Hämmentävä bi-seksuaalisuus

Haluaisin päästä eroon ahdistuksestani bi-seksuaalisuutta kohtaan. Itse olen hetero, mutta mieheni bi. Olemme keskutelleet asiasta useasti, olen kertonut peloistani hänen seksuaalisuuttaan kohtaan ja olemme pyrkineet selvittämään niitä. Keskutelujen jälkeen oloni on tyyni, mutta heti kun jokin asia edes muistuttaa minua biseksuaalisuudesta vanhat ajatukset rupeavat ahdistamaan päässäni. Olen koittanut olla kuuntelematta niitä, mutta jo parin viikon kuluttua oloni on niin sietämätön että ainoa ajatukseni on eroaminen.

Minulla on homokaveri, jonka kanssa juttelin ensimmäisenä saatuani kuulla mieheni seksuaalisuudesta. Hän kehotti minua olemaan varuillaan, ja viestitti selvästi että mieheni olisikin "oikeasti homo", mikä sai ahdistukseni tietenkin vielä voimakkaammaksi. Kerroin tästä miehelleni joka suuttui, koska olin ollut asiasta tolaltani. Minulle tulee väkisinkin tunne siitä, etten ole riittävä. Keskustellessamme mieheni on kertonut, että voi kyllä harrastaa seksiä miehen kanssa, muttei koskaan voisi esimerkiksi suudella miestä suulle. Ongelma on siinä, että pelkään mieheni haluavan vielä joskus olla miehen kanssa. Poisollessani hän katsoo homo ja shemale- pornoa. Hän on sanonut useasti, että riitän hänelle, mutta seksiä harrastaessammekin en voi olla ajattelematta ajatteleeko hän minua vai kenties miestä. Mieheni on kertonut, ettei koskaan ole tavannut kaltaistani ihmistä ja että haluaisi viettää vuosia kanssani, kenties mennä joskus kihloihin. Mutta miten voin rentoutua kun minulla on tunne siitä, että viiden vuoden kuluttua hän kyllästyy minuun ja kaipaa myös miehistä suhdetta? Tai jos hänen seksuaalisuutensa muuttuu siten, että miehet rupeavat kiinnostamaan häntä enemmän.. Tuntuu, että heterosuhteessa riski pettämiseen olisi pienempi, kun vaihtoehtoina olisi vain naisia, eikä välttämättä "halua" toteuttaa myös toiseen sukupuoleen kohdistuvaa vetoa.

Meillä on muuten varsin avoin suhde, pystymme keskutelemaan lähes kaikesta. Hän on sinut biseksuaalisuutensa kanssa, mutta ongelma piilee minun päässäni. Tiedän, että ajatukseni voivat kuulostaa hulluilta, mutta ne ovat kuin syöpyneet päähäni. Minut on kasvatettu voimakkaasti heteromieliseen maailmaan (jos niin voi sanoa) ja se, että rakkain ihmiseni on bi, ahdistaa. Haluaisin voittaa nämä pelkoni, avartaa oikeasti maailmankuvaani ja tulla suvaitsevaisemmaksi ihmiseksi. Toivoisin apua bi-seksuaaleita itseltään ja muilta, jotka ovat kenties olleet tai ovat samassa tilanteessa.

Pahoittelen hieman sekavaa tekstiä, vastailen alemmas jos jotain kysyttävää syntyy.

Se, että joku on bi-seksuaali ei tarkoita sitä, että maailmassa olisi tarjolla hänelle enemmän kiinnostavia ihmisiä kuin heterolle tai homolle. Siihen vaikuttaa paljon suuremmin se kuinka spesifi maku kullakin on. Joten kun potentiaalisia kumppaniehdokkaita ei välttämättä pyöri lähimaastossa sen enempää kuin heterolla kumppanillakaan, tai sen enempää kuin sinulla, onko se mitä pelkäät nimenomaan tilanne, jossa tulet jätetyksi miehen takia? Miksi se on pelottavampaa kuin tulla jätetyksi naisen takia? Jos tulisit jätetyksi miehen takia, ajattelisitko että syynä oli nimenomaan suuntautuminen, eivätkä samanlaiset syyt kuin jos hän olisi kohdannut toisen naisen?

