Surkea lesbotutka

koira koiran tuntee; kuulemma.

Tapaan töissä päivittäin satoja ihmisiä, ja toki olen tunnistavinani ah niin monta lesboa. Sitten kun todellisuudessa näen jonkun Kaisassa tai DTM:ssä, niin aina se on joku sellainen "yllätys", jota en ikipäivänä olisi lesboksi arvannut.
Töissä tapaamani henkilöt ovat pääasiassa nuoria, n. 20v. Tarkoittaako tämä sitä, että nykynuorten ei enää tarvitse olla niin lesbonnäköisiä, kuin aiemmin, vaikka onko minun tutka vain täysin sökö = )

Totta kyllä, mielestäni nuoret naiset ovat seksikkäämpiä ja naisellisempia ollessaan rohkeasti silti myös lesboja... Ei juurikaan enää törmää flanellipaitaisiin lesboihin... Mikä hyvä, koska naisellisuus on se mitä naisessa juuri kaipaa...

Kelläpä se tutka aina niin toimisi. Ja juu, eipä noita kunnon rekkoja tule enää vastaan ku korkeintaan Oulussa muutamia...jotka opiskelee tietenki jotain sähkö- tai autoalaa. Nekin tyttöset varmaan vuosien mittaan siitä jalostuu. Ehkä se on niin että kun nykyään voi olla avoimempi näissä asioissa ja vapaasti käydä "alan kuppiloissa" niin ei tartte niin voimakkaasti esmes pukeutumisella tuoda esiin sitä mitä on.

Tutkani on aika usein toimimaton... Olen erehtynyt jokus luulemaan poikamaisen näköisiä naisia lesboiksi ja he ovat osoittautuneet heteroiksi. En määrittele naisia ulkonäön perusteella, mutta on surkeaa kun ihastuu heteronaiseen ja sydän itkee.

Olen miettinyt mikä siinä on kun jokin nainen kiinnostaa erityisesti, hänen katseensa, tapa liikkua, ääni, tuoksu? Ja jokin muuten viehättävä nainen ei kiinnosta, vaikka luulisi kiinnostavan. No, nyt olen kyllä ihan hukassa...???

Minusta ei monestikaan uskota ulkonäön perusteella että olen lesbo. Mutta on näitäkin tapauksia jolloin minusta on se arvattu aivan lyhyessä ajassa melkein vain ulkonäön perusteella ja toiset on arvanneet sen juttujen perusteella.

Enpä minäkään tiennyt eräästä ystävästäni että hän on ennenkö hän avautui minulle sen jälkeen kun minä avauduin hänelle. Että ei kai ole olemassa mitään perustavaa sääntöä sille kuka on ja kuka ei.

Niin..ja sitä että miksi toinen viehättävä nainen kiinnostaa ja toinen taas ei..

Hetero joka ei ymmärrä homoseksuaalisuudesta hölkäsen pöläystä voisi kuvitella että lesbo tai homo saattaa käydä kenen tahansa samaa sukupuolta olevan kimppuun. Tämä on se äärimmäinen kuvitelma.

No, minä en kiinnostu suurimmasta osasta naisia. Miehistä en tietenkään ollenkaan sillä tavalla. Siihen vaaditaan jotain älyttömän paljon että minä kiinnostun jostain tai sitten äärettömän vähän mutta se on todella harvinaista. Eli jos vastaan kävelee hyvännäköinen nainen niin en välttämättä kiinnitä häneen mitään huomiota. Joskus taas haluaisi tutustua johonkuhun vähän enemmänkin.

