Lääkkeiden väärinkäyttö(äkö)

Onko kukaan muu joskus elämänsä aikana käyttäny tahallisesti "väärin" lääkärin määräämiä tabuja?
Itsellä oli "parasta" aikaa intissä kun lekuri antoi tingittyäni tenoxia helpottamaan unen saantia iltaisin, eihän toi 1/tabu tarvittaessa mitään tehonnu elikkä 2tabua vaan ja sitten alkoikin olemaan intti tosi-super hauskaa (tosin vaan ennen nukkumaanmenoa) :)
2tabua ennen nimenhuutoa ja nauratti sikana vaikka olis komppania räjähtäny heh. ihme ettei tohon jääny koukkuun, lopetin noiden käytön viimeisenä yönä jolloin porukat muutenkin oli sekopää-fiiliksessä.

Hmmm. Kuinkahan pitkään olen syönyt bentsoja, ööö, jotain kolme vuotta. Pääasiallisesti ihan sen takia, että elämä on näin paljon parempaa ja saan aikaan asioita.

Pari Tenoxia on vielä aika kevyehkö annostus (tietty jos ei ole toleranssia). Itselläni kului muistaakseni eilen 5mg Xanoria ja 60mg Tenoxia. Ja reseptissä taitaa lukea, että yksi tabu tarvittaessa. Buahahaa.

Mut ei voi mitään. Jotain helpotusta tähän paskaan elämään.

Rush: oijoijoi. mulla oli aikoinaan xanoria, tuli sikamaiset vieroitusoireet!
vaikka tunkisit 10 pesäpallomailaa peräsuolees niin sekin vielä naurattaisi verrattuna xanorin vieroitusoireisiin huh.
Onnex noi vaihdettiin rivatriliin ja seroniliin.

Eli ei kannata unohtaa ottaa xanoria säännöllisesti jos on kerran putken aloittanut muuten tulee tosi nami-nami yllätys :(

Yep. Olen kuullut asiasta. Ennen Xanoreita söin Smurffeja pari vuotta, mutta en saanut kehitettyä edes riippuvuutta! :) Johtuu varmaan siitä, että söin koko kuukauden annoksen n. viikossa. Sama näitten Xanoreiden, Tenoxien & kumppaneiden kanssa.

Mäkin olen vetänyt Tenoxeja jo vuosia. Vastoin yleistä väitettä, olen pysynyt ihan kohtuudessa ja välillä onnistunut jopa vähentämään ilman vieroitusoireita. Kaipa se on niin yksilökohtaista. Ainoa ärsyttävä homma noissa on joidenkin sukulaisteni asennoituminen, joka saa minut piilottelemaan lääkepurkkia kun olemme tekemisissä. Se ahdistaa ja vituttaa. (siis kun eivät tiedä asiasta yhtään mitään mutta pakko on jaella neuvoja ja surkutella jne. grrrrrr...)

Dear god!
Voiko huumeita käyttää ylipäätään oikein?...kun aina vaan puhutaan huumeiden väärinkäytöstä.
Onko huumausaineille ylipäätään käyttöohjeita, miten käytät heroiinia oikein...Ei tää nyt liity otsikkoon mitenkään mutta aika hauska näkökulma jonka eräs tuttuni esitti vuosien myllyhoitojen jälkeen.Hän tajusi että oli käyttänyt huumeita (laittomia ja reseptejä) ihan oikein.

Miksi kärsiä kivusta jos kipuun on lääke?

Dreamly: nii, onhan pikku pöllyssä maailma mukavampi. Mutta lääkäreita ei siihen tarvi sotkea, heidän tehtävänsä se ei ole. Eli pimpamit jostain muualta, pliiis.

HÖH!
en mä nyt lääkäreiden kanssa ole PÖLLYSSÄ, siiis pliiiis!

voi, voi on se elo kamalaa jos ei ilman rauhoittavia pärjää, medikalisaatiota koko juttu, joka vaivaan oma pillerinsä ja lääketeollisuus rikastuu...

