Tarkkailetko vartaloasi/painoasi?
Homothan ovat tunnetusti todella kiinnostuneita ulkonäöstä. Kysyn siis teiltä, että meneekö homma joskus aivan överiksi, pakonnomaiseksi tai sairaalloiseksi tarkkailuksi?
Haittaako se teidän jokapäiväistä elämäänne? Onko koko itsetunto kiinni vartalon rasvaprosenteissa/lihasmassassa. Pelkäättekö tulevanne jätetyiksi/torjutuiksi/petetyiksi vai plekäätkö ihmisten(/homojen) arvostelevan sinua heikkouksiasi? Kertokaa jos koette paineita näistä asioista sekä onko tämä johatnut syömishäiriöön!
Tarkkailen painoani. Mittaan sen luotettavalla vaa'alla joka aamu. Tämä ei minusta ole tosin "överiksi" mennyttä. Painan 80kg ja pituuteni on täsmälleen 180cm.
Paino heilahtelee 78 - 81 kg:n välissä. Alan reagoida, kun 81 ylittyy.
En ole lihava, mutta en laihakaan. Painoindeksini (se hieno nimi BMI = body mass index) on normaali.
Minulla on voimakas taipumus lihota. Minusta ei voida kiteyttää asioita niin yksinkertaisesti, että tulleiden kaloireiden määrä - kulutus on sitten se jälvelle jäävä erotus. Painoon vaikuttaa jossain määrin minusta tietyt vitamiinit, unen määrä (kannattaa nukkua paljon), geneettiset ominaisuudet. Kun ruokailee, niin tietty osa siitä muuttuu lämmöksi heti. On teorisoitu, että ylipainoisilla tämä ei toimi asianmukaisesti.
Minusta Xenical -nimistä lääkettä voisi käyttää minunkaltaiseni aivan hyvin ehkäisemään lihoamista. Minusta tuntuu, että siinä se itse asiassa olisi tehokkaampi. Uskon kyllä geneettisten ominaiisuksien merkitykseen. Ajatelkaa. Syön luonaan (joka on mielestäni kevyt), keskipäivällä pieni jäätelö ja illalla joku suklaa. Painoa on silti hankalaa pitää kurissa.
Juon kahvin aina mustana ja ilman sokeria. En ole kaivannut siihen enää 2 vuoteen sokeria. Tykkään vahvasta mustasta kahvista.
Onneksi lääkeyritykset maailmalla tutkivat koko ajan uusia lääkkeitä. Esim. yhdellä sukulaisellani oli kamalan kutiseva ihottuma, jonka hän raapi usein jopa verille. Se oli todella aggressiivisen näköinen. Vähän aikaa IV -luokan kortisonivoidehoitoa vei kutinan pois 1-2päivän kuluessa. Hirvittävät läiskät korjaantuivat nopeasti.
Joissakin suhteissa kannattaa luottaa vitamiineihin ja joissakin kohtaan aggressiiviseen lääkkeelliseen & kirurgiseen ja diagnostisiin menetelmiin.
Helppo pitää painoa kurissa on juuri syödä jokaikisen hh annoksen kanssa aina valkuaista. Syö jäätelön ja suklaan kanssa vaikkapa raejuustoa tai kanamuna tai rasvatonta jogurttia. Kokeile.
Ai niin tässä kysyttiin tarkoitusta. No minun kohdalla se on oleminen ns. life extentionalist. Uskon, että tarvittavilla tiedoilla ihmisen eliniän on mahdollista kasvaa merkitsevästi. Mutta toisaalta kirjoitelmiini ei kannata luottaa, pitäen niitä totuuksina. Ehkä joku lääkäri voisi auttaa enemmän. Tämä ei ole alaa.
Toisesta "sukupuoliskosta" isoäitini on kovin sairas. Hänellä todettiin miltei 90-vuoden iässä osteoporoosi, eräs tuntemani lääkäri-ystävä nimitti sitä kansantaudiksemme. Hän ei pääse enää oikein ylös sängystä. Hänelle täytyy tuoda ruoka sinne. Joskus hän jaksaa jaloitella hieman.
