päättämättömyys parisuhteessa

Tervehdys, synkeään torstai päivään!

Auttakaahan toverit nyt vähän mua,MITÄ MÄ TEEN kun juttu on niin että olen seurustellut kaks ja puol vuotta naisen kanssa! Koko "seurusteluajan"parisuhteeni on ollut kovin vaikea luopua "vanhasta elämästään" ja asettua nykyiseen parisuhteeseen, siis hän oli heteroliitossa ja lapsia on myös. Samainen "menneisyys" minullakin. Mulla on tunne että mä oon se" kakkosvaihto", esim. yhteisen ajan suhteen , suunnitelmien suhteen !
Lapset on kovin epäsäännöllisesti äidillä ja isällä, joten saamme noin 1-2 viikonloppua yhteistä aikaa sekä sillointällöin yhteisen illan viikolla...eikä siinä mitään, tyytyisin näihinkin jos....se EX ei aina olisi ennen mua.....ja selitys mulle on yhteinen vanhemmuus, sisältäen "sunnuntai päivän vietot ja ex- appivanhempien tapaamiset + muut yhteiset juhlat!!
Oon tosi mustasukkainen sille EX:lle ja mulla on tunne et hänkään kovin pidä minusta!
Hakkaankohan päätä vain seinään ja odotan "parempaa" aikaa meille vai onko kaikki turhaa...oon tosi rakastunut naiseeni, omistautunut myös tälle parisuhteelle...
Antakaahan doctor Love vinkkejä

Jos aina jäät toiseksi tai jonon hännille, niin se todellisuudessakin tarkoittaa sitä eikä muuta. Turha odottaa välittämistä sen enempää: hän on sinusta juuri sen verran kiinnostunut.

Seurustelin äskettäin viitisen kuukautta tytön kanssa, joka ei kyennyt päästämään irti edellisestä suhteestaan, joka oli vielä kaikenlisäksi ollut jokseensakin epäterveellinen. Ei reilu häntä kohtaan ja kaikinpuolin sellainen suhde, mitä en voi kenenkään ymmärtää haluavan itselleen. Hän, silti, roikkui eksässään koko tämän ajan. Alussa olin myöntyväinen antamaan hänelle aikaa toipua, mutta muutosta ei näyttänyt tulevan. Eksä meni aina ja kaikessa minun edelle. Minun tapaamiset tai minulle tehdyt lupaukset pystyi toki perumaan, kun jotain tärkeämpää tuli eteen, mutta eksälle tehdyt lupaukset, hänen tapaamiset olivat aina tärkeitä, peruuttamattomia ja "mahdollisia vain tänään ja just nyt".

Suhteessamme oli pari muutakin suurta ongelmaa, kuten mustasukkaisuus sekä salailu hänen puoleltaan, mutta tämä menneisyydessäroikkuminen oli yksi näkyvin ongelmamme. Lopulta en enää jaksanut, ja pistin suhteelle pisteen. Tässä vaiheessa tyttö heräsi todellisuuteen, ja kaikki muuttui. Hän olisi ollut valmis sitoutumaan minuun. Hän heitti menneelle hyvästit. Hän muuttui niin monin puolin. Päätin antaa vielä mahdollisuuden, sillä olin niin halunnut hänen olevan minun viimeinen suhteeni, minun tulevaisuuteni. Kuukauden tässä tunteitani kuulostellen ja huhuillen totesin nyt vihdoinkin, ettei ne tunteet enää palaudu. Hän tuhosi ne käyttäytymisellään aivan itse, enkä löydä niitä enää uudestaan.

En tiedä, rakastatko sinä todella häntä niin paljon, ehkä rakastatkin... mutta tuo käytös hänen puoleltaan.. kukaan ei ole ansainnut sellaista. Menneet ovat menneitä, ja niiden tulisi pysyä siellä menneisyydessä. Minun pettyneeseen sydämeeni ja kuulevaan korvaani tuo ei kuulosta hyvältä. Olkoot yhteisiä lapsia, tai ei, mutta jos niitä on, ja he haluavat pitää sen kaiken kasassa niin kuin oli ennenkin, niin mikseivät sitten ole yhä perhe? Naisesi pitäisi alkaa löytää sitä aikaa myös sinulle, sinun tulisi mennä kaiken muun, paitsi ehkä hänen lastensa, edelle.

Jos tunnet olosi dissatuksi suhteessanne, ja koet olevasi ikuinen kakkonen, se ei voi olla oikein.

Just my humble opinion.

Rakkauden vastakohta on välinpitämättömyys.
Siksi se koskee niin kovasti.
Pistä tilanteelle stoppi ennen kuin sekoat.

Kiitos, marilla vastauksesta...noihan se todellisuudessa taitaa olla....