Leikittekö pienenä barbeilla?
Minä kyllä leikin, yleensä yhden naapurin tytön kanssa ...omia barbeja ei minulla kyllä ollut. :D
Tästähän voisi joku sanoa, että olen ollut jo pienestä lapsesta asti hintahtava, mutta minkä sille voi että tyttöjen leikit oli aina kiinnostavampia? ;)
Kyllä. Mulla oli myös oma nuklkevauva, joka jäi ruohonleikkurin alle ja siitähän tuli pahaa jälkeä ja kovasti itketti. =)
Hah hah, en leikkinyt. Legot oli suosikkileluja ja tietenkin tietokonetta on tullut näplättyä siitä lähtein kun sormet ulottuivat näppikselle.
Juu leikittiin barbeilla ja mul oli pari omaa barbiakin. Toinen kyl räjähti matkassa ku sen tukkaa värjättiin ja se sai nuppineulakorvikset ;) Sit leikittiin paperinukeilla kans. Apu-lehdes oli parhaat paperinuket julkkiksista ;) Sit tein tietty itekin paperinukkeja ja niille vaatteita. Tätä puuhattiin tyttöseurassa. Poikien kans leikin pikkuautoilla, joita mulla oli valtava määrä. Mihin lie kadonneet. Legot oli kova juttu kans. Ja ne autopelikortit. Kiihtyvyys ? ;)
Leikin tyttökavereideni kanssa barbeilla ja poikien kanssa muita leikkejä. Barbi-leikit kiinnosti kuitenkin ja muistan leikkineeni salaa serkkuni barbeilla. Jollain tavalla hävetti nämä "tyttöjen leikit".
Olin kuitenkin jo silloin erilainen kuin muut pojat. En alkanut harrastamaan jalkapalloa kuten kaikki muut pihan pojat ja hengasin myös pelkästään tyttöjen kanssa.
Yleensäkin kaikki sukupuoliroolit sekä tyttöjen ja poikien leikit on ihan perseestä. Jokaisen lapsen pitäisi saada leikkiä millä haluaa ja pukeutua miten haluaa. (itsekin tykkäsin pukeutua välillä tyttöjen roolivaatteisiin,ehkä juuri siksi koska se oli "kiellettyä" ja epäsopivaa. ja jokaisessahan on feminiinen ja maskuliinen puoli...)
"poika" nickin kanssa täysin samaa mieltä. Ja lapsuuden leikitkin näyttävät menneen suunnilleen samalla lailla.
Joo tuli leikittyä ja paperinukeilla myös. Mutta kuinka monelta äiti on lapsena mitannut kuumeen peräaukosta - that's the magic gay touch :-)
Kuumetta ja sitten niitä kapseleita joskus? Muistan että ne olivat todella kivuliaita ;).
Tässä naureskelin pari päivää sitten lapsuuden kommentilleni: "Äiti, anna mulle vahvempia peräsuppoja, nää ei tunnu missään!"
Ei ollut lapsuudessani barbeja, joten leikin naapurin pojan pippelillä ja hän minun. Ei jäänyt mitään traumoja vaikka ei ollutkaan barbeja :)
Hehe, vai että ei tuntunut missään :) Hauska juttu!
Äitini kertoi, että olen pienestä pitäen leikkinyt barbeilla. Muistan itse vain sen, että olisin halunnut leikkiä, mutta julma sisareni ei koskaan antanut :)
kyllähän sitä tuli tyttöjen kanssa leikittyä nukeilla kotileikkejä .
tosin yleensä olisinkin halunnut olla mielummin kodin lemmikki kun isä , johonka rooliin tytöt mut tietty aina laittoi.
muuten tuli leikittyä aika paljon perinteisiä poikienleikkejä , neppikset , leegot ja purkkapakettien keräilykuvat oli ykkös juttuja mun lapsuudessa.
