesten kanssa. Sillä biseksuaalit tuppaavat "harrastamaan seksiä" miesten kanssa vain siihen tyyliin, kuin vaimonsa kanssa (hehän mm. etsivät aika usein jotain "poika-pillua", surkuhupaisesti) ja se toki ei ole lähellekään parasta, verrattuna siihen miten nautinnollisesti kaksi homo-miestä rakastelee keskenään. Eli olet varmastikin Anna ollut selvästi tyytyväisempi miehesi kanssa, kuin ne miehet, jotka hänen "harrastuksikseen" ovat joutuneet. Hyvä rakastelu kun ei millään tule vain tunteettomasta seksistä, vaan siihen tarvitaan paljon muutakin, sitä aitoa emotionaalisuuttakin - ja sitä ei kyllä löydy silloin, kun jollain "on kiire" "rakkaan" vaimon luo kotiin.

Kannattaa toki bimiesten vaimojen tiedostaa myös se, että valtaosa ns. gay-pornosta, myös netissä on suunnattu ja asiakaskunnaltaan biseksuaaleille miehille - ne kun sopivat kohtalaisen hyvin heidän seksiharrastus-tarpeisiinsa, kun niissä ei yleensä parisuhdeasiat ja -halut ole harrastus"haittana". Sitä puolta voi tietysti ehkä Annakin harkita, biseksuaalin miehensä kanssa, sillä onhan niissä miehiä ehkä Annaakin kiihottamaan.

Netin anonyymimmät gay-treffipalvelut ja gay-chatit ovat pullollaan biseksuaaleja, jopa pääasiassakin vain heitä. Siellä he etsivät monesti hyvin paljon itseään nuorempia seksiharrastus-seuraksi.

Onneksi useimmat biseksuaalit eivät mene siihen, mitä Nokia-Missiota johtanut biseksuaali aviomies Markku Koivisto teki, käydessään rippikouluissa ja saarnoissaan varoittelemassa nuoria ja haukkumassa homoja ... vaikka sitten hän itse seksuaalisesti vikitteli ja pahaksikäytti missiossaan nuortamiestä. Missionsa pani hänet sitten eheytymis-hoitoon, mikä varmasti vain ojasta allikkoon joutumista.

Human: Kiitos erittäin mielenkiintoisesta vastauksestasi. Pohdit asiaa hienosti ja esitit sellaisia näkökulmia, joita en ole tullut ajatelleeksi, mutta jotka voin allekirjoittaa oikeastaan täysin. Kiitos, kun avarsit maailmankuvaani. Tarvitsen juuri tällaista.

Tämä vastaus auttoi minua mm. sen tosiasian kanssa, että joudun ympäristölle selittelemään sitä asiaa,että mieheni todella voi rakastaa minua aidosti. Tässä heteromaailmassa on täysin mahdotonta nimittäin ajatella, että mies voi rakastaa ja haluta naista, jos hän kerran himoitsee miestä. Heteromaailmassahan on ainoastaan homoseksuaaleja ja heretoseksuaaleja ja ihmisen on oltava jompaa kumpaa sataprosenttisesti ja myös aina ja pysyvästi. Seksuaalisuuden muuttuminen tai monitahoisuuus ja samalla yhteen ihmiseen kohdistuvien tunteiden säilyminen on mahdottomuus.

Meidän tapauksessamme ympäristön reaktio on ollut se, että mieheni on aina ollut sataprosenttinen homoseksuaali, joka on aina valehdellut minulle ja joka olisi aina halunnut elää pelkästään homosuhteissa. Minä olen säälittävä uhri ja raukka, joka joutuu lasten takia nyt jäämään liittoonsa, joka on kestänyt jo niin kauan, etten minäkään enää tiedä paremmasta ja OIKEASTA liitosta mitään. "Älä riko itseäsi enää yhtään lisää" ja "olen niin surullinen puolestasi, kun elämäsi on valhetta" ovat kommentteja, joita nyt kuulen. Onneksi olemme rajanneet asiasta tietävien ihmisten määrän todella minimiin. Biseksuaalien kaapista tulemista tämänkaltaiset reaktioit eivät todellakaan edistä, vaikka sille olisikin tilausta, niin kuin osuvasti kirjoitit. Destierhän myös sanoi, että maailma on pullollaan heteroliitossa eläviä biseksuaaleja, jotka kansoittavat nettideittipalstat ja jotka samalla tuottavat tuskaa puolisoilleen.

Onkohan tämä maailma milloinkaan aidosti parempi paikka? Valitettavasti ainakaan ystävieni kommenttien perusteella ei tule olemaan. Surullista. Toivoisin niin kovasti, ettei yhdenkään puolison tarvitsisi enää kokea samaa tuskaa ja shokkia, jonka minä olen kokenut ja josta onneksi näytän selviävän. Siltä tuskala olisin välttynyt, jos mieheni olisi kokenut olevansa hyväksytty omana itsenään jo nuorena. Kiitos selviämisestäni kuuluu myös Sinulle ja muille hienoja vastauksia kirjoittaneille.