Nyyh mun 3v:n työttömyysajan aikana on jo tullut aikas ikävä tenoxia. niistä sai kiva fiiliksen, eikä jäänyt nalkkiin eikä tullu krapulaa :)

Jes, mä olen jo päässy ab. 14v:n käytön aikana ylitse noista sukulaisista ym. jos joku kyselee jos tarvii napsia tabuja esim. päivällä niin kysyttäessä sanon että on allergia johon noita otan.
en mää jaksa alkaa selitellä kaikille niille mitään kuulumattomia asioita, himassa mulla on noi lääkekaapissa, välillä pöydällä. jos joku sattuu jotain kyselee niin sanon suoraan että omathan ovat, toiset ryyppää joka päivä ja mä popsin rauhottavia.

kilttip: Heh oon huomannu että jos potilastiedoissa lukee Mielenterveystoimisto(MTT) niin melkein kun menee lekurille ja sanoo mitä reseptejä tahtoo niin homma on sillä selvä :)

Eiks tenox oo kumminkii kolmiolääke? Kai se nyt jotenkin väsyttää? Entäs autolla ajaminen sen kanssa?

On olemassa varmasti henkilöitä, jotka voivat napata vaikka kuinka monta ”nappia”, tabua naamaansa vastoin lääkärin antamaa ohjetta ja tietysti ilman sen kummempia seuraamuksia, mitä nyt vain hieman hilpeämpi olo vain tuli. He myös kykenevät heittämään edellä luetun kaltaista kevyttä läppää siitä eritilanteissa, eri foorumeilla.

Tällaisten keskustelujen aloittajat ja niihin vastaajat voisivat joskus edes hetken pohtia sitä rumempaa puolta tällaisten "tabujen väärinkäyttöä" käsittelevässä sangen kevytmielisessä jutustelussaan.

Varmasti väärinkäyttäjä kokemuksillaan elvistelevät henkilöt hallitsevat hommansa (ainakin omasta mielestään) mutta koskaan ei voi tietää miten joku joka tämmöisen sepustuksen lukee ja päättää kokeilla tuollaista ”omaa annostusta”, reagoi niihin ylisuuriin annoksiin.

Kukaan ei voi myöskään tietää, miten ihan muulle henkilölle määrättyyn lääkkeeseen reagoi vaikkapa joku nuori joka löytää täällä tuotenimillä kuvailtuja tuotteita, vaikkapa kotoaan lääkekaapista. ”Otanpa noita samoja tabuja kuin nekin tyypit. Niillehän vain tuli hassut fiilikset kun noita useamman ottivat.” Ja lopputulos sitten voikin olla ikävästi erilainen kuin noilla hassuttelijoilla, johtaen loppuelämän lamaannuttamaan vammaan tai jopa kuolemaan.

Monelle nuo ”tabut” eivät ole leikinasia vaan todelliseen sairauteenkin liittyvä ikävähoitomuoto jota ilman ihmiset haluaisivat elää ja olla. Ei niistä pitäisi yhdenkään kirjoittajan saada levittää tuollaista moraalitonta hauskanpito sanomaa. Tietysti näillä henkilöillä on ns. se oma lehmä ojassa ja halu panna vahinkonsa kiertämään houkuttelemalla muitakin samoihin riippuvuussuhteisiin lääkkeiden väärinkäytön kanssa.

Muutenkin moni esiintyy täällä lääkärin valtuuksin ja pätevyyksin, lähinnä vain netistä löytämiensä tietojen perusteella. Niinpä kenenkään ei pitäisi sokeasti uskoa näiden kirjoitusten välittämiä ohjeita ja neuvoja koska ne voivat olla jopa hengenvaarallisia.

Ylläpidon pitäisi kantaa vastuunsa tällaisten kirjoitelmien kohdalla.

Nimimerkki Genesis aloitti tärkeän uuden keskustelun. Minulla on henkilökohtaisia kokemuksia sitä, miten Xanorin tyyppinen ahdistusta poistava lääke tuntuu helpottavalta, kun on todella syrjinnän, lääkärien ja psykiatrien maahan lyömä.

Itse käytin Xanoria tai vastaavaa oman ahdistukseni sitomiseen kun olin monin tavoin revittävänä noin vuosina 1985-1995. Xanor ja muut ahdistuslääkkeet antavat kyllä rennon ja makean olon - mutta vain väliaikaisesti.

Niihin jää helposti koukkuun. Se tapahtuu niin, että kun kemiallisten ahdistuslääkkeiden vaikutus alkaa poistua, seuraa kovat vieroitusoireet, jotka saattava pakottaa hankkimaan lisää rauhoittavaa ainetta vaikka toiselta lääkäriltä. Ne ovat vaarallisia.

