Onko vika sittenkin minussa?

Oon 22v nainen, mun elämässä on ollut muutamia tyttöjä, joihin olen ihastunut ja rakastunut päätäpahkaa. Ongelmana on kuitenkin se, etteivät nämä tytöt/naiset ole ennen ollut läheisessä kanssakäymisessä saman sukupuolen kanssa. Aina kaava on toistanut itseään. Ovat kiinnostuneita ja haluavat kokeilla, suhde saattaa edetä ja kestääkin melkein vuoden verran, muttei ikinä olisi tullut kuuloonkaan julkisesti näyttäytyminen. Aina ''homehdutaan'' jomman kumman luona ja katsellaan leffaa (tykkään romanttisista leffailloista kynttilän valossa, mut illasta toiseen sama juttu ni siitäki katoo tunelma) tai sit vaan dokataan kahdestaan tai vietetään päivä lakanoiden välissä. Onhan tää kaikki kivaa ja ihanaa, mut mä haluaisin viedä jonkun ulos, niinku treffeille! Leffaan, syömään, keilaamaan ihan mitä vaan kliseistä, mut tunnelma on silloin ihan eri, jos oikein muistan (siitä kun on aikaa kun olen viimeksi saanut viedä jonkun tytön ulos). Niinkin pieni asia ku kaupungilla käsikkäin käveleminen olis mulle ko unelma, mut ei.. Aina on se metrin rako, ettei kukaan vaan epäile mitään. Saattaessa tyttöä kotiin, en ole saanut edes tyhjällä kadulla antaa hyvänyön suudelmaa.. En ole saanut mahdollisuutta viedä tyttöä syömään ja ottaa hänen kädestä kiinni sekä kertoa kuinka kauniilta hän näyttää.. On ollu tilanteita ku olisin halunnu huutaa maailmalle: katsokaa kuinka ihanan ihmisen olen löytänyt vierelleni, mutten ole saanut tehdä sitä, koska se on painostamista ja ei olla valmiita ja alkaa ahdistaa.... Mä niin haluisin ihastua tyttöön, joka on varma itsestään eikä pelkää mitä on ja uskaltaa näyttää sen maailmalle! En ole saanut kokea ''normaalin'' suhteen pikku iloja, joista unelmoin suuresti.. Onko vika vain minussa ja vaadinko liikoja??

Mielestäni tuo ei kuulosta kohtuuttomalta vaatimukselta. Kaapista ulos tuleminen on kuitenkin vaikeaa, ja joillekuille suorastaan mahdotonta. On myös tilanteita, joissa voi oikeasti olla helpompaa pitää vain suu tukossa parisuhdestatuksesta, niin ikävää ja kurjaa kuin se onkin.

Minulle oli tärkeää kertoa tyttöystävästäni ystävilleni, kavereilleni ja sukulaisilleni kun olimme vielä yhdessä. Julkisista hellyydenosoituksista en kuitenkaan pahemmin välittänyt. Käsi kädessä kävely oli ok, mutta noin muutoin en pahemmin tykännyt mainostaa suhdettamme. Tämä ei kyllä johtunut niinkään siitä että seurustelin naisen kanssa, vaan siitä että koen hempeilyn muiden seurassa liian siirappiseksi. Kävimme kyllä yhdessä ulkona ja noin, mutta en sitten tiedä tajusiko meitä pariskunnaksi, femmejä kun olemme.

Suhteen julkisuus on asia, josta kannattaa puhua jo varhaisessa vaiheessa, ettei tule ikäviä yllätyksiä. Jos itselle on tärkeää saada käydä ulkona toisen kanssa avoimesti, se lienee hyvä mainita ennen kuin tosissaan ryhtyy leikkiin mukaan. Jälkiviisaus on parasta viisautta, olisi minunkin ollut hyvä käydä tuo keskustelu kun aloin seurustella.

Kiitos vastauksestasi Lumikki. Selvennettäköön pari seikkaa kuitenkin. Mulle on annettu ymmärtää monesti, että kyllä sit jossain vaiheessa ollaan julkisesti, enkä missään nimessä oo vaatinu sitä suhteen alussa. Toisen ns. ainainen vainoharhaisuus ja epäily, että muut näkevät mikä suhteemme laatu oikeasti oli, on saanu mun olosta epämukavan. Jokainen käy kaapista ulostautumis prosessin omaa tahtiaan eikä siinä ole mitään väärää vaikka se veisikin aikaa, mutta tällainen käytös saa mun käytöksen muuttumaan, enkä halua et joku tunkee mua takas kaappiin. Mäkin alan epäilee ja käyttäytyy hassusti, vaikee selittää, en tiedä ymmärrätkö? Samalla tulee sellainen fiilis, että pitääkö toinen musta sittenkään oikeesti?..

En tarkoittanut, että haaveena olisi kunnon ''kielari'' ruuhkaisella kaupungilla, enkä mainosta / huutele ihmisille omaa suuntautumistani, mutta ei se salaisuuskaan ole. Ymmärrän oman imagon varjelemisen esim. työhön liittyvissä asioissa. Mä en mieluusti töissä puhu siviilielämästä, koska en halua sekottaa näitä kahta toisiinsa, mutta jos joku suoraan kysyy en ala valehtelemaan. Oon ihan senkin takia päättänyt pitää päätä matalalla, koska olen huomannut joidenkin ihmisten pitävän minua huonompana työntekijänä jos ovat saaneet tietää lesboudestani.

