Parisen vuotta kestänyt seurustelusuhteeni on päättymässä. Mitään suurempia konflikteja tai riitoja poikakaverini kanssa ei ole ollut - ongelma ehkä on pikemminkin se, että arvostamme ja kaipaamme suhteessa ja arjessa yleensä liian erilaisia asioita. Jos olisi jotain, mitä voisin tehdä tilanteen korjaamiseksi, sen varmasti tekisin. Valitettavasti vaan muutoksen aikaansaaminen vaatii panostusta suhteen molemmilta osapuolilta.
Edellinen vakavampi seurustelusuhteeni kesti aavistuksen pidempään kuin nykyinen, ja sitä ennen taas elelin vuosikaudet itsekseni enemmän tai vähemmän onnellisena. En erityisemmin kaivannut ketään vierelleni ehkä osaksi luonteestani johtuen ja osaksi siksi, etten välttämättä ollut aivan sinut suuntautumiseni kanssa.
Normaaliin elämään kuuluu, että toiset suhteet toimivat ja toiset eivät, ja sen ymmärrän hyvin. Edellisestä pidemmästä suhteestani opin, että asioita ei kannata pitkittää, jos tilanne ei muutu tai parane. Mutta silti fiilis on todella turhautunut - miksi aina pitää käydä näin? Vuodet kuluvat, ja näyttää siltä, että itsensä löytää aina vaan lähtöruudusta. Vitsit alkavat olla vähissä, enkä enää oikein tiedä, mitä pitäisi tehdä.
Edellinen vakavampi seurustelusuhteeni kesti aavistuksen pidempään kuin nykyinen, ja sitä ennen taas elelin vuosikaudet itsekseni enemmän tai vähemmän onnellisena. En erityisemmin kaivannut ketään vierelleni ehkä osaksi luonteestani johtuen ja osaksi siksi, etten välttämättä ollut aivan sinut suuntautumiseni kanssa.
Normaaliin elämään kuuluu, että toiset suhteet toimivat ja toiset eivät, ja sen ymmärrän hyvin. Edellisestä pidemmästä suhteestani opin, että asioita ei kannata pitkittää, jos tilanne ei muutu tai parane. Mutta silti fiilis on todella turhautunut - miksi aina pitää käydä näin? Vuodet kuluvat, ja näyttää siltä, että itsensä löytää aina vaan lähtöruudusta. Vitsit alkavat olla vähissä, enkä enää oikein tiedä, mitä pitäisi tehdä.
