Syrjintä

Millaista syrjintää olet kohdannut elämäsi aikana seksuaalisesta suuntautamisestasi tai muusta johtuen? Itse olen panseksuaali, siitä tietävät perhe ja lähimmät kaverit. En kerro kenellekään ellei tule aihe ylös, joten siitä syystä ei ole syrjitty. Isäni on tosin Afrikasta päin, joten on kiusattu joskus penskana lähinnä ihovärin takia. Kertokaa omista kokemuksistanne, jos huvittaa. (Jos tällainen keskustelu on jo tehty, sanokaa toki)

Kukaan mun suvussani ei halua olla mun kanssani tekemisissä, on tultu kadulla hakkaamaan, on heitelty kivillä, roskilla, on huudeltu, on liimailtu lappua rapun oveen ja on ollut työsyrjintää. Sitten minua on yritetty ampua ilotusraketilla, mun kotiini on murtauduttu, on tullut tappouhkauksia, on väkisin outattu ja netissä on stalkkeri ollut outtailemassa minua koko ajan.

Kolmoisritti kirjoitti: " ... skinit pahoinpitelivät, ... ei lääkäri eikä pioliisi ottanut pahoinpitelyä vakavasti, ... lääkäri mm. ompeli haavoja ilman puuduttamista, poliisi kuittas vain sanomalla, että koko ajan tuollaista tapahtuu, kun olisi tehnyt rikosilmoituksen! "

Aika ammattitaidotonta toimintaa lääkäriltä ja poliisilta, missä ja milloin tämä tapahtui?

Itse en ole onneksi joutunut ainakaan vielä kokemaan tuollaista. Lähinnä tarhassa ja peruskoulussa machismoa potevien taholta rinnastettiin tyttöihin, mutta homottelu oli varsin vähäistä. En edes usko, että sillä viitattiin kovinkaan usein itse asiaan.

Nuo Aaveen ja Kolmoisriitin kokemukset ovat aivan sietämättömiä. Tuntuu niin pahalta teidän puolestanne. Olen ajatellut, että ehkä se johtuu ikäerosta tai sitten en vaan kertakaikkiaan liiku tai elä sellaisessa ympäristössä ja ole siten joutnut tekemisiin tuollaisten homofobisten hirviöiden kanssa, kun nuo kokemukset tuntuvat niin vierailta.

Kolmoisritti,
En oikein jaksa uskoa. Kerro tapahtuma-ajat ja paikat, niin varmaan saadaan tapaukset rosikseen, mikäli paikkansa pitävät. Ellei, älä liioittele.

EDIT: Nuo pahoinpitely, vasara ja kivääri näet ovat kyllä sellaisia, mihin poliisi puuttuu. Aina. Piste.

Pete kirjoitti: "EDIT: Nuo pahoinpitely, vasara ja kivääri näet ovat kyllä sellaisia, mihin poliisi puuttuu. Aina. Piste."
Joo, taidetaan tuo vasaralla uhkaaminen rinnastaa veitsellä uhkaamiseen oikeuskäytännössä.

Jos on tuommoinen historia pahoinpidellyksi joutumista takanaan kuten Kolmoisritillä, poliisin luulisi antavan luvan paprikasumuttimeen. Hänellä on selkeä tarve suojella itseään ja ei ole luultavasti rikostaustaa, joten luvista päättävällä viranomaisella on hyvä syy antaa lupa.

Pete:
Työurasi perusteella olet tutustunut eri itsepuolustuslajeihin. Kerropas sellainen itsepuolustuslaji, joka sinun mielestäsi sopisi parhaiten sateenkaarikansan itsepuolustukseen?
Olisiko Krav Maga?

Krav Maga ehdottomasti. Harrastan itsekin.

Sorry, Kolmoisritti,

En nyt edelleenkään ihan jaksa uskoa.

Mikäli tuollaista muistamattomuutta ilmenee, on se kyllä poliisin/syyttäjän mielestä aika varmasti alkoholin tai huumeiden aiheuttamaa. Ja mikäli näin on, on ehkä aika ymmärrettävää, että syyttäjä ei hirveästi viitsi panostaa asiaan.