Mun mielestä kyllä me loppujen lopuks meikäläiset tunnistetaan...

sen vain tietää jostain :)

Mistä sen tietää ??? Salaisesta tervehdyksestä ??

niin just, en minä ainakaan enää tunnista... siis ulkonäöstä varsinkaan. jutellessa ihmisten kanssa kyllä usein tulee sellanen tietty fiilis, että tuo saattais... ja silloin osuu useammin oikeaan.

toisaalta... saattaa se tutka mennä pidempienkin keskustelujen jälkeen vikaan... kauheesti taannoin mietin, että oiskohan tuo tyttö naisista pitävä, kun aina vaan puhu puolisosta, ja moottoripyöristä ja ammattikin oli melko "lesbisk". mutta ihan heterohan hää on. :)

että semmosta, musta on kivaa kun nää rajat alkaa hämärtyä. ;)

Jalostuu?!?
Mitä jos joku tuntee olonsa vain omaksi itsekseen, pukeutuessaan "flanellipaitaan ja farkkuihin"?

Mitä jos kaikille ei meikki ja se kukkamekko sovi päälle, kun ulkomuoto on mitä on?

Tuskin se pukeutuminen on se mikä paljastaa lepakoksi.
Kyllä kyse on enemmän siitä asenteesta ja silmien pilkkeestä. Aika harva heteronainen katselee toista naista "sillä silmällä".
En siis toki väitä, että oma tutkani olisi täydellinen, mutta kyllä sillä 98 prossan osalta voi sanoa mihin ryhmään nainen kuuluu;-)

ei se nykyään ookkaan ulkonäkö josta tietää vaan katseet käyttäytyminen ja sellanen vilkuilu pilke silmäkulmassa.sen kyl hoksaa.puhun kokemuksesta.

flanellipaita ja farkut on maailmankaikkeuden toiseksi mukavin asu... ;)

"sen vain tietää jostain", "sellanen vilkuilu pilke silmäkulmassa" Jag hiffar inte!!!

Nyt lyhyt oppimäärä lesbotutkan virittämisestä ja käytöstä, kiitos. Siis oikeesti, mihin mun nyt pitäisi kiinnittää huomioni toisen seksuaalista suuntautumista arvuutellessani?

Kylläpä se oliskin helppoa jos olis vaikka semmoinen lesbontunnistuskaava - siinähän sitä käytäisiin kohta kohdalta erilaisia tuntomerkkejä läpi ja lopuksi vielä laskettaisiin pisteet yhteen! Mutta kun ei. Turha mankua, sanon minä. Pikemminkin luulisin lesbotutkassa olevan kyse ihan kenen tahansa yleisestä ihmistuntemuskyvystä, esimerkiksi muutamalla heterokaverillani on paljon parempi gaydar kuin itselläni... *suck* Jotkut malttavat "kuunnella" toista ihmistä intuitiotasolla - ehkä objektiivisemmin - paremmin kuin toiset. Yrittämättä liian innokkaasti luoda kuvaa toisesta ja peilata sitä sitten heti omaan maailmaansa. Tai siis en nyt oikein saa tuota sanoiksi riittävän kuvailevasti, mutta jotain sinne päin.

LesboTUTKA. Eli tutka kai yleensäkin toimii jotenkin siten että kun lähettää signaalin niin se kohde vastaa siihen eli välittää signaalin takaisin (korjatkaa tutka-asiantuntijat jos olen väärässä).

Mieti minkälaisia signaaleja itse välität. Itsestäni tuntuu, että tapaan lepakoita päivittäin tuolla kaduilla ja kujilla, mutta ainoastaan silloin, jos olen itse avoimena ja tutka herkkänä. Luulen että silloin välitän itse signaalia, johon kyllä vastataan (vaikka en ulkonäköni puolesta ole mikään prototyyppi). Sitten taas toisinaan kun ei jaksaisi tavata ketään ja väsyttää jne. niin en minä silloin mitään lesboja näe.

