Olen avioliitossa miehen kanssa, rakastan miestäni ja hän minua ja meillä menee muutenkin hyvin. Olen myös feministi enkä sen vuoksi voi sietää mitään sovinistisia kommentteja minkä vuoksi joskus keskustelujemme yhteydessä kommenttini ovat olleet melko kärkkäitä ja ehkä vähemmän naisellisia jolloin mieheni on sanonut minua lesboksi. Aluksi tämä loukkasi ja aiheutti järkytystä. Viimeisimmillä kerroilla lesboksi nimittely on alkanut tuntumaan jopa hyvältä, ihmettelen että miksi. Ajatus naisen kanssa elämisestä tai ylipäätään suutelemisestä ällöttää ja tuntuu vastenmieliseltä. Olen hämilläni tästä ja yrittänyt miettiä miksi näin, haluaisin puhua mieheni kanssa tästä mutta en uskalla, koska en halua menettää sitä kaikkea mitä minulla on ja lisäksi rakastan miestäni.
Olen jo teini-ikäisenä fantasioinut naisista, mutta suhteeseen alkanut aina miehen kanssa ja nainen luonnossa ei taida kuitenkaan kiihottaa, kai.
En vain tajua mistä tämä hyvän olon tunne on alkanut tulemaan kun mieheni on sanonut minua lesboksi, johtuuko siitä että olen jo niin turtunut siihen että sen vuoksi se tuntuu vain pelkästään hyvältä?
Muilla samanlaista?
Olen jo teini-ikäisenä fantasioinut naisista, mutta suhteeseen alkanut aina miehen kanssa ja nainen luonnossa ei taida kuitenkaan kiihottaa, kai.
En vain tajua mistä tämä hyvän olon tunne on alkanut tulemaan kun mieheni on sanonut minua lesboksi, johtuuko siitä että olen jo niin turtunut siihen että sen vuoksi se tuntuu vain pelkästään hyvältä?
Muilla samanlaista?