Kaappi onkin hyvä paikka

On ruvennut tuntumaan siltä, että kaappi on kiva paikka. Minä en ole ikinä tullut omaehtoisesti ulos kaapista, vaan minut outattiin ennen kuin identiteettini pääsi lujittumaan. Sitä identiteetin lujittumista odottelen yhä edelleen, kohta 20 vuotta myöhemmin. Heteroilla on kyllä varma mielipide siitä, mikä minä olen ja he ovat olleet valmiit outtaamaan minut yhä uudelleen. Kun North Priden yhteydessä esitettiin taas iänikuinen väite "homot tunkevat itseään aina julkisuuteen", tulin ajatelleeksi sen itsestäänselvän vastauksen lisäksi sitä, että oikeastaan heteroilla on ollut hinku outata, heteroilla on ollut hinku kirjoittaa Pridestä, heterot esittävät L-Koodia, heterot jahtaavat kirkkoherraa, heterot pyytävät kouluvierailulle, heterot esittävät epäilyksiä sukupuolesta ääneen työhaistattelutilaisuudessa.

En jaksa enää. Kaapista ulkona on liian rankkaa. Haluan kaapin passiivisuuteen ja yksityisyyteen. Minulla on oma elämäni. Jos ulostuloilla olisi saavutettu jotain, oikeudet olisi saavutettu jo.

Musta on tosi hyä että joku uskaltaa ja puhuu myös asian tästä puolesta. Itse oon miettiny pitkään sitä et miks sitä kaapista tulemista hehkutetaan niin kauheesti, toisaalta, onhan se sillon tällön rankkaa jos tarvii kauheesti piilotella omia asioitaan mut toisaalta jatkuva ulostuleminen on hirveää sekin. ehkä sitä osaa nyt erilailla selittää kavereille et "hei, antakaa mun olla kaapissa ihan niin kauan kuin haluan ja katotaan sit millon sieltä oven raosta sitten kurkistaa lisää ihmisiä"

Jokaisella ihmisellä on jotain selllaista, isompaa tai pienempää, jota ei halua avoimesti kaikille kertoa. On sairautta, törttöilyjä, rahaongelmia, ihmissuhdemurheita ja ties vaikka mitä ei välttämättä halua kaikelle kansalle julistaa. "Kaappi" ja "valkoinen valhe" lienevät aika lähellä toisiaan...

Hmm...Hitusen vaikeaselkoinen... Tarkoittaako aloittaja nyt sitä, että hän jäi aikoinaan kiinni "itse teossa" ja siitä lähtien koko kaupunki on juoruttu läpi?

Vai sekoittuvatko tässä "kaapista ulostautuminen" (=outtaus) ja oma näkyvä erilaisuus?

Poris!

Koko kaapissaolo on sekä heterojen että homojen yhteinen "ongelma" (jos sen niin haluaa määritellä). Ilman jakoa enemmistö-heteroihin ja vähemmistö-homoihin ei koko kaapissaoloa seksuaali-identiteetin osalta olisi. Voi varmasti olla raskasta joka käänteessä tehdä selväksi kuulumisensa vähemmistöön.
Kuitenkin omalla kohdallasi ulostuleminen oli pakotettua. Se on minun mielestäni väärin ja tuomittavaa - juuri sen takia, että oma identiteetti ei ehkä vielä ole valmis, selkeä tai vahva. Identiteetti on aina täysin oma. Siihen ei toisten "mielipiteillä" ole asiaa, ei edes voi olla varmaa tietoa toisesta.
Kun kuitenkin kirjoitat identiteetin lujittumisesta, niin näkisin sen olevan vuorovaikutussuhde. Identiteetti lujittuu kulttuurin tuella. Näin sanot, että Sinulla ei ole tapahtunut. Tuohon on vaikea sanoa mitään henkilökohtaista - ehkä juuri oman tyyppisesi kulttuuri ei ole vahva, ei ole tukenut tai ei kohtaa.
Minusta on hyvä, kun kirjoitat: "Minulla on oma elämäni". Se on jotain se!