Saattaa syntyä paha kierre, ellei ole samalla tukea-antavaa keskusteluterapiaa. Mielestäni Xanorin ja muiden vastaavien lääkkeiden määrääminen ilman samanaikaista keskusteluterapiaa on heitteillejättöä.

Olen toiminut Mielenterveysyhdistys Helmin tiedotusryhmässä ja pyrkinyt kertomaan psyykenlääkkeiden haitta- ja sivuvaikutuksista sekä lääkkeettömän keskusteluterapian tärkeydestä.

Näistä asioista on tärkeää puhua avoimesti ja kiihkottomasti. Tässä on oma haastatteluni Helmi-lehdessä tämän vuoden alussa. Kerron siinä, miten sain itseni onnistuneesti repäistyä eroon lääkkeistä:

http://www.mielenterveyshelmi.fi/?netti-helmi_49

Tärkeintä on tiedostaa, että myös lääkekoukusta on mahdollista päästä kokonaan eroon hyvän terapeutin avustuksella.

Olen puhunut paljon psyykenlääkkeiden ongelmista eri mielenterveysorganisaatioissa: kemialliset sivuvaikutukset ja helposti syntyvä riippuvuus, lääkkeiden korkea hinta ja lääketeollisuuden lisääntyvä vaikutusvalta lääkäreiden käytäntöihin.

Olin myös vuosina 2003-2005 Helmin keskustelualueen moderaattori.
Täällä voit keskustella erilaisista mielenterveyden ongelmista:
http://www.mielenterveyshelmi.fi/?keskustelu

Helmin kotisivulta pääsee myös keräämääni linkkikokokoelmaan mielenterveysalan organisaatioista ja tietolähteistä.

Vastaan mielelläni hlbt-mielenterveysalan sosiologiaa koskeviin kysymyksiin joko täällä tai privana. Lähesty rohkeasti!