Barbeilla on tullut leikittyä. Tennissukan varresta sai leikattua Barbille kivan putkimekon, pysy hyvin päällä kun se oli niin kurvikas. Oli mulla autojakin mutta niillä oli tylsä leikkiä ja äiti sanoi, että autoista jää jäljet puulattiaan. Barbeista ei jääny :) Eipä oo kyllä yhtään "hintahtava" musta sitten toisaalta tullut. Millaiset noi autopelikortit olikaan? Mäkin muistan kyselleeni jotain kiihtyvyysjuttuja nuorena ja jotain autonkuviakin muistan hämärästi...Muisti palailee pätkittäin...
Ei ollut barbeja, mutta kattava kokoelma My Little Ponyjä.
Ihastuin siihen suomessa vain VHS:nä myynnissä olleeseen USA:laiseen animaatiosarjaan ja sen kirkkaisiin väreihin ja happy-go-lucky tunnelmaan ja sitten ostatin vanhemmilla kasan niitä poneja.
Muistan vielä kun olin jotain 7v ja oltiin kesällä Kalajoella hiekkasärkillä ja ostatin isällä sellaisen pinkin kimaltavaharjaisen beach-aiheisen ponin jolla oli rantapallon kuva kyljessä, ja voi että sillä oli ihana leikkiä rantavedessä kun aurinko paistoi.
Joskus 15-vuotiaana sitten löysin kokoelmani muuton yhteydessä ja lahjoitin sen 10 vuotta nuoremmalle serkkutytölle, josta tuli varmasti koko kylän onnellisin pikkutyttö heti kerralla ;)
Ei tullut pojasta transvestiittia eikä balleriinaa, ei edes hiustenmuotoilijaa. Ihan tavallinen vähän liian "retro" suomalainen junttura, juuri sellainen jota Helsingin homobaareissa kälättävät kukkakepit pitävät menetettynä tapauksena.
10 ikävuoden paikkeilla sitten olivat pop Transformersit ja G.I. Joe figuurit, eli maskuliinisempaan suuntaan menivät leikit.
Leikkipyssyt ja kaikki muoviset sotilas pikku-ukkelit kaikkine herkkuineen olivat kaikki kaikessa. Kuka muistaa vielä esim saksalaisen rannikkotykistöpatteri -linnakkeen, tai amerikkalaiset maihinnousualukset? Oi onnea silloin...
En nukeilla leikkinyt. Lastentarhassa oli pojilta pääsy kielletty tyttöjen puolelle, joten nukkeja ei edes ollut ulottuvilla. (Toivottavasti nykyään on toisin ...) En kyllä nukkeja kaivannutkaan, mutta tyttöjen nurkassa oli myös pari nukkekotia huonekaluineen, jotka kiehtoivat sitä enemmän. Kylläpä pientä arkkitehtisielua harmitti! Kotona tein sitten pahvilaatikosta oman korvikekodin, jonka sisustin puupalikoilla ja värikkäillä kangaspaloilla. Arkkitehtia minusta ei ehkä muutenkaan olisi tullut, mutta olen edelleen vahvasti sitä mieltä, että nukkekodit olivat silloin sukupuoliviivan väärällä puolella :)
kyllä barbeilla on leikitty ja on ollu oma nukkekin. :) tai no muutamia, omia barbeja on joku 5 ollu :D
Sotaleikkejä yksinomaan. Harrastukset olivat myös teininä aika miehisiä, karatea ja heavy -bändissä soittamista.
Tajusin tosin homouteni vasta aikuisiällä. Huvittavaa lukea Barbie -kokemuksista, itsestä siskon nuket olivat noloja...
Äh, Barbeja en koskaan saanut, kun olivat vanhempien mielestä liian kalliita, mutta siskon kanssa oli yhteisiä Daisy-nukkeja. My Little Ponyja oli molemmilla. Ja He-Man ukkoja sain myös. Joita käytettiin tarvittaessa Daisyjen poikaystävinä. Legot oli kans kivoja, avaruus-Legot varsinkin.
