IL: Avovaimolla toisia naisia!

Kylpyammesurman syy:
Avovaimolla toisia naisia!
12.9.2005 13:28
Vantaalla avovaimonsa kylpyammeeseen surmattuna jättänyt mies tunsi, että häntä väheksyttiin.


Varotuksen sana paikallaan, bisset.

Että oli sitten uhrin Bi-seksuaalisuus murhan syynä, eikä suinkaan tekijän omat ongelmat. Mitäänhän ei olisi tapahtunut jos nainen olisi pettänyt miesystäväänsä toisen miehen kanssa. Joka ko. jutussa oli mainittu riidan aloittaneeksi syyksi...

Kiitän toki mielipiteestäsi ja toivotan bi vapaata elämää sinulle.

kiitos vain
Kun seurustelin miehen kanssa en olisi kuvitellutkaan pettäväni häntä kenenkään kanssa, oli sitten mitä tahansa sukupuoilta,sama koskee mahdollisia tulevia naissuhteita. Se jos toisen sukupuolella ei ole niin väliä ei tarkoita että olisi pakko harrastella vähän kaikkien kanssa samaan aikaan.

Itselläni on muutamia bissetuttavia. Ainakin yhden käytös on juuri sellanen, että on miesystävä ja sitten satunnaisia naissuhteita. Voisko sanoo" harrastuksen" vuoksi. Sitä olen miettinyt miten kauan miehen pinna kestää.

Paljon on puhuttu siitä homouden trendikkyydestä, vois sanoa muodista.
Se saattaa saada jonkun siihen harhaan mukaan. Ja käyttäytymään tosi vastuuttomasti.
Ei voi osottaa vain yhtä syyllistä tragediaan, siinä on mukana kaikki osapuolet.

Surullista.

"Itselläni on muutamia bissetuttavia. Ainakin yhden käytös on juuri sellanen, että on miesystävä ja sitten satunnaisia naissuhteita. Voisko sanoo" harrastuksen" vuoksi. Sitä olen miettinyt miten kauan miehen pinna kestää."

Eihän ko tilanteessa ole mitään tekemistä bisseyden kanssa - siis kenen kanssa tämä ihminen sekstaa - vaan ihmisen vastuuttomuudesta ja itsekkyydestä.

Voiko sitä kai periaatteessa olla lesbo mutta 'perinteisesti' naimisissa?
Ei uskaltanut/ raaskinut erota.

Vaikea ajatella, voiko sitä trendikkyyden vuoksi alkaa kokeillemaan esim. bi-suhteita.
Miten sellaisesta voi olla kiinnostunut, jos aidosti ei ole kiinnostunut?
Vaikka saattaahan tuo olla mahdollista, että sitten sitä huomaisikin olevansa.

Johtaa harhaan, mielenkiintoinen ajatus. Nimittäin, saattaahan sitä alkaa uskomaan, että on jotain mitä ei olekaan?
Kunnes lopulta huomaa ettei niin ollutkaan.

Tai sitten, intohimot vievät mennessään. Niille ei mahdakaan mitään?
Silloin olisi oltava lujuutta sanoa aiempi suhde irti oli tilanne mikä vain.

Kyllä se vaan on sillä tavalla että bi-nainen kaipaa myös naista vaikka miehen kanssa menisi kuinka hyvin vaan.Mies ei voi korvata naista.Mielestäni bi-naisella on oikeus läheisiiin naissuhteisiin.Itselläni on aviomiehen lisäksi yksi naisystävä, jonka kanssa súhde on erittäin eroottinen.Pidän tätä suhdetta täysin oikeutettuna,se on sitä, mitä sieluni kaipaa syvästi ja mitä ilman en ole kokonainen ihminen.

Olen miettinyt tuota samaa. Tehdä niin kuin tuntee, se olisi oikein, oikeutettua.
Mutta en ehkä ymmärrä asiaa, koska en ole bi.

Kai kaikilla on oikeus läheisiin suhteisiin ties kenen kanssa, onkin sitten eri asia jos katsoo että se oikeus saa toteutua jonkun kustannuksella. Ja sillä ei ole mitään tekemistä biseksuaalisuuden kanssa

Ei se läheinen naissuhteeni kyllä ole avioliitostani pois,päinvastoin- rikastuttaa ja onnellistuttaa sitä.Mieheni on tavannut naisystäväni ja on hänestä
tietoinen,jopa hoitanut hänen lapsiaan.

En voi käsittää sitä, että petetään vaikka olisikin parisuhteessa. Ihan sama onko se toinen kumppani mies vai nainen, pettämistä se on kuiteskin.

Itse olen bisse ja seurustellut miehen sekä naisen kanssa, eri aikaan tietenkin. Enkä halunnut pettää kumpaakaan heistä, enkä pettänytkään.. Ei pettäminen riipu seksuaalisesta suuntautumisesta, minun mielestäni ainakaan..

Minä petän kyllä eniten itseäni ja myös miestäni,jos elää kituuttaisin vain mieheni kanssa, vaikka se ei minulle todella riitä.Rakastan miestäni ja syvästi rakastan niasystävääni,molempia ja todella yhtaikaa.Tämä on sitä elämää, mitä haluan elää ja mihin olen vuosia pyrkinyt.Mitä pettämistä se on, jos molemmat tietävät toisensa.Miehen kansssa toteutan toisia puolia, naisen kanssa toisia puolia.Kuinka joku ulkopuolinen voi tuomita minua
pettämisestä ?? Itse tiedän asiani kaikista parhaiten ja tämä malli sopii minulle.

Itse en kyllä ikinä voisi kuvitella olevani suhteessa kahden ihmisen kanssa yhtäaikaa. Yksi ihminen riittää mainiosti, oli se sitten mies tai nainen. Mutta en minä kyllä näe mitään pahaa siinäkään jos jollakulla on mies ja nainen samanaikaisesti. Jos kaikki osapuolet tietävät missä mennään ja ovat tyytyväisä tilanteeseen niin hittoako se ketään haittaa.

