Hetero visiitillä

Moikka!

Olen heteronainen ja mietiskelin pariin kertaan uskallanko kirjautua tälle sivustolle. Toivottavasti tämä on kaikille ok. Jos ei, niin potkikaa pois. (=
Luen sivuaineena sukupuolentutkimusta, ja olen kiinnostunut kaikesta aiheeseen liittyvästä. Minusta olisi mukava saada lesbo- ja homoystäviä ja sen lisäksi myös kuulla teidän henkilökohtaisia mielipiteitä (ja kokemuksia) siitä, miten koette asemanne täällä Suomessa.

Terveisin
Nikita

Hei!
En itse ainakaan näe yhtään syytä, mikset saisi olla täällä. On vain hienoa, että heterotkin
ovat kiinnostuneita HLBTI-ihmisistä. Tämä kun on kuitenkin asiallisen tiedon sivusto. :)

Ok, mukava tietää. (=

Miksipäs kenenkään pitäisi olemassaoloaan pyydellä anteeksi, oli sitten palsta mikä tahansa. Tervetuloa vaan, mukaan kyllä mahtuu.

Onneksi selaimessani on heterosuodin, enkä joudu moisia katselemaan ;-)

Tervetuloa!

Hyvä, kun liityit. Tervetuloa!

Mainio asia, että olet uskaltautunut mukaan. Jos tältä alueelta haluat tehdä jonkin diplomityön, niin kannattaa miettiä aihe hyvin tarkkaan. Meitä on tutkittu (ja hutkittukin) vaikka kuinka paljon. Olen havainnut muissa että itsessäni jonkinlaista väsymystä tikun nokassa olemiseen. On ollut aika vaikeaa saada riittävää määrää vastaajia, että tutkimuksesta tulisi edes jossakin määrin pätevä otannan suhteen.

Lesbo- ja homoystäviä saat verkkosivustoa helpommin sukeltamalla sisälle homoskeneen, joka ei Suomessa ole kovin laaja. Aivan kaikki homot eivät ideasta kovasti pidä. Senkin tulet kohtaamaan.

Sitten, jos haluat meiltä jotain, niin saat antaa vastapainoksi jotain. Saatamme ryhtyä kyselemään sinulta vaikkapa heteroiden kummallisista käytöstavoista ja soidinmenoista. :-)

Tuosta tutkittavana olemisesta vielä. Toinen ryhmä, joka on homojakin suuremman kiinnostuksen kohteena ovat identtiset kaksoset. Tunnen yhden tuohon ryhmään kuuluvan. Hän kertoi juosseensa tutkimuksissa kyllästymiseen asti. Hänelle on maksettu palkkaa osallistumisesta. Homoille ei makseta. Homon odotetaan osallistuvan innokkaasti ihan vain "aatteen" vuoksi. Itse olen saanut osallistumisesta palkkioksi voileipää ja kahvia, useimmiten ei sitäkään. Vonkaamalla on saanut tietää tutkimuksen tuloksista. Useimmiten ei niitäkään. Ainoa tutkimus, josta oli kunnollista henkilökohtaista hyötyä oli AIDS-tutkimus, johon minut oli valittu verrokkiryhmään. Alkuun terveys tutkittiin ja mitattiin perusteellisesti neljä kertaa vuodessa, myöhemmin hieman harvemmin. Omakustanteena tuollainen määrä tutkimuksia kävisi pahasti kukkaron päälle.

Menipäs kunnolla ohi otsikon. ;-)

Tuskinpa täällä kukaan kyselee kenenkään suuntautumista. Mua tosin ärsyttää naiset, jotka ihan tietosesti haluu homokavereita pelkästään siks, kun se on tredendikästä.

Riquman, eiks ole ihan mukavaa, että on trendikäs, ainakin epäsuorasti. ;-)

Miten ihanan kevyttä oliskaan olla jonkun homokaveri vaan sen takia, että on homo. Se on jotenkin perverssiä ja tällainen outous kuin minä, voisi saada siitä kiksejä.

Mutta olipa motiivit tai persoona mitä tahansa, tervetuloa.

Aina pitää epäillä, ja varsinkin pitää epäillä kaikkea.

Entä jos Nikita onkin Arto T:n tyttöystävä? Onko tämä Aslanin salajuoni?

Enää ei uskalla luottaa keneenkään.

Hyi sinua 01 -kaimani!

Tietenkään Nikita ei ole Arton tyttöystävä. Eihän Arton kaltaisilla sellaisia ole. Hänhän on ihan selvästi Arto T itse yhdessä pyhässä manifestoitumismuodossaan, valmiina siellä kotikoneensa äärellä sukkanauhaliiveissään kylvämään herran vihaa ja vitsaa meidän pervojen pakaroille...

Myönnän että vanha militaristi Pete on oikeassa.

Arto T:llä ei ole tyttöystävää. Hänellä on pakonomainen tarve kirjoitella Ranneliikkeeseen homojen vastaista manifestiaan. Siihen on aivan looginen syy kun hiukan kaivaa.

Kirjoittelu on ainoa tapa, jolla hän pääsee edes hetkeksi lähelle sitä, mitä hän vihaa itsessään eikä pysty myöntämään. Hän saa rektioita ja vastakaikua ihmisiltä, joihin hän tietää sisimmässään kuuluvansa mutta ristiriita repii hänen sisintään. Tiedän tämän henkilökohtaisesta kokemuksesta.

Mutta vielä kerran kaapin ovet aukeavat ja Arto saa rauhan.

Kiitos muuten tuosta "vanhasta militaristista" kaimaseni.
Oikein sydäntä lämmitti ;-D

Kun tämä nyt tälle linjalle lähti...
Nyt täällä on heteromies, joka ei lue sukupuolentutkimusta, vaan on ollut olkapäänä, pelastavana enkelinä, kiitosettäoletolemassana ja mitähän muuta. Yllättäen, kun olisin itse tarvinnut apua, onkin tullut p***aa niskaan, koska kaiken takana on aina ultramustasukkainen alfauros, jolle on mahdotonta käsittää, että ihan kaikki miehet ei ihan aina ole pyrkimässä sen oman naisen housuihin. Ja sen kaiken edessä on nainen, joka ei ikinä puolusta ystävyyttään, vaan heittää sen kaiken kaaressa ikkunasta kun mies mököttää. Nyt on neljän naisen liitot pelastettu ja omat voimat loppu. Kannattiko? Jaa-a.
Ja nyt riittää.
Yksinkertaisesti: Sopiiko, että vedän täällä henkeä, edes vähän aikaa? Jos saisi vaan heitellä ajatuksia ja keskustella, ilman että niistä epäillään tai tehdään jotain ihmeellisiä johtopäätöksiä. Täällä olevat ihmiset korostavat yhteisön suvaitsevaisuutta, ja vähän siihen luottaen rohkaistuin kirjoittamaan. Toisaalta ymmärrän jos joku ei pidä ajatuksesta, sanokoot sitten.