Paljon kyllä luin kirjoja. Ja kesäisin juostiin metsissä leikkien sotaa. Ja vakoojaa leikittiin. Ja "V" sarjaa. En ikinä saanut olla Diana, kauhea tragedia. Samoin kuin "Dynastiaa" leikkiessä kaikki halusivat olla ilkeä Alexis. Leikin myös prinsessaleikkejä äidin korkkareissa ja kuteissa. Minä kyllä halusin aina olla se paha äitipuolinoita... Naapurintytöllä oli barbeja, niillä sitten leikittiin hänen luonaan. Ja yhdellä naapurin pojalla oli paljon Star Wars leluja ja Transformereita, olin niistä kauhean kateellinen. Paljon leikittin myös länkkäreitä ja intiaaneja, halusin aina olla intiaani. Mielellään intiaaniprinsessa. Tyttökaveri oli aina se urhea soturi, tosi poikatyttö kun oli. Nyt hänellä kolme lasta.
Kokuma, kyllä My Little Pony -sarja näytettiin MTV3:lla. Se oli joskus 1980-luvun loppupuolella muistaakseni, samaan aikaan kun sieltä tuli He-Man.
Ja kyllä tuli leikittyä barbeilla ja poneilla. Tosin leikin myös ns. poikien leikkejä pyssyillä ja He-Man-, Star Wars- ja Transformers-hahmoilla. Olin lapsena melko kaikkiruokainen lelujen ja leikkien suhteen, tosin ymmärsin kyllä, ettei poikien odotettu leikkivän barbeilla. Kyllä sitä silloin vähän häpeilikin välillä.
Barbeilla ei kyllä tullut leikittyä... ei ollut pikkusiskolla Keniä :-) Kaikista muista poiketen (luettujen juttujen perusteella) leikin enimmäkseen pehmoleluilla... nallekarhut ja muut ja aika vanhaksikin asti. Taisin kyllä ommella pikkusiskon barbeille muutamia asusteita, joten stailaus oli verissä, heko. Vieläkin myöhemmin oli sitten tekniikkalegot ja maalla asuneena oli valtava monikerroksinen maja puussa...
ps. nallu on vieläkin tallessa ja istuu kirjahyllyssä
Mul oli tasan 5 pehmolelua. Smurffi, Vaaleanpunainen pantteri, kovakuonoinen apina, nalle ja semmonen valkoinen iso kisu ;)
Pantterille kävi hullusti sen matkatessa myrkynvihreen Jopon tarakalla. Häntä jäi pinnojen väliin. Apinaa inhosin yli kaiken. Sain sen tosi pienenä tuliaisena isiltä. Heräsin aamulla ja apina oli laitettu viereeni. Voi sitä ulvontaa ;) Lääkärileikkien yhteydessä tuli tietty kurkattua nallen sisuksiin. Se sai sit mahaan komean tikkirivistön. Mut ei vaan tullu musta lääkäriä...
En oo barbeilla leikkiny. Autot ja kaikki tekniset lelut (mekano tms. sarja, mikä sen nimi olikaan) on olleet kivempiä. Oon mä jonkin verran myös pehmoleuilla leikkiny (naapurin pojan kanssa!) mut aika vähän kuitenkin. Legot oli kova juttu.
Kaipa niillä siskojen barbeillakin joskus tuli leikittyä, mutta kyllä mun suosikkeja oli he-manit (erityisesti ne käärmemiehet), turtlesit ja tietenkin legot (ritarit ja merirosvot).
En leikkinyt. Mutta yksi lesbokaveri on kertomansa mukaan lapsena barbeilla leikkinyt.
Oli leikannut niille lyhyen pystytukan :D
Ei nyt barbeilla mutta äidin vanhaa kunnon vanhan ajan vauvanukkea hoivasin yhden kesän, se kulki mukana myös kyläreissuilla...en muista kuinka vanha olin mutta kyllä nolotti jälkeenpäin vähän vanhempana kun tuota muisteli. Muuten kyllä pehmolelut taisi olla kyllä voitolla autoista sun muista tällä pojalla.
minulla ei ollut barbeja eikä nukkeja. pari nallea, muita pehmoleluja, autoja ja paljon legoja.
naapurin pojalla oli barbi, jolla yhdessä leikittiin. intiaanivillityksen aikana maalasin barbille sotamaalauksen, hiukset leikattiin irokeesiksi ja barbista tuli inkkari (mies, nyt päättelisin että amatsooni;))))
sen inkkaribarbin jälkeen ei tullut enää nukkeja, vaan autorata.