Juu, jollain tasolla vaikuttaa tutulta. Oma eksäni ei halunnut kertoa seurustelustamme oikein kenellekään, vaikka vakuuttikin ettei se johdu minusta. Oli kuulema vain liian yksityisasia, jotta siitä olisi voinut puhua. Mutta alkoihan se käydä itsetunnon päälle, että toinen ei halunnut puhua minusta muille. En loppujen lopuksi tavannut edes kyseisen neitosen kavereitakaan, vaikka hän lopulta seurustelustamme heille kertoikin. Olimme kuitenkin yli kaksi vuotta yhdessä, ja vietin likimain kaikki viikonloput hänen luonaan (etäsuhteessa siis olimme).

Itselläni on vastaava suhtautuminen yksityiselämäni kanssa. Jos joku kysyy tai asia tulee puheeksi, en valehtele. Läheisilleni kuitenkin kerroin asiasta omasta aloitteestani, ja perheelle ja lähisuvulle vein tyttöni jopa näytille. Siksi en pitänytkään siitä, että minua piiloteltiin myös yksityiselämässä. Se kun kirpaisee aika pahasti, jos toinen häpeilee suhdetta niin paljon ettei tahdo kertoa siitä edes perheelleen tai koe sitä edes tarpeelliseksi.

Kyllähän sitä kaikenlaista tekee rakkaansa eteen, mutta suhteen häpeileminen ei ole mielestäni tarpeen.

Miten tuo kuullostaaakaan tutulta.. Juuri tuota sanaa hain -ottaa itsetunnon päälle, mut eipä tullut mieleen, mutta sinä sen sanoit.

Koitin selittää, että mun ystävät ja läheiset on mulle kaikki kaikessa, eikä heistä kukaan arvostele ketään mieltymysten tai suuntautumisen takia. Sain kerran suostuteltua, että mun paras ystävä tuli kahville ku oltiin mun luona. Kaikki meni hyvin siihen asti kun päästiin sohvalle ja otin tyttöä kädestä kiinni, rohkaistakseni ja näyttääkseni, ettei oo mitään jännitettävää. Tyttö riuhtas kätensä pois ja siirty kylmän viileesti nojatuoliin istumaan, jotta tuli se metrin rako. Voin kertoo, et sillon sattu..
Jossain vaiheessa alkoi tuntumaan siltä, että yrittää panostaa suhteeseen, mutta ei saa puoliakaan takaisin..

Mä olisin niin valmis johonkin ihan uuteen, avoimeen, sosiaaliseen ja spontaaniin ihmiseen.

Auts, oikein sattuu puolestasi. Tuollainen tilanne on kiusallinen kaikille paikalla olijoille, ja itse en ainakaan tuossa tilanteessa osaisi oikein reagoida mitenkään. Mielestäni vierekkäin istuminen, kädestä kiinni pitäminen tai vaikka käsivarren laittaminen toisen ympärille on normaalia ja asiallista parisuhdekäyttäytymistä, joka vain osoittaa kiintymystä kivalla tavalla.

Vaikka perisuomalaisen asenteen mukaan onni pitää kätkeä, jos sen löytää, silti tuo on jo ylilyönti. Olen myös kuullut useammasta lähteestä, että spontaani koskettaminen tekee hyvää parisuhteelle ja vahvistaa sitä. Tykkään halata myös ystäviäni ja saatan kulkea käsikynkkää myös heidän kanssaan. Jos siis seurustelukumppanin kanssa ei voisi tehdä niin, sen takana saisi olla aikamoisen painavat perustelut jotta sen kanssa voisin olla sujut.

Harmi, ettei ihmisillä ole kaulassaan kylttejä, jossa kerrottaisiin parisuhdestatus ja kuvailtaisiin perusluonne. Auttaisi varmasti parinmuodostuksessa! Jos sitä itse alkaisi käyttää sellaista kylttiä, ehkäpä kiinnostavat ja minulle sopivat ihmiset tulisivat sitten juttelemaan? Voisi vaikuttaa ehkä hiukan epätoivoiselta, mutta tuollainen kyltti keräisi varmasti kiinnostavia tyyppejä!

Hei kiitos oikeesti sympatiastas Lumikki! Jotenkin olin kyseisessä tilanteessa niin pettynyt, surullinen ja vihainen, etten kunnolla muista mitä kaikkea tuli suusta päästettyä, kun ystäväni lähti kotiin. Olis parempi vaan unohtaa koko tilanne ja ihminen.. Oot vissiin säkin kokenut jotain saman tyyppistä ku osaat noin samaistua.. No elämä potkii välillä päähän, se kuuluu asiaan ja minkäs sille mahtaa :D Mulle suhteessa läheisyys on äärettömän tärkeetä ja se, etten ole saanut sitä antaa / vastaanottaa on syönyt aika paljon..

Joo toi olis aika hyvä idea et ihmisis olis joku tunniste laatta/siru minkä vois esim. älypuhelimella lukea ja katsastaa minkälainen ihminen on kyseessä, ei se sit olis niin epätoivoista :D noh nyt kun en näe sun kylttiäs, on pakko kysyä et mikä on sun status ja perusluonne? ;)

Nyt pitää ottaa vaan positiivinen elämänasenne ja nauttia ympärillä olevista ihmisistä ja asioista! :) Oon muutenki aika rento ja hassutteleva, on vaa sattunu ja tapahtunu viimeaikoina, ettei oo muistanu omaa asennetta elämään..

Laitoin sinulle yksityisviestin, en kehdannut alkaa mesota itsestäni ihan näin julkisesti :)