Homous lapsuudessa
Tähän keskustelunaloitukseen toivoisin kommentteja itsensä homo- tai biseksuaalisiksi aikuisina määritteleviltä. Ihastuitteko lapsina (ennen murrosikää) saman sukupuolen edustajiin? Toisiin lapsiin vai aikuisiin (kuten opettajaan tms.)? Kerroitteko niistä tunteista tunteiden kohteille, toisille lapsille, omille vanhemmille tai muille aikuisille? Miten ympäristö suhtautui?
Itse rakastuin lapsena vain poikiin ja koska oon aina ollut kova poika rakastamaan, aina oli joku. Ennen kouluikää kukaan toisista lapsista ei ihmetellyt sitä, eikä mun kotona ole koskaan oltu tuomitsevia, muut aikuiset joskus kommentoivat jotain negatiivista. Muistan ainakin kerran yhden tädin sanoneen, etten saa tykätä pojasta X koska ei pojat voi mennä keskenään naimisiin. Ala-asteella en ollut enää yhtä avoin, kotona kyllä ja parhaille kavereille, mutta ei mun ihastukset tienneet olevansa ihasteltuja. Ihastumisen kohteita oli paljon ja ne olivat vaihtuvia.
Ihastuminen on lapsena kovin erilaista kuin murkkuiän jälkeen. Ennen kouluikää pussailin poikia ihan julkisesti, ala-asteikäisenä komerossa poskelle ja annettiin lumipesuja. Siinä se sitten olikin.
Itse ihastuin skidinä jo yhteen tyttöön joka oli työharjoittelussa eskarissa.. Sitä taisi seurata ala-asteen luokanmaikka, jolle jakelin paljonkin pusuja ollessani 7. En pitänyt asiaa mitenkään outona, muille se silloin oli lähinnä kiusallista.
Oman ikäisistäni en koskaan kai pitänyt millään tavalla, kaverit olivat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta vanhempia poikia ja missasin koko heppatyttö-skenen. Luokan pojat haukkuivat ala-asteella lesboksi kun halusin tanssia tyttöjen kanssa jumppatunnilla (tyttöjä oli enemmän). Otettuani sanasta selvää sain jonkinlaisen ahaa-elämyksen, että tämähän selittää yhtä sun toista.
Kyllä jotain sanomisia tuli, äidilleni tultiin kerran valittamaan siitä, kun olin yhden tytön kanssa leikkinyt kielihippaa ja jäänyt siitä kiinni.. Minulle sanottiin pahasti vasta kun tissit alkoivat kasvaa.
En olekaan omien kokemuksieni pohjalta koskaan käsittänyt, miksei lapsesta asti voisi tietää olevansa homo. Itselleni näin nyt kuitenkin kävi.
Ehkä niitten muitten kommenteista viel vähän. Kun koitin kysyä silloin, että mikä on lesbo niin aika monelta piti kysyä ennenkuin sai oikeasti vastauksen. Opettajilta tuli toruja ruman sanan käyttämisestä tai sitten ne kysyi huolestuneesti, että 'kuka sulle noin sano? Kiusataanko sua?'
Vuotta vanhempi veljeni (joka oli siis silloin 11v) sitten selvitti asian minulle asiallisemmin kuin kukaan noista aikuisista.
Itse eskarissa tykkäsin pusutella toisia poikia mutta se jäi jostain syystä, en muista että kukaan olisi siitä sanonut mitään... Ala aste ikäisenä oli jo ihastuksia jo 9 v mutta itselläni alkoi murrosikä aikaisin, 10 v olin jo sukukypsä. Itse olin yhteen tyyppiin ihastunut kun pelattiin samassa joukkueessa jalkapalloa ja erityiskoulusta menin oman kuntani peruskouluun 6 luokalle ja tunteeni voimistuivat häntä kohtaan ja suihkussa sai pelätä että rupeaisi seisomaan. 7 luokalla kävi mielessä kertoa hänelle tunteistani mutta minua ruvettiin kiusaamaan muusta kuin homoudesta tosi pahasti koko ajan enemmän jolloin menin kaappiin syvälle. Pikku tuppukylä niin ei olisi ollut helppoa olla kaapista ulkona.
Puppeliassi, mitä tarkoitat sukukypsyydellä?
Mitäköhän se tarkoittaa jos poika on sukukypsä? ;)
Märärt unet you know?
kiitos, rakas TeemuAleksi, veljeni Kristuksessa, hyvästä kysymyksestä.
Olen selkeästi seksuaalisesti aina ollut kiinnostunut vain miehistä, joten kuulun (ainakin olen kuulunut ja nyt kuulun) homoseksuaaleihin. Tosin se kehitys ei ole ollut suoraviivaista siinä mielessä, että olisin lapsena esimerkiksi suudellut poikia/miehiä. Ensinnäkin olin lapsena - ainakin omasta mielestäni - hyvin epäseksuaalinen. Minua ei kiinnostanut kysymykset kuten miten lapsia tehdään. Koska tytöt olivat y s t ä v i ä n i saatoin luontevasti suudella heitä, mutta todellakin aivan ystävyyden merkeissä.
Sen sijaan poikia kohtaan tunsin jonkinlaista vierautta ja samalla kiinnostusta, joka oli epäilemättä uinuvan seksuaalista luonteeltaan. Niiden yhden tai kahden pojan, jotka koin ennen murrosikää ystävikseni, kanssa minulla oli hyvin intensiivinen suhde - näin jälkikäteen ajatellen niihin (kai) liittyi jo tuolloin homouteni. Sanon näin, koska kuitenkin ajattelen, että homous on ihmisessä aina oleva olemus.
Toisen pojan vaihtaessa asuinpaikkaa pois minun kotikaupungistani muistan, kuinka valtavan raskaasti otin sen. Muistan jopa koulussa juosseeni piiloon itkemään.