Siskojen barbien ja ponien parissa tuli vietettyä jokunen tovi. Heti kun tajusin että tätähän pidetään omituisena, aloin häpeilemään ja siirryin legoihin. Erityisesti pidin barbien hiuksista. Kotona käydessäni tekee mieleni vieläkin toisinaan laittaa ne nätisti ;). Jotenkin barbit ja roolileikit tyttönä tuntuvat transsahtavilta ja herättävät pelkoa siitä, että oma seksuaalisuus on vieläkin räikeämmässä riidassa heteronormatiivisen yhteiskunnan kanssa kuin kuvittelee. Olen pohtinut asiaa ja yrittänyt olla avoin transu-vaihtoehdollekin, mutta eipä mitään transufiiliksiä ole esiintynyt.
Olin pienenä oikea vintiö. Aina kiipeilemässä puissa ja remuamassa ympäri kylää, tuhmuuksiakin tuli tehtyä... xD
Kas kun luin otsikon ensin "leikitkö pienenä banaaneilla"... Mutta sanottakoon etten kummallakaan, muistaakseni. Autot oli kova juttu ja iki-ihanat leegot.
Joo! Mulla oli oma Barbie ja Ken. Tein sille Barbielle ite vaatteita äidin ompelukoneella. Enimmäkseen tuubitoppeja; ei tarvinnu ommella ku yks parin sentin sauma ja tadaa! vaate oli valmis:) Mun ensimmäinen omilla rahoilla ostamani lelu oli My Little Pony -sarjasta sellanen merenneitoversio, jolla oli uimarengas:) Sillä sit leikin vessan lavuaarissa kaiket päivät.
En leikkinyt barbeilla enkä muutenkaan nukeilla. Ja minä olen siis tyttö. Pikkuskidinä jo ärsytti kaikenmaailman jaottelut tyttöjen- ja poikienjuttuihin.
Leikin isosiskon barbeilla autoonnettomuuksia ym katastrofeja...
tämä siis kauan ennen kun olin nähnyt yhtäkään John Waters elokuvaa.
Ja vieläkin, barbit ovat vain kasvaneet aikuisiksi ihmisiksi ja leikit muuttuneet hieman tervehenkisimmiksi...
Kiitos terapian.
..LEIKIN BARBEILLA...MUTTA VAAN NAAPURIN POIKIEN KANSSA... TYTTöJEN KANSSA EN SUOSTUNUT LEIKKIMÄÄN NIILLÄ...HEHE.. VAAN HALUSIN KAIKKIA "POIKIEN LEIKKEJÄ" ..hehe.. =)
hee. mäkin olen leikkinyt lapsena barbeilla, mulla oli niitä oikein useampiakin. Muistan vielä Kenillä olleen turkoosin, hihattoman glitter-haalarinkin :D se oli aika porno se. Ompelin myös barbeille vaatteita, sekä tyynyjä ja mattoja ompelukoneella, korviksia tehtiin naapurintyttöjen kanssa kilpaa nuppineuloja katkomalla :D
Mutta kyllä eniten on tullut leikittyä ihan niitä "perinteisiä poikien leikkejä", pikkuautot, majat ja legot veivät kyllä suurimman ajan lapsuudesta :)
Leikin pienenä barbeilla. En melkein koskaan halunnut leikkiä sillä miespuolisella nukella, halusin aina leikkiä sillä tyttö barbilla.
Minä en leikkiny nukeilla, mutta leikin nukkekodilla, joka oli siskon käytössä. Tuntikausia yritin järjestellä sinne valoja, mutta battereiden asennus ja virittäminen teipillä oli vaikeaa, ei tahtonut pysyä piuhat paikoillaan.