Minulla ei ole niinkään tietoa, mutta hänen sukupuolensa (nainen) ja ikänsä puolesta hänen olisi kannattanut seuloa tilannettaan useamman. Onneksi osteoporoosi voidaan ehkäistä. Mutta mittaukset ovat valttia. On kalliita uusia lääkkeitä, jotka ovat tehokkaita.
Osteoporoottiset murtumat ovat kamalan tuskallisen oloisia. Ei kannata minusta kärsiä siitä. Jos pituus lyhenee, ja näen usein vanhoja naisia jotka katsovat "kuin ylöspäin" laittaessaan kortin bussin lukulaitteeseen. Heillä saattaa (primitiivisen ymmärtämykseni) mukaan olla osteoporoosi. Se aiheuttaa yleensä juuri tuollaisen S-muunnoksen.
Miehillekin osteoporoosi voi tulla. Jälleen ennaltaehkäisynä d-vitamiini ja kalsium ovat valttia.
Mutta kuten totesin lääkäri voi antaa lisätietoa. Olen vain ns. life extentionalist.
Niin luutiheys-mittaukset eivät ole ymmärtääkseni sellaisia, että niitä periaatteessa tehtäisiin ruutininomaisesti. Korjaan vähäsen. Tämä lääkäri, jonka tunnen, sattui nyt vain olemaan siinä, joten kysyin asiaa.
Mutta ainahan yksityisesti pääsee sellaiseen luuntiheyssmittaukseen. Kemiassahan tulee tutuksi röntgen- ja jopa voi tutustua myös magneettikuvauslaitteen toimintaperiaatteeseen. Se vaatii niin paljon matematiikka&fysiikkaa. Matala-energisellä röntgen-säteilyllä minusta voi tuota diagnosoida. No joka tapauksessa kyllä yksityisen kautta kannattaa mennä ja naisten jo 60-vuotiaina. Siinä vaiheessa sen voi vielä pysäyttää.
Miehillä taas eturauhanen käsittääkseni tuo ainakin myöhemmin paljon ongelmia.
Tämä on sikäli hassua, että olisin ehkä halunnut opiskella lääkäriksi. En koskaan käynyt pääsykokeissa. Mutta olisin ehkä halunnut olla joko dermatologi, tai sitten tutkia viruksia. Toisaalta kemiaan liittyy lääkkeiden syntetisointi.
Ai niin minua kiinnostaa vähäsen eräs asia. Toisen sukupuoliskon "isoäiti" asuu sellaisessa pienessä maalaiskylässä. Kun hän kaatui helmikuun alussa, ja on siitä asti ollut sängypotilaana. Silloin hänellä diagnosoitiin osteoporoosi. Hänelle tuli murtuma. Nyt hän on vieläkin sängyssä. Hänen tilaansa hoidetaan kerran viikossa otettavalla pillerillä. Sen tuo kotisairaanhoitaja. Kun hän kuulee usein postinkantajan tiputtavan postin. Hän ei kipujen takia nuku.
Voisiko joku lääkäri tai terveydenhoitaja kenties vastata, mikä tämä kerran viikossa otettava pilleri on ja milloin se vaikuttaa? Kotisairaanhoitaja tulee antamaan sen. Hänellä on sydänlääkkeet dosetissa (Marevan), koska ne täytyy ottaa päivittäin. Lisäksi jotain kaliumia.
Toivottavasti isoäiti kykenee hakemaan apua.
En tosiaan tiedä kenelle puhua siitä maalaiskylästä. Asuin siellä lapsena vähän aikaa. Minusta siellä tapahtuu vaarallisia ja erittäin outoja asioita.
Onneksi pääsin lukioon kaupunkiin. Sellaiset kaupunki-maalaisseutu -suhteet eivät minusta toimi. Eivät ainakaan vanhempieni kohdalla.
Muistan yläasteelta tapauksen, jossa yhtä sydänvikaista poikaa liikuntaopettaja simputti. Hän kuoli hiihtoladulle. Ja se itsemurhien määrä. Hirttämällä ja ampumalla. Mistä he saivat aseita jne ... Paljon avoimia kysymyksiä. Tunnen sieltä yhden perheen, jossa vaimo haluaisi avioeron niin karmeasta syystä, että mies pahoinpitelee omaa tytärtään ja äiti on kauhuissaan.