Ketäänhän ei saisi tuomita ja jokaisen pitäisi saada elää niinkuin haluaa jne... Ja onnellisiahan me kaikki haluamme olla, siihen siis jokainen pyrkiköön, kukin omalla tavallaan. Plaa plaa...

Mielipiteensähän saa kuitenkin jokaisella olla..;) tässä omani:

en ole koskaan ymmärtänyt näitä bi-seksuaaleja jotka kokevat todella juuri seksuaalisen suuntaumuksensa takia olevansa oikeutettuja elämään parisuhteessa (tai eroottisessa..tms..ihan miten vain..) kummankin sukupuolen kanssa samaan aikaan, sillä eivät muutoin saa toteuttaa minuuttaan 100%:sesti!!! Tuo kuulostaa jo lauseena aivan kamalalta, naurettavampaa saa hakea... :D
Ei tämä ajattelutapa koske kaikkia bi-seksuaaleja, mutta suurta enemmistöä kylläkin, anteeksi vain, tämä on oikeasti se suuri ja ikävä tosiasia...
Moni täysi lesbo ei ehkä juuri tämän takia alakkaan vakavaan suhteeseen bissen kanssa, kun toisella on todennäköisesti niin suuri jano kuitenkin myös sitä toista sukupuolta kohtaan, että uskollisuus ei ole mahdollista...ainakaan pitkällä tähtäimellä, joskushan se jano on sammutettava - yök, yök, yök.

Ehkä en ymmärrä tätä siksi, koska itse olen täysi lepakko, tai sitten nutturani on vain liian kireä, minulla on liian vähän aivosoluja, tai olen ylipäätänsä liian kapeakatseinen.

Ja ei, en tuomitse bi-seksuaaleja, ainoastaan nämä tietyn ajattelutavan omaavat..:)

Hui...olin ehkä todella jyrkkä sanoissani..mutta suututtaa nuo tietyt...

Mutta eihän sellainen pettämistä ole, jos varsinainen kumppani tietää toisesta suhteesta ja hyväksyy sen, on yhdessä sovittu, että näin saa olla.

Olen heteronainen. Minä olen naimisissa ja seurustelen samalla toisen miehen kanssa. Vain miehestäni en saa 100% sitä mitä tarvitsen, joten mieheni on pakko hyväksyä vajavaisuutensa ja sen, että olen myös toisen kanssa. Toisella on isompi hauis, toinen on pidempi, joten yhdistämällä nämä kaksí olen juuri siinä tilanteessa, jonka olen aina halunnut.

Olen lesbonainen. Seurustelen sekä avovaimoni että naapurin Liisan kanssa. Vaimoni ei yksin riitä minulle, rakastan molempia naisia, jotka hyväksyvät tilanteen kun eivät muutakaan voi. Vaimollani on pienemmät rinnat kuin naapurin Liisalla, ja koska en osaa päättää, kummasta pidän enemmän, olen päättänyt pitää molemmat.

Joo. Jos vaimo pettää miestään tai nainen naistaan, kyse on kypsymättömyydestä, tunteettomuudesta, itsekkyydestä ja vastuuttomuudesta, tai siitä että suhteessa menee huonosti. Yleensä siinä vaiheessa mietitään, kannattaako sujdetta jatkaa, jos ei kykene olemaan yksiavioinen jonkun kanssa.
Mutta jotkut bisset ilmeisesti tosiaan kuvittelevat, että jokin ulkoinen seikka, kuten sukupuoli, oikeuttaa mihin tahansa käytökseen. Pettäminen on aina toisen loukkaamista, vaikka toinen olisi pakon edessä hyväksyvinään sen. Jos rakastaa, ei halua muita käytännön tasolla, tai ainakin ymmärtää sen olevan loukkaavaa toisille osapuolille, pidemmän päälle myös itselleen.

Olen itse bi, ollut jo lähes 20 vuotta, enkä ymmärrä tuota muita kohtaan välinpitämätöntä ajattelutapaa. Kun seurustelen ja elän naisen kanssa, olen lesbo, kun miehen kanssa, olen hetero (mitä nyt vähän silmä liikkuu;)). Rakkaani lisäksi en edes näe muita, eikä kyse ole SUKUPUOLESTA, vaan ihmisestä. Minä en himoitse sitä toista sukupuolta, vaan kumppaniani. Ihminen, joka haluaa kaiken, ei ole vielä oppinut, että kaikkea ei voi saada. En käsitä, miten joku voi muka TARVITA molempia? Mihin? Yhtä loogista, kuin tarvita sekä sini-että ruskeasilmäistä.

Oikein ihmettelen,miten voi ollakin noin tuomitsevia ja ankaria mielipiteitä.Olen ns integroitu bi eli samaan aikaan tarvitsen sekä miestä että naista.Mies on mies ja nainen on nainen ja täydentävät toisiaan.Eikö löydy ketään, joka ajattelee kanssani samalla tavalla.Jopa silloin kun aikanaan aloitin seurustella mieheni kanssa ja olin häneen valtavan rakastunut,oli minulla samanaikaisesti läheinen ja eroottinen naisssuhde.Molemmat täydensivät toisiaan,tarvitsin ja kaipasin molempia.

