Uusi maailmako?

Omaan heteroseksuaalisen identiteetin, ja seksuaaliset mieltymykseni ovat ainakin yleisesti ottaen heteroseksuaalisia. Olen kritisoinut jo kymmen-yksitoistavuotiaana sitä, että homoseksuaalit ovat suljettu marginaaliin - ja käytännössä paheksuttu homoseksuaalista elämäntapaa. Silti itse olen aina kokenut vetoa tyttöihin (olen nykyään biologisesti mies). Esittäessäni Janet Radcliffe-Richardsin tulkintoja homoudesta ja luonnollisuudesta paikallisessa homobaarissa sain vastaani lähinnä tyhjän kai´un. Sen jälkeisestä osasta vaikenen, koska jotkut homot haluavat edelleen olla kaapissa; asia jonka hyvin ymmärrän - ja se heille suotakoon.


Olen miettinyt seksuaalisuuttani. Olenko oikeasti hetero?
Olin Gay Pridessa viime vuonna turvamiehenä; enkä tuntenut seksuaalista vetoa omaan sukupuoleeni. Olenko oikeasti biseksuaali, kuten jotkut teoreetikot esittävät (että jokainen ihminen on (siis biseksuaali))? Sillä välillä tuntuu siltä, etten ole (en hetero, enkä homo, ehkä bi - mutta en ole toistaiseksi ihastunut kehenkään mieheen tms.). Luulisi, että seksuaalinen kiinnostus omaan sukupuoleen - sikäli kun sitä on - olisi jo selvinnyt.

Tällaisiin asioihin on ulkopuolisen hankala vastata, mutta jos siis olet nykyisin biologisesti mies (ilmeisesti olet siis korjannut sukupuolesi?)
ja tunnet vetoa vastakkaiseen sukupuoleen, niin kyllä minä sinua heterona pitäisin. Mutta sitä ei tosiaan voi tietää kukaan muu kuin sinä itse.

Anki kirjoitti: "Tällaisiin asioihin on ulkopuolisen hankala vastata, mutta jos siis olet nykyisin biologisesti mies (ilmeisesti olet siis korjannut sukupuolesi?)
ja tunnet vetoa vastakkaiseen sukupuoleen, niin kyllä minä sinua heterona pitäisin. Mutta sitä ei tosiaan voi tietää kukaan muu kuin sinä itse."

Sori, tapahtui väärinkäsitys. En ole korjannut sukupuoltani. Olen aina pitänyt biologista sukupuoltani - joka on mies - sopivana. Tuo maininta "olen nykyään biologisesti mies" oli vain painotuksena siihen, että ala-asteikäisenä - poikana - tunsin vetoa tyttöihin.

Olen pitänyt itseäni heterona, mutta olen viime aikoina alkanut kyseenalaistamaan asiaa.

Homomies tuntee seksuaalista vetoa miehiin. Se ei tarkoita, etteikö siinä ole mukana myös läheisyyden ja rakkauden toiveita ja kaipuuta siihen. Pidätkö miehiä eroottisesti puoleensavetävinä? Katsotko miehiä kaupungin katukuvassa? Katsotko homopornoa? Kiihotutko sellaisesta? Mikä nimenomainen seikka on saanut sinut epäilemään, että et ole "umpihetero"?

Jonkinlaista seksuaalista kiinnostusta kai minulla on (joka laittaa epäilemään umpiheterouttani). En yleensä kiinnitä huomiota miehiin kaupungin katukuvassa. Homopornosta nyt ei ole juurikaan kokemusta.

Toivottavasti tämän vuoden Prideen olet saanut vartiakorttisi uusittua - tai olet "muutenvain" mukana...mieluiten satenkaariliput liehuen.

Joillakin miehillä, jotka ovat kaapissa, on vaikkapa tarve kosketella miehiä, jollakin tekosyyllä: kuntosalilla pyytää kokeilemaan lihaksia tai uimahallissa pesemään selkäänsä. Joillakin on taas pakonomainen tarve käydä kuntosalilla, missä näkee ihailemiensa miestyyppien vartaloja alasti. Sitten oma lukunsa ovat nämä homosaunat ja qruisailupaikat. Osa kyttää miehiä homokapakoiden ulkopuolella, et millaista porukkaa lappaa sisään ja ulos.