Minua pelottaa nuo maalaiskylät. En tiedä onko ilmiö yleinen. Muistan sen liikuntaopettajan hyvin. Meidän piti tehdä tapausta seuranneena kertana punnerruksia. Katsoin välillä opettajaa. Älä katso ylöspäin, voi alkaa huimata - sanoi hän.
Vähän aikaa takaperin eräs ala-asteen kaverini otti sähköpostilla yhteyttä. Hän puhui suorastaan syndroomasta, joka vaivaa sitä kylää.
Maan ja kaupungin välillä on suuri ero. Tai ainakin tämä paikka oli ihan pimeä.
Siis ennemmin hakeutuisin ehkä jatko-opintoihin (siitä maksetaan palkkaa), kun lähtisin töihin johonkin maalaiskylään. En kestä niitä paikkoja. Ne on niin ahdasmielisiä. Ja toisaalta minulla on tunne, etten osaa mitään.
Minulle tulee jotenkin siitä mieleen kuin se Trinity kaupunki siitä kamalasta sarjasta Piru irti.
"Tarkkailetko vartaloasi/painoasi?"
Jonkin verran, mutta mitään pakkomiellettä ei oo koskaan ollu. Paino on sitä mitä se on ja sillä hyvä. Laiheliiniaikoina nuorempana se oli 55-60 välillä. Autoilu & toimistotyö nosti sen 70:een ja nyt ku oon alkanu liikkua enemmän niin 60 ja risat on mittarissa.
Oikeestaan ainoa huono juttu painon vaihtelussa on vaatteet: joko ne ei mahdu päälle tai ovat liian isoja eli rahanmenoa on luvassa joka kerta ku paino muuttuu.
Ei mua juuri häirinnyt 70 kg kaljamahailu mut täytyy kyllä sanoo et kyl nyt on mukavapi olo ku paino on pudonnu ja kunto kohonnu. Ruokailutottumuksia en oo muuttanu ja kaikki herkut maistuu edelleen. Paino putos hyvin yksinkertaisesti liikuntaa lisäämällä. ...niin ja liikkumaan en ruvennu painonpudotuksen takia; hävinneet kilot olivat vain "sivutuote".
"Rogue
11.06.2005, 22:28 Homothan ovat tunnetusti todella kiinnostuneita ulkonäöstä. Kysyn siis teiltä, että meneekö homma joskus aivan överiksi, pakonnomaiseksi tai sairaalloiseksi tarkkailuksi? "
Ensinnäkin, olen lesbo.
Toiseksi, mittaan joka päivä mittanyörillä kolme mittaa vartalostani (rinta, vyötärö, lantio) ja sitten painon. Kirjaan nämä ylös taulukkolaskentaan ja vuosien mittaan siitä on kertynyt kiva käppyrä. Trendiviivat vielä kertovat mihin suuntaan ollaan menossa.
Pakonomaista ja sairaalloista on se, että jos en vahtaa näin tarkasti, niin varmasti lihon! On sanottu että minä lihon pelkästä pullan tuoksusta. Luulin että se oli kuvaannollinen ilmaus mutta nyt tuntuu siltä että se on ihan kirjaimellisestikin niin!
"Haittaako se teidän jokapäiväistä elämäänne? Onko koko itsetunto kiinni vartalon rasvaprosenteissa/lihasmassassa. Pelkäättekö tulevanne jätetyiksi/torjutuiksi/petetyiksi vai plekäätkö ihmisten(/homojen) arvostelevan sinua heikkouksiasi? Kertokaa jos koette paineita näistä asioista sekä onko tämä johatnut syömishäiriöön!"
Minä koen paineita ulkonäöstäni aika tavalla ja peilin ääressä tulee vietettyä ehkä enemmän aikaa kuin mikä olisi tarvis.