Anna

Humanille: Ilmeisesti kuvaat tekstissäsi osin ns. kaappihomojen käyttäytymistä ja teet sen pohjilta biseksuaalisuuden määritelmäsi? Biseksuaalisuus lienee yksi väärinymmärretyimmistä sekä käytetyistä termeistä. Biseksuaalisuus ei ole mikään harrastus, tai pelkkää seksin harrastamista.

Biseksuaalisuus tarkoittaa "ihmisen kykyä tuntea seksuaalisia ja/tai romanttisia tunteita molempia sukupuolia kohtaan." Biseksuaalisuutta voi olla niin eri "laatuista" kun on siihen "tunnustautuvaa". Tunteet sekä kohteet voivat vaihdella eri ikäkausina sekä eri elämäntilanteissa. Usein vetoa tunnetaan enemmän jompaan kumpaan sukupuoleen enemmän tai eri tavoin. Biseksuaalisuus voi olla vaihe oman identiteetin löytämisessä tai etsimisessä, se voi olla myös pysyvä tilanne. Biseksuaalisuus on itsemäärittelykysymys, sen määritelmä ei ole vakio, vaan se voi vaihdella yksilöllisesti ja eri sukupuolten välillä. Mieltymykset voivat vaihdella eri sukupuolten kohdilla hyvinkin radikaalisti.

______

Tsiisus, mikä ihmeen "poika-pillu"...? Nämä deittisaittien määritelmät voi jättää sinne fantasia-osastolle, joita siellä usein toteutetaankin.

SaintJudy: uskon, että mieheni allekirjoittaa juuri sinun määritelmäsi biseksuaalisuuudesta, koska esimerkiksi hänen tiensä on ollut se, että biseksuaaliset tunteet ja käyttäytyminen ovat toteutuneet vasta aikuisena ja naimisissa olevana. . Hän kokee loukkaavana sen, että kyseessä olisi pelkkä "harrastus", vaikka MINÄ tietysti haluan asian olevan juuri niin. MINUN on helpompi hyväksyä ajatus, että homoseksuaaliset teot ovat olleet jotain muuta kuin hänen todellista minäänsä, koska tällöin MINÄ olen ollut se oikea rakkaus. Tämähän nyt on tietysti erittäin kliseistä heteroajattelua, mutta minun tapauksessani myös itsesuojelua, koska jatkaakseni eteenpäin minun on yksinkertaisesti pakko hylätä ajatus sitä, että emootio olisi ollut hänen teoissaan mukana. Ajatus siitä, että hän koko avioliiiton ajan olisi hakenut myös emotionaalisia suhteita, on yksinkertaisesti kestämätön.

Itse ajattelen biseksuaalisuudesta niin, että se yksinkertaisesti on ihmisen kykyä rakastua ihmiseen sukupuolesta riippumatta. Kuten Destier kauniisti ilmaisi, biseksuaali usein aloittaa parisuhteen sen puolison kanssa, jonka elämä hänen luokseen tuo ja johon hän rakastuu. Näin ainakin Destieriä tulkitsin, pyydän anteeksi, jos olen väärässä.

Anteeksi pyydän myös sitä, että en tunne homo- enkä biseksuaalisuutta yhtään. Siksi kommenttini ja ajatteluni on luultavasti lapsellista. Tähän seksuaalisuuden maailmaan astuminen on ollut minulle valtava ja erittäin pelottava askel. Olen joutunut avartamaan ajatteluani lyhyen ajan sisällä käsittämättömän paljon. On varmaan vaikea uskoa, että vielä on sellaisia ihmisiä kuin minä, joka ei koskaan ole nähnyt edes pornofilmiä (ja tämä on totuus) ja joka nyt joutuu tutustumaan shokin ja järkytyksen keskellä kokonaiseen uuteen maailmaan.Helppo polku tämä ei ole, mutta toki välttämätön. Kiitos siitä, että asialliset kommentit ovat auttaneet minua tällä polulla.

Anna

En ota kantaa miehesi seksuaalisuudesta, vaan niistä ennakkoluuloista joita biseksuaalisuuteen yhdistetään. En tunne sinua enkä miestäsi, enkä halua millään tavalla puuttua mieltä askarruttaviin kysymyksiin miehesi suuntautumisesta. Ehkä nettipalstaa parempi osoite käsitellä parisuhteen ongelmia on parisuhdeterapia, jossa kaikki osapuolet ovat läsnä. Keskustelua on turha käydä jos kaikki osapuolet eivät ole _läsnä_ .

Umpihomolle on kyllä täysin mahdotonta tehdä lapsia "luonnonmenetelmällä", siihen kun tarvitaan edes vähäistä kiihottumista. Umpihomo ei kiihotu yhdestäkään naisesta, etenkään siinä määrin että saisi kolme lasta aikaan...

Sori vaan näin suoraviivainen tulkinta, mutta umpihomoksi on miestäsi yhtä vaikea luonnehtia kuin umpiheteroksi. Ja sillä välillä onkin sitten paljon asioita :)

Hei Anna. Vieläköhän luet vastauksia. Olisin kovasti kiinnostunut kuulemaan miten teillä menee. Itse olen juuri sokkivaiheessa kuultuani että mieheni mahdollisesti on homo/bi. toivoisin kovasti nyt vertaistukea.

