- 1 / 1
- JuhaniV
- 15.9.2013 22:41
Kaappi on ahdistava ja kuluttava. Sen on varmasti hyvin moni ranneliike.netinkin lukijoista kokenut todeksi. Kaappi näkyy myös ulospäin, jos sitä vain hoksaa tulkita.
Hesarin kuukausiliite (09/2013) on tehnyt laajan henkilöhaastattelun Suomen tämän hetken eniten yleismediassa näkyvillä olevasta kapellimestarista, Hannu Linnusta. Mielenkiintoiseksi tuo henkilöhaastattelu osoittautui siksi, että Hannu Lintu astuu kaapista ulos oman henkilökohtaisen elämänsä kanssa. Toimittaja kirjoittaa sen todella tyylillä.
Juttu on otsikoitu hauskasti "Linnun tie". Jutun ingressissä todetaan: "Häntä pidettiin hankalana tyyppinä ja ammatissaan vain ihan hyvänä. Sitten jokin muuttui, ja nyt Hannu Lintu aloittaa Radion sinfoniaorkesterin ylikapellimestarina."
HS: ...noin seitsemän vuotta sitten, kapellimestari, jota oli pidetty vain ihan hyvänä, alkoi johtaa loistavia konsertteja. Olemuskin oli muuttunut. Lintu oli alkanut pitää huolta kunnostaan.
Toimittaja oli kysellyt muusikoilta, että mitä on tapahtunut.
"Nyt se johtaa tosissaan! Ironinen virne on poissa", olivat muusikot vastanneet. Kun heiltä kysyttiin, että mikä on muuttunut, tuli vastauksena "Yksityiselämä".
Hesari kertoo Linnun mieskumppanin nimeltä. Lehti jatkaa: "Muusikot arvelevat, että se, mikä muutti Lintua taiteilijana, oli entistä suurempi avoimuus yksityiselämän asioista."
Lehtijuttu Hannu Linnusta kertoo loistavana esimerkkinä siitä, kuinka kaapista ulostulo voi vaikuttaa ihmisen elämään vapauttavasti, jopa taiteelliseen luomiskykyyn saakka. Kaappi kahlitsee ja kuluttaa paljon henkistä energiaa väärään asiaan, salailuun ja kaikenaikaiseen varuillaan oloon. Ulospäin kaappi saattaa näyttäytyä varsin hankalana ja jopa epämiellyttävänä käytöksenä muita kohtaan.
Työ- ja liike-elämästä minulla on useita kokemuksia vastaavista tilanteista. Muutamat noista ihmisistä istuvat edelleen tiukasti kaapissa siitäkin huolimatta, että todellisuudessa koko työyhteisö on tajunnut pahantuulisuuden ja yksityiselämän omituisen peittelyn viittaavan suoraan kaappihomouteen. Kielteisten reaktioiden pelossa tuolle henkilölle kukaan ei uskalla mennä sanomaan sillä tavoin, kuin itselleni tapahtui. Suorasukainen kolleega pamautti: "Kuulepas Jussi, miksi sinä piilottelet. Kaikkihan täällä tietävät, että sinä olet homo." Se kaveri auttoi minut ulos kaapista tuolla työpaikalla kertalaakista. Se helpotti elämääni suuresti. Myöhemmin toisessa työyhteisössä naiskolleegani tuli tokaisseeksi: "Jussi, sinä olet rakastunut. Se näkyy päälle. Kerro kuka se on." Oli helppoa kertoa hänelle ja myöhemmin varovasti myös muille, että olin löytänyt elämäni miehen ja rakastunut korviani myöten. Miehestäni tuli sitten niin suosittu vieras työtovereitteni keskuudessa, että hän suorastaan kiusaantui jatkuvista kyläänkutsuista ja tapahtumiin pyytämisistä kanssani.
Ettei tämä tarina olisi liian auvoinen, otan mukaan vielä hiukan sitä toista puolta. Esimerkiksi joillekin luokkakavereilleni ja armeijan kavereilleni kerrottuani joskus myöhemmin parisuhteestani ja muusta vastaavasta, tilanteissa joissa he olivat kertoneet perheistään, lapsistaan, avioeroistaan jne., he katkaisivat yhteydenpidon tyystin. Heitä oli muutama. Ensin se hiukan kirpaisi, mutta hetken mietittyäni ajattelin, että he eivät ole ystävyyteni arvoisia. Eli jos asia oli heille vaikea, en minä pysty heitä auttamaan, elleivät he itse sitä halua.
Kaapista ulostulo on jatkuvaa. Muutama päivä sitten avasin uutta henkilökohtaista pankkitiliä, johon piti saada miehelleni käyttöoikeus. Pankkivirkailija: "Ja sitten vaimonne henkilötunnus ja nimi?" Kerroin vain henkilötunnuksen, koska mieheni on jo valmiiksi tietoineen pankin tietokannassa. Silmäänsäkään räpäyttämättä naisvirkailija luki ääneen ruudulta mieheni nimen. Nyökkäsin ja asia oli sillä selvä.