On se mielenkiintoista lukea näitä juttuja. Itse ole puhtaasti lepakko eli kiinnostun vain naisista ja siis yhdestä kerralla. Tälläkin palstalla bi-naiset ihmettelevät usein sitä, miksi lesbot eivät kiinnostu heistä. No eiköhän se pääsyy siihen tule hyvin esiin tässä keskustelussa. Omasta mielestäni jokainen saa tehdä niinkuin itse hyväksi näkee, mutta itse en alkaisi juuri tuollaisten komenttien takia minkäänlasta seurustelusuhdetta bi-naisen kanssa. Aina kun pitäisi miettiä sitä, koska se miehen kaipuu kasvaa liian suureksi... Ai niin taidan olla myös vähän vanhanaikainen kun uskon vielä yksiavioisuuteen;-)

Pipokiristää:
Syyllistyt aika rankkaan yleistykseen, puhut bisseistä yleensä, vaikka tässä keskustelussa on tasan yksi, joka toteuttaa elämässään kummallista, moniavioista kaavaa, jolla ei ole mitään tekemistä bisseyden kanssa. Yhtä törkeää, kuin perustella itsekkyyttään bi-seksuaalisuudella, on minusta yleistää kaikki samaan muottiin. Minä olen seurustellut alkoholistin lesbonaisen kanssa. Pitäisikö mun sanoa, että en yhtään ihmettele, miksi me bisset ei seurustella lesbojen kanssa, kun te kaikki olette alkoholisteja? Jospa just tämän alkoholismin takia 1 bisse tuhannesta haluaa kimppakivan parisuhteen? Kun ei niitä alkoholistilesboja muuten jaksa? Kun yksi on alkoholisti, kaikki muutkin ovat?

Jaa'a. kyllä minun mielestä noi lesbot pettää siinä missä kaikki muutkin ihan kuin heteromiehet naiset homot bisset ja muut turha tässä on mitään tyhmiä sterostupidioita alkaa viljelee kenestäkään. Eipidä sotkea monoamorisuutta polyamorisuuteen.

En ole bi. Haluan sänkyyni vain naisen ja ehdottomasti yksi kerrallaan riittää. Enkä tiedä, pystyisinkö itse elämään sellaisen kanssa, että naisellani olisi myös miessuhde. Todennäköisesti tulisin liian mustasukkaiseksi.

MUTTA: Silti hieman ihmettelen, miksi täällä on niin tuomittu nimimerkki 'onnellisen' elämäntapa. Ymmärtäisin paheksunnan ja paheksuisin itsekin, jos hän kertoisi pettävänsä miestään naisen kanssa. Mutta jos kerran ollaan yhdessä miehen kanssa sovittu, että saa olla myös naissuhde, nykytilanne on kaikille osapuolille ok eikä satuta ketään, eihän siinä silloin mitään pahaa ole. Eihän se mitenkään teiltä ole pois, miten 'onnellinen' on oman parisuhteensa järjestänyt, se on hänen ja kumppani(e)nsa välinen asia. Ihmisiä ja suhteita kun on niin monenlaisia, eivät kaikki sovi valmiisiin kaavoihin. Minusta on vain hyvä, jos ihmiset pystyvät normipaineista huolimatta luomaan omannäköisiään juuri heille sopivia parisuhteita. Rakkaus on tärkeintä.

..on jotenkin huvittavaa, miten jotkut bisset hyökkää kuin pienet rähisevät piskit kun heidän elämäntapaansa uskaltaa ihmetellä. Mielestäni kuitenkin tämä taipumus -bisseys saa aikaan tässäkin kuvattuja tilanteita.

Eihän se ole oikein että pettää rakastamaansa toisen kanssa ja samanaikaisesti himoitsee toista. Aika sekavalta kuviolta tuntuu.

Enkä nyt tarkoita tässä onnellista, joka saa tulla onnelliseksi tavallaan, tsemppiä sulle!

Toivonkin tässä itselleni tosi bissevapaata elämää - niin ei tarvi teidän ;)

Vähän ihmettelen sitä, että kuka sen on päättänyt, että ainoa oikeanlainen ihmissuhde, oli se sitten heteroavioliitto tai homosuhde, on sellainen, jossa pariskunnalla ei missään nimessä voi olla muita seurustelu-/seksisuhteita? Mikä ongelma siinä oikein on, jos parisuhteen puolisot ovat sopineet ja hyväksyneet sen, että saa olla myös muita intiimejä suhteita? Uskon, että sellainen suhde, jossa suvaitaan esim. toisen bi-seksuaalisuuden toteuttamista, on varmasti paljon rehellisempi ja kestävämpi kuin sellainen, jossa täytyy yrittää omistaa toista ihmistä kokonaan, mutta se varmasti vaatii kaikilta osapuolilta paljon enemmän rohkeutta ja (itse)varmuutta, kuin suurimmalla osalla ihmisiä on. Varmasti on paljon näitäkin suhteita, joissa molemmat yksituumaisesti haluavat olla vain ja ainoastaan toisensa kanssa, mutta miksei sitten sallittaisi myös toisenlaista.

Minua lähinnä ihmetyttää tuo useiden bissejen ajatusmaailma (ei siis koske kaikkia - ei siis vedetä herneitä sinne nenään), ettei voi olla kokonainen omaitsensä jos ei saa toteuttaa seksuaalisuuttaan samaan aikaan myös toisen sukupuolen kanssa.
En voi sille mitään, mutta minusta se on "epänormaalia" jos ei voi olla täysin oma itsensä ja ome ehjä minänsä jos elää parisuhteessa vain toisen sukupuolen kanssa. Eikö tällainen henkilö jotenkin kuulosta siltä, kuin itsetunto olisi heikko tai jotain?

Minusta taas kuullostaa vekkulilta ajatus siitä että kaikki on ok jos vakikumppani hyväksyy ulkopuoliset suhteet, kolmansista ei niin väliä. Onnellinen tosin antaa ymmärtää että kolmen kimpassa kaikki on yhtälaisesti tyytyväisiä. Onnellinen tosiaan

Todellista rakkautta on mielestäni se, että hyväksyy toisen sellaisena kuin tämä on, kokonaisena ihmisenä.Omistamisenhalu ja mustasukkaisuus ei ole todellista rakkautta.
Miksi pitäisi elää ahtaissa raameissa ?? Kun on vain tämä yksi elämä elettävänä,missä rakkautta ei kyllä todella koskaan ole liikaa.Mieheni rakastaa minua todella,kun ymmärtää syvät tarpeeni ja tunteeni naisia kohtaan.