olen itte käyttäny monia bentsoja, neurolepteja, psyykosilääkkeitä jne... tällä hetkellä onneksi menee vaan psykoosilääke ja tasaava. no sit lisäksi yks "rauhottava" ja "unilääke", ne ei oo tarkotettu niin mut en saa bentsoja ku jään koukkuun heti ja syön kaikki kerralla,,, viimeksi sain 6 diapamia päivystyksestä vikonlopuksi ja söin ne kaikki kerralla =(
mulla on ollu tuo ihana lääke xanor kanssa. ihana kyllä mutta samalla yks vittumoisimmista lääkkeistä mitä mulla on ollu. söin sitä ihan miten halusin, koukkuun asti tietty. sit pöllö lääkäri anto vaan lisää niitä, olin lopulta siinä pisteessä et söin niitä 8kpl kerralla ja sit tutkalla kävelin ja nauroin itelle ja kaikille... elämääni en muista 6v. ajalta. mulla oli niin paljon erilaisia bentsoja ja muita psyykelääkkeitä,,, joita vaiheltiin ja kokeiltiin koko ajan uusia. unelmani oli et entä jos toi masennus lääke auttaa ja sit ei ja sama uudestaan,, olin pohjalla ja sit ihminen tekee mitä tahansa et olo helpottaa. tenoxseja meni 3kpl:kin illalla muitten lääkkeitten kanssa. se lääke valikoima mikä on mulla testattu, en ees muista puolienkaan nimiä. tarkoitus ei ole kehua, vaan pointtini on se et jos pystytte välttämään ylimääräset lääkkeet niin tehkää niin. xanor vieroitus on tuskaa, tenoxsit joita käytin joka yö ainakin 6v. jätin poikkee psykiatrilta kysymättä seinään. en tiedä mikä oli ,mut mulla oli vaan yhtenä päivänä päänsärky... viimeisin bentso aiheutti niin pahoja kramppeja et oli palata takas alkuannostukseen ja sit taas pikkuhiljaa tiputtaa se. jos tähän runpaan lähtee, tekee hallaa vaan itellee.
totta tosiaan en ymmärrä tavanlääkäreitä kun ne kirjoittaa kelle tahansa ja miten paljon tahansa rauhottavia, se näkyy täällä katukuvassa. onhan elämä ihanaa kun on pöllikässä ja kaikki on turhan helppoa ja rauhallista, mutta eikö silloin paeta elämää,vastuuta ja ennen kaikkea itteensä. mitä kätkee ja mitä ei halua käsitellä "selvänä", halu unohtaa on pääasia ja se onnistuu bentsoilla. se että siirtää asioita eteenpäin ja ei käsittele niitä on tuhoisaa, mä olen 29v. ja nyt olen jotenkin elämässä kiinni. olen inhonnu koko elämän melkein elämää, mutta vajaa kaksi vuotta sitten rakastuin ja se on minut pelastanut. syön vielä lääkkeitä kaksuutaseen mielialahäiriööni, uskon et pääsen niistä eroon. olen ollu jo vuosia eläkkeellä, osa syy on se et lääkkeet joita syötettiin minulle niin paljon on tuhonnut työ kykyni. turruttaneet aivot jolloin on mennyt tunne et pystyy tekee jotain. nykyiset lääkkeet ei väsytä, ne ehkä vaan tekee olon et en käy niin paljon eri aaltopituuksilla.
haluan kertoa myös kumppaninin tarinan muutamalla sanalla. hän syö erittäin suuria annoksia ja monenlaisia lääkkeitä sairauteensa. rauhoittavia monenlaisia ja sit erinlaisia psykoosilääkkeitä. hänen elämä on ollu taistelua toinen toisensa jälkeen riippuvuuksista eroon pääsemisessä.... ja se et hän ei voi olla ilman bentsoja on huono juttu. ei voi olla ilman mut ei kunnolla voi käyttääkkään niitä. tästä johtuen hän saa vaan kerran viikossa lääkkeet psypolilta. viimeisin sairaalareissu, josta kotiutui viikko sitte sai paskan lopun. sairaalan henkilökunta tiesi riippuvuudesta, mutta silti lääkäri kirjoitti 200kpl temestoja (vahvin bentso markkinoilla) ja 100kpl tenoxseja. niin tuo lääkäreitten älyttömyys ja välittämisen puute oli tuhota meidät kummatkin, erolla. kumppanini söi nuo lääkkeet viikossa, äsken mietittiin muutamalla sanalla miten hän voi olla elossa? en todellakaan ymmärrä tuollaisia lääkäreitä jotka ei välitä paskan vertaa. olin yhteydessä sairaalaan ja haistatin kaikille. he vaan sanoivat anteeksi, sille että kaveri melkein tappoi ittensä. tosiaan on kyllä kumppaninkin velvollisuus olla ottamatta lääkkeitä, hän tietää miten silloin käy, mutta jos annetaan mahdollisuus toteuttaa kaavaa, niin kai siihen tartutaan. minä ymmärrän kumppanini mieltä omista kokemuksista, tunnen vieläkin xanorin tunteen päässä, millon se alkoi vaikuttaa, surullista, minusta. se että lääkkeet on toisen elämän ehto elämiseen ja olemassaoloon ja samalla ne pakolliset lääkkeet voi myös tappaa on minusta hurjan pelottavaa. no nyt varmaan käy niin et lääkkeitä annetaan enää 2-3kertaa viikossa, minusta se on hyvä. pelkään kumppanini puolesta mutta tiedän että hän tietää rakkauteni ja sen että aijon seistä rinnalla, vaikka se on tosiaan välilla vaikeaa. mutta kun tiedän että rakkaani näkee minun mielenliikkeet nin tajuan et hänkin joutuu olemaan varpailla, tosin syon lääkkeet oikein. mutta me ymmärrämme toisia, kummallakin on samanlaisia juttuja päässä.
bentsoja en huoli, ja kiitän lääkäriäni joka ei niitä minulle anna.
en tiedä oppiko kukaan tästä mitään, ymmärtikö pointtia.
no toivottavasti mietitte mihkä voi johtaa vaarattomalta tuntuva lääkkeitten syönti. kohdatkaa asiat, se on helpompaa ja palkitsevampaa kuin se että olette joskus tälläsessä jamassa, syötte lääkkeitä valtavat määrät, eläkkeellä vastoin tahtoa, kulutettuna loppuun. toleranssissa!
toivon kaikille hyvää ja kaunista elämää=)