en ainakaan itse ole uskaltanut naisille kauniisti hymyillä ja silleen silmiin katsoa muualla kuin gaykuppiloissa....nytkin olen ihastunut yhteen naiseen salaa...työkaveriin ikävä kyllä...se kun ei silleen fiksua ole vaikka olis heterokin...mut mut mut...sillä on pe saunailta kotonaan ja se kyllä ihan vartavasten tuli mun luo sinne mutkin kutsumaan...ja kun kysyin mitä pitää tuoda mukana...niin se sanoi että tuot vain itsesi...huomenna pitäisi päättää menenkö? Eli ihan tyhmä olo, kun en tiedä ketä sinne tulee muita. Meiltä töistä ei lähde sinne muita ja se sanoi että sen kavereita olisi tulossa.... eli se vasta sit pe iltana paljastuu tuleeko sinne muita ja jos ei niin sit se ehkä on rekisteröinyt mun salaiset katseet :) mut jos ei ... niin noh... osaan mä pitää silmät ja sormet kurissa. Hope so!

Appelsiini kirjotti: "--- kun lähettää signaalin niin se kohde vastaa siihen ---" Ovelaa. Miksei. Ainakin out-and-proud -tapausten kanssa, mut kaipa kaapissa olijat ovat sitten kuiteskin perinteiselle karvalakkitutkalle kinkkisempi juttu.

Herää myös kysymys että mitä nämä välittämäsi signaalit mahtavat näin konkreettisella tasolla olla?

Niinpä, mitä signaaleja tutkalla on tarkoitus vastaanottaan? Kiinnostusta vai mitä? Valtaosa tietämistäni lesboista on ihan kivoja, mutta ei minulla heidän kanssaan ole sen kummempaa juteltavaa tai yhteistä. Lesbous ei yksistään siihen riitä, ystävät on tietysti eri asia. Mutta sitten kun jostain ihmisestä kiinnostuu niin onhan se hankalaa kun pitää selvitellä mahkuja, mutta kun ei sekään aina ole kiinni siitä minkälainen seksuaalihistoria ihmisellä on... No mut, heteroilla on tässä suhteessa vähän helpompaa, pitänee edelleen kehittää omia supliikkitaitoja

hmm.. niinno jos tutkaillaan konkreettista signaalien vaihtoa niin se on sitten kylmä paluu tähän katseiden vaihto & tulkitsemis - teemaan.

Minulla on tapana katsella mielenkiintoisia ihmisiä, kun kerran asun seudulla missä paljon ihmisiä liikkuu & luullakseni myös paljon lepakoita. Harvemmin näistä ihmisistä alan kelaileen silleen että onko yhteistä tms.. lähinnä se on päivän piristettä tämä ihmisten katselu ja pieni flirttikin silloin tällöin. :) Tällaisella havannoimistasolla ei oikeastaan edes ole niin väliä sillä, onko tutkaani osunut yksilö lesbo vai bi vai mikä.

Jos syvempää kontaktia johonkuhun haluaa, palataan siihen vanhaan ja karuun totuuteen, että kyse on kuitenkin yksilökemioiden pelaamisesta, ja ainoa keino selvittää onko mahkuja, on tutustumalla ottaa selvää. Suora kysymys toimii joskus, toisinaan on parempi edetä hitaammin.

"muutamalla heterokaverillani on paljon parempi gaydar kuin itselläni"

Sama juttu mulla, se sitten osaa olla ärsyttävää.

Joskus kohdatessani satunnaisen ohikulkijan, mulle tulee sellainen jännä intuitio, että tuo varmaan on lepakko. Mutta eipä sitä yleensä saa jälkeenpäin tietää, olenko ollut oikeassa.

Mua varmaan luullaan useimmiten heteroksi, koska olen sellainen perinteisen naisellinen, ja baariin mennessäni tykkään tälläytyä, vaikka arkioloissa viihdynkin meikittä. Kävipä kerran niinkin, että olin gaybaarissa miespuolisen ystävän kanssa. Jostain syystä sit halattiin toisiamme. Sen nähdessään pari kovasti kännissä olevaa tyyppiä tuli valittamaan, että menkää nyt heterot jonnekin muualle täältä. Joopa joo...