Hyvin surullista se, mistä kirjoitat. Minun puolesta täällä saa hengähtää (ja enemmänkin). Tosin se ei voi tarkoittaa, että mielipiteiden k i r j o ei ole avoinna.
Minusta on upeaa, että ihmiset tekevät hyvää, vaikka maailma on epäoikeudenmukainen. Ymmärrän myös pottuuntumisen ja leipääntymisen siihen.

Kuhmu, minulle syntyi lukemastani kysymys, että keneltä tarkkaan ottaen sinä puolestasi apua toivoit tai sitä pyysit?

Tervehdys JuhaniV.
Tarkkaan ottaen odotin tukea huonoon päivään tai -päiviin niiltä samoilta ihmisiltä, joita autoin- naisilta. Alfaurokselta avun pyytäminen on...no, sanotaan, että niin paksu ei minunkaan kalloni ole. Ja kuten itsekin varmasti tiedät, kun huono päivä tulee, riittää, että tietää, ettei ole yksin. Silloin ei ihan välttämättä halua saada ivallisia viestejä siitä ettei tänään jaksa olla voittaja eikä pysty ihan kaikkeen mitä vain haluaa (=naistenlehtiin tulee meillä näiden lauseiden kohdille aina mun kidan kokoinen reikä.) Ei sen ihmeellisempää. Jotenkin näin jälkikäteen on syntynyt fiilis, että kun uutuudenviehätys kuluu pois ja omat ongelmat on hanskassa, ei oikein jaksakaan enää nostaa omaa ahteria tuolista. Onko tämä sukupuolisidonnainen asia vai luonteenpiirre, kysyn minä. Naapurissa on mies jolle voi soittaa keskellä yötä jos tarvitsee apua, ja tietää tarkkaan, että jos ei se ole ihan kaatokännissä niin se lähtee tulemaan. Sama toisinpäin, kun soitto tuli niin haarukka ja veitsi putosivat sormista ja liikettä syntyi. Lieneekö katoavaa kansanperinnettä?

Vähän viiveellä, pahoittelen, mutta kiitos tervetulotoivotuksesta, martin. Olen mies joka änkyttää käytöstavoillansa, mutta olen opetellut pyytämään anteeksi töppäyksiäni. Joudun siihen usein.

Tervehdys Kuhmu. Aika kuvaava nimimerkki! Jos se peilaa itseäsi nyt, niin aika hyvin olet tainnut kuhmuistasi selvitä?

Saatan olla väärässä, mutta arvioi kommenttini sen tiedon pohjalta mikä tapahtumista on itselläsi. Kerroit olleesi tuki ja olkapää usealle pariskunnalle. Sen seurauksena nuo parit pystyivät jatkamaan yhdessä. Hyvin toimittu. Ota siitä komea sulka hattuusi.

Mutta - oletko miettinyt omaa rooliasi? Sinut on koettu vahvana ja tukea antavana. Yhtenä hetkenä joudutkin tilanteeseen, jossa olet heikon roolissa. Odotat, että nuo tukeasi saaneet ihmiset vaihtaisivat apua tarvitsevan roolista päinvastaiseksi. Aika harvoin sellainen onnistuu. Eivät ihmiset useinkaan sellaista osaa. Tilanne torjutaan tavalla taikka toisella. Itse olit saanut vastaasi sen epämiellyttävän vaihtoehdon. Siis torjutaan taikka väistetään.

Kerron omakohtaisen esimerkin tuollaisista reaktioista. Kauan sitten nuorena poikana jouduin tilanteeseen, jossa minun sodan käynyt ja VAHVA isäni joutui luonnollisesta syystä avuttomaan tilaan. Minulle tuo tilanne oli suuri järkytys. Ainoa vaihtoehto oli tilanteeseen puuttuminen heti. Tuon tapahtuman jälkeen tunsin, että jotakin sisälläni meni rikki, kuva vahvasta isästä murtui ainakin hiukan. En olisi halunnut sellaista tunnetta kohdata lainkaan. Onneksi ajattelulle ja tunteilulle ei jäänyt aikaa. Järjellä ajatellen se oli aivan luonnollinen asia, mutta tunnetasolla ei lainkaan.

Minä olen sitä mieltä, että nuo suhtautumiset eivät ole sukupuolikohtaisia, vaan yksilökohtaisia. On kysymys siitä millaisiksi ihmisiksi olemme kasvaneet. Onko meille kasvanut empatian kyky ja halu toimia sen signaloimalla tavalla. Sinä olet ollut auttaja usealle ihmiselle. Tarvitset myös ikioman tukiverkon toisista/toisenlaisista ihmisistä. Niitä eivät välttämättä ole autettavasi. Tukiverkkoosi kuuluu nyt naapurin mies. Hyvä niin, mutta tukiverkkosi saisi olla suurempi. Jospa naapurin mies ei olekaan paikalla juuri sillä hetkellä, kun sinä tarvitset olkapäätä? On tärkeää, että voi olla joskus vahvan sijasta heikko. Se tekee hyvää sydämelle.

Suositus: Käy katsomassa suomalainen elokuva Miesten vuoro. Se antaa ajattelemista myös alfaurokselle. ;-)

