Tuoko pakeneminen onnea?

Olen joutunut elämäni kanssa umpikujaan. Olen tullut tässä viimeisen vuoden aikana pikkuhiljaa kaapista ja ihmisten käyttäytyminen meikäläistä kohtaan on muuttunut aivan kokonaan. En vain pysty elämään näiden puhumattomien katseiden alla. Haluaisin vain niin kovasti muuttaa pois, mutta nyt kun tarvitsisin opastusta taloudellisissa asioissa, niin oma äitinikin on kääntynyt vastaan. Jouduin muuttamaan opiskeluaikoina kotoakin pois, koska ahdisti yksityisyyden puute.
Tässä pakosti alkaa miettimään olisiko siellä pienessä turvallisessa ja lämpimässä kaapissa ollut parempi olla vaikka vähän pimeää ja yksinäistä olikin. Takaako muutto vieraaseen kaupunkiin työttömänä onnea, vaikka saisinkin vihdoin elää omana itsenäni?
En koskaan ole ollut kauhean itsetuhoinen, mutta nyt olen alkanut pelkäämään sitä, että jos jään tänne pikkukylään liian pitkäksi aikaa, asia muuttuu..


Anteeksi vuodatusta. Ei ole ollenkaan tapaistani, mutta johonkin halusin vähän purkaa paineita.
Onko kellään kokemusta tästä "uuden elämän aloittamisesta". Olisin kiitollinen, jos saisin joitakin neuvoja, joka ohjaisi edes johonkin suuntaan.

Pakeneminen ei sinänsä, mutta oman elämän haltuun ottaminen kyllä. Kasvamisen kuuluu se, että ei välitä muiden mielipiteistä, sopeutuu, tarvittaessa. Itsenäistyminen vaatii uskallusta ja oman pään haltuun ottamista. Joskus välimatka tekee hyvää myös niille, jotka jäävät taakse. Jos mahdollista, portit on hyvä pitää auki molempiin suuntiin.

Koulun tai duunin perässä on helppo muuttaa kotoa pois. Omaa elämää on järkevää alottaa näiden pohjalta. Sosiaalitoimisto ja paikkakunnasta riippuen sen mahdolliset nuorisopalvelut voivat auttaa ihan käytännön ongelmissa.

Ensinnäkin: Tsemppiä! Myötäelän.

Puhumattomista katseista huolimatta: seksuaalinen suuntautuminen ei ole väärä teko. Se on ominaisuus, johon sinulla ei ole mahdollisuutta vaikuttaa. On harmi, etteivät muut ihmiset (vielä) ymmärrä tätä. On heidän taholtaan virhearvio muuttaa suhtautumistaan sinua kohtaan tähän ominaisuuteen perustuen.

Umpikuja on vahva ilmaisu. Löytäisitkö kuitenkin salaoven, avoimen ikkunan, viemärin kannen ym. jota pitkin pääsisit kulkemaan! Koita jaksaa huhuilla: joku voi heittää sinulle köyden, avata oven, laskea tikkaat. Se voi tulla yllättävältä suunnalta. Jos ei onnaa, ei auta muu kuin kääriä hihansa ja marssia joukon läpi toiselle kadulle tai alkaa raaputtamaan seinämää auki hitaasti, mutta varmasti. Tässäkin joku voi huomata sinut ja tulla auttamaan.

Vaikuttaa siltä, että sinun on ainakin yritettävä poistua ahtaasta kujasta, edes joksikin aikaa. Voinet palata myöhemmin avartamaan vaikeakulkuista kohtaa tai selkeyttämään sen muita varten.

Suomessa sosiaalitoimi ja työvoimatoimisto auttavat materiaalisissa asioissa. Itse ainakin annan ylpeänä verorahani käyttöösi tilanteessasi. Ota ne lainana. Maksat sitten puolestasi yhteisölle takaisin verorahoina, kun olet päässyt omillesi.

Pakeneminen ei tuone onnea sinänsä, mutta joskus vastus on niin voimallinen, että omat vaihtoehdot ovat vähissä. Ole armollinen itsellesi, jos joudut tekemään siirtoja olosuhteiden pakottamana. Älä kuitenkaan ainakaan yritä muuttaa itseäsi liikaa.

Pää pystyyn, hartiat leveälle! Yritä edelleen katsoa ihmisiä silmiin, yritä hymyillä lannistumatta, yritä antaa ja sinulle vastataan.

Asiaa liipaten, mitä Ranneliikkeen Homoinfo-hankkeelle kuuluu?