Itse olen haavoittunut niskaan serbikranaatin sirpaleesta vuonna 1995 Bosniassa, saanut puhjenneen keuhkopussin 2000 Frankfurtissa (kapakkatappelu, johon menin portsarina väliin) ja joutunut pahoinpidellyksi Espoossa toissa vuonna (onnistui lyömään kaksi kertaa, ennenkuin koirani "otti kädestä kiinni" ja minä tilttasin katuun, rauhoitin ja soitin poliisin).

En nyt elvistele, vaan haluan vaan sanoa sen, ettei noista tapahtumista ole mitään jäänyt. Ihan hyvin muistipuoli pelailee ja nukkumatti tulee ajallaan.

Turha väittää, etteikö oikeudessa olisi tarjottu pahasti ahdistuneelle rikoksen uhrille psykiatrista apua ennen käsittelyä. Niin syytetyn kuin uhrinkin tulee olla tolkuissaan käsittelyn aikana. Jotenkin tässä tapauksessa tulee sellainen kuva, ettei uhri ollut...

Sen verran nyt kommentoin Petelle, että ihmisten reaktiot kriisitilanteissa ovat hyvin yksilöllisiä. Se mikä ei ehkä hetkauta yhtä pätkääkään voi saattaa toisen totaaliseen shokkiin.

"Pete kirjoitti: "Kolmoisritti,
En oikein jaksa uskoa. Kerro tapahtuma-ajat ja paikat, niin varmaan saadaan tapaukset rosikseen, mikäli paikkansa pitävät. Ellei, älä liioittele."

Mitäs toisen tapahtuma-ajat ja paikat sulle kuuluu? Oot sä joku lakimies/polisii/tuomari? Jollet, niin tuki kerrankin turpas.

Riqu,
Tuki vihdoinkin jo omasi.
Sinulta ei ole mitään kysytty eikä pyydetty joten älä älämölöä.

EDIT: Joo. Olen sotilaspoliisimajuri.

Itse en vielä huomannut, että tuohon AAA:n ja Peten kysymykseen olisi tullut vastausta. Eli kävikö Kolmoisritti tosiaan niin, että sen jälkeen kun sinut oli pahoinpidelty mm. potkimalla päähän sanoi poliisi vain, että "koko ajan tuollaista tapahtuu" ja jätti homman siihen? Mielellään kuulisi vähän tarkemmin tuosta tapauksesta, mikä se paikkansa pitää.

Kyl mä uskon, että Kolmoisritin juttu on totta sen perusteella, mitä olen itse kokenut. Kerran oli itselläni tilanne päällä ja uhkasin soittaa kytät. Ne kuumottajat antoivat vielä kytän numeronkin ja ne lupasivat tulla. Puoleen tuntiin ei mitään tapahtunut, kuumottajat lähtivät hissukseen pois ja lopulta minä itsekin. Sekä uhkailtiin että tehtiin naurunalaiseksi. Toiste en kytille soita.

Kerran minua tuli porukka uhkailemaan Helsingin rautatieasemalla ja sivullinen soitti kytät. Tällä kertaa kytät tulivatkin, mutta nämä kuumottajat juoksivat karkuun ja kytät rupesivat kuumottelemaan minua kysymyksillään, "mitä se teet täällä", "minne sä olet menossa" jne.

Aave kirjoitti: "Kyl mä uskon, että Kolmoisritin juttu on totta sen perusteella, mitä olen itse kokenut. Kerran oli itselläni tilanne päällä ja uhkasin soittaa kytät. Ne kuumottajat antoivat vielä kytän numeronkin ja ne lupasivat tulla. Puoleen tuntiin ei mitään tapahtunut, kuumottajat lähtivät hissukseen pois ja lopulta minä itsekin. Sekä uhkailtiin että tehtiin naurunalaiseksi. Toiste en kytille soita.

Mitä tarkoittaa, että "kuumottajat antoivat vielä kytän numeronkin"? Kertoivat sinulle, että se on 112 vai? Melko oleellinen kysymys on se, että miten kuvailit tilanteen hätäkeskukseen? Sinne voi tietysti soittaa uudestaan, jos mitään ei ala kuulua ja tarvetta olisi. Hyvä, että tilanne ei kuitenkaan sitten pahemmaksi mennyt, vaan kaikki lähtivät vain hissukseen pois.