Onko teidän pakko asua yhdessä? Voihan sitä asua erikseen. Minusta tuntuu kohtuuttomalta se, että mies menee 2 terapiaan. Tarkoitan, ettei aikuisen ihmisen psyyke siitä muutu enää.

Etkö voi vain hyväksyä miehesi sellaisena kuin se on?

Kun ihminen tulee vanhaksi, myös seksi vähenee ja sitten siitäkin pitää luopua.

Minusta tässä on sekin, että kun perusluottamus loppuu tai rakoilee, kun lupaukset ovat rikottu, niin mitä jää jäljelle. Sitten saa epäillä koko loppuikänsä pettääkö tai jättääkö. Se syö suhteen pohjaa.

Jokainen tekee omat valintansa ja niistä joutuu kantamaan vastuun.

Hei,

perustin tukisivuston kaltaisillemme osoitteeseen

http://kun-puolisosi-onkin-homo.webnode.fi/

ja loin sivun Facebookiin

https://www.facebook.com/Tukea-puolisoille-1686232364999284/?fref=ts

Tavataan siellä!

Terveisin Lilja K.

Miksihän Lilja @ nimesit tuon sivustosi että "jos miehesi onkin homo", eikä että "jos miehesi onkin bi" ?
Etkä edes mainitse sivun esittelytekstissä bi:tä, vaan vain homo:n?
"Rakentelen hiljalleen tukisivustoa meille, jotka olemme kohdanneet elämässämme yllättävän käänteen: puoliso osoittautuukin homoksi tai joksikin muuksi, kuin alunperin luulimme."

Ei voinut olla huomaamatta että kun laitoit aamulla Lilja @ -nimimerkilläsi tuon viestin, niin illalla Joni @ -nimimerkki toisessa keskustelussa haukkui homoja ja ateisteja,
eli olisikohan samasta pariskunnasta / henkilöstä kyse.


SaintJudy, miksi tehdä tietentahtoen siitä biseksuaalisuudesta sellaista kummajaista? Biseksuaali on henkilö, joka on kiinnostunut sekä naisesta että miehestä ja toteuttaa noita kiinnostuksiaan sitten erinäisissä määrin, vaihdellenkin. Ei se biseksuaalisuutensa siitä muutu, eikä hän ole koskaan hetero, eikä homo, vaan vain tuo hänen biseksuaalisuutensa toteuttaminen vaihtelee. Sille on kehitelty liuta erinäisiä synonyymisanoja juurikin tuon toteuttamisen vaihtelun eri varianssien mukaan, mutta biseksuaalli on bisseksuaali.

Homoa ei kiinnosta emotionaalis-seksuaalisesti eri sukupuolta oleva koskaan.
Heteroa ei kiinnosta emotionaalis-seksuaalisesti samaa sukupuolta oleva koskaan.

Jos kaikki sulkupuolet kiinnostavat, on biseksuaali, aina.
biseksuaalit vaan ovat kehitelleet jotain kummallista "lokerroitumiskammoa" ja puhuvat yleisesti harrastavansa seksiä sekä naisten että miesten kanssa tai että sekä nainen että mies kiinnostaa mutta eivät halua lokeroitua bi:ksi.
Se biseksuaalisuuden kahtiajakautunut kiinnostus on varmaan hämmentävää, etenkin nuorille, mutta miksi siitä pitää tehdä itseaiheutetusti noilla määrittely-kiemuroilla isompi kummajainen kuin mitä se on?
Saatika sitä aika ylein väitettyä potaskaa että kaikki ihmiset (muutkin) muka olisivat biseksuaaleja, naismiesseksuaaleja.

Se on toki ymmärrettävää että seksuaalisuus on problemaattisempaa, kun kiinnostus suuntautuu sekä naiseen että mieheen, biseksuaalisesti.
Eikä se ole hetero- tai homopuolisolle yhtään mikään onni, eikä autuus jos toinen vasta myöhemmin avautuu olevansakin bi.
Itse suosittelisin biseksuaaleja olemaan rehellisiä itselleen ja muille ja hyväksymään se naismieskiinnostuksena ja tuomaan sen asian esiin jo ajoissa.

Ja biseksuaalille on varmaankin se koplaavin puolisko toinen biseksuaali tai biseksuaalisuutta hyvin lähellä oleva transseksuaali, eli miesnais-kiinnostukseen suuntautuneelle biseksuaalille juuri naismies-transseksuaali tai syntymäjutut nivusissaan säilyttää haluava transsukupuolinen.