Kolmoisritti, mitäpä heteromiehet tekevät vastaavalla tavalla? Käyvät salaa videoimassa naisia vessassa ja muuta vastaavaa.

Huomauttaisin lisäksi, että vaikka en olekaan kaapissa, minulle ei ole laisinkaan vastenmielistä nähdä alastomia miehiä erilaisten aktiviteettini yhteydessä, kuten juuri salilla. En tunne kuitenkaan tarvetta mennä heitä koskettelemaan millään tekosyylläkään.

Pahoittelen keskustelun luiskahtamista sivuun varsinaisesta aiheesta tässä ketjussa. Koetan parantaa tapani.

Kiinnostaako tuollainen NY mieskalenteri?

Jos tuo NY:n mieskalenteri on homouden mittari niin öööh... ei noi oo oikein hot :P

se on aivan seksuaalisen mieltymyksen kysymys, esim itseäni ei ole koskaan ensisijaisesti ihmiset kiinnostaneet biologisen evoluution kannalta. eli olen maasta pois päin suuntautunut mutta silti aivan gay. eli tilanteessasi kannattaisin erilaisten näkökulmien pohtimista, millä saatat löytää "sieluisen" suuntautumisesi.
eli lyhyesti sanottuna, (minä) korostan persoonaa yli fyysisen ruumiin. (tätä voidaan pitää "pansexualistisena", eli fyysisen olemuksen piittaamattomuutena. mikä yleisimmin johtuu joko henkilön näkemyksenä ihmisten puutteellisuudesta, tai käsityksestä/uskosta siihen että me olemme kaikki yhtä ja samaa olemassaoloa)

niin.. siis, tällä viittasin ettei noi mieskalenterit kiinnosta vaikka gay pääosin olenkin, mutta.. noh, ei vain yhtään tyyppiäni. kun homoushan voidaan oikeastaan luokitella moneen eri mieltymysgatekoriaan, niin itse putoaisin siihen maasta pois päin suuntautuvien kategoriaan; eli kirjallisuus, taide, pelit jne. pohjautuvat ihmiset.

AHM, pohdit oletko sittenkään oikeasti hetero. Kiinnostavaa. Ajattelet, että kolmekymppisenä identiteetin oikea laita pitäisi olla selkeä. Ei ole olemassa mitään tiettyä ikää identiteetin selkiytymiselle. Joku ymmärtää oman laitansa lapsena, toiset paljon myöhemmin. Olen kuullut tarinan, jonka mukaan yhdeksänkymppinen mies tajusi vasta silloin oman seksuaalisen identiteettinsä homoseksuaaliksi. Tarinan kuulin kauan sitten. Luultavasti tuolla henkilöllä ei ollut koskaan aikaisemmin samaistumiskohteita. Tänä päivänä tilanne on aivan toisin.

Kerrot pohtineesi kymmenvuotiaana homojen kohtaloa. Pystytkö muistamaan, mistä ajatuksesi lähti liikkeelle? Minun on vaikea mieltää kymmenvuotiasta miettimässä homojen kohtaloita, ellei lähipiiriin satu sellaista henkilöä tai mukana ole jotakin omakohtaista tuntemusta.

Olet koettanut selvittää mielessäsi olevaa avointa kysymystä keskusteluilla homokapakassa. Harvemmassa taitavat olla ne kapakan homomiehet, jotka ovat valmiita tällaisia syntyjä syviä pohtimaan kanssasi tuossa nimenomaisessa ympäristössä. En tunne Janet Radcliffe-Richardsin tulkintoja. Voisit kirjoittaa tänne hyvin lyhyen tiivistelmän hänen ydinajatuksistaan. Pitkiä tekstejä tämän tapaisessa ympäristössä ei kukaan jaksa lukea loppuun.

Vaikka kysymyksesi on kiinnostava pohdittavaksi julkisestikin, minusta tuntuu, että aivan henkilökohtaiset syvemmät asiat olisi hyvä puhua jossakin muualla. Muutama sanomasi keskusteluun antaa asiastasi ja elämästäsi kuitenkin vain pikkuruisen viipaleen. Niiden perusteella tehdyt johtopäätökset voivat mennä vikaan.