Ekaksi ahdistaa ja sitten mennään valittamaan lääkäreille et saatais ne oloa helpottavat pillerit ja sit niitä syödään kuin leipää ja sit niitten kanssa sekoillaan ja sitten ollaan sisällä ja sitten taas kotona ja sitä rataa....ja sit syytetään lääkäreitä, jotka halusivat auttaa, mutta eivät tietenkään siinä mielessä, että jäätäis riippuvaisiksi...ja jos ei niitä lääkkeitä ihan ekalla kerralla saa, niin syytetään lääkäreitä, ettei ne tajua, miten vaikeata on ja sitten on tehokas keino vähän viillellä ranteita tai muuta vastaavaa hullua...kunnes päästään taas lääkärille tai hoitoon ja vihdoinkin niitä lääkkeitä tulee kourakaupalla. Haloo. Voisiko joku joskus ottaa vastuun itsestään ja omista tekemisistään? Ei tietenkään, koska ollaan niin pihalla omien juttujen ja päihteiden käytön kanssa.

Vois joskus myöntää olevansa pilleristi.

MN-76: Tuo sanomasi vaati paljon. itse ainakin kiitän nöyrästi että uskalsit tuoda kokemasi esille.
Hyvin huomaa että niinmonta kuin on lukijaa on kirjoittajaakin. ei se ole niin helppoa kun monet uskoo että lopettaa
vaan rauhottavien syönnin. mun mielestä jo tuollaiset neuvot on vaarallisia "lopeta niiden rauhottavien syönti"
jos joku noudattaa tuollaisen kaverinsa (vaikka hyvänkin) neuvoa niin se voi olla sen vimeinen teko.
Ei kaikki ymmärrä että pitkään kestäneiden lääkkeiden käytön lopettaminen kuin seinään on sama kuin heittäisi
syanidia suoneen.

Mutta xanorit pitäisi saada kyllä pois markkinoilta, kun kerran lääkäritkin ovat sitä mieltä. toisaalta vastaavat Rivatril+Seronil ovat sika kalliita ja jollei saa minkääanlaista toimeentulotukea niin kusessa ollaan.

Kaunista elämää siullekkin MN-76

Lääkkeet ovat lääkkeitä eivätkä myrkkyjä. Lääkäri pyrkii hoitamaan sairauksia. Kuinka moni lääkärille menevistä kertoo rehellisesti omasta päihteiden käytöstään, koska haluaa ne lääkkeet, joista tulee hyvä olla ja humala?

Jos on taipumusta riippuvuuteen, niin se pitäisi kertoa.


Lääkitys on tarpeen monissa tilanteissa ja se pitää hyväksyä. Voisi myöntää itselleen: en kyennyt elämään ilman mielialalääkitystä siinä elämäntilanteessa. Ehkä tulevaisuudessa voin vähentää tai jättää ne sitten pikkuhiljaa kokonaan.

Lääkitystä kannattaisi vähentää valvotusti.

Jos on oikeustoimikelpoinen eikä holhouksen alainen, niin päätökset voi tehdä itsenäisesti. Suurin osa ihmisistä ei noudata lääkäreiden ohjeita.

Monella lääkkeiden syönti on takuulla tarpeeseen eli niitä pitää ottaa, jotta oireet häviäisivät ja pystyisi normaaliin elämään. Mutta kaikkien lääkeiden suhteen pitäisi muistaa, että jos tyytyy siihen, että oireet poistuu pillerillä, niin ei varmaan koskaan pääse eroon ko. lääkkeestä. Varsinkin psyykeongelmissa tyydytään usein siihen, että lääke poistaa oireen, ja itse ongelma jää hoitamatta. Kaikkia ongelmia ei voi poistaa, mutta pitää ainakin yrittää, että muistaa sen, miksi alunperin alkoi esim. xanoreita napsimaan ja hakea apua alkuperäiseen ongelmaan eikä jatkuvasti käy lääkäriltä hakemassa uutta reseptiä.

OMG. Että joka kolotukseen ja kipuun pitäisi pilleri olla. Lääkkeet on toki lääkkeitä, mutta ne ovat myös myrkkyjä. Oma suhtautuminen lääkkeisiin on se, että syödään lääkärin määräämiä juuri ja juuri se määrä, kuin sairauden hoitoon on tarpeellista. (Tämä koskee fyysisiä sairauksia).
Jos korvien välissä "vippaa", niin sitten syy on etsittävä muualta, pyrittävä poistamaan ja vältettävä niitä myrkkyjä, jotka aiheuttavat riippuvuutta. Unettomuutta esimerkiksi ei hoideta nukahtamispillereillä. Syyn selvittäminen ja poistaminen on huomattavasti mukavampaa (ja edullisempaa) kuin jäädä Tenox-kierteeseen. Tai mielummin työstää surun/tuskan pois sisältään muilla keinoin kuin riippuu päivästä päivää zombiena Cipramilin (vastaavan) voimin.