"Pikemminkin luulisin lesbotutkassa olevan kyse ihan kenen tahansa yleisestä ihmistuntemuskyvystä, esimerkiksi muutamalla heterokaverillani on paljon parempi gaydar kuin itselläni... *suck* Jotkut malttavat "kuunnella" toista ihmistä intuitiotasolla - ehkä objektiivisemmin - paremmin kuin toiset. Yrittämättä liian innokkaasti luoda kuvaa toisesta ja peilata sitä sitten heti omaan maailmaansa."

Tuon kirjoitti yllä Lesbo10km (tms. ikävä tämä ikkuna, kun en enää näe).

Itselläni taitaa ainakin osittain olla juuri näin. Olen hetero, mutta minulla on muutamia läheisiä ja minulle ihmisinä hyvin rakkaita ystäviä, jotka ovat homoja ja lesboja. Olemme usein puhuneet gaydarista. Siitä, mitä se on meille kullekin, voiko sitä oppia tai opettaa jne. Älyttömän usein minä olen etenkin naisten kohdalla se, joka erottaa ensin tai varmimmin tai ainoana jonkun lepakoksi. Näin käy kyllä homojenkin kohdalla, mutta näissä ovat lepakkonaisetkin ainakin meidän porukassa halutessaan taitavia.

Minulle marmatetaan siitä, että osaamiseni johtuu ihmissuhdeammatistani sekä perhetaustasta, jossa tunneälykkyyttä sai kehittää mielin määrin. Näissä voi olla jotain perää. (Teorioiden mukaan tunneälyä voi muuten kehittää ;)

Miten minä sitten sen teen? Minä olen aivan lapsesta asti seurannut ihmisiä, ihmisten kehonkieltä, ihmisten katseita, ihmisten toimintaa yksin/ryhmässä, kaikkea! Teen sitä edelleen lähes kaikkialla. Ratikassa pidän lehteä kädessä, mutta sen takaa tirkistelen ihmisiä tai seuraan vaikka takana istujien keskustelua. Olen kai ihmisnälkäinen :D

Sen myönnän, että ehkä minulla enemmistön edustana on ns. helpompi olla ja tirkistellä tässä maailmassa. Minun ei tarvitse käyttää energiaa oman esiintymiseni miettimiseen ja heteroiden parin bongauskin vaikuttaa yksinkertaisemmalta. Ilmeisesti minulla siis on myös paremmin aikaa sekä energiaa käytettävissä toisten tarkkailuun.

Kun olen kiinnostunut jostain miehestä, niin minun ei tarvitse käydä mielessäni tätä onkohan-hän-hetero-vaihetta. Minä voi suoraan edetä flirttailuun. Jos kävisi niin harvinaisesti, että hän olisikin homo, niin sehän ei olisi minulle mikään häpeä. Heterous on normi...

Sen sijaan, kun homo- & lesboystäväni ovat radalla tai muuten vaan liikkeellä, niin he "hukkaavat" tämän onkohan-hän-mikä-vaiheen aikana sen oleellisen informaation, missä se tulee usein (ei tietty aina) selville. Jos taas asia ei selvillä, niin liian usein käy niin, että he ihastuessaan alkavat värittää omaa gaydariaan vaaleanpunaiseksi.

Tämä on minun teoriani, mitäs mieltä olette?

Mä oon hieman alkanu jo tunnistaa lepakoita ja lähinnä Jyväskylän keskustassa kulkevat ovat sellaisia selviä tapauksia "flanelipaitoja ja farkkuja" (Joku kyl ottaa tästäkin herneen nenään! ;P) Mä itte luulen olevani aika silleen tunnistettavissa mut olen hommannu sellasen pienen "symbolin" ittelleni. Minä näet hommasin sellaisen aivan upean lepakon mallisen heijastimen talveksi! Jos näkyy mua kaupungilla (tai epäilet et se oon mä!) tuu vaan rohkeesti juttelee ja kysyy päin naamaa!