SaintJudy, biseksuaaleille ovat tehneet eniten hallaa biseksuaalit, kuten esim. itse biseksuaali Alfred Kinsey tekemällä lokerointi-asteikkonsa biseksuaalisuuden toteuttamisvaihelusta, eli biseksuaalin seksuaalisuuden toteutamisesta saman - eri sukupuolen kanssa, ajoittain vaihdellen.
Tuon asteikon hän sitten lanseerasi lokeroimaan myös muka homo- tai heteroseksuaalitkin, joilla kuitenkaaan ei moista nais/mies-suuntautunutta seksuaalisuuden toteuttamisastevaihtelua ole ollenkaan.

biseksuaali Kinsey siis teki lokerointiasteikon, mutta sitten biseksuaalit ovatkin kovasti karsastaneet itsensä olemisen biseksuaaleja,
jostain kumman syystä. Tuo liittyy aika pitkälti siihen että biseksuaali Kinsey käyttää biseksuaalisuuden asteikossaan (virheellisesti) homo / hetero -"aste"ulottuvuuksia, eikä mainitse biseksuaalisuutta ollenkaan, vaikka biseksuaalisuudessa ei ole lainkaan kyse homona tai heterona olosta.

Eli kun sen biseksuaalisuutensa biseksuaali itse menee määrittelemään vain muiden kautta, niin seuraahan siitä sitten itseriittoisuusongelmia biseksuaaleille.

SaintJudy kirjoitti, joihin kommentti
"Biseksuaalisuus tarkoittaa "ihmisen kykyä tuntea seksuaalisia ja/tai romanttisia tunteita molempia sukupuolia kohtaan.""
- Tuskinpa biseksuaali mikään yli-ihminen on seksuaalisemotionaalisissa tunteissa, jakamaan noita tunteita kahdelle sukupuolelle vs homo tai hetero yhden ihmisen kanssa

"Biseksuaalisuutta voi olla niin eri "laatuista" kun on siihen "tunnustautuvaa"."
- Ai että hetero-nuorella muka on vähemmän laatua heteroudessaan silloin kuin hän ei ole vielä useamman kanssa ollut.

"Tunteet sekä kohteet voivat vaihdella eri ikäkausina sekä eri elämäntilanteissa."
- Niinpä. Kiitos tuosta rehellisyydestä, vain biseksuaalisuudelle ominaisen kiinnostuvaihtelun suhteen.
Tuuliviireily on juurikin biseksuaalisuutta koetusti kuvaava termi. Ja se on hyvä ymmärtää, biseksuaalin kanssa tekemisiin joutuvan.

"Usein vetoa tunnetaan enemmän jompaan kumpaan sukupuoleen enemmän tai eri tavoin."
- Sepä se. Kannattaa katsoa ettei joudu vain vähemmän, vain pikkaisemmin biseksuaalin tunteman vedon kohteeksi.

"Biseksuaalisuus voi olla vaihe oman identiteetin löytämisessä tai etsimisessä, se voi olla myös pysyvä tilanne."
- Kukaan muua ei ole biseksuaali, kuin vain biseksuaali. Yksikään homo tai hetero ei ole biseksuaali. Eli tuo bi-vaihe-identiteetti tarkoittaa vain sitä, missä määrin biseksuaali elämänvaiheissaan sitä biseksuaalisuuttaan toteuttaa, eli se biseksuaalisuuden Kinsey asteikko.

"Biseksuaalisuus on itsemäärittelykysymys, sen määritelmä ei ole vakio, vaan se voi vaihdella yksilöllisesti ja eri sukupuolten välillä. Mieltymykset voivat vaihdella eri sukupuolten kohdilla hyvinkin radikaalisti. "
- Ai että kun biseksuaalia miestä kiinnostaa mieskin, niin kun hän vain menee imemään miehen munaa, niin hän on vain tietyssä määrin bissekö?
Ihan kuin yrittäisi selittää että on muka vain tietyssä määrin homo, kun vaihtelee sitä millä lailla homomies toisen homomiehen kanssa rakastelee.

Eikö kannattaisi ihan vaan lopettaa nuo biseksuaalisuuden itsepetokset? Ja olla ihan sitä itteään, bisse.
Toki homolla tai heterrolla on helpompaa, kun emotionaalis-seksuaalinen kiinnostus kohdistuu täysin kokonaan vain yhteen ihmiseen ja yhden ihmisen kanssa se voi täyttyä täysin, koko ajan, kaikin tavoin spontaanisti kahdestaan, tunteiden yhdessä jakamista ja rakastelutapoja vaihdellen.

Human: Missä ja millainen on aita, jonka toisella puolella on homoseksuaalisuus ja toisella biseksuaalisuus. Onko aita korkea ja kapea vaiko kenties matala ja leveä? Vai onko aitaa ensinkään? Määrittääkö suuntautuneisutta vain nykyhetki vai koko jo eletty elämä? Asiaa on sivuttu "Homo vai bi (vai hetero)" -keskusteluketjussa ( http://ranneliike.net/keskustelu.php?act=rthrd&grpid=4&thrdid=13722 ).

smo, biseksuaalisuus eroa heteroudesta ja homoista aivan yhtä selvästi, kuin heterous eroaa homoista.
Ei siitä sen mutkikkaampaa tarvitse tehdä. Mutta biseksuaalisuudesta tekee mutkikkaampaa silti juurikin se (vain) sen ominaispiirre, selvänä erona heterouteen ja homoihin, että (vain) biseksuaalisuudessa kiinnostus kohdistuukin yhden sukupuolen sijaan kahteen eri sukupuoleen.

