"Parisuhteen rekisteröinti" -bileet

  • 1 / 19
  • Poikapari
  • 6.9.2005 13:17
Olemme poikakaverini kanssa päättäneet rekisteröidä parisuhteemme ja järjestää sen kunniaksi juhlat myös ystävillemme. Olisi hauskaa kuulla muiden jo rekisteröityneiden parien kokemuksia ja kommelluksia maistraatista sekä mahdollisista juhlallisuuksista sen jälkeen. Tarkoitus ei ole apinoida mitään perinteisiä heteroiden hääjuhlia, vaan järjestää ihan itsemme näköiset omat bileet. Suunnitelmat on jo aika pitkälle tehty, mutta kertokaa ihmeessä kokemuksia, koska ainahan jostain voi löytyä uusia hauskoja vinkkejä ja hyviä neuvoja juhlia varten.
Oikein paljon onnea tulevan rekisteröinnin johdosta! Minä ja puolisoni rekisteröitiin suhteemme 2003 tammikuussa. Maistraatissa ei oikeastaan sen kummempaa tapahtunut, kuin allekirjoitettiin rekisteröintilaput ja sitten oli semmoinen puolijuhlallinen tilaisuus, missä maistraatin henkilö piti puheen ja laitoimme sormukset sormeen. Ainakin meillä maistraattiin (siihen pikku tilaisuuteen) sai ottaa mukaan muutamia ystäviä, joista 2 oli myös todistajia. Ainoa, minkä onnistuimme maistraatissa mokaamaan oli, että silloin vielä filmikameramme filmi ei lähtenyt pyörimään, joten kuvia kyllä räpsittiin... vaan ei saatu ainoatakaan.
Juhlia varten oli vuokrattu iso mökki, saunallinen, johon osa vieraista mahtui yöpymään (vieraita noin 10). Heterojuhlista oli sen verran apinoitu, että oli hääkakku ja sitä syötettiin sitten ristiin. Kakku oli tietysti koristeltu sateenkaaren väreillä. Muuten juhlat olivat ihan vapaamuotoiset bileet: jutustelua, ruokaa ja juomaa, hyvää seuraa, pelejä, saunomista jne...
Vaatetus oli minulla ja puolisollani smokki. Vierailla ei ollut mitään pukupakkoa, joten vaattetusta löytui farkuista ja t-paidasta nahkahousuihin ja pinkkeihin käsirautoihin.
Tärkeintä on ehkä muistaa, ettei varaa suurelle päivälle mitään minuuttiaikataulua ja hoitaa kaikki mahdolliset järjestelyt etukäteen.
Siinäpä pientä tiivistelmää... onnea vielä kerran!
Olimme ensimmäisten joukossa, ensimmäisenä mahdollisena päivänä.

Suhteemme virallistaminen Espoossa meni vauhdilla. Joku laski onnitteluineen kaikkineen kuluneen viitisen minuuttia. Maistraatti hoiti homman lyhyen kaavan mukaan. Ehdottivat etukäteen jotakin ohjelmaa, esim. musiikkia. Emme niin tehneet. Todistajia/ystäviä oli toista kymmentä. He olivat jonkin verran pettyneitä tilaisuuden lyhyyteen.

Muuten kaikki meni hyvin. Jännitimme toki, josko polvirukoilijat olisivat ehtineet Tapiolaankin, mutta ei inahdustakaan siltä suunnalta.

Kasvattipoikamme olivat bestmaneina, eli ojensivat sormukset. He halusivat, että heitä kutsuttaisiin juuri tuolla nimellä.

Hääjuhlassa oli 56 vierasta. Siellä oli hieman musiikkia ja pappiystävämme juhlapuhe. Hän oli valmis jo silloin siunaamaan liittomme. Kielsin, koska pelkäsin hänen vaarantavan oman työnsä.

Hääkakun koristeena oli jostakin makeasta tehty sateenkaarilippu.

Varsin tavanomaiset häät, ilman mitään erityisvirityksiä. Kuten tyyliin kuuluu, häivyimme kesken juhlien mukavaan hotelliin rauhoittumaan kaiken hässäkän jälkeen.

Juhani
Tarvitsette tapahtumaanne juuri nimenomaan polvirukoilijoita ja eheyttäjiä, jotta kykenisitte hylkäämään väärän elämäntapanne ja tekemään parannuksen. Muussa tapauksessa toivon tapahtumaanne tulta ja tulikiveä, rikkisateita, kulkutauteja, vedenpaisumusta, onnettomuutta ja ahdistusta, jotta saisitte ansaitsemanne rangaistuksen haureudestanne, sekä (toivottavasti) halun parannuksen tekemiseen.
Oi kuinka ihanaa. Milloinkahan nämä vahvasti uskovat ihmiset oikeasti lukisi sen kirjansa ja tajuaisi sen rakastamisen ja välittämisen sieltä tulen ja tulikiven seasta. Mielenterveysongelmaisille on hoitomuotojakin, suosittelen lämpimästi näille tapauksille. Teistäkin voi tulla vielä suvaitsevia ja rakastavia yhteiskuntakelpoisia ihmisiä!

Vähän vähemmän tulikiveä, vähän enemmän rakastamista niin ehkä tästä maailmasta tulee joskus kiva paikka elää.
Näitä saarnaajia putoilee tänne jostain syystä kuin vehreytensä menettäneitä lehtiä puista syksyisin. Lieneekö jostain samasta kyse?