Tutka... joo, itse en (alle 22 -vuotiaana) käy tanssimassa, joten en kyllä koskaan oikeastaan saa tietää, osuuko tutkani oikeaan, kun eihän sitä ihmisiltä suoraan päin naamaa kysytä arkipäivän tilanteissa, että "mmm, oletko nainen järkevissä kengissä, kun noin rennosti lompsit"... oman tutkani kohdalta olen kuitenkin huomannut seuraavan: tunnistan kaappitapaukset aika hyvin - sellaiset, jotka eivät vielä itsekään tajua, tai tajuavat, eivätkö tuo sitä esille (ja joista yhtä tai toista kautta saan myöhemmin varmuuden - on tapahtunut useammin kuin kerran), sekä sellaiset, jotka aktiivisesti salailevat jotain. Itse lähetän varmaan signaalia aika hyvin, kun heterotkin kyselevät, että pidänkö naisista, vaikka näytän melko perinteiseltä naiselta enkä pukeudu minkään "lesbokoodin" mukaisesti (näitähän on monia, ne vaihtelevat maittain, ainakin tätä nykyä). Avoimesti epäheteroja en tunnista sitten lainkaan... en, elleivät he tuo sitä esiin verbaalisesti. Omasta puheestani varmaan pistää silmään sukupuolineutraalius ja myös se, että en kysy, että "minkälaisen miehen sitten haluaisit", jos aiheena on pariutuminen, vaan käytän mieluummin sanaa "kumppani"... onhan parempi olla sysäämättä ketään aktiivisesti sinne kaapinpohjalle, jonne on sitten helppo jäädä omilla sanavalinnoillaan...

Kun yritän arvata stereotyyppien perusteella, osun aina ohi.

Ja mitä lesbonnäköisyyteen ja heteronnäköisyyteen tulee - eikö voi myös olla, että meillä nykynuorilla on uskomattoman vahvat paineet sopeutua ulkonäöllisesti valtaväestöön... jopa niin, että se työpaikka saattaa jäädä saamatta, koska hiukset ovat lyhyet eikä päällä ole hametta työpaikkahaastattelussa? Olen kuullut, että on esimerkiksi asianajotoimistoja, joissa vain naispuoliset "harjoittelijat" (kahvinkeittäjät) joutuvat ns. sihteereiksi vastaamaan puhelimeen - kun asiakkaiden on kuulemma mukavampaa asioida naisen kanssa. Tällaiseen seksismiin mahtuu varmaan myös se, että naispuolisia harjoittelijoita ei palkata, elleivät he näytä perinteisen kauniilta ja heteroseksuaalisilta...

Onhan tuo tutka hieno asia, mikäli sen omaa :) Mulla on käyny pari kertaa aika hassujakin juttuja kun olen "luottanut" tutkaani (koen, että mulla on se aika heikohko ajoittain) mutta toisaalta se on mielenkiintoistak kun ihmisistä ei tiedä. Kuitenkin, en tällä hetkellä tutkaani hirveästi käytä sillä keskustelun lomassakin saa tilaisuuksia kautta rantain asioita selvitettyä , vaikkei tuttu ihminen välttämättä olisikaan. Ihmisten välinen kemia on aika tärkeä asia.

minea.

Sellainen pettämätön lepakkotutka tännekin! Täytyy kyllä sanoa, että en koskaan ole ihastunut tyttöön, joka ei myöhemmin olisi "paljastunut" lesboksi. Eli kai sitä jonkin näköistä intuitiota käyttää tajuamattaan.

Olen kyllä tosissani harkinnut, että pitäisi itsekin lähettää niitä signaaleja vähän ahkerammin. Monet kaverit ovat sanoneet, että näytän (ja varmasti hyvin usein käyttäydyn) niin heterolta, että oksat pois. Kyllä itsekin haluaisin, että minut tunnistettaisiin, eikä vain toisin päin. Viime aikoina on suorastaan alkanut ahdistaa se, miten heterona mut aina otetaan. Olisin mielusti ihan ilmiselvä, ettei sellaisia väärinkäsityksiä pääsisi syntymään.

Vinkkejä? :)

Niin olisihan se aika siistiä omata suht varma lesbotutka! Ostetaan!