Heteroudessa ja homoilla kiinnostus kohdistuu vain yhteen sukupuoleen ja siten kokonaan yhteen imiseen.
Mutta biseksuaalisuudessa kiinnosttus kohdistuu siis eri sukupuoliin ja siten useimmiten ei yhteen, vaan useampaan ihmiseen.
Tuon toteutus käytännössä sitten eri sukupuoliin on juuri ominainen piirre biseksuaalisuudelle.
Vaika biseksuaali pitäytyisi toteuttamaan biseksuaalista kiinnostustaan vain yhden sukupuolen kanssa, ei se muuta hänen kiinnostustaan useasta sukupuolessta, eikä hän ole heteroseksuaali, eikä homo.

Ihmisten (todellinen) seksuaalinen identiteetti ei vaihtele heterouden / homon / biseksuaalisuuden kesken, vaan on jotain noista (tai muista seksuaali-identiteetin pääsuuntauksista). Joskus esitetyt väitteet että biseksuaalisuus olisi jokin vaihe joskus, ovat puppua, sillä se että biseksuaali harrastaakin tietyn kauden seksuaalisuutta vain eri sukupuolen kanssa, ei tee hänestä lainkaan heteroa, sillä hänellä kyllä säilyy se biseksuaalinen kiinnostus myös samaan sukupuoleen. Biseksuaali ei siis muutu (todella) heteroksi tai homoksi milloinkaan - aivan, kuten heterous tai homolkaan eivät muutu; tutkimustenkaan mukaan yhtäkään muuttunutta ei oikeasti ole.

Ja siten biseksuaalisuuden ero heterouteen ja homoihin on täysin selvä.
Vaikka tuo selvä asia jostain syytä tuntuu joillekin täälläkin olevan "liki maailman vaikein asia".

Kolme sanaa: homoseksuaalisuus, biseksuaalisuus ja heteroseksuaalisuus. Ihminen pyrkii sanojen luomilla lokeroilla jäsentämään havaintojaan. Määrittelyt ovat ihmisten tekemiä. Sukupuolisuuden ja seksuaalisuuden suhteen rajoja on yritetty hakata kiveen, yleensä vallan keinoin, oletetun sopivuuden ja sopimattomuuden perusteella. Rajat on mietitty sinne, missä ne tuntuisivat "itsestäänselvimmin" sijaitsevan.

Ihan samalla lailla on värien suhteen: käsitämme, että sinisen ja punaisen välissä on violetti - mutta mitä on sinisen ja violetin tai punaisen ja violetin välissä? Missä punainen muuttuu violetiksi, missä violetti siniseksi? Missä ja miten musta kohtaa valkoisen?

smo, kirjoitit: "Missä ja millainen on aita, jonka toisella puolella on homoseksuaalisuus ja toisella biseksuaalisuus. Onko aita korkea ja kapea vaiko kenties matala ja leveä? Vai onko aitaa ensinkään? Määrittääkö suuntautuneisutta vain nykyhetki vai koko jo eletty elämä?"

Uskotko siis umpi-usisten kauppaamiin eheytys-muuttumis-terapiahoitoihin?
- kun tunnut uskovan muuttumisiin.

Minä en noihin uskottele, vaan aitoon pysyvään moninaisuuteen.

Ihmisiä on sinisilmäisiä, ruskeasilmäisiä, vihreäsilmäisiä ... uskotko silmienvärien muuttamiseen, kuten tohtori Mengele uskoi ja pyrki väkisin sitä muuttumista lapsille tekemään? Kun Mengele ei uskonut aitoon, pysyvään moninaisuuteen, eri silmänväri"lokeroineen".

Ihmisiä on naisia, miehiä ja transsukupuolisia - naiset eivät muutu miehiksi, eikä transsukupuolisista tule koskaan aidosti naisia tai miehiä.
Sama em. pätee heteroihin, homoihin ja biseksuaaleihinkin.
- vaikka kuinka joillain on vimmaansa pyrkiä lokeroimaan homoihin tai heteroihin ihan muutakin.

Lokerointi ei ole paha asia. Kyllä heterolla naisella on ihan hyvä tarkoitus siinä, että hän haluaa puolisoksi ihan oikeasti heteron miehen, eikä sellaista, joka saattaakin vaihdellen olla ihan mitä vaan sukupuolikiinnostuksiltaan.
Seksuaalinen identiteetti kun ei toki ole vain pelkästään oma asia, vaan määrittyy merkityksellinen suhteessa toiseen/toisiin ihmisiinkin, molemmin puolin. Itsensä kanssa joku voi toki olla runkkuseksuaali, mutta runkkutyyppi ei taas ole hyvä kumppani kenellekään.

En usko ns. eheytysideologiaan tai seksuaalisen suuntautuneisuuden muuttumiseen.

Sen sijaan ihminen elämänkokemuksensa karttuessa voi tehdä itsestään uusia löytöjä, ymmärtää itsestään aiemmin ymmärtämättä jääneitä asioita ja tiedostaa aiemmin tiedostamattomia puolia itsessään. Siihen voin sanoa uskovani.