Ja se on jatkunut, omat piuhat aina välillä katkee tai menee sekaisin, mutta nyt olen mm raitistunut viikonloppu kännäyksistä, jos alkais olla vakaampaa. Mutta bodaaminen on pitänyt pystyssä ja kunnon lihassa. olen suurmies.
En leikkinyt barbeilla. Mä leikin pikkuautoilla ja robotilla sekä sitten äänilevyilla ja -kaseteilla.
Ei ollut barbeja, mutta jotain nukkeleikkejä mahtuu kyllä historiaani. Enemmän olen aina ollut kiinnostunut tekniikasta, mutta en hirvittävästi autoista.
Nukeilla en koskaan leikkinyt, mutta pari nallea omistin. Isoveljellä oli oma räsynukke, jota ilman se ei lähtenyt minnekään. Aikaa myöten veljestä kasvoi pesunkestävä hetero, minusta ei. Porttiteoria ei siis toimi...
Outo kysymys ja vielä oudompaa se, et niin moni homo on leikkiny pienenä barbeilla. Mä en oo koskaan tykänny barbeista enkä kaiken maailman mollamaijoista. Mä tykkäsin pienenä tosi paljon autoista, junista, lentokoneista yms. kulkuneuvoista ja tykkäsin leikkii niillä. Eläimistä mä oon aina tykänny ja mulla oli pehmolelui jonkun verran. Leegoista ja rakennuspalikoista oli kiva rakennella kaikkee. Oli mulla myös tyttöi kavereina, mut ne oli niin sanottui poikatyttöi eikä nekään leikkiny barbeilla ainakaan mun seurassa. Parhaat kaverit on kuitenkin ollu poikii.
Minä en koskaan osannut leikkiä nukeilla, barbeja meillä ei ollutkaan kuin yksi feikki. Yritin joskus, mutta se ei kiinnostanut. Puissa kiipeily ja palapelien rakentelu oli kivempaa. Alakoulussa olin ainut tyttö poikien jalkapallopelissä, muut tytöt hyppäsivät narua tai ruutua tai jotain. Ja olen siis (hetero)tyttö. Minuakin ärsytti jo lapseni tiukat raamit tyttöjen ja poikien jutuille. Lapsen pitäis saada leikkiä niillä leluilla kun kiinnostaa.
Itse olin pentuna niinkin poikamainen että barbit oli viidessä minuutissa ilman päätä ja raajoja.. heh.. pikkuautot sun muut kiinnosti paljon enemmän ^^
En leikkinyt barbeilla muutoin, paitsin kerran naapurin tytön luona. Leikkinä oli barbien kylpeminen, mutta naapurin äiti ei oikein tykännyt siitä, että leikissä "uima-altaassa" oli styrox-paloja, jotka kuvastivat vedessä kelluvia koiran pökäleitä ja leikki jäi lyhyeen...
Yhden pehmolelun tuhosin puolivahingsossa, yrittämällä tukahduttaa sillä lattialle kaatuneen palavan sinolin. Lelun karvat kärähtivät, mutta onneksi sain tulipalon kuitenkin sammutettua, ennen kuin itse huoneessa ehti tapahtua kunnolla vaurioita. Säilöin kärähtänyttä lelua joitain vuosia lukittavassa laukussa salassa ja myöhemmin hankkiuduin siitä vaivihkaa eroon. Muistaakseni ennen tätä episodia pidin kyllä kovasti joko tästä tai eräästä toisesta pehmolelusta, samoin kuin eräistä kuluneista kengänpohjallisista, arkkupakastimesta ja eräästä sähköjohdosta.
Tosin minusta myös yksinkertaisimmat poikien lelut, kuten pikkuautot tai tinasotilaat olivat muuten hyvin tylsiä, ellemme käyttäneet niitä maaleina ilma-aseilla ampuessa tai sitten papateilla tai vähän järeämmillä räjähteillä räjäyttelyyn. Sen sijaan radio-ohjattavat autot olivat ihan kivoja sellaisenaan ja monien lelujen tai muiden teknisten esineiden avaaminen, tutkiminen ja kasaaminen oli hyvin kiinnostavaa ja opettavaista.