Minä en pelkää tullakseni arvostelluksi ulkonäön takia, minä TIEDÄN että niin tapahtuu! (Tuntuu itse asiassa jo siltä että niitä arvostellaan kaikkein rajuimmin jotka eniten pitävät huolta ulkonäöstään)
Ei ole pakonomaista. Mutta vanhemmiten sitä pitää katsoa tarkemmin, että saanti ja kulutus pysyy tasapainossa. En tahdo näkyvää vatsaa tai läskiä, koska viihdyn hoikkana. Askel on kepeä ja vaatteet istuu paremmin. On sillä merkitystä itsetunnollekin, enemmän kuitenkin noudatetun itsekurin kuin peilikuvan vuoksi.
Enemmän kokonaisvaltainen juttu siis mulle. Muutenkin katson mitä syön, että pysyn terveenä. Tossa oli liki vuoden ajanjakso, kun en suuremmin harrastanut liikuntaa ja söinkin huolettomasti, kyllä se vaikutti vireystasoon ja sitä kautta elämänlaatuun. En mä halua sellaista. Näin on hyvä.
Arvostelusta, negatiivisia kommentteja vartalosta en muista saaneeni, mutta ei niitä kehujakaan ole kyllä pahemmin tullut. Hyvä balanssi.
Jokainen varmaan pelkää vartalonsa arvostelua, etenkin alastomana ihminen on haavoittuvaisimmillaan. En mä mitään halua kuulla. En esim. nauti siitä, että saunassa, rannalla tuijotetaan, tai missään, normaali katsominen ok. Siksi fiksut pitävät suunsa kiinni ja ne jotka avautuvat epäkohdista - no jääkööt omaan arvottomuuteensa. Vartalo on mulle henkilökohtainen asia, jota en ruodi kovin tarkasti edes lähimpien ystävieni kanssa. Estoja? Ei oikeastaan. Johonkin se raja on vedettävä.
lääke on fosamax. tietoa löytyy netistä paljon.
Maailman Sydänpäivä - Keskivartalo kertoo paljon
Suomen Sydänliitto ry:n tiedote 19.09.2005. Lainaus tiedotteen alusta.
Keskivartalo ja vyötärö eivät ole vain muotoseikkoja. Keskivartalolihavuus on uhka terveydelle. Vyötärön ympäryksen mittaus on yksikertainen tapa arvioida sekä tyypin 2 diabeteksen että sydän- ja verisuonitaudin riskiä. Jokaisen on hyvä tietää paitsi kolesteroli- ja verenpainetasonsa myös vyötärön ympärille kertyneet senttimetrit. Ensi sunnuntaina yli sadassa maassa vietettävän Maailman Sydänpäivän teema on painonhallinta.
Valtimotaudin vaara alkaa lisääntyä jo, kun miehen vyötärömitta ylittää 94 cm ja naisen 80 cm, varsinkin jos henkilöllä on muita riskitekijöitä kuten kohonnut kolesteroli- tai verenpainetaso. Kun miehen vyötärön mitta on metri ja naisen 90 cm, hälytyskellojen pitää soida. Näitä suuremmat mitat kertovat jo huomattavasti suurentuneesta sairastumisriskistä.
"Suomalaiset löhöävät ja lihovat", Suomen Kardiologisen Seuran puheenjohtaja, professori Juhani Airaksinen toteaa. "Lihavuus, varsinkin keskivartalolihavuus, on merkittävä sydänsairauksien vaaratekijä. Painonhallinta on otettava yhä keskeisemmäksi osaksi terveellistä elämäntapaa ja myös sydänpotilaiden hoitoa" professori Juhani Airaksinen lisää.
Lekuri: heti sen näkee. Olet lääkäri. Fosamax:han on todennäköisin päätelmä. Isoäiti on menossa vanhainkotiin. Lääke ei häntä auta. Minä korostan luuntiheysmittausta ja aikaista hoitoa. Silloin lääkkeet vielä auttavat. Piste.
Toinen jalka haudassa, sinne ihmisen elo päättyy.
Itse laihduttaisin, jos vain voisin.
En tiedä, onko tähän tullut vastaus jossain muussa viestiketjussa aikaisemmin, joten kysyn: Miksi Schlager et 'voi' laihduttaa, jos kerran haluat? Vai onko tähän jokin terveydellinen syy?