Monet homot aloittavat seksi- ja parisuhde-elämänsä heterosuhteissa, koska eivät oikein tiedä keitä ovat. Kun he sittemmin huomaavat kiinnostuneensa omasta sukupuolestaan, moni määrittelee itsensä biseksuaaliksi. Se on aika loogista, onhan heillä silloin takana heterosuhteita ja sen lisäksi samasukupuolinen kiinnostus. Sittemmin he eivät vain koskaan enää palaa heterosuhteisiin. Aika usea homo on kasvanut seksuaalisuuteensa tätä reittiä. Heidän takiaan moni oikaisee mielessään mutkat ja mieltää bisset mielessään homoiksi, jotka vain eivät ole täysin tajunneet tunteitaan vielä.

Sen lisäksi on ihan oikeita biseksuaaleja. Kertomasi perusteella en välttämättä kutsuisi miestäsi edes biseksuaaliksi, koska mun mielestä se määritelmä pitää sisällään sekä seksuaalisen kiinnostuksen, että kyvyn ihastumisen ja rakastumisen tunteisiin, joita hänellä ei ilmeisesti miehiä kohtaan ole. Kukaan muu ei kuitenkaan voi määritellä miltä kumppanistasi tuntuu, hän on paras asiantuntija omiin tunteisiinsa. Koska hän on sinut itsensä kanssa ja kertonut sulle missä mennään, en näe suurta syytä olla huolissaan. Ne petolliset bisset jotka luovat ja ylläpitävät biseksuaalien huonoa mainetta, ovat niitä ihmisiä, joiden kumppanit eivät aavista mistään mitään.

Tottakai on mahdollista että hän tahtoo joskus vaihtelua ja seksiä nimenomaan miehen kanssa. Toisaalta hän voi tahtoa sitä myös naisen kanssa, jolla on jokin ominaisuus joka häntä kiihottaa ja jota sinulla ei ole. Suuntautuminen ja vaihtelunhalu ovat erilliset ominaisuudet, eikä ajatus siitä että biseksuaalin tarve vaihtelulle kumppanien suhteen olisi suurempi kuin homon tai heteron ole millään tavalla perusteltu. Niinkin voi käydä, että kiinnostus miehiä kohtaan kasvaa myöhemmin. Niin voi käydä myös miehelle joka suhteen alussa kokee itsensä heteroksi. Tai esittelee itsensä heteroksi.

Kukaan ei voi koskaan olla täydellisesti kaikkea sitä, mitä toinen ihminen etsii. Sen asian kanssa on vain opittava elämään. Antaa niiden nauttia pornostaan, nautitaan me omastamme.

Sinulla vaikuttaisi olevan hyvin avoin, rehellinen ja avarakatseinen mies. Ole ylpeä siitä. Parisuhteessa ei ole lainkaan olennaista parin sukupuolet tai kummankaan seksuaalinen suuntautuminen. Olennaista on keskinäinen avoimuus ja luottamus. On turha rasittaa itseään ajatuksilla toisen mahdollisista haluista tai kuvitelmilla pettämisestä. Avoimesti asioista keskustelemalla luottamus säilyy. Keskustelu ei kuitenkaan saa karata jankuttamisen puolelle. On aivan turha ottaa uudelleen ja uudelleen esille asiaa, josta on jo kertaalleen puhuttu.

Puolison pettäminen ei ole riippuvainen siitä onko hän kiinnostunut samasta vai eri sukupuolesta vai sekä että. On ihmisiä, jotka pettävät parisuhteissaan. Miehistä puhuttaessa tällaiset ovat miehiä, jotka ajattelevat pippelillään. On myös ihmisiä, jotka eivät missään annetussa tilanteessa halua tai edes pysty rikkomaan parisuhteeseen sisältyvää luottamusta ja sitoumusta.

On myös aivan turha rasittaa itseään ja parisuhdetta ajatuksilla siitä, mitä saattaa tapahtua joidenkin vuosien kuluttua. Osa parisuhteista päättyy jossakin vaiheessa syystä tai toisesta, osa parisuhteista on elinikuisia. Paras vakuutus parisuhteen säilyttämiselle on elää tässä ja nyt toinen toisensa huomioon ottaen. Parisuhde täytyy myös muistaa laittaa kaikkien muiden tekemisten edelle.