Hesarin kuukausiliite (09/2013) on tehnyt laajan henkilöhaastattelun Suomen tämän hetken eniten yleismediassa näkyvillä olevasta kapellimestarista, Hannu Linnusta. Mielenkiintoiseksi tuo henkilöhaastattelu osoittautui siksi, että Hannu Lintu astuu kaapista ulos oman henkilökohtaisen elämänsä kanssa. Toimittaja kirjoittaa sen todella tyylillä.
Juttu on otsikoitu hauskasti "Linnun tie". Jutun ingressissä todetaan: "Häntä pidettiin hankalana tyyppinä ja ammatissaan vain ihan hyvänä. Sitten jokin muuttui, ja nyt Hannu Lintu aloittaa Radion sinfoniaorkesterin ylikapellimestarina."
HS: ...noin seitsemän vuotta sitten, kapellimestari, jota oli pidetty vain ihan hyvänä, alkoi johtaa loistavia konsertteja. Olemuskin oli muuttunut. Lintu oli alkanut pitää huolta kunnostaan.
Toimittaja oli kysellyt muusikoilta, että mitä on tapahtunut.
"Nyt se johtaa tosissaan! Ironinen virne on poissa", olivat muusikot vastanneet. Kun heiltä kysyttiin, että mikä on muuttunut, tuli vastauksena "Yksityiselämä".
Hesari kertoo Linnun mieskumppanin nimeltä. Lehti jatkaa: "Muusikot arvelevat, että se, mikä muutti Lintua taiteilijana, oli entistä suurempi avoimuus yksityiselämän asioista."
Lehtijuttu Hannu Linnusta kertoo loistavana esimerkkinä siitä, kuinka kaapista ulostulo voi vaikuttaa ihmisen elämään vapauttavasti, jopa taiteelliseen luomiskykyyn saakka. Kaappi kahlitsee ja kuluttaa paljon henkistä energiaa väärään asiaan, salailuun ja kaikenaikaiseen varuillaan oloon. Ulospäin kaappi saattaa näyttäytyä varsin hankalana ja jopa epämiellyttävänä käytöksenä muita kohtaan.
Työ- ja liike-elämästä minulla on useita kokemuksia vastaavista tilanteista. Muutamat noista ihmisistä istuvat edelleen tiukasti kaapissa siitäkin huolimatta, että todellisuudessa koko työyhteisö on tajunnut pahantuulisuuden ja yksityiselämän omituisen peittelyn viittaavan suoraan kaappihomouteen. Kielteisten reaktioiden pelossa tuolle henkilölle kukaan ei uskalla mennä sanomaan sillä tavoin, kuin itselleni tapahtui. Suorasukainen kolleega pamautti: "Kuulepas Jussi, miksi sinä piilottelet. Kaikkihan täällä tietävät, että sinä olet homo." Se kaveri auttoi minut ulos kaapista tuolla työpaikalla kertalaakista. Se helpotti elämääni suuresti. Myöhemmin toisessa työyhteisössä naiskolleegani tuli tokaisseeksi: "Jussi, sinä olet rakastunut. Se näkyy päälle. Kerro kuka se on." Oli helppoa kertoa hänelle ja myöhemmin varovasti myös muille, että olin löytänyt elämäni miehen ja rakastunut korviani myöten. Miehestäni tuli sitten niin suosittu vieras työtovereitteni keskuudessa, että hän suorastaan kiusaantui jatkuvista kyläänkutsuista ja tapahtumiin pyytämisistä kanssani.
Ettei tämä tarina olisi liian auvoinen, otan mukaan vielä hiukan sitä toista puolta. Esimerkiksi joillekin luokkakavereilleni ja armeijan kavereilleni kerrottuani joskus myöhemmin parisuhteestani ja muusta vastaavasta, tilanteissa joissa he olivat kertoneet perheistään, lapsistaan, avioeroistaan jne., he katkaisivat yhteydenpidon tyystin. Heitä oli muutama. Ensin se hiukan kirpaisi, mutta hetken mietittyäni ajattelin, että he eivät ole ystävyyteni arvoisia. Eli jos asia oli heille vaikea, en minä pysty heitä auttamaan, elleivät he itse sitä halua.
Kaapista ulostulo on jatkuvaa. Muutama päivä sitten avasin uutta henkilökohtaista pankkitiliä, johon piti saada miehelleni käyttöoikeus. Pankkivirkailija: "Ja sitten vaimonne henkilötunnus ja nimi?" Kerroin vain henkilötunnuksen, koska mieheni on jo valmiiksi tietoineen pankin tietokannassa. Silmäänsäkään räpäyttämättä naisvirkailija luki ääneen ruudulta mieheni nimen. Nyökkäsin ja asia oli sillä selvä.