- 1 / 1
- JuhaniV
- 21.5.2011 19:00
Olen pitkään miettinyt, mikä minussa on vikana, kun en yrittämälläkään jaksa innostua, saatikka fanittua jostakin tapahtumasta, jossa jotkut toiset tekevät jotakin, kenties paremmin kuin jotkut muut. Se on heidän tuloksensa ja heidän juhlansa. Mutta miten se voisi liittyä minuun, joka en ole ollut edes lähellä koko tapahtumaa? Ukkoni on toki minua vieläkin vaikeampi tapaus. Kun kysäisin MM-voittoa seuraavana päivänä häneltä arvaako hän kuka voitti. Ärtynyt vastaus: "Älä keskeytä minua. On paljon tärkeämpää tekemistä juuri nyt!" Saan kixejä esimerkiksi siitä omasta saavutuksesta, että kuntosalin pukuhuoneessa totean sykemittarin näyttävän vaikkapa 700 kcal lukemaa tai sen yli juuri päättyneen harjoittelun jälkeen.
En ole lääpälläni prinsessahäistä taikka jääkiekon MM-voitosta. Brittien äskettäiset prinsessahäät ärsyttivät siksi, että kun hotellissani koetin katsella uutisia maailmalta, samaa imelää karkkia kaatui silmille jokaiselta kanavalta. MM-voitosta sain tiedon teksti-tv:stä aamuyöllä, herättyäni vessatarpeeseen. MM-kisajuhlinta tuli selväksi, kun Mediheli tuntui vievän talomme kattotiilet laskeutuessaan viereiselle tielle auto-onnettomuuteen joutuneita nuoria juhlijoita auttamaan.
Minulle ei ole tähän päivään mennessä selvinnyt se, miksi Helsingin Kauppatorille kokoontuu tuhatpäinen kännissä örveltävä joukko sen vuoksi, että muutama suomalainen on tullut nakanneeksi kepeillä sohien mustan kovakumipalasen verkkoon jossakin puolen maailmaa. Tänään asia lopulta selvisi Tuomas Enbusken analyyttisen kirjoituksen kautta. Muutama lainaus seuraavassa ja lopussa linkki varsinaiseen kirjoitukseen.
- Jääkiekon fanittamiseen on kuitenkin tärkeä syy. .... Sen tarkoitus on antaa statusta niille, jotka eivät sitä välttämättä muuten saavuttaisi.
- [Fanit ovat] niitä paidattomia urpoja, jotka örisevät humalassa urheilulähetysten pakollisissa fanihaastatteluissa. He ovat resurssikilpailun alkuvaiheessa olevia nuorukaisia, jotka eivät ole itse saaneet suuria asioita elämässään aikaan. Miehiä, jotka eivät ole pärjänneet statuskilpailussa.
- Mitä alhaisempi on julkinen arvovaltamme toisten silmissä, sitä tärkeämpää on näyttää että kuulumme menestyvään ryhmään.
http://tuomasenbuske.puheenvuoro.uusisuomi.fi/73658-me-ollaan-hannystelijoita-kaikki
Fanittaminen ja muu vastaava puuhastelu on siis todellisuudessa ressukoiden hommaa.
En ole lääpälläni prinsessahäistä taikka jääkiekon MM-voitosta. Brittien äskettäiset prinsessahäät ärsyttivät siksi, että kun hotellissani koetin katsella uutisia maailmalta, samaa imelää karkkia kaatui silmille jokaiselta kanavalta. MM-voitosta sain tiedon teksti-tv:stä aamuyöllä, herättyäni vessatarpeeseen. MM-kisajuhlinta tuli selväksi, kun Mediheli tuntui vievän talomme kattotiilet laskeutuessaan viereiselle tielle auto-onnettomuuteen joutuneita nuoria juhlijoita auttamaan.
Minulle ei ole tähän päivään mennessä selvinnyt se, miksi Helsingin Kauppatorille kokoontuu tuhatpäinen kännissä örveltävä joukko sen vuoksi, että muutama suomalainen on tullut nakanneeksi kepeillä sohien mustan kovakumipalasen verkkoon jossakin puolen maailmaa. Tänään asia lopulta selvisi Tuomas Enbusken analyyttisen kirjoituksen kautta. Muutama lainaus seuraavassa ja lopussa linkki varsinaiseen kirjoitukseen.
- Jääkiekon fanittamiseen on kuitenkin tärkeä syy. .... Sen tarkoitus on antaa statusta niille, jotka eivät sitä välttämättä muuten saavuttaisi.
- [Fanit ovat] niitä paidattomia urpoja, jotka örisevät humalassa urheilulähetysten pakollisissa fanihaastatteluissa. He ovat resurssikilpailun alkuvaiheessa olevia nuorukaisia, jotka eivät ole itse saaneet suuria asioita elämässään aikaan. Miehiä, jotka eivät ole pärjänneet statuskilpailussa.
- Mitä alhaisempi on julkinen arvovaltamme toisten silmissä, sitä tärkeämpää on näyttää että kuulumme menestyvään ryhmään.
http://tuomasenbuske.puheenvuoro.uusisuomi.fi/73658-me-ollaan-hannystelijoita-kaikki
Fanittaminen ja muu vastaava puuhastelu on siis todellisuudessa ressukoiden hommaa.