Eli väitätkö smo että kun ihminen teinilapsena jo tuntee ja tietää olevansa ihan aidosti ja täysin vaikkapa hetero, koska kiinnostus ihmisessä kyllä tuntuu ennen toteutuksia (koska ihmisillä nyt vaan sattuu olemaan seksuaaliseen kiinnostukseen liittyvä hormonitoiminta vahvoilla jo varsin nuorena), niin hänen muka pitäisi muuttuilla.

Ns. muuttuilu (sukupuolikiinnostuksissa) on ihan totta biseksuaaleilla, mutta se ei liity heteroihin ja homoihin millään lailla.
Tuo muuttuilu on toki selviö biseksuaaleilla, koska heitä kiinnossaa sekä nainen että mies - ja koska nainen tai mies ei juurikaan voi olla yksi ja sama ihminen.
Homoilla ja heteroilla se yksi ja ainoa kiinnostava sukupuoli taas on aina yksi ja sama ihminen - eli muuttuilua ei tarvita, eikä ole homoilla ja heteroilla.

Toki henkilön, joka on biseksuaali, voinee omasta kiinnostusluonnostaan käsin olla vaikea ymmärtää sitä, että hetero tai homo ei ole biseksuaalisesti kiinnostunut lainkaan, vaan homoilla ja heterroilla vain yksi sukupuoli kiinnostaa.

Toki on noita genderblender- ja kokeilu- yms. tuputteluita, mutta ei homoilla eikä heteroilla, koska heille niissä ei ole mitään mieltä, eikä luonnollisesti vetovoimaa moisiin laisinkaan.

smo, miksi muuten ranneliikkeen logossa, ts. tuolla yllhäällä on "homokansan yhdistävä tekijä"?, siis "homokansa"?

Eiväthän biseksuaalit ja transihmiset ole lainkaan homoja.

Olet smo kritisoinut "lokerointia", mutta sitten tämä saitti kuitekin harrastaa asioita sotkevaa ja vääristelevää lokerointia.
Ei kaikki ei-hetero ole homoa, ei tietenkään, vaan bisseillä ja transihmisillä on omat, täysin vain heidän juttunsa.

Vai onko tämä saitti vain homoille siis?

"homoksi" on historian painolastissa leimattu, pahansuovasti lokeroitu ihan kaikkea muutakin, kuin homoa.
Sitten taas, valitetttavasti, erityisesti biseksuaalit ovat lokeroineet itseään muka heteroiksi, mitä he eivät toki kykene olemaan, ja harrastaneet sitten sitä vain seksin harrastustaan, toiseen kiinnostus-sukupuoleen jonain "homosteluna", vaikka bisset toki eivät kykene homoja olemaan.
- sitten kun sanoo rehdisti niin kuin asiat ovat, eli että bisset ovat bissejä ja bisseilevät, niin nousee poru, jostain kumman syystä.

Missä olen esittänyt, että kenenkään pitäisi tai olisi tarpeen "muuttuilla"? Minusta kuitenkaan seksuaalista suuntautuneisuutta ei kuvaa kolme laatikkoa, vaan kyse on joka suuntaan moniulotteisemmasta ilmiöstä. Olisi turha ottaa paineita elämän ehkä mukanaan tuomista pikku pikku yllätyksistä.

***

EDIT: Logo ja slogan ovat vanhoilta ajoilta, jolloin asioita oli ajatus tehdä vähän toisella "sapluunalla" kuin mihin maailma on vienyt. Tuo on yksi mietinnän alla olevia asioita, kun sivustoa seuraavan kerran uudistetaan.

Miksi on muuten niin hankalaa aloittaa askarruttavista selvästi erillisistä asioista uutta juuri sitä aihetta koskevaa ketjua aiheeseen sopivalla alueella? Kun kaiken mielessään vellovan päräyttää miettimättä sinne missä jotain muuta kulloinkin sattuu kirjoittamaan, niin tuloksena kaikki keskustelut tukehtuvat alkuperäisen aiheen ulkopuoliseen vellontaan.

Human on täysin oikeassa. En ymmärrä miksi joillakin on pakoittava tarve tehdä yksinkertaisista asioista monimutkaisia. Itsekkin olen ihan aito homo eikä tulisi mieleenkään että alkaisin jonkun naisen kanssa suhteeseen. Itse ajatuskin on todella epämiellyttävä.

Niin, asioita voi tarkastella itsensä ja omat kokemuksensa keskipisteenä - tai yrittää etsiä laajempaakin näkökulmaa, muidenkin kokemuksia.

Ja ei, en minäkään ole alkanut naisen kanssa suhteeseen. Ei siksi, että olen ihka aito homo - vaan siksi, etten ole koskaan tavannut sillä tavoin kiinnostavaa naista. Minun homouteni sinänsä ei ole tällaista mahdollisuutta poissulkevaa. Ehkä nuorempana oli päällä jokin "homouteen" takertuminen, suoranainen muun torjuminen. Mutta en minä suhdetta naisen kanssa näe sen epämiellyttävämpänä ajatuksena kuin suhdetta sellaisen miehen kanssa, joka ei kiinnostaisi.
Toisaalta, konkreettisesti en ole miettinyt näitä asioita omalla kohdallani pitkästi yli vuosikymmeneen.