Joo, nimimerkki putkahti päähän hätäpäissäni, mutta kuvaavampi olisi ruhje tai murskavamma.
Osuvasti ja oikeaan analysoit. Nyt siitä alkaa jo ottaa sulkaa hattuun, mutta asiat menivät sillä lailla, että kolme viimeistä sattui melkein samaan aikaan, ja siinä tilanteessa, kun on maassa ja viimeinen näistä vielä potkii päähän lähettelemällä lapsellisia LOL-tekstareita, tuntui selvästi että nyt meni rikki jotakin, pysyvästi. Valitettavasti itselleni jäi koko syksy aikaa pohtia tapahtunutta, semminkin kun työ on yksinäistä ja antaa aikaa ajatella.
Tätä on vähän vaikea selittää ymmärrettävästi, mutta kyse ei ollut siitä että ensin oltiin kavereita ja sitten ei oltu, vaan kun kaikki kaatui ja sellaisella tavalla, että siinä oli seassa tahallista julmuutta ja ilkeyttä, romahti koko maailmankuva. Olen jostakin syystä kasvanut sellaiseksi, että auttaminen tavalla tai toisella on sisäänrakennettua. Minulla on hyvät taidot ihmiselämän ja -järjen säilyttämiselle paskoissa tilanteissa. Kaikki se joutui yhtäkkiä tyhjän päälle ja naurunalaiseksi. Kolikon kääntöpuolella, minulla on niin muodoin hyvät taidot ihmiselämän päättämiseksi, ja kun viha alkoi nousta pintaan, arvelin että psykologi on asekauppaa parempi vaihtoehto. Hän sanoi hetken tutkailun jälkeen että "sulla näyttää olevan taito saada ihmiset puhumaan ongelmistaan helposti."
Talvi meni, ei tullut murhamiestä. Piskuinen tukiverkkoni, johon kuuluu kolme ihmistä, on ollut koetuksella. Psykologi kursi sisäpuolen kasaan niin hyvin kuin saattoi, taitaa se kuitenkin näyttää vielä Notre Damen kellonsoittajalta.
Olen alkanut valita seurani hiukan huolellisemmin, ja apuani on tarjolla sangen niukasti, olkapäätä hyvä jos ollenkaan, ei ainakaan tukiverkon ulkopuolelle. Välillä on parempia päiviä, etten mieti asiaa paljoakaan, joskus taas huonompia. Tämän ikäisenä, joka ei enää ala edes kolmella, toipuu hitaammin isoista vammoista. Se mikä ei tapa, jättää pysyviä vaurioita.
Sain kuitenkin jotakin: Se tunne, että minulla on ystävä, jolle voi kertoa ihan kaiken, tarvitsematta hävetä, se on harvinainen. Jos rakastin jotakin, rakastin ystävyyttä. Ja joskus, lyhyinä välähdyksinä, sain tilaisuuden katsoa syvälle naisen sieluun. Sekin on jotakin, jota varmasti harva mies voi sanoa tehneensä.
Näistä keikoista ei jaeta mitskuja, niistä palkitaan (kotona) kunnon haukuilla ja pahalla mielellä pitkäksi aikaa.
Mustasukkaisuus on jäänyt suureksi mysteeriksi, jota kääntelen silloin tällöin mielessäni. Se on yleistä, toki, mutta en hyväksy sitä nyt enkä ikinä. Heterokulttuurissa se on mielestäni hiljaisesti hyväksytty fyysisen ja psyykkisen väkivallan muoto, tarkemmin sanottuna käytöshäiriö, kantajansa ongelma, ei muiden. Ensimmäinen näistä naisista lensi seinään. Puhuin paria viikkoa aikaisemmin lennättäjälle puoli tuntia suu vaahdossa siitä, mitä minun ja hänen rouvansa ystävyydessä on ja mitä ei ole. Ja sillä ei, hyvät naiset ja herrat, ollut paskankaan vaikutusta. Alfaurokseen ei taida tehota mikään muu kuin Audin kokoinen lentävä esine.
Nyt lopettaa töksäytän tähän. Toisaalta, ei tämä arvosteltava essee ollutkaan. Olen kiitollinen vuodatusmahdollisuudesta.

Et ole kenties koskaan kuullut diakonissasyndroomasta. Sillä tarkoitetaan tilannetta, jossa henkilö, malliksi vaikkapa diakonissa, hoitaa kaikin voimin muita, mutta ei pidä syystä taikka toisesta huolta omasta jaksamisestaan. Sinä olet nyt joutunut lopulta pakosta ottamaan huolta omasta jaksamisestasi, oikein rankimman kautta. Parempi nyt kuin myöhemmin. Voidakseen auttaa jotakuta toista, on itsen oltava ensin kunnossa.

Jatkan psykologisi ajatusta. Sinulla on myös taito puhua itsekin, ainakin kirjoittamalla. Hyvä niin. Sillä autat itse itseäsi. Sitähän terapiakin on, että joutuu muotoilemaan pään sisäisestä myllerryksestä tolkullisia lauseita, niin että vastaanottaja saa kiinni asiasta. Samalla tulee järjesteltyä sitä oman pään sekasotkua parempaan järjestykseen.

Mustasukkaisuus on minun mielestäni tuon yksilön lisäksi myös helposti muiden ongelma, usein vähintään koko perheen. Alfauroksen naaraan sielun syvyyksiin kurkistelu voi olla ongelmallista, oli se kuinka hyvää tarkoittavaa toimintaa tahansa. Sen huomasit nyt itsekin. Tästä seuraa muistuma. Eräänä synkkänä syksyiltayönä puhelimeni soi. Soittaja esitteli itsensä erään suuren yrityksen toimitusjohtajaksi. Hän kertoi tietävänsä minun poistuneen edeltävänä iltana julkkisravintolasta hänen vaimonsa ja jonkin toisen miehen kanssa. Soittaja halusi tietää mitä sen jälkeen oli tapahtunut. En tuntenut ketään ilmoitettua henkilöä, enkä ollut koskaan käynyt edes kyseisessä ravintolassa. Kesti melkoisen tovin todistella, että painavista väitteistä huolimatta en ole haettu henkilö. Puhelun jälkeen harmitti, että miksi en uskaltanut iskeä homokorttia heti kättelyssä keskusteluun. Olisi säästynyt paljon aikaa. No, tämä sivujuonteena mustasukkaisuudesta.

Filosofiaa
Sanoit: "sain tilaisuuden katsoa syvälle naisen sieluun." Nyt sinun pitää vääntää homomiehelle rautalankaa. Mitä ihmettä tämä tarkoittaa? Olen kuullut saman sanonnan ennenkin, sitä ymmärtämättä. En voi sanoa koskaan katsoneeni syvälle kenenkään miehen taikka naisenkaan sieluun, vaikka syvällisiä olen puhellut monenkin ihmisen kanssa.

Voit ainakin minun puolestani vapaasti vuodatella, kunhan pidät mielessäsi, että kirjoitat minun lisäkseni suurelle joukolle muita ihmisiä. Tietyntasoinen yksityisyys sinun on hyvä pitää mielessäsi.