Ymmärrän kyllä Onnellista, tavallaan. Minulle on tosin käynyt niin, että olen löytänyt vuosien myötä itseni, joka olen aina ollut. Mieheni on hyväksynyt ja se on ollut valitettavasti osasyynä, etten ole osannut lähteä. En kuitenkaan enää haluaisi tuottaa epätietoisuutta enkä samanaikaista suhdetta. Jos, niin mielestäni olisi lähdettävä. On se varmaan totta, että asialla saattaa olla tekemistä ymmärtämisen/rohkeudenkin kanssa.
Mutta kyllä varmaan sitä voi olla niin kuin Onnellinenkin on. Ja kaikki on kai hänen tapauksessaan ok, jos asiat on sovittu eikä hänellä ole siitä epätietoisuutta eikä epäilyä asioiden oikeellisuudesta eikä kukaan kärsi. Ja kyllä siinä on aina puolensa, että on tehtävä niin kuin tuntuu oikeaksi.
En kuitenkaan silti osaisi olla rakkaussuhteissa ilman ahdistusta.

Jeps, kyllähän meitä on, varmaankin enemmän kuin monet luulevat. Kuitenkin, koska yhteiskunta on määritellyt "parisuhteen" niin tiukasti, niin tuskin kovin moni voi olla julkisesti suhteessa kahden ihmisen kanssa samanaikaisesti.

"Todellista rakkautta on mielestäni se, että hyväksyy toisen sellaisena kuin tämä on, kokonaisena ihmisenä."

Mutta erikoista on, ettei ihminen voi tuntea itseään kokonaiseksi vain yhden ihmisen seurassa, vaan tarvitsee itsenä ehjäksi tuntemiseen useamman petipartnerin!xD

Mitkä ovat ne onnellisen mainitsemat syvät tarpeet ja tunteet naisia kohtaan, jotka miehen on ymmärrettävä rakastaakseen? Miten onnellinen toteuttaa niitä tarpeitaan ja tunteitaan? Millaiset ovat ne laveammat raamit?

Onko onnellinen myös valmis ymmärtämään miehensä todelliset tarpeet ja tunteet? Entä jos onnelisen mies sittenkin tuntee pientä surua ja paitsioon jäämistä siitä, että onnellinen haluaa toteuttaa syviä tarpeitaan ja tunteitaan naisia kohtaan? Miksi onnellinen loppujen lopuksi on miehen kanssa, jos hänellä on syviä tarpeita ja tunteita naisia kohtaan? Onko hänellä syviä tarpeita ja tunteita myös miestä kohtaan?

Onnellisen maailma kuulostaa loppujen lopuksi aika itsekkäältä ja itsekeskeiseltä.

Onkohan kyse pelkästä petikaverista vai jostakin muusta? pitäisiköhän pohtia tunnepuolta asiasta eikä keskittyä vain ja ainostaan seksiin.

Ikävää huomata että monista ihmisistä ajatus suhteesta jossa on useampia osapuolia on jollain tapaa väärä ja sitä pitää paheksua, vaikka eivät todellisuudessa voi tietää mistä on edes kysymys. Ilmeisesti monet ovat polttaannet näppinsä varattujen kanssa, mutta silloin on toimittu väärin koska silloin puhutaan pettämisestä, eikä siitä että kaikki osapuolet ovat tietoisi omasta "asemastaan" ja vapaaehtoisesti aloittaneet tämänkaltaisen suhteen.

:)

Ettei ole kokonainen ihminen ilman useampaa suhdetta? Mun mielestä ihmisen tulisi tulla itse kokonaiseksi omaksi itsekseen ennen kuin ylipäätään alkaa suhteisiin. Suhde jossa haetaan toiselta (tai tässä kahdelta ihmiseltä) "kokonaiseksi ihmiseksi" tulemista ei kuulosta kovin kestävältä.

Itsekin olen kai bisse, tai lepakko ehkä kuitenkin nykyään enemmän, koska en tunne halua alkaa suhteeseen miehen kanssa (vaikka vetoa jotain miestä kohtaan saatan joskus tunteakin). En paheksu mitään tässä ketjussa esitettyä, mutta tiedän että minulla tuollainen useampi-suhteisuus ei toimisi, enkä alkaisi suhteeseen ihmisen kanssa joka moista haluaa.

Hassua mut nämä tällaiset bisse-tarinat ovat tehneet minusta taas osittain kaappibissen. :D Olen huomannut että pääsee helpommalla kun sanoo vaan tykkäävänsä tytöistä.

Onnellinen, onko näillä kahdella muullakin samanlainen vapaus muihin suhteisiin? tai onko heillä muita suhteita sinun lisäksesi? ihan mielenkiinnosta kysyn.

Niin.Haluan nimenomaan olla suhteessa yhden miehen ja yhden naisen kanssa.Naisystävälläni on myös mies,asia on mielestäni aivan OK.Suhde naisystäväni kanssa ei ole vielä sänkyasteella,tulevaisuus on siinä asiassa avoin.Voi hyvin olla suhteessa toiseen bi-naiseen ilman suoraa seksiä.Itse nautin suunnattomasti jo pelkästään eroottisen latauksen olemassa olosta,silmiin katsomisesta jne.Aviomieheni ei ole sivussa sen enempää kuin aikaisemminkaan,päin vastoin.Mielestäni on suurta rikkautta elämässä kun voi tuntea vetoa molempiin sukupuoliin ja rakastaa sekä miestä että naista.Naiset ovat niin kauniita !

Kai onnellisen mies ja onnellisen naisystävän mies oikeasti tietävät, missä mennään, mikä on heidän asemansa tässä kuviossa?

"Itse nautin suunnattomasti jo pelkästään eroottisen latauksen olemassa olosta,silmiin katsomisesta jne." Haluaisin edelleen tietää miten tämä liittyy siihen että hän sattuu olemaan nainen? Siksi että hän on kaunis? Ettet nyt vain uskottelisi miehellesi(ja itsellesi) jotain olematonta, päästäksesi nauttimaan ihastuksesta tylsäksi käyneessä suhteessa?