Asenteesi smo on siis tämä:

Jos et ole syönyt vielä sementtiä, et voi sanoa, ettetkö siitä ehkä pitäisi.
Vaan sinun vain pitää kohdata sitä sopivaa sementtiä, jotta makustuisit siihen.

(ja korostan, sementtikin sopii joillekin tosi hyvin, luontaisesti; sementtiin suuntautuneille eiliöille)

Minä taas ajattelen niin, että homoihin (tai muihinkaan seksuaalisuuksiin)
ei kannata, eikä pidä tunkea sellaisia uskomuksia, joita ei heteroihinkaan tungeta
ja joille ei ole mitään muuta perustelua, kuin vain uskomukset.

Miksi et smo tule bi-kaapistasi vain ulos, kun kerran sen suuntaisia kirjoittelet?

Kukaan hetero tai homo ei mieti sitä, mikä sukupuoli kiinnostaa tai voisi kiinnostaa,
vaan kyllä se asia on homoille ja heteroille selvä.
Tuo pähkiminen kuuluu sitten taas olennaisesti biseksuaalisuuteen, koska sukupuoli-kiinnostus on juurikin kiinnostuksessa, eikä vain toteutuksessa.

Kukaan useasta sukupuolesta kiinnostunut, potentiaalisestikin kiinnostunut, ei ole hetero, eikä homo.
Mutta bissejä hyvinkin ovat - vaikka se bisseys on heille itselleen monestikin niin kamalan kimurantti juttu,
että sitä pitää heidän tuputtaa väkipakolla muillekin.

Yhdelläkään heteromiehellä ei ole seksuaaliemotionaalisia fantasioita jeesuksesta ja
yhdelläkään homomiehellä ei ole seksualiemotionaalisia fantasioita neitsyt mariasta
- vain bisseillä voi noita olla noista kummastakin, ainakin ajoittain ; )

Joten smo, jos näet potentiaalisena, että kiinnostuisit sopivasta naisesta,
niin et ole homo - vaan valehtelet itsellesi, ja muillekin.
Olet kait sellainen Kinseyn 90%tms bisse.
bisseydessähän olennaista on kiinnostus, eikä toteutus.
Olet smo ilmaissut usein että potentiaalisesti olet kiinnostunut bisseydestä ja
kertomasi mukaan sitä jopa ole toteuttanutkin.
Joten olehan aito itsellesikin, äläkä käperry omanapaiseen uskomukseesi homoista tai heteroista,
joita oman, ilmeisen bisse-identiteettisi kautta, kokonaisuutta ymmärtämättä pakko-määrittelet muka bisseiksi.

Onko niin human, että pyrit määrittelemään minun seksuaalista suuntautuneisuuttani? Jep jep... ihan vapaasti vaan. Minulla ei ole asian suhteen kimurantteja aatoksia, joten anna mennä vaan, jos kuvittelet asiaa ymmärtäväsi :)

Paremminkin sanoisin, että itsensä ja oman suuntautuneisuutensa kanssa sinut oleva ei mieti sitä, mikä sukupuoli kiinnostaa tai voisi kiinnostaa. Sitä ei oikeastaan tarvitse miettiä. Ei tarvitse vimmoissaan paukutella kolmea lokeroa - vaan todeta olevansa ja elävänsä sellaisena kuin on, vailla tarvetta yrittää viiteryhmänsä määrittelyillä asettaa itseään turvalliseen muottiin.

Mutta kun totuus on kumminkin se että me jokainen synnytään siihen tiettyyn muottiin haluttiin me sitä tai ei. Ketkä heteroiksi ketkä homoiksi ja ketkä taas bisseiksi. Jos homous ja heterous ei olisi ehdotonta niin silloinhan homoja ja heteroita ei olisi olemassakaan vaan kaikki olisivat bissejä. Kuten humanikin sanoi niin kaikesta päätellen olet bisse etkä homo. Yrität vain uskotella itsellesi että olisit homo koska bisset ovat huonommassa huudossa kuin aidot homot. Koska yleinen käsitys on se että bisset ovat kovempia pettämään kuin homot ja heterot koska eivät osaa päättää haluavatko miehen vai naisen. Mutta lohdutukseksi voin sanoa että tuossa yleisessä käsityksessä on paljon myös näköharhaa. Ei biseksuaali ole kumppanina välttämättä sen uskottomampi kuin homo tai heterokaan. Homoilla ja heteroilla kumppanin valintahan menee sillä periaatteella että ensin valitaan sukupuoli ja sitten vasta ihminen, kun taas bisseillä ei ole tuota sukupuoli jaottelua vaan he valitsevat ainoastaa ihmisen. Ja jos kerran se oikea ihminen löytyy niin ei silloin bisselläkään ole mitään syytä pettää kumppaniaan olkootpa se sitten mies tai nainen. Itse tiedän sekä miehen että naisen kanssa parisuhteessa eläviä biseksuaali miehiä, mutta se on kuitenkin niille kaikille yhteistä että jokainen on valinnut parikseen joko homon tai heteron riippuen siitä onko kumppani mies vai nainen. Että kaippa ne biseksuulitkin näkevät heteron tai homon varmempana kumppanina mitä jonkun sellaisen joka on jotain siltä väliltä. Mutta kopsaan edellistä että yritä tulla ulos sieltä bi kaapista koska ei siinäkään ole mitään hävettävää.