Edelleen oikein, jonkun sortin syndroomasta oli kysymys. Nyt olen uusilla urilla, tosin varoitettiin siitä, että ympärillä olevilla ihmisillä kestää hyvän aikaa ennen kuin suostuvat sisäistämään että ilmaista apua ei kerta kaikkiaan ole nyt tarjolla. Uskoisin että toisto auttaa. Ajattelin vähän niinkin, että saatan nykyään olla joistakin asioista aika jyrkkää mieltä, ja siihen on selvät syynsä, kun ne tuo näkyviin.
Kirjoitan mielelläni, kirjeitäkin. Oikein niitä vanhan mallisia kirjeitä, joita sitten lähetellään postissa. Olen kirjoittanut miehillekin, muuan tuttuni sanoi että se oli kaunein kirje jonka hän on koskaan saanut. Aika polleasti sanottu. No, naiselle kirjeen lähettäminen (mustasukkaisuuspykälän valossa) tarkoittaa tietenkin ilman muuta seksiä, ja paljon. En voinut olla hytkymättä naurusta tuon puhelusta kertovan sivujuonteen kohdalla, ymmärrän hyvin.
Tämä sieluasia. Sanotaan vaikka niin että kun istuu miehen seurassa ja keskustelee jostakin syvistä synnyistä, tunteista vaikka, on koko ajan tunne että jalat ottavat pohjaan, ja tarkoitan hyvässä mielessä, turvallinen tunne. Tunnen tämän miehen, ja luotan häneen. Sellainen. Naisen kanssa taas...jos sinne joskus näkee, huomaa, että se on niin syvä, että mies ei ikinä voi saavuttaa sieltä pohjaa, tai sitten ei enää pääse sieltä pois, niin kuin kirkas meri, jonka syvyyksiin näkee sangen syvälle, mutta ei kuitenkaan pohjaan.
Aikaisemmin kirjoitit tästä vahvuus-heikkous- akselista. Oman kokemukseni mukaan miehillä siinä hyväksytään tietty vastavuoroisuus, välillä toinen jaksaa, välillä toinen. Tai, no, sanotaan että oikeassa ystäväpiirissä, sukupuolesta riippumatta. Vaihtokauppaahan se on koko ajan. Jossakin määrin se kaiken läpi tunkeva seksuaalisuus alkaa ajoittain väsyttämään, kun monesti se on tiellä eikä kuulu asiaan ollenkaan. Mutta kun se jonkun toisen tulkinnan mukaan on läsnä ja kaikki mukamas merkitsee jotakin seksuaalisessa mielessä, niin huonolla itsetunnolla varustettu puoliso alkaa nostella hernettä sieraimiin.
Ole tässä sitten euroopan kansalainen, puolet jengistä seisoo kirves kourassa ja kyttää ettei se toinen puoli vaan tee mitään arveluttavaa. Miten homomiehillä tämä asia menee? Onko se yhtä vaikeaa?

Lähiympäristöllä vie tosiaan aikaa hyväksyä kanssaihmisensä käytöksen muutos. Joku on todennut, että tarvitaan vähintään kaksi kuukautta ja lukuisia toistoja ennen kuin läheisen käytöksen muutos tulee hyväksyttyä. Se voi olla myös uuden tiedon vastaanottamista. Tämä koskee homomiehiä ja lesbonaisia. Kun he tulevat kaapista ulos, eli ilmaisevat olevansa erilaisia, kuin heihin liitetty oletusarvo, voi seurata jopa rankka kriisi. Hyväksymiseen voi kulua melkoisestikin aikaa, koska homous rikkoo syvään juurtuneita perinteisiä ajatusmalleja hyvinkin voimakkaasti. Se on monesti ollut myös homon läheisille kasvun paikka. Jotkut vanhemmista ovat jopa lähteneet homoliikkeeseen mukaan muuttamaan homoihin kohdistuvia syrjiviä periaatteita. Hetero joutuu tulemaan kaapista ulos äärimmäisen harvoin. Tiedän itse yhden tapauksen. Heteromiehen oletettiin olevan homo, koska hänellä on homokavereita.

Mustasukkaisuuden suhteen homot ja lesbot eivät ole mitenkään erilaisia verrattuna heteroihin. Kuvaamasi kaltaisia tilanteita löytyy myös tältä puolen sateenkaarta.

Yleisempänä pohdintana mustasukkaisuudesta minun epätieteellinen teoriani lähtee historiasta. Nainen oli useissa kulttuureissa miehen omaisuutta ja hänelle alainen. Näin olen ymmärtänyt olevan laita nykypäivänä arabikulttuureissa. Jos mies havaitsee jonkun toisen uroksen pyrkivän kajoamaan hänen "omaisuuteensa" ja mahdollisesti siirtämään omia geenejään, syntyy konflikti.

Mustasukkaisuudessa on mielestäni psykologisten seikkojen lisäksi kulttuurisidonnaisuutta juuri tuon omistamisen ajatuksen vuoksi verrattuna joihinkin muihin kulttuureihin. Ainakin tarinoissa mainitaan inuiiteilla ja havaijilaisissa alkuperäiskulttuureissa, sekä mahdollisesti Kauko-Idän kulttuureissa vapaamuotoisen seksin olleen hyväksyttyä ainakin jossakin määrin. Näiden seksipainotteisten kulttuuripiirteiden suhteen on syytä olla kuitenkin varovaisia. Jotkin kulttuuritavat saatetaan ymmärtää pidemmälle, kuin ajatellaan tai tarkoitetaan sen kulttuurin sisällä. Esimerkkinä suomalainen alastomuus- ja saunakulttuuri. Meillä oli vieraana ei-eurooppalainen miespari. He menivät saunaan jälkeemme. Kun saunominen kesti kohtuuttoman pitkään, menin tarkistamaa, että onko jotakin sattunut. He olivat siellä naimassa. Minusta sellainen oli siinä tilanteessa loukkaavaa.

Lähin vastine kaapista ulos tulemiseen heterokulttuurissa voisi olla perheyrityksen ketjun katkaiseminen, ja sekin on enimmäkseen perheen ja suvun sisäinen asia, ei niinkään ystäväpiirin.
Arabikulttuureissa on sama tilanne kuin kristinuskon maissa silloin, kun kulloistakin pyhää kirjaa luetaan kuin piru raamattua, kaikkeen löytyy oikeutus. On myös arabikulttuureja, joissa rahat ja valta on suvun matriarkalla. Katolisella kirkolla lienee ollut samansuuntaisia omistuspyrkimyksiä joskus pyhän inkvisition kulta-aikoina. Rippeitä ja aavistuksia omistamisesta kyllä löytyy maastamme, enimmäkseen agraariyhteisöissä. Akka tekee eväät ja pysyy kotona kun mies käy hirvijahdissa ja peijaisissa, noin kärjistetysti.
Varmasti kulttuurisidonnaisuus pätee, vaikka yksittäistapauksina korostaisin myös huonon itsetunnon ja jättämisen pelon vaikutusta ja peilaamista puolisoon ja läheisiin. Kaikkein ristiriitaisinta se on silloin, kun sopassa on pettäjä, joka on samalla äärimmäisen mustasukkainen. sen yhtälön selittämiseen ei riitä minun osaamiseni. Tietysti, mikään ei pysy kasassa ilman alistunutta vastapeluria, joka hyväksyy kaiken ja pitää silmät tiukasti kiinni.
Lisään tähän kaikkeen vielä koskettamisen sekavan kirjon, jota etenkin tässä maassa harjoitetaan. Itse olen harrastusten kautta tottunut koskettamaan, myös miehiä, ja tuttavapiirissä halaillaan runsaahkosti, myös ilman alkoholia. Osa maamme asukkaista ei kosketa muuten kuin lyömällä. Mikäli olen käsittänyt oikein, esimerkiksi Egyptissä on tavallista, että heteromiehet kävelevät käsi kädessä, täysin ilman mitään muuta merkitystä kuin se, että kyse on hyvistä ystävistä. Hyvä esimerkki helposti väärin ymmärrettävästä kulttuurin ominaispiirteestä. Ja kyllä, olen samaa mieltä, toisen saunassa naiminen on vähintäänkin arveluttavaa.