Sitä luulee välillä aavistelevansa -mutta mistäpä sen tietää. Ja ennekaikkea niin montaa vastaan tulevaa lesboa ei edes aavista/epäile! harmi.

Minustakin ennen kyllä tosiaan oli pukeutumiseltaan selkeämpiä lesbotyyppejä, jos näin voi asian ilmaista. Nykyään on mahdollista olla myös femmempi lesbo uskottavasti. Se ei tietenkään tarkoita etteikö voisi pukeutua miten haluaa ja olla meikittä nykyäänkin, mutta voi olla myös meikin kanssa. Ehkä tänä päivänä vaan on enemmän variaatiota pukeutumisessa ja tyylissa myös lesbomaailmassa niin kuin muuallakin.

Ehkä tunnistamisasian tekee hankalaksi nykyään se, että myös heteroissa on monenmoista tallaajaa? Varsinkin täällä pohjolassa ei naisen tarvitse olla stereotypia naisesta korkkareineen ja laitettuine hiuksineen, ollakseen naisellinen ja hyväksytty. Minulla taas on sellainen ongelma, että olen näkevinäni mahdollisia lesboja kaikkialla, ja sitten toppuuttelen itseäni kun ymmärrän ettei se voi tilastojen valossa olla yksinkertaisesti mahdollista. Mutta eihän ulkonäöstä vaan voi mennä sanomaan....

Sitten niistä signaaleista sun muusta, että miten oma asennoituminen vaikuttaa, niin saman olen huomannut.. että kun on itse skarppi, tai jotenkin alitajuisesti tarkkaavainen (ei sen tarvitse olla tietoista) niin silloin yleensä huomaa mahdollisia lesboja, ja aika usein myös he kiinnittävät minuun huomiota. Luulisin että se johtuu siitä että kun ei tajua olla varautunut, minä ainakin varmaan tiedostamattomasti katson hirmuisen tarkkaan tietynnäköisiä naisia. Ja sellaisia tilanteita on paljon, että silmänurkassa vilahtaa joku lepakonnäköinen, ja sitten ennen kuin ehtii tajutakkaan, on jo kääntynyt tarkistamaan että minkäsnäköinen nainen siellä menee... Kyllä naiset sen huomaavat, varsinkin kun minunkin makuni on aika selkeä, että siis pidän nimenomaan "Lesbon"näköisistä, en "heteron"näköisistä naisista. Itse olen kuitenkin naisellinen ja laittautuvainenkin joskus, ja silti ihan täysverinen lesbo. Joten on aika paljon omasta aktiivisuudestani tosiaan kiinni kuinka minut tunnistetaan...

Jos haluaa kehittää lesbotutkaansa, niin minun mielestäni kannattaa olla lesbojen seurassa. Vaikka sitten ihan baarissa, mutta muutenkin. Jotenkin ne vaikeasti yksilöitävät piirteet jäävät takaraivoon, ja niitä alkaa sitten tunnistaa myös muualla. Koska eivät lesbot käyttäydy samoin kuin heteronaiset. Esmes miesten läsnäollessa ero on aika helposti huomattavissa.

meikäläisellä on ainakin niin surkea gaydar että huhhuh. harmittaa oikein kun ei tiedä että ketä uskaltaisi lähestyä. useamman kerran katsonut että joko tuo, mutta ei. ja sitten kuulee että sejase on homoseksuaali ja olen ihan monttu auki.. itsellä ei ole sitä ongelmaa että minusta ei tietäisi koska olen tämän kunnan tunnetuin julkilesbo..

Olen pikkuhiljaa ruvennut tunnistamaan mahdollisia lesboja. Luultavasti kyse on useimmiten juuri siitä silmien pilkkeestä, toisinaan tietysti myös suoranaisesti ulkonäöstä. Itselleni on sanottu usein, ettei minusta arvaisi päällepäin, mutta joskus kommentoitu myös päinvastaista. Erityisesti jos olen tyttöystävän kanssa liikkeellä, silloinkin vaikka 'emme mitenkään antaisi ymmärtää mitään'.