Sinänsä asia ei kuulu minulle. Lesbot ja heterot ja homot saavat muodostaa sellaisia suhteita mitkä tuntuvat hyviltä, vaikka sitten oltaisiin kymmenen kanssa yhtäaikaa. Tuntuu vaan hassulta että sitä perustellaan Bi-seksuaalisuudella. Eikö voitaisi ennemmin puhua vaikka seksuaalisesta mieltymyksestä ihan vaan pelkiltään. Kyllä se seksi eroaa kahden samaa sukupuolta olevankin välillä riittävästi, että joku voi tuntea tarvetta vaihteluun vaikka vaan kahden naisen kanssa.

Henkilökohtaisesti minua risoo tässä bi-seksuaalisuus jutussa se, miten se vääristää todellisuutta ja antaa esim. lesboille kuvan että useatkin bi:t olisivat jotain seksihirmuja. Ehkä en sitten itse ole bi(joskus ajattelin olevani) koska ensimmäisen naisihastukseni jälkeen eivät miehet enää maistuneet. Eivätkä ole tehneet minkäänsortin come backiä vielä tähän mennessä. Silti nämä tällaiset mielikuvat ovat esimerkiksi saaneet minussa aikaan sen, etten enää halua itse seurustella bi-seksuaalin kanssa. Olen ihan normaalin omistushaluinen ihminen, ja haluan että naiseni on lesbo. Ehkä olen muuttunut vainoharhaiseksi, mutta tuntuu reilummalta että hän haluaa ainoastaan naisia, kun kerran minäkin -vaikka tiedän ettei se takaa mitään.

Minä rakastan IHMISTA ja tunnen eroottista vetoa molempiin sukupuoliin, olen aina tuntenut jo murrosiästä.Asia ei liity avioliittoni tylsäksi käymiseen, kuten kerroin jo aikaisemmin - kun seurustelin aikoinaan mieheni, kanssa oli minulla samaan aikaan eroottinen suhde naisen kanssa.Rakastan miestäni,meillä on ihania yhteisiä lapsia ja syvä ystävyys.Miehelläni on aina ollut paljon omia harrastuksia ja menoja,joten hyvä
naisystävä kyllä mahtuu puolestaan minun elämääni.

"Dovar" voisi mielestäni opetella lukemaan vai oliko se ymmärtämään luettua tekstiä. Viittasin kirjoituksessani yleisemmin niihin bi-naisten kirjoittamiin kommentteihin tällä palstalla, jota mielestäni se ketjussa aikaisemmin ollut kommentti erittäin hyvin kuvasi, en siis viitannut vain tähän yksittäiseen keskusteluketjuun. Aivan samalla tavalla olisin voinut viitata niihin kymmeniin bi-naisten deitti-ilmoituksiin, jotka alkavat sillä, että bi-nainen etsii naista, mutta kutenkin haluaa miehensä osalllistuvan yhteisiin "leikkeihin". Toki toin myös esiin sen, että jokainen tekee niinkuin itse haluaa. Vastaavalla tavalla varaan itselleni oikeuden pysyä erossa henkilöistä, jotka haluavat "leikkiä" useamman henkilön kanssa samaan aikaan. Ai niin, se alkoholismi on sairaus josta voi parantua, jos haluaa...

Minulle tulee mieleen nikki Onnellisen perusteluista heteromiehet, joilla on vaimonsa lisäksi muita naisia. Tämä juttu:

heteromiehet ovat aina perustelleet useampaa yhtäaikaista naissuhdettaan mm. sillä, että se kuuluu mihen biologiaan ja luonteeseen, että makaa mahdollisimman monen naisen kanssa. Tämä miehen ominaisuus on miehessä evoluution tuotetta, eikä siis mitenkään liity siihen, että mies haluaisi olla ilkeä ja pettää vaimoaan. Mies vaan toteuttaa omaa sisäistä, luonnollista tarvettaan, sillä lajin säilymisen kannalta miehestä on kehittynyt sellainen, että miehellä on sisäänrakennettu pakko naida mahdollisimman monta naista ja peräkanaa.

Näille argumentaatioille on siis haettu puolustusta myös tieteestä.

samalla tavoin heteromiehet perustelevat vaimon vaihtoa nuorempaan naiseen, kun tulevat ns. viiden kympin villitykseen. Tässä käsite "viidenkympin villitys" vastaa käsitettä "integroitu biseksuaalisuus".

Nikki Onnellinen oikeastaan argumentoi samalla tasolla. Hänen mielestään hänen biologiansa, sisäiset syntymäominaisuutensa vaativat sitä, että hänellä on oltava sekä mies että nainen tullakseen onnelliseksi. Sillä tavoin heteromiehetkin useasti perustelevat sitä, että heillä on vaimonsa lisäksi ainakin yksi toinenkin rakkaussuhde naisen kanssa, sillä sillä tavoin he vain toteuttavat aitoa, synnynnästä minäänsä ja voivat vain siten kokea olevansa eheitä ja onnellisia.

Jos nikki Onnellisen mies ja nainen ovat onnellisia ja haluavat juuri sellaisen naissuhteen, eivätkä halua sudetta,. jossa ei ole kolmatta, silloinhan Onnellinen tekee onnelliseksi nämä kaksi muuta. Jos taas Onnellisen mies tai nainen ei ole onnellinen tästä tilanteesta, silloin nikki Onnellinen tekee onnettomaksi jomman kumman tai molemmat.

Kun heteromiehillä on useampia naisia vaimonsa lisäksi, niin kaipa hekin vaan tekevät vaimonsa ja naisensa onnellisiksi, tai sitten onnettomiksi. Ainakin nämä tällaiset heteromiehet toteuttavat vain sitä todellista ja aitoa itseään, minkalaisiksi he ovat syntyneetkin kuten nikki Onnellinenkin. (Ironiaa siis)

Polygamiaa eri muodoissaan on esiintynyt aina. Viime aikoina polygamia ei ole ollut hyväksyttä Suomessa kuitenkaan, eikä ainakaan kovin hyvässä kurssissa...