Kuhmu, kyllä sinä täällä voit keskustella ja löytää jonkun ajatustenvaihtoon. Ei täällä muutenkaan ole kuin muutamien harvojen nimimerkkien jutustelua. Mulla kaikki kaverit on pääasiassa heteroita ja välillä mulle puretaan niitä asioita, mitä ei välttämättä omalle naiselle siellä kotona kerrota. Toki se voisi kuka tahansa toinen mies, mutta jotenkin tulee noista tunne, että ehkä vaimo tai tyttöystävä on miehensä valituksen kuitannut olankohautuksella oivaltamatta, että mies haluaisi avautua ja jutella ko.asiasta. Esimerkiksi naisen töissä käynti, kun mies työtön, tuntuu olevan edelleen vaikea asia käsitellä.

Kuhmu, sielun syväyksistä vielä hiukan. Asia on kiinnostava. Sanot miehen kanssa keskustellessasi jalkojen ottavan ikään kuin tukevasti pohjaan, turvallisestikin. Naisen kohdalla taas toteat hänen persoonansa olevan kuin hyvin syvä meri, jonka pohjaa et tavoita koskaan.
Olen miettinyt tuota mainitsemaasi eroa. Yksinkertainen selitys sille voisi olla, että miehenä tiedät ja tunnet kuinka toinen mies ajattelee (ainakin luulet niin). Naisen sielun rakennetta voisi kenties samalla tavoin ymmärtää vain toinen nainen. Jossakin heteroparisuhteessa miehen ja naisen erilaisuus voi olla rikkaus, toisessa konfliktien lähde.

Yritän minäkin nyt hieman venytellä henskeleitä, kuten sinä tuossa hieman edellä kirjeasiassa ihan oikeasta syystä. Olet varmaan kuullut sanonnan, että homomies on naisen paras ystävä. Oma kokemukseni on saman kaltainen. Minulta on homona kysytty, että vihaanko kaikkia naisia. Olen vastannut asian olevan aivan päinvastoin. Minulla on useita hyviä naisystäviä. Heteromiehet ovat huomanneet tämän. Osallistuin joskus yhteen miesten keskusteluryhmään. Porukka päätti tavata naisryhmän. Omassa ryhmässäni ehdotettiin hieman ilkikurisesti, ettei minua lasketa mukaan tapahtumaan, koska vedän puoleeni kaikkien naisten huomion. Tietenkin tuollaisen kommentin jälkeen tein tapaamisessa parhaani juuri naisten huomiota tavoitellen. Lopputulos ei ollut kuitenkaan muiden miesten pelkäämän kaltainen. ;-)

Muutamalta naiskaveriltani olen kysynyt, miksi meillä synkkaa niin hyvin. Vastaus oli: "Olemme kanssasi tasavertaisia. Heteromiestä pitää koko ajan kytätä, missä kohdassa se yrittää kampata sänkyyn." Voin paljastaa, että keskustelemme paljon myös miehistä. Kiinnostus on luonnollisesti yhteinen! Mieskeskustelujemme laatu on kuitenkin erilainen, väittäisin asiallisemmaksi, kuin vaikkapa heteromiesten naisjutut saunailloissa, joista välillä olen tuntenut syvää myötähäpeää.

Yllättävää kyllä, tiedän aika hyvin mitä tarkoitat tuolla erikoisella ja etuoikeutetulla tunteella, että naiset hyväksyvät seuraansa ilman sitä...miksi sitä nyt sitten sanoisi? Sänkytekijää? Tosin, luin jostakin päin tätä sivustoa että siitä on naisille tullut myös jonkinlainen koriste, kaikilla on oltava edes yksi homokaveri että on in ja pop. Se taas on sama kuin käy oopperassa ja maksaa pirun kalliit liput vain koska siellä kuuluu käydä, ei siksi että se on elämys ja herättää tunteita.
Kerran pitkällä automatkalla tuttu nainen kysyi "saako nojata" ja nukkui tunnin pää olkapäätäni vasten (olkapääni oikeaa käyttöä.) Yhdenlainen luottamuksenosoitus, tunsin olevani mies paikallaan.
Sielun syvyyksistä voi yllättäen nousta pintaan vaikka mitä, sellaistakin mitä ei halua, siinä naisten kanssa olemisen riski piilee. Tosin vaihtoehdot ovat niukanlaiset =ole ilman.
Muuten, kääntäen: Jos minulla olisi lesboystävä, eikö tilanne olisi samankaltainen? Ei jännitettä, eikö vain?
Saunailtajutuista olen samaa mieltä, vaikka suoraan sanottuna välttelen sellaisia seuroja, olen onnistunut osumaan sellaisiin saunailtaporukoihin, joissa puhutaan naisista, mutta eri sävyyn, korkeintaan vertaillaan parisuhteiden kipupisteitä. Mistähän asioista ja mihin sävyyn naiset puhuvat saunailloissaan? En välttämättä halua sitäkään tietää.
Ai niin, muistui mieleeni koskettamisesta. Yleisessä höyrysaunassa minua lähestyi kerran vanhempi musta mies, painautui kylkeen ja kysyi "ollaanko ystäviä?" Meikäläistä ei saa sillä vielä juoksemaan karkuun, ja vietimmekin pari tuntia keskustellen Somalian historiasta ja monesta muusta asiasta, uinti jäi aika vähälle osalle. Jälkeenpäin tuli mieleeni, että olisiko pitänyt kehottaa miestä vastaisuudessa välttämään tuota tutustumistapaa, väärän miehen kylkeen tunkeminen ja vielä mustalla ihonvärillä voi olla suorastaan vaarallista.
Onko niin että täällä on vain pieni määrä keskustelijoita? Vai ovatko loput vain hiljaisia tarkkailijoita?

Ja erikseen Nikitalle, anteeksipyyntö ketjun kaappaamisesta lienee paikallaan. Toisaalta, tässähän sitä mielipidettä ja materiaalia tulee...

Etpä arvannut joutuvasi heterotestiin. Minusta on hauska testata heteromiehiä ja seurata heidän reaktioitaan näillä omilla kokemuksillani homona naisten seurassa. Tähän ei nyt kohdallasi olisi ollut erityisesti tarvetta, mutta kun olet lähtenyt vauhdilla keskustelemaan, niin otin sitten tämäkin aiheen esille. Pitäähän homomiehenkin yrittää koettaa olla jossakin hyvä. Seuraava on toki reipasta yleistystä.