Jos biseksuaalisuuden merkki on se, ettei mies tunne kategorista vastenmielisyyttä naisen kanssa suhteessa olemista kohtaan, niin olen sitten varmaankin biseksuaali. Ei tuo ole minulle mikään vaikea asia.

Oman homouteni olen tähän asti päätellyt siitä, että elämässäni en ole kokenut eroottisia enkä romanttisia tunteita ns. vastakkaista sukupuolta edustavaa henkilöä - siis naista - kohtaan, en edes fantasioissani tai unissani.

Eroottinen ja romanttinen mielenkiintoni on kohdistunut yksinomaan yksittäisiin samaa sukupuolta oleviin henkilöihin. Edellä on se kaikki, mistä olen tähän asti päätellyt oman seksuaalisen suuntautuneisuuteni. Toistaiseksi ei ole tullut vastaan mitään sellaista, miksi katsoisin hetero-homo -janalla olevani muualla kuin melkoisen tiukasti siellä homo-ääripäässä.

Mutta kuten totesin, en kuitenkaan tunne mitään erityistä kategorista vastenmielisyyttä sellaista ajatusta kohtaan, että jossain elämäni vaiheessa olisi (ollut) vakavampaakin suhdetta naisen kanssa. Nuoruusaikana oli kokeilu, mutta jälkikäteen ajatellen siihen ei liittynyt sen paremmin romanttisuutta kuin eroottisuuttakaan - ja lihallisessa kanssakäymisessä auttoi toimiva mielikuvitus.

Minusta kuitenkin edellä mainittu kategorinen vastenmielisyys kuvaa enemmän ongelmaa ja pelkoa oman suuntautuneisuuden päällä olevan korttitalon romahtamisesta. Voi toki tuollainen vastenmielisyys kummuta luonnostaan, mutta olisin kyllä taipuvaisempi väittämään, että kyse on enemmänkin oman identiteetin rakentamisen yhteydessä tapahtunut itsensä maalaaminen nurkkaan.

Keskusteluketjussa "Homo vai bi (vai hetero)" ( http://ranneliike.net/keskustelu.php?act=rthrd&grpid=4&thrdid=13722 ) on aiheensa luokittelu ja luokittelun rajakohtien määrittely.

No tuo kyseinen kokeilu jo todistaa sen että et voi olla mikään aito homo vaan bi, jos kerran olet ollut niin epävarma että on pitänyt lähteä oikeen kokeilemaan. Ei minun ainakaan tarvitse hypätä lentokoneesta ilman laskuvarjoa alas koska tiedän ilman kokeiluakin miten siinä kävisi.

Ei minulla ole tarpeita todisteluihin. Jos asian noin koet, niin en pane hanttiin :)

Täysi-ikäistymisen aikaan (1990-luvun alussa) ymmärsin, että kiinnostukseni kohdistuu omaa sukupuolta oleviin. Oli kuitenkin niin, ettei sen aikaisista harvoista julkihomoista ollut samastumiskohteiksi, tietopohjani asiasta oli olematon ja käsitykseni homoista oli seksiä julkisissa vessoissa etsivistä sukupuolitautisista ihmisraunioista. En voinut yhdistää omia tuntemuksiani siihen käsitykseen, jonka oletin homoseksuaalisuuden syvimmäksi olemukseksi. Taustani ei ole uskonnollinen, eikä käsitykseni ollut peräisin kotoa, vaan herkän korvan sattumalta sieltä-tuolta poimimista huonoista tiedonjyvistä. Vasta monta vuotta myöhemmin (kiitos varsinkin netin) ymmärsin, että käsitykseni homoista oli väärä. Yhdistettynä osakseni saamaani kohtuullisen hillittyyn viettienergiaan, liittyi mainitun kokeilun taustaan ajatuksia "jos kumminkin" ja "siten kuin muutkin" - enkä ollut erityisen aktiivinen osapuoli. Seikkailu päättyi melko lyhyen ja teki asioita itselleni selväksi.

Sittemmin tulin sen verran sinuiksi itseni kanssa, ettei ole ollut tarvetta lymyillä kaapissa - tai esimerkiksi näin nettimaailmassa pelkän nimimerkin takana.

Voin toki todeta, ettei minulla ole todellakaan minkäänlaista pakottavaa tarvetta määritellä itseäni erityisesti "homoksi" - vaikka eroottis-romanttinen mielenkiintoni onkin kohdistunut yksinomaan omaan sukupuoleeni, samoin voi sanoa täysikasvuisuuteni aikaisesta suhde- ja rakkauselämästäni. Oma identiteetti ei määrittelemättömyydestä (ainakaan enää) murene.

Alkuperäiseen aiheeseen liittyen: ymmärrän kyllä, miksi joku on nuorempana toiminut yhdellä tavoin ja myöhemmin herännyt siihen, että pelimerkit ovatkin jotain muuta kuin kuvitteli.