En rakastuisi binaiseen, vaikka mikä olisi. Itsesuojeluvaisto pelaa sentään vielä.
Enkä hyväksyisi mitään argumentaatioita tieteeseen ja "omaan todelliseen synnynnäiseen biminään" puolusteluiksi sille, että ei halua eikä kykene elämään yksisuhteista elämää. Rinnastan Onnelisen argumentaatiot heteromiesten em. argumentaatioihin, enkä pidä sellaisista argumentaatioista.

Mutta nikki Onnellisen mies ja nainen tykkäävät tällaisesta tilanteesta ja tämä tilanne tekee heidät onnellisiksi, joten asiahan on ok, eikä minulle kuulu heidän suhteittensa "tuomitseminen". Mutta kun Onnellinen näin avoimesti tästä sisäisestä tarpeestaan kahteen suhteeseen yhtäaikaisesti kertoi, niin ajattelin kertoa, että niinhän se on useimmilla heteromieheilläkin tuo sama sisäinen luonnollinen tarve useampaan suhteeseen yhtä aikaisesti. Ja minä en kovasti sellaista arvosta.

En ole lukenut siitä surmasta, enkä sen syistä, enkä siten tiedä siitä mitään sen enempää. Mutta jos mies on surmannut avovaimonsa, koska avovaimolla on ollut rakkaussuhde naisen kanssa yhtäaikaisesti, niin jossakin on tällä hetkellä romahtanut nainen.

Jos esim. tällä avovaimolla oli rakkaussuhde jonkun lesbon kanssa, niin jossakin on nyt täysin romahtanut lesbo, sillä hän on menettänyt mitä järkyttävimmällä tavalla rakkaansa.

Jos esim. tällä avovaimolla on ollut vain seksisuhteita naisten kanssa (ilman rakkautta), niin luulisin, että nämä naiset ovat tällä hetkellä romahtaneita.

Oli ihminen lesbo, homo, bi tai hetero, niin pitäisi aina asettaa suhteissaan etusijalle toisten tunteet, eikä lähteä sellaisiin leikkeihin, joissa joku tulee loukatuksi - eikä pitäisi lähteä sellaisiin rakkaussuhteisiin, joka loukkaa jotakin kolmatta osapuolta, jolle myös on luvattu rakkautta...

Eikohän jokaisella ole oikeus elää sellaista elämää kuin haluaa,kunhan ei ketään vaihingoita- omantuntonsa mukaan.Kuka on toista ja toisen elämää tuomitsemaan ?
Kaipaisin enemmän avarakatseisuutta ja todellista välittämistä ihmisten välille.

Välillä tuntuu, että ihmiset eivät oikein uskalla olla rehellisiä itselleen, kun niin toitottavat kahden henkilön parisuhteen pyhyyttä. Kuitenkin aika isossa osassa parisuhteita todella petetään seksuaalisesti, se pidetään vaan salassa, koska siitä ei uskalleta puhua--ja sittenpä ne suhteet loppuvat jonkun hirveän kriisin kautta tai pysyvät muuten vaan tulehtuneena, kun asiaa ei uskalleta ottaa päivänvaloon. Ehkä monet ajattelevat, että parisuhde pysyy varmimmin kasassa, kun yritetään pitää toinen vähän erossa muista ihmisistä, ettei vain vahingossa pääse ihastumaan muihin. Mutta kun ihmiset joskus kuitenkin ihastuvat, rakastuvat ja muuttuvat, vaikka niitä kuinka yrittäisi pitää kiinn ja vaikka kuinka suhtessa oltaisiinkin uskollisia toisille. Ehkä parhain tapa pitää kiinni toisesta ihmisestä on kuitenkin antaa hänen säilyttää vapautensa.

Minusta jonkun tekemä vertaus heteromiesten "seksitarveteorian" ja biseksuaalisuuden välillä oli aika ontuva. Kun heteromiehet vetoavat biologiaan puolustellessaan muita seksisuhteitaan, siinä on ideana, että naisen kuuluu olla uskollisena miehelleen, koska naisilla, pyhillä kotilieden valvojilla, ei ole vastaavaa tarvetta--eivätkä nämä miehet totisesti hyväksyisi lapsiensa äidin eroottisia seikkailuita muiden miesten kanssa. Ensinnäkin nämä miehet ovat aika pahasti pihalla naisten seksuaalisista haluista ja toiseksi he ovat sikoja, jotka tukeutuvat vuosisatoja vanhoihin epäreiluihin vallankäytön muotoihin. On aika iso ero tällä heteromiesten sikailuperusteella ja biseksuaalisen henkilön halusta tulla hyväksytyksi sellaisena kuin on.

Kerta toisensa jälkeen olen ihmeissäni ja kummastunut siitä, että niin moni tuomitsee erilaiset ihmissuhdejärjestelyt vääriksi. En tiedä sitten onko se kahden hengen parisuhteen puolustaminen yritystä elää kunnon normatiivista elämää, kun me ollaan jo seksuaalisen suuntautumisen takia yhteiskunnassa päähän potkittuja.

"Eikohän jokaisella ole oikeus elää sellaista elämää kuin haluaa,kunhan ei ketään vaihingoita- omantuntonsa mukaan."

En tiedä suhtaudunko liian negatiivisesti onnellinen sinun kirjoituksiisi, mutta nytkin tuli inhottava vaikutelma siitä, että sinun mielestäni jokainen voi tehdä itsensä onnelliseksi keinolla millä hyvänsä, kunhan se ei loukkaa muita - MUTTA, se, että mikä loukkaa muita on itse määriteltävissä, eli jos _itseä/omaa omatuntoa_ ei haittaa useampi suhde samaan aikaan, niin eihän se tietenkään haittaa muitakaan. ?!