Nimimerkki "Loot" kaltaisineen voisivat alkaa toteuttaa kristinuskoon liittyvää rakkauden sanomaa ja onnitella sydämestään toisensa löytäneitä ihmisiä, jotka solmivat liiton keskenään. Tuollaisilla kommenteilla et todellakaan osoita mitään lähimmäisenrakkautta. :)

Tulen, tulikiven, rikkisateiden, kulkutautien, vedenpaisumusten, onnettomuuksien ja ahdistuksen toivominen on enemmänkin woodoota ja joihinkin kultteihin kuuluvaa manaamista, eikä mitään kristinuskoon kuuluvaa.

Oma hauskuus- ja huumorintajuni toisaalta on niin kieroutunut, että voisin oikeasti haluta omaan juhlaani oikein esiintymislavalle joukon polvirukoilijoita hauskuuttamaan vieraita, heittämään sitä suolaansa ja manaamaan. Ainakin tulisi selväksi, että omalla parisuhteellani on Suurta Merkitystä joillekin ihmisille!
Olen vilpittömästi pahoillani, että tämän(kin) asiallisen ja varsin kaunista aihetta käsittelevän keskustelun torpedoi tämä jo valitettavan useassa keskusteluketjussa päätään aukova hihhuli.
Luulenpa että hihhuli on todellisuudessa erittäin ahdistunut itsensä ja harjoittamansa uskontonsa puristuksessa. Melkein säälin häntä. Siis melkein.
Ja tämän hihhulin toimintaa tuette kritisoimalla provoja viestejä.. Antakaa olla omana kommenttinaan niin ei ruokita enempää..
Todella paljon onnea onnenne johdosta!

Älkää vaihtako rakkauttanne vihaan, vaikka jotkut täällä sellaistakin elämäntapamuutosta ehdottavat.
Jos olemme kommentoimatta jälkeenjääneiden olioiden provoviestejä niin ylläpito voi poistaa ne jälkiä jättämättä. Jos joka ainoan debiilin olennon viesti saa tusinan vastineita ja sitten alkuperäinen viesti poistetaan, tulee koko ketjusta täysin käsittämätön.
Tämä nyt kuitenkin on keskustelupalsta. Yksi näkökulma ei ole ainoa. Eräiltä on tosin tapakasvatus jäänyt kokonaan väliin.

Minulla on tässä suhteessa samanlainen huumorintaju kuin smo:lla, mutta toisaalta mieluummin rauhoittaisin parisuhteen rekisteröimisen ihanan hetken siksi mitä se on. Enhän mene heterohäihinkään metelöimään tulikiveä elämäntavan vuoksi.

Siis sädehtivää ja säkenöivää juhlaa!
Hei haloo!

Eiköhän nimimerkki "Loot" varmaankin ollut eräänlainen "positiivinen provo". Eihän tuolla nimimerkillä (lukekaa vanha testamenttinne : )) ja sanomalla varustautunutta voinut pitää muuna kuin vitsinä; jonkun mielestä ehkä ehkä huonona, mutta minusta asioille, joihin uskoo, pitää kyetä myös nauraa...
(Siis en ole itse "Loot", mutta kiitoksia Monty Pythonmaisuudesta hänelle...).

Pete
Poikaparille onnea vilpittömästi - toivottavasti juhlien jälkeiset kommentit kantautuvat myös korviimme.

smo - unohdit tuolta tulen ja tulikiven seasta heinäsirkat ja kuivuuden, sekä tulvat ;)
Taisipa nimimerkki Loot vähän trollata. Eikä mitenkään hienovaraisesti edes.
no meidän oma parisuhteenrekisteröimismatka( voiko epäromanttisempaa nimitystä olla...? ) oli ylitorniolta kemiin, lähdettiin aamusta erään molempien hyvän ystävän kanssa ajamaan, tarkoituksena oli ostaa kemistä sormukset ja sitten mennä maistraattiin. oli tietty se riski olemassa ettei löydettäis sormuksia, ei oikeastaan edes oltu ajateltu sitä etukäteen, jotenkin sitä vain ajatteli että kyllä ne asiat sujuu kun on sujuakseen.

ja niinhän ne asiat kyllä sujuikin :P löydettiin kemistä yksi kultasepän- vai olikohan hopeasepänliike, nimeä en nyt millään muista, mutta oli todella mukava palvelu, myyjät onnittelivat ja ihmettelivät sormusten ostamisen jättämistä viime tippaan. löysimme samasta liikkeestä ihanat hopeiset sormukset, joissa oli viisi zirkoniumia. liikkeessä oli kaksi samanlaista sormusta, ja molemmat olivat juuri oikeaa kokoa! ettei olis vähän kohtalon johdatusta... ostettiin siis ne sormukset ja lähdettiin maistraatille päin. ensin menimme väärään rakennukseen, olisiko ollut kaupungintalo, kun piti mennä johonkin virastotaloon siinä vieressä... kun menimme sisään, niin henkikirjoittaja kutsui meidät toimistoon jossa paloi kaksi kynttilää. sitten hän lausui jotain juttuja siinä joita en jaksanut kuunnella... sitten vain allekirjoitettiin se todistuslappu ja lähdettiin. olimme niin innoissamme että olimme unohtaneet vaihtaa sormuksia, joten se hoidettiin sitten hississä :) varmaan elämäni romanttisin päivä
ja sen hopeasepän nimi oli teemu ypyä, terveiset hänelle jos tätä luet. ja jos kemiin on joku poikapariskunta menossa ja olette hopeaseppää vailla, niin SUOSITTELEN!