Aave kirjoitti: "Kerran minua tuli porukka uhkailemaan Helsingin rautatieasemalla ja sivullinen soitti kytät. Tällä kertaa kytät tulivatkin, mutta nämä kuumottajat juoksivat karkuun ja kytät rupesivat kuumottelemaan minua kysymyksillään, "mitä se teet täällä", "minne sä olet menossa" jne.""

Ehtivätkö kytät nähdä uhkailijoita ennen kuin nämä pakenivat? Noissa mainitsemissasi kysymyksissä en kyllä näe mitään ihmeellistä, ellei sitten tilanne mennyt niin, että paikalle tulleet kytät katsoivat vain vierestä uhkailijoiden paetessa ja eivät olleet kiinnostuneet mistään muusta kuin sinun tekemisistäsi.

Niin, valitettavasti "tuollaista tapahtuu" ja monet jutut on jäänyt selvittämättä, koska uhri itse on vähättelee kokemaansa tai vain haluaa unohtaa. Syitä varmaan löytyy monia, Ei halua nostaa juttua, koska prosessi on vaikea ja pitkä ja tietää, että se ei välttämättä johda korvauksiin tms. Yksi syy voi olla vaikkapa sisäistetty homofobia. Tai ei vain yksinkertaisesti halua paljastua. "Sellaista nyt vain tapahtuu". Kuten Iloilleri kirjoitti, reaktiot voivat olla hyvin yksilöllisiä.
Vanhemmilta sukupolvilta kuulee toisinaan yhtä sun toista tarinaa ihan lähimenneisyydestä, kovin kauas ei tarvitse mennä. Vielä Helsinkiin muuttaessani 90-luvun alussa varoiteltiin paikoista, joissa saattoi saada turpiinsa tai missä skinit päivystivät. Poikaystävä, joka oli saanut useamman kerran turpaansa, kadulla kävellessä hän varoitteli kävelemästä liian lähellä. Pelon maantiede eli vahvana.

Hassua kyllä, siitä on aikaa kun viimeksi kuulin "vitun homo!" sähähdyksen. Se ei kuulunut kadulla nurkan takaa, vaan homobaarin vessassa, kun olin puuteroimassa nenään i( ja todellakin puuteroin nenääni). Huutelut lienee vähentyneen siksi, että oma ulkoinen habitukseni on muuttunut enemmän kuin yhteiskunnan asenteet - vaikka siinäkin on huomattava parannus entiseen. Myös homojen omantunnonarvo on kasvanut.

En tiedä onko keskustelupalsta oika paikka esittää todisteita kokemastaan. Otsikossa kysyttiin omia kokemuksia, sen pitäisi kai riittää? Tämä ei ole paikka, jossa tehdään rikosilmoitus tai käydään oikeutta. On hieman vastenmielistä, miten uhrin kokemus myös tässä kontekstissa kyseenalaistetaan. Eri asia on rikosilmoitusta tehtäessä, siinä pitää todistaa tapahtunut, jotta syyte saadaan nostettua.

uhrien syyllistämisen pitäisi loppua järkyttävää että täälläkin toiset seksuaalivähemmistöön kuuluvat syyttelevät toisia. ja puhun ihan yleisesti.

Olen täysin samaa mieltä kuin puppeliassi.
Kokemastani väkivallasta en voi puhua kenenkään kanssa, en edes tällä palstalla, sillä siitä saa osakseen pelkästään vähättelyä, halveksuntaa ja syyllistämistä. Olen kokenut samantyyppistä väkivaltaa kuin esim. Kolmoisritti, on ollut pahoinpitelyjä sekä monenlaista syrjintää, mutta toistaiseksi olen vielä elossa. Kaksi tuntemaani homomiestä ei ole, sillä heidät pahoinpideltiin kuoliaaksi.
---
Enempää en itseeni kohdistuneesta väkivallasta kirjoita. Syyllistämistä olen joutunut kokemaan jo ihan riittävästi muutenkin samoin kuin kaksi tuttavaani, joiden oli tarkoitus kirjoittaa tänne kokemuksistaan (selvennys: ovat siis elossa), mutta eivät nyt sitten halua kirjoittaa.

Järkyttävää lukea näitä. Mutta: rikosilmoitus pitää tehdä. AINA. Piste. Muuten syylliset voittavat ja todennäköisesti toistavat teon, eivätkä seuraavat uhrit välttämättä ole yhtä "onnekkaita".