Miehesi on osoittanut avoimuutta ja luottamusta sinuun kertomalla bi-seksuaalisuudestaan ja pornon katselemisestaan. Osoita puolestasi luottamusta miestäsi kohtaan ja lopeta huolehtimasta ja miettimästä turhia uhkakuvia. Tuollainen asioiden (turha) märehtiminen on hyvin nopeasti suurempi tuho parisuhteellenne kuin mikään noista mielessäsi pyörivästä ilmeisen epätodennäköisestä uhkakuvasta.

Kiitos paljon vastauksistanne. On täysin totta, että pelkään tulevani jätetyksi. Se, että pelkään miehen olevan jättämisen syy pelottaa minua enemmän kuin toinen nainen syystä, että (tämä saattaa taas kuulostaa järkyttävän suppeamieliseltä...) tietäessäni mieheni olevan bi-seksuaali, olisin voinut "välttää" jättämisen tietäessäni siitä mahdollisuudesta. Se, että mieheni jättäisi minut toisen miehen takia tavallaan tekisi peloistani totta: en ollut hänelle riittävä, kuten ajattelin. Ja nimenomaan seksuaalisessa mielessä.

Tiedän myös, että vainoharhaisuus ja luottamuspula ovat syitä, mitkä todennäköisemmin ajavat suhteen loppuun. Sen takia yritän työstää ajatuksiani, koska haluaisin asian tulevan yhtä itsestäänselväksi minulle kuin miehelleni. En aiemmassa viestissä maininnut, että pornon lisäksi mieheni oli vieraillut seksiseura-sivustoilla, mikä ei tietenkään auttanut rakentamaan luottamusta ja voi olla syy siihen, miksi minun on vaikea enää samalla tavalla luottaa hänen sanaansa tässä asiassa.

Omassa perheessäni asioita ei koskaan selvitetty puhumalla, minkä takia minun on ollut vaikea ottaa hankalia tai ahdistavia asioita esille. Olen kuitenkin päättänyt muuttua avoimemmaksi ja pystyä puhumaan vaikeistakin asioista, sillä tiedän, että pakeneminen vain pahentaa ongelmia.

Minä olen ollut siinä luulossa, että biseksuaali on yksinkertaisesti ihminen, joka syttyy molempien sukupuolien edustajista tavoilla, jotka saavat hänet asiassa "liikekannalle". Tämä "liikekanta" voi olla ihan sitä samaa, kuin hetero- ja homoseksuaaleilla. Se voi käsittää seksuaalista fantasiaa, flirttiä, ihastumisia, pornoa, yhden yön juttuja, seurustelusuhteita, rakastumista ja vakiintumisen. Erityispiirteenä on se, että "liikekannan" kohde voi kulloinkin edustaa kumpaa sukupuolta tahansa. Promiskuiteetti, monogaamisuus tai moraali eivät liene riippuvaisia sukupuolisesta suuntautumisesta.

Aviopuolison biseksuaalisuuden ei periaatteessa tarvinne olla uhka parisuhteen kestävyydelle yhtään sen kummemmin, kuin uhkia on muissakaan parisuhteissa. (Erityisesti, jos parisuhde on tyyppiä mies-nainen ympäristö ja joskus osapuolten päätkin meidänkin päivinä tukevat nimenomaa tällaista parivaljakkoa kun taas samansukupuoliselle parille saattaa valitettavasti aiheutua ylimääräistä kuormaa yhä edelleen). Uhkia voivat sen sijaan aiheuttaa aviopuolison promiskuiteetti, moraali, lupausten pettäminen, näkemyserot, huoli omasta viehättävyydestä jne. Nämä ovat sellaisia asioita, joita tulee varmaan eteen kaikissa parisuhteissa ja niitä tosiaan voi yrittää uskaltautua ottaa suoraan esille.

Varsinainen sukupuolinen suuntautuminen ei muuttune, joten jos kysymys on biseksuaalista, niin suuntautuinen ei muutu homoseksuaalisuudeksi (eikä heteroseksuaalisuudeksi). Tästä erillinen ilmiö lienee homoseksuaali, joka ympäristön tai omien aivoitustensa vaikutuksesta ajautuu heteroseksuaaliseen parisuhteeseen. Tällöinkään suuntautuminen ei muuttune, vaan itsetuntemus ja itsetunto (kylläpä suomi on kätevä kieli ;) voivat saavuttaaa asteen, jossa tulee järjestettyä parisuhdeasiansakin sukupuolisuutensa mukaisella tavalla. Tämänkin asian oikeata laitaa voinee yrittää selvittää keskusteluin.