Kertomukseni naisten suosiosta pistää heteromiehen heti kilpailutilanteeseen. Sinä reagoit ennakoidulla tavalla. Aloit vähätellä tai ampua alas: "...[homosta on] naisille tullut myös jonkinlainen koriste". Ei voi mitenkään olla totta, että homomies voisi suosiossa päihittää oikeasti kunnon alfauroksen tai ainakin sellainen olisi niin kamalan väärin! ;-) Homomies, kuullessaan tämänkaltaisen tarinan kohauttaisi olkapäitään, toteaisi "Aha!" ja jatkaisi seuraavalla aiheella tai todennäköisemmin EVVK.

Olen kokemastani ja lukemastani ymmärtänyt, että heteromiehen elämä kuluu joltisestikin oman heteroutensa jatkuvaan tuoreistamiseen = "ettei vain kukaan luusi minua homoksi, vaikka joskus miehet ihan hitusen kiinnostavatkin urheilukentällä ja saunassakin". Vertailuakin tapahtuu. Vaivihkaa monitoroidaan, onko kaverin haarovälissä runsaammin tavaraa kuin omassa. Sinä teit sen tuoreistamisen kuin napista painamalla ja tyylillä: " Kerran pitkällä automatkalla tuttu nainen kysyi 'saako nojata' ja nukkui tunnin pää olkapäätäni vasten (olkapääni oikeaa käyttöä.) Yhdenlainen luottamuksenosoitus, tunsin olevani mies paikallaan." Suorastaan upea kommentti.

Heterouden tuoreistamisen havaitsee parhaiten miesporukoiden saunailloissa. Olen todennut, että kun suomalainen (hetero) mies riisuu vaatteensa mennäkseen saunaan ja saa eteensä pullon kaljaa, hän taantuu puberteettipojan asteelle. Jutut ovat sen mukaisia. Armeijan killan saunailloissa laskin kestävän keskimäärin viisi minuuttia kalpapullojen avaamisesta, kun ensimmäinen homovitsi kerrottiin. Loput illan jutuista olivatkin sitten kahdesta V:stä. Arvaapa, jaksaako homomies kiinnostua tuollaisesta. Homoutta ei tarvitse tuoreistaa. Kun olet homo, niin se on tosiseikka, jota ei tarvitse uudelleen ja jatkuvasti määritellä. Tässä suhteessa homo on siis etuoikeutetussa asemassa heterovastinpariinsa verrattuna. Heteromiehet voisi tällä ajatuksella määritellä jopa homo-ongelmaisiksi. ;-)

*********

Arvelen lukijoita tällä(kin) keskustelulla olevan melkoinen joukko. Tähän vuoropuheluumme on vain vaikea tässä vaiheessa hypätä mukaan. Lukemisen helpottamiseksi pieni typografinen toivomus: Jaa tekstisi selvästi kappaleiksi.

Vastaan vain lyhykäisesti, koska nälkä kurnii.
Itse asiassa FagHag- ilmiö on esiteltynä jossakin päin täällä, eikä ole mitenkään minun keksintöäni. Sanotaan suoraan, en vähättele, vaan olen kateellinen. Kun vain itse pääsisi samaan asemaan. Se onnistuu vain ajoittain, ja hankalasti sittenkin.

Kaikkinensa käsite alfauros on minun asteikollani negatiivinen ilmaus ja kuvaa hankalaa ja sopeutumatonta ihmistä, jolla yleensä on käytössä noin puolet tunnerekisteristä ja neljäsosa käytöstavoista. Iso lapsi. Ego vaatii jatkuvaa hierontaa.

Saunailloista: No, se mitä ei tunne, sitä aristelee. Äijäporukoissa, varsinkin saunailloissa, vaatii taas aika paljon kanttia homon tulla kaapista ulos, eikö? Luulisin että siinä kohdassa kaveripiiri vaihtuu jonkin verran, niin kuin avioeroissa- uusi tilanne on kavereille liikaa, tai ystävyyttä liian vähän.Saunailtajutuille en tosiaan paljoa laskisi painoa. Kun nyt muistelen, niin taisi olla antoisimmat saunakeskustelut erään somalimiehen kanssa tässä taannoin.

Tässä varmaan pätee se nyrkkisääntö, että mitä enemmän porukkaa, sitä lähempänä pintaa keskustelu liikkuu.

Vertailusta: Kyllä toisten vartaloita tulee katsottua, joillakin se on kuin veistos, kaunis sellaisenaan, ilman sen kummempia luokitteluja, selkeän voiman, ryhdin, liikkumisen tai ihan vain sen ominaiskauneuden takia. Yksityiskohdissa on kauneutta, sekä miehessä että naisessa.

Huomaatko muuten, että naisystäväsi paljastivat korttinsa: Koko ajan pitää kytätä, milloin heteromies yrittää kampata sänkyyn. Jos saan sanoa, aika kova itsevarmuus pitää olla, että luulee, että kaikki äijät on ihan kohta just mun pakaroissa kiinni. Mitä se on, ellei naarautensa tuoreistamista?

Ja tuossa muuten ollaan sen ydinkysymyksen äärellä: Minkä takia pitää väkisin pitää se seksuaalisuus pinnassa koko ajan? Joku vastaa että se on jotakin evoluutiopsykologian kulmakiviä. Paskat ole. Toisia ilmeisesti panettaa sen verran paljon, että jotain pitää olla sillä sektorilla koko ajan käynnissä, ja sen verran huono itsetuntemus, ettei tajua mitä ajatuksia päässä kulkee. Jokainen meistä on aamulla taas päivän vanhempi, ja kaikille meistä se ajatus ei istu hyvin päähän. Toisiin pitää valaa jatkuvasti ihailua, että rypistyminen unohtuu.

Olkapäätäni vasten nukkuva nainen ei mitenkään herättänyt minussa "Voi jukra että mä olen UROS!"- tuntemuksia. Se herätti samanlaisia kuin silloin, kun oma lapsi nukahtaa syliin.

Tai sitten olen vain jonkinlainen yhden miehen vähemmistöryhmä, ja kokonaan väärässä. Toisinaan saa outoja tuntemuksia, ilmassa on jonkinlaista sirkuseläimen tai friikin katselun tuntua. Vähän tuntuu välillä siltä, että on ihmeteltävä minua, kun itse ei uskalla mennä ja tehdä tavanomaisesta poikkeavia asioita tai ajatella toisella lailla. Ja siihen väsyy joskus ihan tosissaan.