Omasta lääkekaapista vahvin löytyvä (vuosiin) on 400:nen Burana - sekin satunnaisiin "itsehankittuihin" päänsärkyihin. Kun eivät ne pillerit sen onnellisemmaksi tee - köyhemmäksi kyllä.

Voihan se maailma pilleripöllyssä värikkäämmältä näyttää - mutta ah niin katkera on selvä hetki.

Hohhoijaa, taas puhutaan shaittia asiasta, josta ei ole mitään omakohtaista kokemusta.... Uudet selektiivisiin serotoniinin takaisinoton estäjiin luettavat lääkkeet (joihin mm. Cipramil kuuluu) EIVÄT tee ihmisestä mitään sumussa kävelevää zombieta!! Pikemminkin päinvastoin, sillä kyseisen kaltaisten lääkkeiden ansiosta moni kykenee elämään tavallista elämää muiden "normaalien" ihmisten joukossa. Näitä lääkkeitä käytetään masennuksen lisäksi myös mm. paniikkihäiriön ja pakko-oireiden hoitoon, eli oireiden jotka oikeasti rajoittavat ihmisen elämää mm. siten, että välttelee tiettyjä paikkoja tai sosiaalisia tilanteita, esim. ei kykene käymään töissä, kaupassa, elokuvissa jne. Nämä oireet voivat hyvinkin johtua aivojen kemiallisen tasapainon häiriöistä, joihin lääkitys tuo todellisen avun. Sen ansiosta esim. paniikkihäiriöinen voi vähitellen taas saada elämästä kiinni ja uskaltautua neljän seinän sisältä takaisin muiden ihmisten joukkoon ja nauttia taas elämästä ilman, että tarvitsee pelätä ikäviä kohtauksia.

Se, mikä aiheuttaa tuon häiriön aivojen kemiallisessa tasapainossa, on sitten toinen asia. Esim. pitkäaikainen stressi, masennus ja unihäiriöt voivat aiheuttaa paniikkihäiriön laukeamisen ihmisellä, jolla aikaisemmin ei ole ollut mitään oireita. Tällöin on tietysti ensiarvoisen tärkeää selvittää oireiden syyt kunnolla ja porautua niihin, eikä vain pelkästään turvautua lääkkeisiin. Joka tapauksessa, lääkitys on erinomainen ensiapu poistaa oireet, jonka jälkeen kykenee paremmin myös tarttumaan niiden aiheuttajiin. Sairastunut ihminen usein kääntyy sisäänpäin ja vain odottaa ja pelkää oireita, eikä siinä tilassa pysty välttämättä analysoimaan tilannettaan ja sen syitä. Lääkityksellä on siis useinkin tärkeä merkitys paranemisprosessissa. Ne eivät myöskään yleensä aiheuta vakavia sivuoireita, toisin joillakin miehillä voi siemensyöksyn saaminen kestää kauemmin kuin ennen, mutta sehän voi olla vain hyvä asia joillekin.... Serotoniinilääkkeitä käytetäänkin apuna myös miehille, jotka kärsivät ennenaikaisesta siemensyöksystä. :) Ne eivät myöskään aiheuta fyysistä riippuvuutta.

Itse kärsin paniikkihäiriöistä yläasteikäisestä lähtien päälle kymmenen vuotta, ennen kuin osasin/tajusin/uskalsin hakea apua. Ennen lääkityksen aloitusta sain paniikkikohtauksia mm. opiskelutilanteissa, julkisissa kulkuneuvoissa, elokuvissa, konserteissa ja muissakin sosiaalisissa tilanteissa, joten se todellakin rajoitti elämääni erittäin paljon. Opiskelijana Helsingissä ei ollut varaa omaan autoon tai taksiin, ja jotenkinhan luennoille oli päästävä....Lääkehoidon avulla olen päässyt vihdoinkin oireista eroon ja voin nauttia taas täysillä elämän tarjoamista mahdollisuuksista. Ja enkä todellakaan ole mikään elävä kuollut, vaan vihdoinkin oma "normaali" itseni iloineni ja suruineni. Haluaisinkin rohkaista kaikkia masennuksesta ja paniikkihäiriöistä kärsiviä juttelemaan asiasta lääkärin kanssa. Yleislääkäritkin tietävät nykyään asiasta paljon ja voivat tarvittaessa ohjata eteenpäin.

