tulin minä kaapista ulos...

...ja arvaa mikä oli lopputulos...huh..viime yönä kerroin sit vanhemmille mikä minä olen naisiani...ja huh...tällä hetkellä tuntuu kuin istuisi tulisilla hiilillä kun istun kännykkä kourassa ja odotan yhteydenottoa. Miten käy...? entä teillä...hiukan rohkaisua kaipaan nyt.
Hienoa, että sait kerrottua. Onneksi olkoon! Tulisilla hiilillä istuminen ei kauaa kestä, ja vaikka reaktio olisi aluksi negatiivinen (mitä se ei toki välttämättä ole), aika tavallisesti parantaa senkin ongelman.

Itse en koskaan ole "tullut kaapista", en koskaan ole siellä ollutkaan. Jotenkin vanhempani ovat tienneet aina eikä heitä ole asia liikuttanut suuntaan eikä toiseen. Saatatpa itsekin yllättyä, miten arkipäiväisenä asiana vanhempasi ehkä seikkaa lopulta pitävät. Tai sitten et, vaikea sanoa kun en heitä tunne.

Tsemppiä joka tapauksessa! Kerro ihmeessä täällä, miten meni.
  • 3 / 11
  • Schlager
  • 18.8.2005 12:56
Kerroin omalleni naamaa päin, että pidän kummastakin sukupuolesta. Ei ollut mitenkään harmistunut.
Hyvä Ilona, että rohkaisit mielesi ja kerroit vanhemmillesi!
Olen kokenut aivan samoja fiiliksiä kuin sinäkin, kun itse kerroin äidilleni olevani lesbo. Olin kauhusta sekaisin ihan turhaan, sillä äidin reaktio alkujärkytyksen jälkeen oli aivan uskomaton. Äiti kertoi rakastavansa minua juuri sellaisena kuin olen. Ja jälkeenpäin on sanonut, että minun olisi pitänyt kertoa jo paljon aikaisemmin. Äidin kanssa välit on nykyisin paremmat kuin koskaan aikaisemmin, ehkä siksi, että äiti ymmärtää sielunmaailmaani nyt paremmin. Isälle asia oli hieman vaikeampi ymmärtää, mutta välimme ovat ihan ok.
Joten teit ihan oikein, että kerroit. Helpotti varmaan oloa kertoa asiasta.
Siis tsemppiä Sulle! Kaikki kääntyy vielä parhain päin!
Upeaa!

Ehdotan että yrität myös paneutua heidän asemaansa. Kokemuksen mukaan vanhemmat usein kokevat syyllisyyden tunteita, jos he ovat kuulleet vanhoja psykoanalyyttisiä ennakkoluuloja.

Sano heille, että rakastat heitä ja että freudilaiset syyllistämisteoriat ovat osoittautuneet virheellisiksi. Osta heille Malla Parkkisen Ulos kaapista: http://www.finnqueer.net/tulosta.cgi?s=197_1_1

Siinä on paljon ulotulokertomuksia sekä tieteellinen analyysi ennakkoluuloiksi osoitetuista vanhempia syyllistävistä teorioista.

Kun itse tulin kaapista ulos reippaasti television kautta, iäkäs äitini lahjoitti minulle ja kumppanilleni hakaneulan, jota silloin käytettiin välittämisen ja turvaseksin merkkiä :)

Muuten, vanhempani sanoivat tienneensä minun suuntautumiseni jo lapsesta pitäen. Ihmettelivät vain miksen ollut aikaisemmin kertonut.
Hetken kesti tutkiskella vanhempien reaktioita..mutta nyt jaan kaiken teidän kanssa...siis..tuon yön jälkeen meni viikko, eikä kuulunut mitään...kunnes soitin itse, ja juttelin puhelimessa niitä näitä, kunnes isukki kysyy viestistä, jonka oli saanut.Hmph...no..sanoin et asiat on niinkun sanoin..(kerroin siis seurustelevani erään naisen kanssa, jota on pidetty kämppiksenäni ) Järkytys paistoi hänen sanoistaan..mutta lopulta kommentti oli se, että itse päätät mitä elämällesi teet. Sanoin lopuksi että miettikää asioita, ja otetaan yhteyttä sitten kun siltä tuntuu. Meni viikko ja puhelin soi taas, isukkihan se soitteli, ja oli kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Tällä hetkellä asiat on hyvin, ja niistä pystyy jopa puhumaan. Soitellaan ja näkyillään aina kun tilanne sallii tai kun on asioita. Joten loppu hyvin, kaikki hyvin. (ja vielä tiedoksi, että asia saattoi olla vaikea, sillä olen ainut lapsi, että "ulostuloni" romutti nyt heidän kuvitelmat häistä ym. ) mutta tämä olkoon kannustuksena niille, jotka juuri nyt miettivät kertoakka vai pitääkkö asia salaisuutena. Tsemppiä kaikille=)
olisit pehmittänyt heitä ekaksi kertomalla olevasi psykokiller...sarjamurhaaja...ehkä se ei olisi ollut sitten niin järkyttävää, että on vaan lesbiaani.
Hyvä ilona_

Olen pitkän Seta-urani (32v) aikana ollut kädestä pitäjänä ja vieressä kulkijana monissa vastaavissa tapauksissa. Tiedän kokemuksesta, että ensijärkytyksen jälkeen vanhempien asenteet pehmenevät ja he lopulta osaavat hyväksyä Sinut varauksettomasti.

Äläkä huolehdi häiden puutteesta. Monien vanhempien kohdalla tuska lapsen osoittautuessa hlbt-ihmiseksi heijastaa ns. sijaiskuolemattomuuden menettämisen pelkoa. Eli pelkoa siitä ettei heidän sukunsa jatku epäsuorasti lapsensa kautta.

Mutta eihän sekään ole enää todellinen pelko. Jos haluat, voit joskus rekisteröidä samaa sukupuolta olevan parisuhteesi. Ja avusteisen lisääntymisen mahdollistava laki on nurkan takana.

Mutta jos et pidä rituaaleista, Sinulla ei ole mikään pakko noudattaa muotoja. En minäkään aio rekisteröityä. Mielestäni rikoksia ja koiria rekisteröidään. Minun rakkaani ei ole koira eikä rikos.

Minun mielestäni tosi rakkaus ei rekisteröintiä tarvitse.

Minulle riitti se, että syvästi uskonnollinen "anoppini" eli kumppanini äiti sanoi minulle olevansa Jumalalle kiitollinen, että hänen poikansa on tavannut minut.