Mitenkäs sen koskettamisen laita muuten oli? Et ole ottanut siihen kantaa.

Kuhmu: "Olkapäätäni vasten nukkuva nainen ei mitenkään herättänyt minussa 'Voi jukra että mä olen UROS!'- tuntemuksia."
Tuo ei ollut pointtini vaan se, kuinka sinä vastasit minun leveilyyni. Puoleltasi aivan tyypillistä heteromiehen käytöstä. ;-)

Ajatukseni oli vastata koskettamisteemaan jossakin kohtaa keskustelua. Sitä ennen ajattelin ottaa esille Faghag-käsitteen, mutta sinä ehdit ennen. Olen kirjoittanut siitä vuonna 2005 arvioidessani erästä tv-ohjelmaa. Itseasiassa olen edelleen samaa mieltä mitä silloin kirjoitin:
http://ranneliike.net/keskustelu.php?act=rthrd&grpid=4&thrdid=2950
Faghag-ilmiössä mielestäni hyötyvät sekä homopiireissä pyörivä nainen, että homomies. Win-Win-tilanne, arvelen. Naisia, joihin pidän tiiviisti yhteyttä, en määrittelisi faghageiksi. Kun he haluavat bailaamaan, sen he tekevät ukkojensa kanssa tai naisporukalla.

************

Koskettamisesta ja läheisyydestä seuraavaksi. Siinä vaikuttavat ainakin kaksi seikkaa, koskettaminen kyseisessä kulttuurissa ja suhtautuminen seksuaalisuuteen. Viittasit jo tuonne Lähi-Idän kulttuureihin. Onhan sitä läheistä koskettelua meitä paljon lähempänäkin. Työtoverini, venäläisten emigranttien lapsi, kertoi hyvästelevänsä isäänsä rautatieasemalla poskisuudelmin. He saavat usein pitkiä katseita.

Suomalaiselle miehelle toisen miehen koskettaminen muuten kuin nyrkillä huitoen on hyvin rajattua. Minua naurattavat ne tilanteet, joissa miehet halaavat julkisesti selvin päin toisiaan syystä taikka toisesta. Vain rintakehät koskettavat. Takapuoli on mahdollisimman kaukana, etteivät vain genitaalit satu lähekkäin. Urheilutapahtumat ovat sitten asia erikseen. Niissä miehillä on lupa kosketella oikein kunnolla.

Kerroit jonkun mustan miehen tulleen hyvin lähellesi saunassa. Siitä oli kehkeytynyt pitkä ja varmaan kiinnostava rupatteluhetki. Minulle tuo näyttäytyy erilaisen kulttuurin käytöstapana. Hän ei ollut vielä omaksunut suomalaista reviiriä. Hän ilmeisesti istui saunassa pyyhkeeseen kietoutuneena. Pitkään Suomessa asunut arabituttavani saunoo täysin suomalaiseen tapaan. Hän kertoi tottuneensa täydelliseen alastomuuteen, eikä se häntä häiritse. Hänen kulttuurissaan se on alkujaan täysi tabu.

Olin tänään kuntosalilla. Palasin rankan harjoittelun jälkeen pukuhuoneeseen hikisenä ja väsyneenä. Siellä oli musta mies valmiina lähtemään salin puolelle omaan harjoitteluunsa. Hänen katsekontaktinsa oli sellainen, että hän olisi aikonut tervehtiä. Minä purjehdin supisuomalaiseen tapaan pukukaapilleni, noteeraamatta häntä mitenkään. Sillä sekunnilla tajusin, kuinka tylyn signaalin hänelle lähetin, koska en vastannut tuohon eleeseen. Teki mieleni potkaista itseäni. Kehitin nopeasti keskustelun avauksen ja hetken aikaa puhelimme ystävällisesti, kunnes hän poistui salille. Hän jopa kohteliaasti kiitti keskustelustamme. Sain tuossa kunnolla tilannekoulutusta, jälleen kerran. Hävettää vieläkin hiukkasen.

*************

Miehen ja naisen vartaloista, niiden katsomisesta ja tuntemuksista. Homomiehen silmä lepää varsin herkästi toisen miehen vartalossa, tietenkin. En minä kuntosalin pukuhuoneessa tai saunassa pidä silmiäni maahan luotuina. Toki vältän tuijottelua. Olen kehittänyt skannaamis-menetelmän. Nopea vilkaisu riittää. Mielikuvaa voi sitten pyöritellä mielessään vapaasti. Toki se, minkä kukin homomies kokee kiinnostavaksi katsoa ja eroottiseksi toisessa alastomassa miehen vartalossa, vaihtelee melkoisesti. Heteromies häviää homolle tässäkin tilanteessa. Alastomien naisvartaloiden tuijotteluun on heteromiehellä paljon vähemmän tilaisuuksia. Siksiköhän R-kioskin ylin lehtihylly notkuu alastomia naisvartaloita esitteleviä aviiseja. Pakko niiden on käydä kaupaksi, niitä on niin runsaasti tarjolla.

Olen halunnut kohdata myös omat tuntemukseni naisvartaloa kohtaan. Se kokemus on ollut paljon empimistäni myönteisempi. Kameraseura järjesti kaksi nudekuvauskurssia. Vaadin vetäjiä järjestämään niin, että kahdesta palkatusta mallista toisen pitää olla mies. Ei onnistunut. Vetäjät, nainen ja mies, eivät ilmeisesti uskaltaneet ottaa riskiä joutua käsittelemään homofobisia ahdistuksia. Kurssilaiset olivat yhtä lukuun ottamatta miehiä. Aina kun oma vuoroni oli kuvata, huomasin keskittyväni helposti ilmaisulliseen, visuaaliseen puoleen ja mallin ohjaamiseen. Alkujännityksen jälkeen ei niin mitään vaikeita tunteita. Olen todella ylpeä erityisesti yhdestä otoksesta. Siinä alaston aikuinen nainen istuu saunan terassin kaiteella verhonaan aivan kevyt, lähes läpikuultava kangas, joka peittää vain toisen rinnan. Taustalla on supisuomalainen järvimaisema. Aihe on lähes madonnamainen. Minusta naisen vartalo on myös kaunis, mutta homomies katsoo naista eri tavalla. Siitä puuttuu se eroottinen värinä, joka heteromiehellä on tuollaisessa tilanteessa ilman muuta mukana.

Must vaan tuntuu siltä et jos ihminen on ailahtelevainen omissa tekemisissään, niin miettii onko sillä kaikki kotona: mieli muuttuu eikä oikein tiedä, mitä haluaa.

Mä oon muutamia kertoja törmännyt hetermiesten mustasukkaisuuteen, josta on järki kaukana Varon suomalaisia heteromiehiä. Paranoidisia.