Kertomasi perusteella on vaikea ehdottaa mitään erityistä. Olet mielestäni jo lähtenyt reippaasti liikkeelle. Kirjoista ja teorioista et kuitenkaan itseäsi löydä. Mene mukaan elämään, kuten ole jo tehnytkin vaikkapa osallistumalla Pride-tapahtumiin. Voisit jopa antaa itsellesi luvan olla hyödytön = ei järjestysmiehen roolia. Lähtisit marssille ja muihinkin tilaisuuksiin sen hetkisen tunteen ja tunnelman mukaan. Tulet hyväksytyksi joukkoon lähtemällä marssille mukaan. Koe tilanteen tunnelma ja ihmiset, jotka ovat kanssasi samassa tapahtumassa.

Kirjoitin tämän tekstin vain ja ainoastaan sen perusteella, mitä olet tässä keskustelussa kertonut tilanteestasi.

JuhaniV: "AHM, pohdit oletko sittenkään oikeasti hetero. Kiinnostavaa. Ajattelet, että kolmekymppisenä identiteetin oikea laita pitäisi olla selkeä. Ei ole olemassa mitään tiettyä ikää identiteetin selkiytymiselle. Joku ymmärtää oman laitansa lapsena, toiset paljon myöhemmin. Olen kuullut tarinan, jonka mukaan yhdeksänkymppinen mies tajusi vasta silloin oman seksuaalisen identiteettinsä homoseksuaaliksi. Tarinan kuulin kauan sitten. Luultavasti tuolla henkilöllä ei ollut koskaan aikaisemmin samaistumiskohteita. Tänä päivänä tilanne on aivan toisin.

Kerrot pohtineesi kymmenvuotiaana homojen kohtaloa. Pystytkö muistamaan, mistä ajatuksesi lähti liikkeelle? Minun on vaikea mieltää kymmenvuotiasta miettimässä homojen kohtaloita, ellei lähipiiriin satu sellaista henkilöä tai mukana ole jotakin omakohtaista tuntemusta.

Olet koettanut selvittää mielessäsi olevaa avointa kysymystä keskusteluilla homokapakassa. Harvemmassa taitavat olla ne kapakan homomiehet, jotka ovat valmiita tällaisia syntyjä syviä pohtimaan kanssasi tuossa nimenomaisessa ympäristössä. En tunne Janet Radcliffe-Richardsin tulkintoja. Voisit kirjoittaa tänne hyvin lyhyen tiivistelmän hänen ydinajatuksistaan. Pitkiä tekstejä tämän tapaisessa ympäristössä ei kukaan jaksa lukea loppuun.

Vaikka kysymyksesi on kiinnostava pohdittavaksi julkisestikin, minusta tuntuu, että aivan henkilökohtaiset syvemmät asiat olisi hyvä puhua jossakin muualla. Muutama sanomasi keskusteluun antaa asiastasi ja elämästäsi kuitenkin vain pikkuruisen viipaleen. Niiden perusteella tehdyt johtopäätökset voivat mennä vikaan.

Kertomasi perusteella on vaikea ehdottaa mitään erityistä. Olet mielestäni jo lähtenyt reippaasti liikkeelle. Kirjoista ja teorioista et kuitenkaan itseäsi löydä. Mene mukaan elämään, kuten ole jo tehnytkin vaikkapa osallistumalla Pride-tapahtumiin. Voisit jopa antaa itsellesi luvan olla hyödytön = ei järjestysmiehen roolia. Lähtisit marssille ja muihinkin tilaisuuksiin sen hetkisen tunteen ja tunnelman mukaan. Tulet hyväksytyksi joukkoon lähtemällä marssille mukaan. Koe tilanteen tunnelma ja ihmiset, jotka ovat kanssasi samassa tapahtumassa.

Kirjoitin tämän tekstin vain ja ainoastaan sen perusteella, mitä olet tässä keskustelussa kertonut tilanteestasi."


JuhaniV, Kiitos kommenteistasi (ja kiitos kaikille muillekin kommentoijille) :-)

Kun olin tuon kymmenen-yhdentoista, mietin melko lailla monenlaatuisia asioita, muun muassa tuota homoseksuaalisuutta. En tuntenut silloin enkä oikeastaan vuosikausiin ihmistä, joka on julkisesti homo. En myöskään tuntenut homoseksuaalisia tuntemuksia. Kun olin tuolloin viides-kuudesluokkalainen kaveripiireissä kysymykseni (joka meni jotenkin niin "että miksei mies ja mies tai nainen ja nainen voisi elää samanlaisessa parisuhteessa kuin heteroparit?") herätti lähinnä naurua.