Aika harva aviopuoliso katsoo tyynenä sivusta sellaista, että kumppani aktiivisesti näyttäisi etsivän seksiseuraa. Voihan olla, että näin ei oikeasti ole, vaan kyseessä on uteliaisuus tai klikkausvahinko. Tämäkin lienee selkeä konfrontaation paikka, jos aidosta parisuhteesta on tarkoitus olla kysymys.

Olisi mielenkiintoista kuulla lisää ajatuksia biseksuaalien suunnalta.

"Se, että pelkään miehen olevan jättämisen syy pelottaa minua enemmän kuin toinen nainen syystä, että (tämä saattaa taas kuulostaa järkyttävän suppeamieliseltä...) tietäessäni mieheni olevan bi-seksuaali, olisin voinut "välttää" jättämisen tietäessäni siitä mahdollisuudesta. Se, että mieheni jättäisi minut toisen miehen takia tavallaan tekisi peloistani totta: en ollut hänelle riittävä, kuten ajattelin. Ja nimenomaan seksuaalisessa mielessä."

En ymmärrä. Miksi oot päätellyt, että mikäli hän jättäisi sinut juuri miehen takia, kyseessä olisi seksuaalinen riittämättömyytesi, mutta toinen nainen ei olisi hänelle vaihtelua? Aivan kuin seksistä ei voisi olla kyse, jos tulee hylätyksi toisen naisen takia. Kyllä voisi, yhtä lailla.

Vastaavalla logiikalla et voisi olla heteron miehen kanssa, koska heti tajutessasi että hän on hetero ja siis kiinnostunut muistakin ihmisistä, voisit poistaa hänet elämästäsi ja sen mukana mahdollisuuden sille, että hän jättäisi sinut naisen takia, joka kiihottaa häntä enemmän.

Ennakkoluuloista päätelmässäsi on se, miten oletat että nimenomaan miehen kanssa päädytään suhteeseen jonkin seksuaalisen syyn vuoksi, mutta naisen kanssa muista syistä. Biseksuaalisuus ei tuo mukanaan mitään pakottavaa tarvetta saada kumpaakin sukupuolta. Voihan ihminen tykätä sekä tumma- että vaaleatukkaisista, eikä myös eriväristä tykkääminen ole sinulle mikään erityinen uhka. Vaikka toki niin voi käydä että hänen seuraava kumppaninsa, tai nainen jonka kanssa tulet petetyksi, on hiuksistaan eri väriä. Todistaisiko se sitten mitään erityistä siitä, miten tyydyttävää seksielämänne oli hänelle ennen pettämistä? Ei minusta.

Voisitko ajatella, että ehkä sinua ahdistaa kumppanisi homossa puolessa se, että koska et osaa samaistua siihen, et ihan ymmärrä miten hän kokee ja ajattelee?

En tarkoita syyllistää sua ajatuksistasi, on hienoa että oot valmis kertomaan ne oppiaksesi jotain uutta.

Kesäpoika; kiitos selventävästä kirjoituksestasi. Nyt kun mietin, ajatuksesi kuulostavat järkeen käyviltä: kenties pelkoni johtuvat juuri siitä, etten voi samastua mieheni seksuaaliseen suuntautumiseen. Olen joskus leikitellyt ajatuksella, miltä tuntuisi olla naisen kanssa. En kuitenkaan koe minkäänlaista kiihottumista naisvartalosta, joten sen perusteella olen määritellyt itseni varsin vahvasti heteroksi. Ennakkoluulojani ruokkii myös yhteiskunnan ja oman kasvupiirini lokerointi: ihmiset ovat aina luokiteltuna joko heteroihin tai homoihin, biseksuaaleiksi ei niinkään. (Tai sitten tarkoitetaan "heteroita" jotka tajuavatkin olevansa homoja).

Näiden muutaman päivän pohdiskeluideni jälkeen olen päättänyt, että otan asian puheeksi uudestaan mieheni kanssa. Kenties se on ainoa keino purkaa nämä solmut ja vähentää ahdistustani.. Silläkin uhalla että mieheni alkaa kyllästymään jatkuvaan epävarmuuteeni.