Lesbosta bi:ksi - hämmentävää

Olen 36 v nainen, seksuaaliselta suuntautumiseltani olen ollut vakaasti lesbo. Lesbouteni valkeni minulle hiukan alle parikymppisenä. Sitä ennen olin yrittänyt luoda suhteita miehiin, mutta se tuntui niin ahdistavalta, etten edennyt siinä ikinä oikein treffailua pidemmälle. Lopulta tajusin että olen lesbo, kun rakastuin samoin tuntevaan naiseen. Siitä saakka olen seurustellut vain naisten kanssa.

Jossain vaiheessa aloin tiedostaa, että minua kiihottaa hetero- ja homoseksin katselu ja fantasiointi siitä. En pitänyt tätä sinänsä outona, yleensähän fantasiat liittyvät asioihin joita ei omassa elämässään koe. Mutta nyt viimeisen vuoden aikana, pitkäaikaisen naissuhteeeni päätyttyä, olen edennyt fantasioistani tositoimiin, ja olen ollut seksisuhteessa muutaman miehen kanssa. Seksi on ollut erittäin tyydyttävää, jopa niin että haluan sitä nykyään enemmän miesten kuin naisten kanssa. En osaa sanoa, pystyisinkö vieläkään oikeaan sitoutumiseen ja suhteeseen miehen kanssa, sellaista miestä ei ainakaan ole vastaan tullut, mutta ajatuksena se ei tunnu enää ollenkaan mahdottomalta.

En tiedä mitä haen tämän kertomisella, ehkä vertaistukea tai vastaavia kokemuksia muilta. Olen hyvin hämmentynyt tuntemuksistani, kai tässä on seksuaalinen identiteetti hakusessa. Jos se nyt pitäisi määritellä, sanoisin olevani bi. Yleensähän tämä menee toisinpäin, että ihmiset löytää homoutensa/lesboutensa vanhemmalla iällä, en ole ennen kuullut että joku löytäisi heteron/bi:n itsestään vanhempana. Onko muita?

Ei kai tuossa mitään ennenkuulumatonta ole? Eihän seksuaalisuus ole mikään kiveen hakattu veistos, vaan siinä on monia ulottuvuuksia, ja osa voi olla piilossa pitkäänkin. Ei siinä sinänsä ole minusta mitään hämmennyksen aihetta. Minusta kannattaa elää sen mukaan, milloin palaset tuntuvat olevan kohdallaan.

Mäkin olen sitä mieltä että siinä ei ole mitään outoa että suuntautuminen vaihtelee elämän myötä. Kai näissäkin asioissa on mielikuva jostain normista - eli heterosta tulee homo ja pysyy sellaisena. Luulen että etenkin naiset on paljon muuntuvaisempia kuin miehet. Itselleni seksuaalinen suuntautuminen on kiinteä osa myös muuta psyykeäni ja siinä missä sisäinen maailma muuttuu eri elämänvaiheiden myötä, niin miksei myös seksuaalisuus voisi muuttua. Nuorena unelmoin miehistä ja suhteitakin oli, mutta tiesin olevani kiinnostunut myös naisista. Sitten lähemmäs kolmenkympin ikää en yhtäkkiä ollut yhtään kiinnostunut miehistä ja heräsin uuteen elämään jossa haaveilin naisen rakkaudesta. Tämä vaihe on edelleen päällä enkä tällä hetkellä voisi kuvitella seurustelevani miehen kanssa mutta pidän sitä kuitenkin täysin mahdollisena joskus tulevaisuudessa.

Itsellenikin kävi samoin. Alle parikymppisenä tulin ulos kaapista lesbona. Elin sen mukaisesti, kunnes joitakin vuosia sitten jouduin tajuamaan, että kykenen rakastamaan kumpaa sukupuolta edustavaa henkilöä tahansa. Viimeiset suhteeni olivat siis miehiin. Miehille tämä asia ei ollutkaan niin helppo kuin he antoivat ymmärtää, samaa voisin sanoa myös naisista, vaikka haluiaisin sanoa, että kaikille ei heteroille tämä asia olisi jotenkin helpompi. Toisaalta totean tähän samaan hengenvetoon, ettei asia ei ollut minulle itesellenikään helppo. Nyt muutama vuosi eron jälkeen, kun olen pohtinut asioita ja miettinyt elämääni, voin hyväksyä lopultakin biseksuaalisuuteni, mutta kaipaan naista vierelleni, vaikka ehkä en saa pois sulkea sitä mahdollisuutta että tulevakin suhde/rakastuminen olisi vastakkaiseen sukupuoleen. Minusta on silti tuntunut, että jotain puuttuu ja iholla on kaipaus. En väitä, etteikö suhteessa toiseen, kun rakastaa ja välittää, tuo kaipaus pysyisi poissa, sillä kyseessähän on rakastamisen helppous ja vaikeus suhteessa kuin suhteessa jonka läheisyys, yhteiset kokemusket yms tuovat arkeen ja elämään yleensä ilman sukupuolisia rajoitteita. Haluaisin silti kokea olevani täydellinen tai ainakin riittävä ja ei kyseenalaistettava rakkaudessani sellaisena kuin olen, sillä suhteissani on jollain tavalla ollut kipu pisteenä juuri se, että olen liikaa, koska avoimesti olen omaa seksuaalisuuttani ja naiseuttani niine maskuliinisine tai naisellisine piirteineni, kuin kulloinkin tuntuu keholla ja mielellä hyvältä. Jka tapauksessa alan sisäistää ja hyväksyä olemustani ja seksuaalisuuttani, lopultakin, kun ajattelee koko seksuaalisuuteni heräämistä ja siitä tähän päivään jonka aikana on useaan otteeseen joutunut pohtimaan sen juuria, sen olemusta ja totuutta, vasta vuoroisesti niiden luulojen ja ennakkokäsitteiden kanssa. Kauas on täytynyt tulla jotta tähän olen päässyt.