Mietin noita asioita, joita viestissäsi tuot ilmi.


En onnistunut typistämään Radcliffe-Richardsin määritelmiä, pahoitteluni suhteellisen pitkästä lainauksesta.



Määritelmät Janet Radcliffe-Richards
(Teksti Petri Sipilän teoksesta Sukupuolitettu etiikka – kokonainen ihminen: onko sukupuoli oikein? (Gaudeamus, 1998, s. 23-25)) Numeroinnit AHM.



1) (Ensinnäkin) luonnollista on kaikki, mitä voi tapahtua luonnossa eli kaikki mikä ei ole yliluonnollista tai ihmeiden aikaansaaannosta. Tämän määritelmän mukaan normi toimia luonnollisesti on turha, sillä on mahdotonta toimia muulla tavoin. Jos taas emme ole osa luontoa ja meillä on kyky toimia myös yliluonnollisesti, miksi olisi hyvä rajoittua toimimaan vain luonnollisesti?

2) Toisaalta luonnollisena on pidetty sellaista, mikä tapahtuu tai on olemassa ilman ihmisen tahatonta tai tarkoituksellista toimintaa. Jos ensimmäinen määritelmä sisälsi toiminnan, tämä näyttää sulkevan kaiken ulkopuolelle. Luonnollisesti toimiakseen ihmisen pitäisi sen mukaan yrittää muuttaa luontoa niin vähän kuin mahdollista, käyttää mahdollisimman vähän inhimillisiä kykyjään, toimia järjen sijasta vaiston ja mielijohteen varassa. Tämän mukaan kaikki inhimillinen aktiviteetti, myös moraali, olisi pahasta. Hyve saattaa olla kaikkein epäluonnollisinta, kuten Hume on todennut.

3) Kolmas käsitys luonnollisesta liittyy Aristoteleen teoriaan siitä, kuinka kaikella on oma erityinen luontonsa, jota kaikki oliot pyrkivät toteuttamaan tehdäkseen itsestään mahdollisimman täydellisen lajinsa edustajan. Onnellisuuteen ja tarpeiden tyydyttämiseen pyrkiminen ovat täten riittävä peruste pitää luonnollisuutta hyvänä ja oikeana. Jos ajatellaan, että kulttuurisesti tuotettu sukupuolijärjestelmä pakottaa toimimaan luontonsa vastaisesti ja estää häntä täydellistä ihmisyyttään, luonnollisen käyttää yhtä lailla myös luonnollisiksi väitettyjä sukupuolirooleja vastaan. Toisaalta luonnollisuuden nimessä voitaisiin oikeuttaa melkein mitä tahansa inhimillisiä oikkuja. Markiisi de Sadelle luonnon toteuttaminen oli ihmisen suurin hyve, ja hänen näkemyksensä mukaan perversiot olivat sellaisia tukahdutettuja luonnon ilmentymiä, joita oli syytä toteuttaa jo moraalisuuden nimissä.

Luonnollisuus näyttääkin olevan ihmiselle jotakin, mihin viittaamalla voi välttyä perustelemisen vaivalta. Monen luonnollisuuden puolustajan motiivina ei ole niinkään huoli itse luonnosta kuin pelko omien arvojensa ja uskomustensa puolesta. Luonnollinen voidaan lopulta tulkita yksinkertaisesti joksikin, jota pidetään itsestään selvänä ja jota ei tarvitse todistaa. Tästä ei kuitenkaan seuraa, ettei tällaista "luonnollista tosiasiaa" saisi yrittää todistaa, ettei sille saisi etsiä perusteita tai ettei sitä saisi rationaalisin argumentein jopa kumota. On kuitenkin helppo ymmärtää, että jos jokin luonnolliseksi pyhitetty uskomus on ihmisen maailmankuvan perustavia kulmakuvia, sen kumoaminen saattaisi romuttaa koko järjestelmän. Tämän vuoksi perustavimpiin uskomuksiin ei haluta kajota, ja niillä saattaa olla tabunomainen suojaus ympärillään.