Toisaalta olen huomannut, että varsin usein heteronaiset (oletetut siis) heittävät flirttiä kanssani. Syytä en kyllä tiedä, mutta mukavaahan se on vain.;)

heh, mut just yks homomies haukku homobaarin ovella poislähteissä että mitä sä "hetero" (ihan kun se ois kirosana, wirn) täällä teet....Tyttöystävä vieressä kieriskeli naurusta kun latasin sedälle takasin...

hellou everybody,mä oon ihan pulassa....
seurustelen miehen kanssa jota rakastan tosi paljon ja silti "pelkään olevani" L-tyttöjä..
Oon ajatellut niin jo kauan,mutta äh en tiedä,ahdistaa..
miten voin varmistua asiasta?
Rakastan katsella naisia ja ajatuskin seurustelu suhteesta naisen kanssa on erittäin kiinnostava.
Olen kyllä rakastellut naisten kanssa,mutta riittääkö se,olisinko valmis kuitenkaan vakavaan suhteeseen naisen kanssa?
Kaikkein vaikeinta asiasta tekee se,ettei kristitty perheeni voisi asiaa hyväksyä,enkä siis ole varma jarruttelenko alitajuisesti vain heidän takiaan..

kiitos jo valmiiksi vastauksistanne.

"seurustelet miehen kanssa jota rakastat"
Oikeastiko? Rakastatko niin kuin rakstajaa ja elämän isoa rakkautta vai niin kuin kaveria ja johon olet kiintynyt?? Varmaan aika ratkaiseva kysymys. Jos todella rakastat, miksi jättää vaikka tunnetkin vetoa myös naisiin. Jos taas et, miksi et etsiä todellista rakkautta...

Sä joka tuskailet tunteittes ja mieltäs kiinnostavan asian kanssa... -ensinnäki olit rohkee tullessas näille sivuille asiasta keskusteleen... Tää paikka taitaa olla tosi helpottava monelle meille kaappilaiselle! Itsekin poikien kanssa vuosia seurstelleena (tosin lyhyitä suhteita) "ajauduin" viimein pari vuotta sitten suhteeseen yhen ihana tytön kanssa -oli tosi helpottavaa vihdoinkin olla varma tunteistaan ja tuntea olonsa rauhaisaks. Toki tälläkin kolikolla on kääntöpuolena: molempien perhe ja ystävät!
Tohon sun tilanteeseen voisin vielä kertoa omastani sen, että sovittiin nyt tyttöystäväni kanssa, että erotaan syystä, koska hää on katolilaisesta maasta, jossa L-koodius saattaa tulla sokkina (vaikka toisaalta maa on hyvinkin liberaali), joten hän haluaa vielä kerran katsoa, josko hän hurahtais johonkin poikaan ja sais siten rakentaa toivomansa ja hyväksytyn tulevaisuuden... Ero oli aika hämmentävä, koska me rakastetaan toisiamme, mutta en halua olla tyttöystäväni tiellä, jos hällä on pienikin tunne, että kuuluis vielä kokeilla heteroelämää. Haluaa lapsen ja meidän molempien suhtautuminen keinohedelmöitykseen on aika epärealistinen jne... Eli conclusion: ehkä sun on hyvä selvittää tuntees ja viehtymykses...Musta ei ole neuvojaks, kantsiiko kertoa poikaystävälles, mutta jos ihminen sua rakastaa, on sillä taipumus myös ymmärtää! En tiedä rakastelitko naista alkon alaisena, mutta jokatapauksessa asia selvästi tajuntaasi takoo. Onhan siinä vielä vaihe bi eli tunnet veoa sekä että, mikä ehkä kuvastaa tilannettas...

