Olen aivan rikki... Epäilen että mieheni on homo tai vähintään bi mutta hän ei suostu myöntämään sitä. Noin puoli vuotta takaperin käytin hänen kännykkänsä nettiä (kuten usein ennenkin) kun hän yhtäkkiä alkoi huutaa että tänne se ja repimään sitä itselleen. Aluksi naureskeltiin ja nahisteltiin, lukittauduin vessaan ja luin hänen sähköpostinsa. Sieltä löytyi hänen lähettämiään alastonkuvia ja yksi video.... En halua tarkemmin kuvailla mitä hän siinä teki itselleen koska se oli hirveintä mitä olen ikinä nähnyt enkä tule koskaan sitä unohtamaan vaikka haluaisin... ;(
Mieheni ei myöntänyt mitään, yritti viimeiseen asti valehdella ettei ole mitään semmoisia mihinkään lähettänyt vaikka tiesi minun lukeneen viestit. En ollut uskoa koko asiaa, ajattelin että tämä on vain pahaa unta. Toistelin kysymystä MIKSI mutta en ole saanut siihen koskaan vastausta... Hän väittää että toinen sähköposti on hänen omansa ja ei muista sinne enää salasanaa mutta en saa koskaan tietää totuutta. Viikon vain itkin ja itkin, työpäivät meni ihan sumussa. Ei kuitenkaan erottu kun hän sanoi että katuu sitä yli kaiken, rakastaa minua jne.
Ei tähänkään päivään mennessä voida puhua asiasta kunnolla kun hän hermostuu heti. En edes syyllistä vaan kysyn mitä olisin itse voinut tehdä ja onko minussa jotain vikaa tai enkö ole riittävä hänelle... En usko nykyisin enää mitään mitä hän sanoo, asumme yhdessä tottumuksesta mutta en luota häneen ollenkaan vaikka rakastan häntä. Olo on vain pahentunut ajan kanssa, ei tätä pysty unohtamaan. Tämä viikko on ollut niin raskas että otin sairaslomaa... En pysty kuvittelemaan ketään toista itselleni, meillä on niin paljon yhteistä ja huumorimme on aivan omaa luokkaansa. Kaikki oli täydellistä ennen tätä episodia... Hän ei suostu pariterapiaan? Mitä teen? Tuntuu että teen suuren virheen jos erotaan mutta ennen pitkää masennun tässä suhteessa.
Mieheni ei myöntänyt mitään, yritti viimeiseen asti valehdella ettei ole mitään semmoisia mihinkään lähettänyt vaikka tiesi minun lukeneen viestit. En ollut uskoa koko asiaa, ajattelin että tämä on vain pahaa unta. Toistelin kysymystä MIKSI mutta en ole saanut siihen koskaan vastausta... Hän väittää että toinen sähköposti on hänen omansa ja ei muista sinne enää salasanaa mutta en saa koskaan tietää totuutta. Viikon vain itkin ja itkin, työpäivät meni ihan sumussa. Ei kuitenkaan erottu kun hän sanoi että katuu sitä yli kaiken, rakastaa minua jne.
Ei tähänkään päivään mennessä voida puhua asiasta kunnolla kun hän hermostuu heti. En edes syyllistä vaan kysyn mitä olisin itse voinut tehdä ja onko minussa jotain vikaa tai enkö ole riittävä hänelle... En usko nykyisin enää mitään mitä hän sanoo, asumme yhdessä tottumuksesta mutta en luota häneen ollenkaan vaikka rakastan häntä. Olo on vain pahentunut ajan kanssa, ei tätä pysty unohtamaan. Tämä viikko on ollut niin raskas että otin sairaslomaa... En pysty kuvittelemaan ketään toista itselleni, meillä on niin paljon yhteistä ja huumorimme on aivan omaa luokkaansa. Kaikki oli täydellistä ennen tätä episodia... Hän ei suostu pariterapiaan? Mitä teen? Tuntuu että teen suuren virheen jos erotaan mutta ennen pitkää masennun tässä suhteessa.