Luonnollisuuden käsite voidaan nähdä mytologian apuvälineenä, ja myytithän toimivat perinteen ylläpitäjinä antamalla inhimillisesti tuotetuille instituutioille jumalallisen statuksen. Moraalifilosofiassa pelkkää uskomusta jonkin asian pyhyydestä tai luonnollisuudesta ei kuitenkaan voida pitää riittävänä oikeutuksena. Sitkeät uskomukset voivat kuitenkin tehdä rakentavan keskustelun vaikeaksi. Myyttien, uskomusten ja perinteen tehtävä on helpottaa ihmisen ja tulevien sukupolvien elämää, mutta ne voivat tuottaa myös vaikeuksia, jos niiden yhteyttä ihmisen moraalisiin päämääriin ei kyetä arvioimaan.

Moni homomies, varsinkin nuorena ostaa mieskalenterin tai kerää miesten kuvia, lehtiä, kirjoja tms.

eiköhän sen nykyään ole korvannut internetti suurimmilta osin. rule 34 = visuaalitaide, fanfiction.net = kirjallisuus jne, mitä niitä nyt onkaan, kun internetti on huomattavasti helpommin saatavilla ja valinnanvaraa lopputomiin, ja asioiden ilmaisuus.
esim itse kuulun tähän teknologiseen sukupolveen, jossa kaikki tieto pakataan teknologiseen formaattiin.
esim, itse on tullut luettua yli 2 miljoonaa sanaa tarinoita, ja kaikki tuo sähköisessä muodossa.
ja rule 34 löytyy mukavan paljon homo alieeni taidetta. =)

Vaikea uskoa tuohon, koska mun sukulaiskersa osteli noita manga sarjakuvia kirjoina itelleen. Must oli jotain ongelmaa noiden digikuvien säilymisessä.

Tuohon vielä, että onko joku oikeasti hetero, niin minusta mä tiesin jo varsin varhaisessa vaiheessa olevani homo, vaikka en osannut aluksi nimetä sitä. Hyvin varhaisessa vaiheessa seksuaalifantasiani kohdistuivat miehiin. Siksi mun on joskus melko vaikea ymmärtää, että jollakin on vaikeata tunnistaa omia seksuaalisia halujaan, mitä ne ovat, koska se on kuitenkin kyse mielihyvästä ja nautinnosta. Voihan olla, et osa menee virran mukana ilman omia pohdintojaan ja kun ei seksi miellytä, miettii et mikä mättää. Mut seksin alueella on myös sellaista, et sekin pitää oppia. Pitää oppia olemaan luonnollisesti ja jännittämättä seksiä. Se ei ole niin itsestään selvää, koska nuo pornon ammattilaiset tekevät siitä lähes akrobatiaa. Mut toisaalta seksin osuutta ei kantsis kauheesti ylikorostaakaan, koska ilman sitäkin voi aivan hyvin olla ja elää. Jokaisella on mahdollisuus valita, millä lailla elää.

itsekun en tunne ketään alaikäistä joka vaivautuisi paperina hankkimaan lukunsa, kun kaiken saa netistä samantien.
ja digitaalisen datan säilytyksestä olen kyllä eri mieltä. sillä siellä ne pysyy kaikki bitit järjestyksessä ja useassa kohteessa, joten vaikka kovalevyn räjättäisitkin niin siltihän ne saa vielä netistä, niin kauan kuin joku niitä siellä netissä pitää. itsellä ei kyllä paperit pysy järjestyksessä ja ehjinä, hyvä että pankki paperit löytyy.
ja kyllä nyt jos katsoo minkälaisia älypuhelimia lapsilla on jo 7 vuotiaana, niin miettii kuinka kivikautista se omaan aikaan oli, vaikka kovin suuri se väli olekkaan.

ja todennäköisintähän se on, varsinkin suomessa, että populaatio jakautuu perinteitä ylläpitäviin (jotka opettavat lapsensa samanlaisiksi) ja kehityksen mukana meneviin ihmisiin.
eli riippuu täysin suku-piiristä, ystäväpiiristä ja paikka kunnasta mitenkä asiat on. ja itse kuulun varsin kehityksessä mukana menevään sukuun, jopa isovanhempani on aktiivisempi face bookissa kuin itse koskaan olen ollut. sinällään huvittavaa, että isän puolen suku on juuri siihen toiseen kategoriaan tippuvaa porukkaa, kaksi vastakohtaa.

itse en koskaan miettinyt seksuaalisuutta pahemmin, kunnes vain tajusin sen luettuani paljon slash (male/male) tarinoita. ja huvittavintahan onkin se, että moni tuntemistani ihmisistä tajusi sen ennen itseäni, jopa vuosia, O_O.. noh, voiko joku näin kaunis vain olla hetero? xD.. katso prof pic'istä, mieti onko vaikea arvata?