mä en ainaskaa yhtää huomaa kenestäkää et onks ne vai ei ellei ne sitte oikeest oo ihan ylilesbon näkösii, ja sillonki voi erehtyy....emmä kyl usko et kovin moni mustakaa ulkonäön perusteel kelaa heti et hei toi on lesbo, tai emmä tiiä =D

mua kans ottaa päähän, kun ei oo yks eikä kaks kertaa kun joku on tullu heittämään hetero-kommenttia homobaarissa mulle ja mun tyttikselle. pakkoko sitä on kaikkien näyttää samalta? mä tykkään mun tytöstä just siks, että se on tyttö ja näyttä siltä, ei me ruveta muitten takia muuttamaan meidän ominta tyyliä. vähän suvaitsevaisuutta hei gay-piireihinkin!

En mäkä kyl koskaan oo erikseen huomannu millo joku on lepakko tai bi. Tulee vaan semmonen ennakko kutina kun juttelee...itelläni taipumus flirtata just heteroiden kanssa ja saanukki joskus muuta ku juttuseuraa...

Mie en ainakaan tunnista muita lesboja. Musta kuulemma huomaa selvästi, että olen lesbo. Eräs tuttu lesbo sanoi näin. Joten reippahasti ihmiset juttelemaan mulle kun huomaatte sen flash-kyltin jossa lukee LESBO *naur*

Mietin jo, että pitääkö tatuoida L-koodin logo ranteeseen ;)

Olen bi ja näkevinäni bissejä kaikkialla.

Flirttailen paljon naisten kanssa ihan arkisissakin tilanteissa ja saan yleensä vastakaikuakin. Mietin tajuavatkohan oletetusti heterot kaverini kommenttieni sävyä vai eivät. Tietysti toivon, että tajuaisivat eivätkä panisi pahakseen, mutta en ole kovin usein ottanut selvää. Sen jälkeen kun tulin ulos kaapista, olen saanut suuntautumisestani tietävilät naisilta enemmän myös fyysistä huomiota. Ja silti nämä ihmiset identifioivat itsensä ihan heteroiksi.

Lesbotutka alkaa toimia, kun sitä käyttää. Ideana on juuri tuo, että kun ei tarvitse niin paljoa miettiä itseään, voi kiinnittää enemmän huomiota muihin ja etenkin muiden ruumiinkieleen.

Se on muuten jännä, oon kohdannut samaa että heteroksikin itsensä luokittelevat ovat ns. flirttailleet sen jälkeen kun ovat saaneet kuulla että olen bi. on tullut sellainen olo että ne jotenkin testaa et voisinko mä olla niistäkin kiinnostunut tai jotain, että onko ne viehättäviä/haluttavia mun mielestä... onkohan muut kohdanneet tälläistä?

Minulle tuli myös sellainen olo risteilyllä ollessamme "vanhan" pitkäaikaisen ystäväni kanssa, joka on -ainakin minun tietääkseni - täysin hetero, ja jolle olen vihjaillut omasta suuntautumisestani viime aikoina, että hän yhtäkkiä alkoi käyttäytyä aivan eri tavalla minua kohtaan. Vähän kuin kokeillen, olenko kiinnostunut hänestä, jota en todellakaan ole. Ystävät ystävinä, ja seksiä sitten muitten kanssa! Työkaveria pidän kyllä myöskin tavallaan ystävänä, mutta ei samalla tavalla, ja hänestä olenkin sitten tosi kiinnostunut. Olen saanut myöskin vastakaikua, ja pieni flirtti työpaikalla on minusta ihanaa- jos se sitten johtaa muuhunkin, sen aika näyttää...

Mä olen ihan raivostunut, kun olen aivan ympärirakastunut, oletettuun heteroon. Kuitenkin elää sellainen pieni, että entä jos silti...? Nainen on aivan heteron näkönen ja oloinen, mutta olen kokoajan huomaavinani pikkujuttuja. Kerran hän kännissä sanoikin (leikillään...vai..?) että "kyllä mä voisin lesboksi ruveta", ja on muutenkin kova hlbt-puolustaja...
Arr, kun on ärsyttävää.