Ylläoleva koski siis vain serotoniinin takaisinoton estäjiä. Rauhoittavista lääkkeistä ja niiden vaikutuksesta minulla ei ole henkilökohtaisesti mitään kokemusta, joten niiden käytöstä en voi kommentoida.

Joillakin tuntuu edelleen olevan varsin sitkeässä käsitys, että mielenterveysongelmat eivät ole "oikeita" sairauksia, joita voisi ja joita pitää hoitaa lääkkeillä. Toki muullakin kuin lääkehoitoon kuuluvalla terapialla, omatoimisesti tai ammattilaisten avulla hankitulla, on merkitystä, mutta usein kemikaalit ovat ainoa keino sairauden saamiseksi aisoihin ja tervehtymisprosessin alkuun. Ja totta kai monien mielen ongelmina heijastuvien sairauksien takana onkin oikeastaan fyysinen virhetoiminto, kun keho tuottaa / ei tuota tiettyjä aineita tai ne eivät pääse oikealla tavalla vaikuttamaan.

Toinen asia ovat sitten tietysti 'itsehoitajat', jotka pyrkivät löytämään pillerin ongelmaan kuin ongelmaan, mutta silloin puhutaan aivan muusta asiasta kuin varsinaisten sairauksien hoidosta.

Nimim. Paniikkihäiriö. Kiitos tyhjentävästä selvityksestä - tosin olen tuon henkilökohtaisesti tiennyt noin 10 vuoden ajan. Tarkoitin vain istä, että pillereiden syönti ei (mielestäni) ole ratkaisu - pillereillä voidaan lievittää oireita, poistaa niitä, mutta riippuvuus pillereihin on jo eri asia. Sitä hain kärjistetyssä kommentissani. "Kävelevä zombie" oli vain vertauskuvallinen ilmaisu ihmisistä, jotka syövät pillereitä vuodesta toiseen, ajattelematta tehdä itse ongelman aiheuttajalle (alkuperäiselle) syylle mitään. Kun käyttäjä on todennut aikanaan lääkkeet ratkaisuksi ongelmaan, syntyy helposti riippuvuus, josta ulospääsy ei ole helppoa. Omakohtaiset kokemukseni Cipramilista ovat noin 10 vuoden takaa - lääkärini olisi syöttänyt minulle niitä (hoitosuunnitelman mukaan) parisen vuotta, mutta kieltäydyin kunniasta vajaan puolen vuoden jälkeen - unihäiriöisenä ja työstä stressaantuneena väsytin itseni lähes viikon valvomisella siihen tilaan, että sain nukutuksi melkein puolitoista vuorokautta yhteen menoon. Tämän jälkeen opettelin säännöllisen päivärytmin ja luovuin omatoimisesti mainituista lääkkeistä.
Lääkkeiden lopettamisen jälkeen minulla ei ole ollut tarvetta vastaaviin lääkkeisiin, elämän myötä- ja vastamäet mennään omaan tahtiin - välillä nauru suupielessä, toisinaan kyynel silmäkulmassa. Tiedän omat rajoittuneisuuteni ja tiedostan sen, mihin en pysty venymään, joten en myöskään vaadi itseltäni megasuorituksia elämässäni. Työ on työtä ja terveys on työtä tärkeämpää. Anteeksi jos kommenttini vaikutti tietämättömän puheelta. En tarkoittanut vähätellä lääkkeiden ominaisuuksia tai saavutettavaa hyötyä - mielumminkin arvostella ihmisten kyvyttömyyttä ratkaista itse (itselleen) aiheuttamia ongelmia ja tyytyä helpoimpaan vaihtoehtoon oireiden ilmetessä. Harmi vain, ettei sitä onnellisuuspilleriä kukaan ole vielä keksinyt.
( Mutta onneksi joukossamme on aina joku, jolla on laajempi kokemus, viisaus ja faktatieto asioista.)