Kolmoisritti: "Tuohon vielä, että onko joku oikeasti hetero, niin minusta mä tiesin jo varsin varhaisessa vaiheessa olevani homo, vaikka en osannut aluksi nimetä sitä. Hyvin varhaisessa vaiheessa seksuaalifantasiani kohdistuivat miehiin. Siksi mun on joskus melko vaikea ymmärtää, että jollakin on vaikeata tunnistaa omia seksuaalisia halujaan, mitä ne ovat, koska se on kuitenkin kyse mielihyvästä ja nautinnosta. Voihan olla, et osa menee virran mukana ilman omia pohdintojaan ja kun ei seksi miellytä, miettii et mikä mättää. Mut seksin alueella on myös sellaista, et sekin pitää oppia. Pitää oppia olemaan luonnollisesti ja jännittämättä seksiä."

Kun muistelen teiniaikojani niin mielessäni seksuaalisen haluni kohteena olivat pelkästään naiset tai ikäiseni tytöt. Virran mukana menemiseen en usko ainakaan omalla kohdallani, koska olen ollut vaikeuksiin asti oman tien kulkija varhaisesta lapsuudesta lähtien.

Olen mielestäni suhteellisen suvaitsevainen ja toisaalta kyseenalaistava persoona, joka sekin saattaa vaikuttaa siihen miten asioista ajattelen ja mitä pohdin/asetan hypoteesin asemaan. Voihan olla, että olen hetero joka on vain kyseenalaistanut seksuaali-identiteettinsä ja kuvittelee/pitää mahdollisena muitakin vaihtoehtoja (tässä on todettava, että kyseenalaistus ei ehkä ole ollut kaikissa kohdin johdonmukaista, koska olen päätynyt tähän tilanteeseen). Se, että olisin biseksuaali ei kaataisi maailmaani. Mietin nyt ihan tässä koneella heteron määritelmää, onko heteroseksuaalin mahdollista tuntea seksuaalista kiinnostusta edes ajoittain omaan sukupuoleen - vai onko tämä jo määritelmällisesti ei-heteroa (?), minua paremmin tietävät - toivon - minua valistakoot (en luota tässä asiassa Wikipediaan).

> onko heteroseksuaalin mahdollista tuntea seksuaalista kiinnostusta edes
> ajoittain omaan sukupuoleen - vai onko tämä jo määritelmällisesti ei-heteroa (?)

Tähän varmaan moni vastaisi, että riippuu määritelmästä ja määrittelijästä. Itse kuitenkin katson asian olevan juuri noin: seksuaalisen kiinnostuksen kokeminen samaan sukupuoleen on määritelmällisesti ei-heteroa. Hetero kokee _vain_ toisen sukupuolen kiinnostavana, homo puolestaan _vain_ saman sukupuolen. Jos on jossain määrin kiinnostunut molemmista sukupuolista, niin silloin on bi. En tiedä onko Kinseyn asteikko sinulle tuttu, mutta täältä voit käydä vilkaisemassa: http://www.iub.edu/~kinsey/research/ak-hhscale.html

Arvolla 0 olet täyshetero, arvolla 6 täyshomo. Arvot 1-5 edustavat biseksuaalisuutta, vaihtelevalla preferenssillä joko samaan tai vastakkaiseen sukupuoleen. Arvolla 3 on jokseenkin yhtä pajon kiinnostunut molempien sukupuolten edustajista.

Ilopilleri: "En tiedä onko Kinseyn asteikko sinulle tuttu, mutta täältä voit käydä vilkaisemassa: http://www.iub.edu/~kinsey/research/ak-hhscale.html

Arvolla 0 olet täyshetero, arvolla 6 täyshomo. Arvot 1-5 edustavat biseksuaalisuutta, vaihtelevalla preferenssillä joko samaan tai vastakkaiseen sukupuoleen. Arvolla 3 on jokseenkin yhtä pajon kiinnostunut molempien sukupuolten edustajista."

Kiitos linkistä; tuon perusteella en olisi ainakaan täyshetero.