Suomalaiset eivät muutenkaan ole kovin sosiaalista sakkia, vaan enemmän eristäytyviä. Kummallista touhua, kun ei haluta olla toisten kanssa tekemisissä, vaikka asuttaisiin samassa kaupungissa ja ollaan samaa sukua. Sisäänrakennettua aggressiivisuutta ja vihamielisyyttä, kaunan kantoa. Tää ydinperhe taitaa monille, mis on ne ainoat ihmissuhteet. Olen kuullut, kun heteromies valitti yksinäisyyttään, kun ei ole kavereita. Miehillä ei taida olla hyviä kaveruussuhteita. Edelleen tää suo, kuokka ja jussi mentaliteetti päällä.

Heteronaiset ovat petoillisia, vaikka on yleistys, mutta kun sen pitää mielessä, mikään ei yllätä. Sitten pitää pitää mielessä, et moni salaa oma todellisia ajatuksiaan tosi pitkälle.

Must on myös kummallista, jos ystävyyssuhteissa ei ole vastavuoroisuutta millään tasolla. Silloin siinä hyväksikäytetään toista. Mulla oli yks ns. ystävä, mut huomaisn et se halus vaan, et oon kapakkakaveri, kun hän oli sillä päällä et halus käydä jossakin. Muuten ei ollut mitään. Sit toinen, joka aina kyseli neuvoja, mut ei koskaan halunnut tavata kasvotusten. Sekin oli outoa. Sitten on tää, kun itse ottaa ja soittaa kysyäkseen kuulumisia, mut koskaan ei muhun päin oteta yhteyttä. Silloin siinä ei ole todellista pohjaa millekään: puuttuu empaattisuus.

Sit joillakin homomiehillä on tää tällainen kuvio päällä, et ne pettää koko ajan ns. miesystäväänsä, mut sitten kun ne ovat kahdestaan, niin tää pettäjä on liimautunut oman vakkarinsa kylkeen, ettei vaan kukaan sitä saa tai yritä iskeä; estävät tutustumisen ja ystävyyssuhteen kehittymisen. Eristävät sillä lailla. Munkin tyyppi on vähän tuollainen: itse heti irtoamassa jos joku vähänkin hiplaa, mutta kyttää mua koko ajan ja epäilee. Sillä tavalla hullu. Sit se kerran sano, kun yks hinkuvinku sano sille, et "mä haluan olla sua lähellä" ( gay for pay? ) et "mä en tiedä, mitä mä teen, kun se koko ajan lähestyy mua". Mulla oli vaan sisäänpäinnaurua, et kundi on aivan kahjo ( siis molemmat!).

Kannattaa joskus kysyä mielessään, et " mitä toi haluaa minusta? " , "Mikä on sen motiivi pitää yhteyttä?"

Moni ei kykene elämään tavallista arkielämää oman depressionsa takia, vaan haluavat koko ajan kicksejä, piristysruiskeita kuvannollisesti, kun muuten masennutaan: nussimista, juopottelua, ylensyömistä, juhlimista, holtitonta rahojen tuhlmaamista -kaikkea tällaista, kun muuten tavallinen elämä on liian ahdistavaa. Must tavallinen elämä on kuitenkin nimenomaan sitä parasta aikaa. Sitähän suurin osa ajasta on.

Aamun sarastaessa he tulivat taas, ja huomasivat, että leiri oli tyhjä. Yön aikana vaeltaja oli nostanut kantamuksensa selkään ja kadonnut, arvatenkin rajan yli, mistä oli tullutkin.
Yksinäinen mies oli tullut varovaiseksi, ja valpastunut heti, kun oli kuullut kuvailtavan itseään varmoin äänensävyin tällaiseksi tai tuollaiseksi. Vuosi sitten hänestä oli puhuttu samoin, oli ivalliseen sävyyn sanottu, että hän olisi ollut otettavissa kuin hedelmä puusta, että hän oli ennalta arvattava, ja sitten hänet oli piesty. Miehestä oli sanoilla hakattu ulos kaikki se voima, jolla hätään joutuneita ihmisiä autetaan. Olisiko hän muutamia päiviä sitten leiriytynyt tähän maahan, jos olisi ennalta arvattava? Tyypillinen?
Yhtä kaikki, hengähdystauko oli luvattu, sen hän oli saanut, ja siitä mies oli kiitollinen. Oli tullut aika jatkaa matkaa. Jos jossakin olisi hänenlaistensa heimo, sen löytymistä ei mies ollut enää aikoihin odottanut taivaltaessaan kuuman auringon alla.

Mielenkiintoinen pikavisiitti homoheimon leiriin. Olit kierrellyt etukäteen leiriä, tutkiskellen mitä siellä tapahtuu. En tiedä, millaisin todellisin odotuksin päätit uskaltautua kontaktiin leiriläisiin. Törmäsit yhteen leirin reunalla istuskelijaan ja jäit juttusille. Keskustelu oli melkoisen vauhdikasta älyllistä vuoropuhelua. Juutuit tuon yhden tyypin seuraan, tutustumatta kehenkään toiseen leiriläiseen. Tuo tyyppi on omanlaisensa polun tallaaja. Monenlaisia muitakin tyyppejä leiriin kuuluu, mutta heihin et lähtenyt tai et osannut lähteä ottamaan kontaktia. Tyypin kanssa käymäsi keskustelu ei ollut sitä mitä tulit hakemaan oikeasti. Siispä toimit kuten ennenkin, nostit repun selkääsi ja läksit harhailemaan uutta heimoa ja leiriä etsimään.

Ihan vakavasti sanon, että itseäsi et pääse pakoon, etkä itseäsi jostakin leiristä löydä. Omaa, tällä hetkellä raskasta reppuasi kannat mukanasi niin kauan kunnes lähdet sen sisältöä oikeasti tutkimaan tarkemmin ja kenties järjestelemään sitä uudelleen ja viskaamaan mäkeen jotakin itsellesi haitallista. Jos et niin tee, sama toistuu uudelleen uusien leiriläisten kanssa. Sinun itsesi pitää ensin kasvaa ja muuttua. Suosittelen, että lähdet tutkimaan reppuasi oikean asiantuntijan kanssa, eikä vain harhaillessasi sattumalta kohtaamasi ihmisen kanssa.

Kiitos joka tapauksessa erittäin kiinnostavasta ajatustenvaihdosta. Toivon matkasi jatkuvan pian omaan itseesi.

Jäi mulle epäselväksi valittamisen syy: oliko se yksinäisyyden takia vai mnkä vuoksi?

Monilla on vaikea ellei mahdotonta lähteä hankalista suhteista, koska ei saa asuntoa. Siihen voi olla tuollainen aivan yksinkertainen syy. Suurkaupungeissa asuntotilanne on hyvin vaikea.