En ole koskaan leikkinyt barbeilla. Aika tavanomaisia poikien leluja oli, leikkiautoja, lentokoneita yms. Leikkiaseita ei kuitenkaan ollut, koska vanhempieni mielestä aseet eivät ole leikin asia. En saanut koskaan edes vesipyssyä.
Joku nukkekin minulla oli - sellainen, joka nauroi kun sitä puristi kädestä. Jossain vaiheessa tuli repineeksi nukelta pään irti. Äitini mukaan naurava päätön nukke oli aika makaaberi.
Leikin nukeilla usein, mutta en barbeilla. Erityisen rakas oli syntymäni myötä saamani nukke, jota kutsuttiin nukkumatiksi. Se oli minulla aina sängyssä mukana ja kerroin sille salaisimmat ajatukseni. Jossain vaiheessa aikuisiällä tiemme ovat tahtomattani eronneet. Missä olet rakas nukkumatti?
Leikin tosi paljon barbeilla ja muillakin nukeilla. Onneks isosiskolta jäi paljon tyttöjen leluja joilla mä sit leikin kun ei poikien touhut silleen kiinnostaneet. Niinpä mä sit tyttöjen kanssa kotia leikin ja nukenvaatteita vaihtelin ja kaikkee semmosta...
Minä leikin kyllä paljon niillä muutamilla saamillani barbeilla. Niille oli ihanaa ommella käsin tai ompelukoneella vaikka sun mitä vaatteita, laukkuja, askarrella kulmalukkokansioita, tehdä kunnon talvitäkki... ja kotien, kunnon Kauniit ja Rohkeat -henkisten lukaalien rakentelu oli mahtavaa ja hyödynsin sisustamiessa vaikka mitä. Askartelin niille jopa kukkapenkin ja pihalammikon (pahvinpalan päällystin kukan/kalojen kuvilla, liimasin kivireunukset...)!
Vähän hassua on, ettei minulla ollut miespuolista nukkea, mutta oli eräs siilitukkaiseksi leikattu - joten pidin sitä miehenä vuosikausia naisellisesta kropastaan huolimatta, jopa paidatta! Vasta, kun ihailemiani Spice Girlsien Victoria leikkasi lyhyen tukan, ja yritin koota barbeistani näköisbändin, tajusin, että tuo siili oli aika kaunis ja nukke kävi naiseksikin :D Olin noin kymmenen. Värjäsin sen tukan mustaksi vesivärillä, mutta sittemmin tukka ymmärrettävästi haalistui harmaaksi...
Isoja nukkeja en koskaan hyväksynyt - minulle kelpasi vain pehmolelut, nalleni varsinkin, ja samastuin mieluummin karhuemoon ja muihin eläimiin kuin ihmisäidin rooliin. Oikeita vauvojakin vierastin lähes aikuisikään saakka, kunnes olen oikeasti tavannut niitä...
Poikien leluihin en päässyt juurikaan käsiksi, mutta pikkuautot kyllä kiehtoivat, kun joskus pääsin tekemään autorataa hiekkalaatikolla tms!
Pari barbieta saattoi tuunattuina hyvinkin päätyä mukaan kun kaverin / kavereiden kanssa rakennettiin mm. tähtien sotaa. (Tai rock-bändejä...)
Itseäni tämä keskustelu kyllä ihmetyttää...
Siinä Barbeillaleikkimisiässä minä kyllä peuhasin kesämökillä ympäri metsiä samanikäisen tytön (parhaita kavereitani edelleen) kanssa leikkipyssyjen kanssa ja kaivoin hänen kanssaan juoksuhautaa, miinasijoja ja poteroa mökin kupeeseen (mökki on kahden kilsan päässä Venäjän rajasta, pitäähän ne naapurit pitää loitolla...).
Sitten välillä mentiin saunaan ja uimaan -nakuina tietysti, kun 8-vuotiaita oltiin- ja sitten taas sotaa leikkimään.
Outoa kyllä... tämä lapsuuden leikkikaverinikaan ei ole koskaan avioitunut...
Ja minusta tuli sotilas...