Nythän sinulla tietysti on lupa pitää yllä suhdetta naiseen jne., mutta jos sinulla olisi tilanne, missä toinen osapuoli ei hyväksyisi sinulle samanaikaisia suhteita, niin ilmeisesti sinä silti toteuttaisit niitä, kertomatta toiselle, etkä omasta mielestäsi vahongoittaisi ketään, koska _sinun omatuntosi_ mukaan se ei olisi väärin. ???

Kauhistele vaan kaikessa rauhassa.Kyllä se olisi avioeron paikka jos mies ei voisi hyväksyä.

Olisi kiva tietää, miten "onnellinen" suhtatuu siihen, jos jommalla kummalla hänen "kumppaneista" on muita suhteita? Kaiketi siis asenteella, että siitä vaan jos hyvältä tuntuu? Olen nimittäin muutaman kerran kuullut näiden vapaamielisten puhuvan siitä, että heillä pitää olla oikeus useampaan kumppaniin, mutta kumppaneilla ei ole oikeutta vastaavaan...

Eiköhän tuo asenne "ero tulee jos en saa juosta vapaasti" kerro aika paljon henkilön kypsymättömyydestä ja itsekeskeisyydestä. Heterosuhteissa on ollut tyypillistä, että mies juoksee vieraissa ja vaimo suvaitsee sen, koska ei halua lasten tms takia eroa ja yksinhuoltajuutta. Eli tilanne hyväksytään pakon edessä.

Ja mitä siihen suvaitsevaisuuteen tulee, niin eikö meillä jotka haluamme sitä yksiavioisuutta ole myös oikeus siihen? Vähän tuntuu siltä, että kaikkea "vapautta" ihannoivaa pitää suvaita, mutta perinteisiä arvoja ei tarvitse. Eli samalla tavalla kuin moniavioiset haluavat ymmärrystä, niin minulla on oikeus seurustella vain lesbojen kanssa ja yhden kanssa kerrallaan. Ainahan sitä voi vaihtaa kumppania, jos nykyisen kanssa ei suhde enää toimi...

''Eiköhän tuo asenne "ero tulee jos en saa juosta vapaasti" kerro aika paljon henkilön kypsymättömyydestä ja itsekeskeisyydestä. ''
No mutta, onnellinenhan kai vain tahtoi sanoa, että jos mies ei hyväksyisi, niin siinä tapauksessa olisi eron paikka?
Mutta totta - syvällinen ja tärkeä suhde kahden välillä, miten siihen voisi liittyä kolmas, ei kai mitenkään?
Lienee sitten eri asia, jos tunteilla ja sitoutumisella ei ole niin suurta merkitystä?

PieniHymy kirjoitti: "En rakastuisi binaiseen, vaikka mikä olisi. Itsesuojeluvaisto pelaa sentään vielä."

Olipa melkoisen rankka yleistys. Eiköhän bisseistä kuitenkin suurempi osa ole sellaisia, jotka haluavat olla suhteessa vain yhden ihmisen kanssa kerrallaan.

Sitä paitsi rakkaussuhteissa on aina se riski, että voi satuttaa itsensä. Yhtä hyvinhän lesbonainen voi jättää toisen naisen takia tai pettää.

Minä ainakin rakastun NAISEEN. Se on sivuseikka, onko hän lesbo vai bi.

Mariannakohan se oli, joka piti yleistyksenä sitä, kun kirjoitin, etten ainakaan rakastu binaisiin, kun itsesuojelu vaistoni sentään pelaa...

Varmasti yleistän. Nikki Onnellisen kaltaiset kirjoitukset aiheuttavat yleistystäni lisää. Jos Onnelinen kertoo olevansa bi ja binaisen elämä on sellaista kuin hän kuvaa, niin varmasti en anna itseni rakastua binaiseen. Jos kohtaisin binaisen, niin onhan todennäköistä, että hän on Onnellisen kaltainen eikä kenties muun kaltainen, vaikka olisi todennäköistä sekin, että hän ei olisi Onnellisen kaltainen, vaan toisen kaltainen...

En ala ottamaan sitä riskiä, että rakastuisin naiseen, joka sitten joskus yksi päivä sanookin: "haluaisin olla sellainen integroitu binainen. koska onnellikseksi tulemiseni vaatisi myös miessuhteen, joten voisitko sinä avartaa hieman itseäsi ja sallia minulle sen, että rakastuin juuri myös mieheen, eikä tämä rakkauteni vähennä rakkauttani sinuun, vaan vaatisi sinulta nyt vain sellaista avoimuutta ja sivistystä, että sallisit minulle tämän, jotta tulisin onnelliseksi, kun en halua jättää teistä kumpaakaan"

Eka rakkaussuhteeni päättyi siihen, kun nainen sanoi, että hänen on pakko näytellä paremmin heteroa ja ottaa joku miesystävä ja hänen on pakko lopettaa suhde kanssani, ettei kukaan tajua hänen olevan naisen kanssa.

Sen jälkeen se nainen on milloin miesten kanssa ja milloin naisten kanssa. Naissuhteessa se on muutamia kuukausia ja sitten heivaa naisen pois.

Hänkin sanoo olevansa binainen. Hän näyttelee hetroa muille ja salassa elää naisshteitaan. Joka päivä hän elää netissä lesbona, ts. on nettilesbo: nainen joka ei koskaan aio jättää heteroelämäänsä, mutta valahtelee lesbopalstoilla olevansa lesbo. Toisinaan hän sanoo olevansa biseksuaali.

Ei kiitos. Ei Onnellisen eikä hänen kaltaisia naisia minulle. Nainen, johon rakastun, on lesbo, joka ei kaapissa elele, eikä minuakaan kaappiin vie.

Jos ihminen toteuttaa viettejään, seksuaalisia ja eroottisia tarpeitaan ja halujaan tullakseen onnelliseksi biologiansa mukaan, niin ihminen ei ole yksisuhteinen, vaan samanlainen kuin useimmat muutkin nisäkkäät: nai niin monien kanssa kuin tarpeet vaativat, jotta olisi onnellinen.