Eikö tuo "alkuperäiseen syyhyn" puuttuminen ole psykoanalyyttinen käsitys? Se on lääkkeetön hoito. Mielialalääkkeiden kehittäminen johtuu käsittääkseni toisesta tieteellisestä näkökulmasta. Ne ovat 2 eri asiaa.

Voi olla, että useat sairaudet johtuvat tulehduksista, myös mielen epätasapainotilat.

miesmies - se nyt saa olla ihan mitä tahansa nimeltään. Evvk.

"Mielialalääkkeiden kehittäminen johtuu käsittääkseni toisesta tieteellisestä näkökulmasta."
Ja sen toisen tieteellisen näkökulman nimi on?

Ei ihmistä kiinnosta juurikaan tieteelliset näkökulmat, jos haetaan apua oireisiin ja niiden poistoon - lääkkeillä tai ilman.

"Voi olla, että useat sairaudet johtuvat tulehduksista, myös mielen epätasapainotilat."

Joopa - "sain tämän psykoottisen deluusion kastuessani syyssateissa, sanoi lääkärini - tosin keuhkoputken tulehdukseen hän taisi määrätä minulle tuota Temestaa..."

Hmm ainakin Lahdessa tipahtaa MTT:n listoilta poies jollei ole vuoteen käynnyt omalla hoitajalla.
sitten saatkin uusia paniikki ym. lääkkeesi normaalia kautta ja "tarvittaessa" voi ottaa yhteyttä oman alueensa
terveyskeskuksen psyko-hoitajaan joka päivä klo:10-10.30 <- Toi kuullostaa sairaalta vitsiltä!
Jos päässä pimahtaa pahasti niin pakkaa vaivasi kuin txt-viestiksi 160merkkiin ja lähetä se lyhyenä psyko-hoitajalle.

Tällaisen takia tuntuu avohoito _TOSI_ syvältä sieltä..

Cipramil ja muut SSRI:t yms. ovat todellakin eri asia kuin bentsot. Vähän kuin vertailis keskenään kipulääkkeitä ja antibiootteja. Ihmisillä tuntuu olevan muutenkin ihmeellisiä käsityksiä SSRI-lääkkeistä. Ne eivät nimittäin aiheuta järin voimakasta riippuvuutta ja ne eivät myöskään vaikuta yhtä radikaalisti.

Sinäänsä luokatonta sanoa, että bentsoilijat eivät halua ratkaista ongelmiaan. Monesti lääkehoito on ainoa vaihtoehto, että ihmiset jaksavat ryhtyä käsittelemään niitä! Jos se, että saan itseni sängystä ylös vaatii lääkkeitä, niin hyvin mielelläni otan sen Xanorini aamulla. Ja jos oikein haluan olla tarmokas, niin sitten vaikka sen toisenkin. Viimeiset neljä vuotta on pohdittu ongelmia ja kaikki vaihtoehdot olen ratkonut päässäni. Jos persoonallisuus on kuitenkin jokseenkin häiriintynyt, niin asian kanssa pitää oppia elämään. Jos diabeetikot saavat insuliininsa, niin miksi minä en saisi nappejani. Ja jos he haluavat herkutella ja pistävät sitten enemmän insuliinia, niin kai minunkin kevyet yliannostuksenikin ovat sallittuja.

Ja sitten lääkäreistä... Suurinosahan ei tiedä paskaakaan psyykelääkkeistä ja tuntemuksista mitä ne tuovat. Ja kuinka paljon hoitovirheitä tapahtuukaan... Mutta se on tietenkin vain inhimillistä.

P.S. Ja mitä tulee noihin yliannosteluihin. Hohhoi... Bentsoja saa vetää aika silmittömät määrät, jos niillä meinaa saada henkensä pois. (Kokeiltu on.) Muutaman ylimääräisen napin ottaminen ei paljoa haittaa. (Kokeiltu on.) Tietenkin kannatan ohjeistuksen mukaista käyttöä, kaikki muu on sitten ihan omaa valintaa.

Juu ja pamejakin saan syödä kun salmiakkipastilleja , jos vetää runsaasti kahvia muutoin. Kupillisella kahvia nimittäin kumoaa 50mg Diapamin vaikutuksen... näin olen lääkäriltä kuullut joskus... Mut en sotkeennu tähän lääkekeskusteluun enempää, koska kuten aikaisemmin sanoin " aina on joku joka tietää asiat paremmin..."