Vähän hukassa vielä...(ex päihdeongelmaisen identiteetti kriisi)

MOIKKA! olen 30v tyttö. (En osaa sanoa itseäni naiseksi). olen käyttänyt koko ikäni (lapsuutta lukuun ottamatta) päihteitä. alkoholista, kaikkiin mahdollisiin huumeisiin. kaikin mahdollisin tavoin. Kärsin siis addiktiosairaudesta. Olen paennut elämäää, tunteita ja ties mitä mutta ei siitä sen enempää. Nyt olen hakeutunut päihdekuntoutukseen ja olen puhdas. Ja vapaa päihteistä. Ja onnellinen. Mutta mieltäni vaivaa seksuaalinen suuntautuminen. Päihteiden käytön takia en ole paljon itseeni päässyt tutustumaan ja nyt se on tullut ajankohtaiseksi ku haen omaa minääni. Olen aina tiennyt olevani kiinnostunut molemmista sukupuolista ja suhteita molempiin on ollut. enemmän tosin miehiin.
Nyt olen alkanut epäilemään, että olen täysin kiinnostunut vain naisista. Kun olen käynyt läpi entisiä suhteitani ja aina kun olen ollut miehen kanssa suhteessa niin minulta on ns. puuttunut jotain. vaikea sanoa onko se johtunut päihteiden käytöstä vai siitä että se on mies. en ole ollut onnellinen.
Olen ollut yhdessä parisuhteessa naisen kanssa ja silloin tunsin olevani täysin sujut itseni kanssa ja kaikki tuntui normaalilta ja aidolta. Päihteet tosin pilasi senkin jutun.
Onko se tavallista että kokee olevansa bi-seksuaali vaikka ennen kuin myöntää olevansa täysin homo? tuo koko maailma on minulle tosi vierasta-
olen ihan hukassa ja yksin ajatusteni kanssa. Olen päihdekuntoutuksessa vielä maaliskuuhun asti ja tosin täällä olen puhunut muille yhteisön asiakkaille ja työntekijöille. he ovat kaikki heteroita joten "vertaistuki" puuttuu.. tai miten sen sanoisi. OLen tosi hukassa.
Auttakaa? olisin tosi kiitollinen kaikesta mahdollisesta asiasta mikä liittyy kaapista tulemisen vaiheisiin, ajatuksiin ja jne.. kiitos. vai onko edes mitään vaiheita?
p.s jos esim. ajattelen tulevaisuuttani osaan paljon paremmin kuvitella että siinä olisi minä, toinen nainen ja lapsi. kuin normi ydinperhe. se ei tunnu minun kohdallani luontevalta.. Ja kiitos tästä sivustosta. Löysin tämän kun googlailin kaikkea mahdollista mistä voisin saada tukea tähän "prosessiin..."

Päihteiden takia voi olla että et tunne itseäsi kun pää on aineissa. Mitä kauemmin olet ilman sitä helpommaksi tulee itsesi tunteminen. Ei kannata panikoitua vaan miettiä rauhassa ja setalla on puhelinpalvelu johon voi soittaa seksuaalisuuten liittyvissä asioissa.

Itselläni ei ole ollut päihdeongelmaa mutta veikkaan että ongelma on yleisempi hlbt ihmisillä kuin heteroilla koska yhteiskunta aiheuttaa ongelmia jotka monella johtaa masennukseen, päihteiden liika käyttöön ja itsetuhoisuuteen.

Jaksamisia!

Tervehdys! Itselläni on melkoisesti kokemusta päihdeongelmasta ja oman seksuaalisen identiteetin miettiminen railakkaimpina aikoina ei oikein onnistunut. Minulle oli hyvin nuoresta lähtien selvää että olen kiinnostunut naisista, mutta useat käsittääksi miettivät tuon bi/lesbo -identiteetin välillä. Vaikka toisaalta, sillä ei ehkä ole merkitystä miksi itseään sanoo. Jos löytää jonkun ihmisen josta pitää niin eikö se ole pääasia? Minulla oli varmaan vaikeinta täydellinen ympäristön ymmärryksen ja hyväksymisen puute, mutta se korjaantui siitä että muutin Helsinkiin jossa oli jo olemassa oma alakulttuuri ja vertaistukea.

Toivottavasti, vaikka henkilökunta ja muut siellä missä olet ovat heteroita, ainakin suhtautuvat sinuun ja tilanteeseesi asiallisesti. Joskus niissä kuvioissa on hyvin homofoobisia ihmisiä... Ainakin Helsingissä on LGTBQ-ihmisille oma aa-ryhmä, jos olet sieltä päin niin kannattaa käydä. Jaksamista sinulle!

kiitos paljon vastauksestasi. täällä on kyllä tosi suvaitsevaa porukkaa ja työntekijät on erittäin päteviä, mutta silti vertaistuki puuttuu. Toi ryhmä juttu on hieno asia. Et sattuisi tietämään mikä ryhmä mahtaa olla kyseessä? itse käyn NA-ryhmissä ja olisi mahtavaa jos niilläkin olisi moinen ryhmä-. Itse asun turussa. Olen antanut itselleni aikaa kyseisen asian suhteen, eiköhän se selviä sitten elämällä, mutta päivä päivältä olen varmempi että miehet ei vain minua kiinnosta sillä lailla. Kun tässä tarkkailen itseäni. Päihteet kyllä sekoittaa elämää todella paljon. k

Skorpionityttö kysyi "Onko se tavallista että kokee olevansa bi-seksuaali vaikka ennen kuin myöntää olevansa täysin homo?" ja vastaan siihen, että se tuntuu olevan yleistä. Aika paljon on sellaisiakin, jotka eivät pidä määritelmistä ollenkaan, koska eivät koe mahtuvansa niiden sisälle, tunteet kun ei oo niin mustavalkoisia. Eikä elämää haittaa, vaikkei koskaan kokisi kuuluvansa selvästi kumpaankaan noista ryhmistä.

Hei Skorpionityttö!
Upeaa, että välität i t s e s t ä s i! Itsensä löytäminen voi myös tuoda vaikeita vaiheita, mutta löytämisen ilo ja löytämisessä oleva vapautuksen tunne ovat upeita kokemuksia - ainakin oman kokemukseni perusteella. Olet arvokas juuri niine täysin omine tunteinesi ja ominaisuuksinesi.
Kaapista ulostulemiseen vaikuttaa hyvin paljon se, mitä haluat tuoda esille, kenelle haluat ilmoittaa ja ennen kaikkea millä tavoin. Kyllä ulostulossa voi olla vaiheita, jos esimerkiksi aluksi antaa vihjeitä ja/tai kertoo vain itse valitsemilleen henkilöille ja sitten laajentaa piiriä, jolle kertoo (tai tieto leviää). Tietenkin ulostulon seurauksena voi paljastua itsestäkin uusia asioita, varsinkin kun vapautuu. Löytäminen voi olla ihan myönteisesti jännittävää...
Täällä ranneliikkeessä on varmasti ainakin joitakin ihmisiä, jotka osaavat kirjoittaa vastaavanlaisista kokemuksista.
Voimia ja rohkeutta!

Ryhmä on nimeltään Elämänlanka ja se kokoontuu sunnuntaisin 17.00 osoitteessa Pasilanraitio 5, Alepan talo. Perille melkein viereen pääsee seiskan ratikalla. Jos haluat kysellä jotain tai vaihtaa muuten vaan ajatuksia, mulle voi lähettää privaviestiä. Voimia!