Mutta, ihminen ei ole vain eläin. Onnellisuutta antaa emotionaaliset ja henkisetkin puolet. Onnellisuutta antaa kyky rakastaa yhtä ihmistä ja vastaanottaa tämän yhden ihmisen rakkaus. Onnellisuutta tuo halu ja kyky pysyä uskollisena ja saada uskollinen elämänkumppani.

Joku tässä kirjoitti, että kaikkihan pettävät kumppaneitaan. Minä en ole koskaan pettänyt yhtäkään kumppaniani ja tunnen muitakin sellaisia, jotka eivät ole pettäneet. Vaikka uskollisuus ei olisikaan jonkun mielestä onnellisuutta ja hyvyyttä tuottava juttu, minun mielestäni se on sitä.

Millä tavoin rakkaan pettäminen osoittaa rakkautta tätä rakasta kohtaan? Millaista rakkautta on pettäminen?

Minä en tykkää sellaisesta "rakkaudesta", sillä minun mielestäni se ei ole rakkautta.

Joskus se oman onnellisuuden tarpeiden ja toiveiden täyttäminen voi olla rakkaudettomuutta toista kohtaan.

Rakkaudessa sen sijaan sitä asettaa toisen tunteet ja toiveet sekä tarpeet omiensa edelle. Ainakin pyrkii siihen.

Mun mielestäni Onnellisen suhteissa kaikki ovat tasa-arvoisia oman onnellisuutensa ajajia, jos kaikilla kolmella on kaksi rakkausuhdetta (eikä vain Onnellisella). Mut jos Onnellisen mies ja nainen ovat onnellisia tällaisessa suhteessa, eivätkä halua muuta, niin kaikkihan on ok.

Minulle tuollainen bielämä on vierasta, enkä kovasti siitä tykkää. Älkää ihmetelkö binaiset, jos me lesbot ei kovasti teistä innostuta: aina on riskinä, että olette juuri sen kaltaisia ennemmin tai myöhemmin kuin Onnellinen. Itsesuojeluvaisto pelaa ja sitä riskiä ei siksi ota, että rakastuisi binaiseen.

Hei,

mun puoliso oli bi ja hän petti mua toisen naisen kanssa. Kuulin, että oli kielletty kertomasta mulle mitään mitä hänellä oli menossa. Olin kyllä aavistanut jo pari viikkoa aiemmin, kun heräsin painajaiseen. Totuus tuli ilmi aavistuksesta kuukauden päästä, kun löysin hänet sängystä tämän toisen kanssa kynttilän valossa. Hieman meni vintti sekaisin. Toipuminen kesti kaksi vuotta. Enempää (mikä täs oli rankinta) en viitsi tässä sanoa, ettei mene paljasteluksi. Mutta tuskin tämä silti bi-seksuaalisuuteen liittyy vaan siihen polygaamisuuteen tai polyamorisuuteen. Mut jotenkin luulen, että en enää ikinä alkaisi bissen kanssa. Tää toinen oli sellainen typerä butch-macho, mikä taisi vedota exääni. No joo asiasta on vuosia mut viel vähän vituttaa kuitenkin.

Ärsyttää tämmöset keskustelut. Ei me kaikki bisset naiskennella ympäriinsä. Ihan oikeesti. Ei.

Nämä polyamoriset bisset taas voi välttää aika tehokkaasti, kun ei vastaa niihin deitti-ilmotuksiin, joiden viesti on olen-parisuhteessa-miehen-kanssa-enkä-aio-häntä-ikinä-jättää-mutta-haluaisin-myös-naisen-mikä-on-miehelleni-ihan-ok.

Pipokiristää ihmetteli, että eikö hänellä ja muilla yksiavioisilla ole oikeus elää yksiavioisesti. Tottakai on, jos siihen on tyytyväinen ja sen on itselleen ja puolisolleen hyväksi havainnut ja iso osa parisuhteista onkin ihan ok tällä kaavalla. Ei kai sitä, hyvänen aika, kuka halua kieltää tai tuomita. Mietin vaan, että minkä takia onnellisesti yksiavioisen tarvitsee niin kovin tuomita sellaisia, jotka ovat päätyneet toisenlaiseen ratkaisuun? Ovatko nämä erilailla elämänsä järjestäneet jotenkin uhkia meidän muiden parisuhteille? Eivätkö hekin saisi olla tytyyväisiä suhteissaan ilman että sitä pitäisi perustella koko ajan muille. Argumentointi on samantuntuista, kun heteroydinperheessä oleva tuomitsisi uusperheissä ja sateenkaarenkirjavissa, useamman huoltajiien perheissä elävien perheitä. Ei ihminen vaan ole niin yksioikoinen, että kaikki voisivat elää saman kaavan mukaan.

Monet ovat kovasti huolissaan siitä, että miltä siltä toisesta "petetystä" suhteessa tuntuu, että jos he eivät ole onnellisia siitä, että toisella on muita intiimejä suhteita. Varmasti on sellaisiakin, että vaikka asiasta on puhuttu avoimesti, niin toinen ei ole ihan 100 %:sti innostunut asiasta -- mutta on siitä huolimatta hyväksynyt asian, koska ei pidä sitä niin suurena ongelmana, että olisi toisesta valmis luopumaan. Kyllä kai yleensäkin rakkaussuhteessa on hyväksyttävä toisessa asioita, luonteenpiirteitä, käyttäytymismalleja, harrastuksia, toisen ystäviä/sukulaisia jne., joista ei itse ole ihan hirveän innostunut, mutta usein sellaisille asioille kuitenkin annetaan suhteessa tilaa, jos ollaan valmiita hyväksymään toinen sellaisena kuin hän on. Miksi siis toisen bi-seksuaalisuus tai parisuhteen ulkopuoliset seksisuhteet pitäisi olla jotenkin hirveän paljon kummallisempia asioita, jos siitä/niistä vaan suhteessa kyetään keskustelemaan?