Homojen homofobia?

"Etsitään heteronomaista miestä"- on aika tuttu lause monista deitti-ilmoista mikä on jäänyt kummittelemaan mieleen.
Mitähän tämän taustalla oikein onkaan? ....ja etsitäänkö tässä nyt homoa joka on kuin hetero nainen vai hetero mies?

....ja eikö se ole aika jännittävää miten tämän vuoden megatrendinä ollut homobuumi on osunut samaan aikaan kun homojen keskuudessa vallalla on tämä heteronomainen tyyli.


Käsilaukut miehillä ovat kovin vaarallisia.

Uskoisin, että mainitulla deitti-ilmoituksen lauseella halutaan rajata pois homouden ääripäät, joiksi mm. luetaan Tom of Finland tyylinen nahkalakkiväki, tyttöpojat ja Dragit.

Haetaan siis ihan tavallista miestä, tavallisine vaatetuksineen, eleineen ja olemuksineen - sitä naapurin jannua, joka ei ulkoisesti osoita mitään homouden stereotypioita ja haluaa silti elää toisen miehen kanssa - tavallisen tavattoman vakaata taviselämää :-)

Ainahan ollut että ihmiset hakevat tiettyä tyyppiä, tietyin määritelmin ja mieltymyksin.Se kuulukoot jokamies/nais oikeuksiin ja helpottaa elämää kun tietää mitä tahtoo....eikä tule yllätyksiä sängyssä.
Näen tässä heteromaisuuden ihannoinnissa aika homofobisia piirteitä. Kuten tuo "heteronomaiset homot elää ihan tavallista tavis elämää" -väitteessä.
Ja aika usein sitä itsekin syyllistyy(?) arvioimaan housuista muutakin kuin pepun ja pukeutumisella koko ihmisen...

Homofobiaa?

Mitenkäs sellaiset homot jotka ovat täysin ulkona kaapista, mutta silti heteromaisia? Esim. Unelmakämpässä ollut Antti Eho, tai lukuisat muut.

Kateellisten panettelua sanon minä.

Jos ei itse ole miehekäs, turha itkeä täällä. Se ei parane itkemällä. Punttisalille ja miesten vaatekauppaan mars. Opettele eroon naisellisista eleistä ja sanavalinnoista, älä samaistu naispuolisiin kavereihesi, vaan heteromiehiin.

Ihan kuin läskit, jotka eivät voi laihduttaa, "koska se on muiden mielistelyä, median luoman kauneusihanteen palvomista ja pinnallista" ja jäkä jäkä jäkä. Kuitenkin salaa haluaisivat olla laihojaja kadehtivat laihoja!!! Naurettavaa paskanjauhamista!

Homoudessa on kyse siitä, että ihastuu mieheen/maskuliinisuuteen? Mitä jos mies näyttä naiselta ja käyttäytyy kuin akka? Eikös se vähän mene niin sanotusti vähän perseelleen!? Kuka homo semmoisesta kiinnostuu?!! En minä! Enkä myöskään halua sellainen olla.

News Flash! Muiden miellyttäminen ei ole kiellettyä, vaan jopa toivottavaa!

Muiden miellyttäminen vaatii usein työtä. Siksi sitä arvostetaan. Homouden arvoasteikko:

1. Ulkona olevat heteromaiset
2. Ulkona olevat naismaiset
3. Kaapissa olevat heteromaiset

Tämä siis jos puhutaan näistä sukupuoliroolin jaotteluista.
Tietenkin yhteiskunnallinen asema (palkka/titteli) on tärkeämpi arvomittari, ja aina ensisijainen arvomittari.

Mielestäni kuitenkin heteromainen ja ruma mies on "komeampi" kuin hintahtava, komeakasvoinen mies.

a huom... Vaatteet eivät pelkästään tee miestä. Mies näyttää mieheltä vaikka kukkamekko päällä.

Ja huom siis.

Erilaisten ihmisten kunnioittaminen ei ole kiellettyä, vaan jopa toivottavaa.

Kommenteistasi päättelen että tämä kysymykseni homojen homofobiasta pitää paikkaansa.

Jotain on vialla jos pitää todistella omaa miehisyyttään "heteronomaisuudella".Tämä vakuuttelu että "me ollaan kuin muut, kuin heterot"- vakuuttelu ei vakuuta minua.Heterous ei ole mikään normi, tosiasia on että kaikki ihmiset ovat erilaisia.Jotkut vain hieman enemmän.Kaikki pukeutuminen ei ole merkki sukupuolisesta suuntauksesta tai mieltymyksistä. Homoscenessä pukeutuminen saa koodattuja merkityksiä eri fetisseineen ja on ihan eri asia laittaa mekko päälle goottibileissa kuin homokapakassa.

Mielestäni mies on kaunis juuri sellaisena kun hän on, sinut itsensä kanssa.

Ainahan homosceneen on kuulunut tietynlainen bitching eri scenejen välillä (ja tavoiteltu jotain tiettyä suurta maskuliini heteroerinomaisuutta.)

Syjintävapaa yhteiskunta on mahdoton.
Kilpailua on aina. Paremman kumppanin / elämänlaadun tavoittelua. Kehdosta hautaan. Sitä ei poista mikään maailmasta. Se perustuu siihen, että ihmiset ovat syntymähetkestään lähtien erilaisia.

Erilaisia arvomaailmoja toki on, onneksi, mutta TIETYT arvot ovat LÄHES yleispäteviä, vaikka se raakaa onkin.

Näitä arvoja ovat:

-Terveys
-Raha
-Koulutus
-Valta
-Nuoruus
-Hyvä ulkonäkö
-Pituus

Lisäksi:

Heteronaiset haluavat miehekkään kumppanin. "Ei nyt mikään macho tartte olla, sen verran, että voin tuntea itsensi naiseksi sen vieressä." Naispuolisen ystäväni sanoin. Naiset haluavat 99% tapauksista itseään pitemmän tai samanpituisen miehen. Nainen HALUAA siis usein olla alistetu passiivinen osapuoli, turvaa etsivä osapuoli. Kun taas mies turvanantaja, suojelija. Tyttömäiset pojat ovat suosittuja kavereina, mutteivat kumppanenina. YLEENSÄ. Poikkeuksia naisissa on toki, jotkut haluavat herkän metroseksuaalityylisen miehen, mutta valtaosa kuitenkin etsii miehestä jotakin särmää ja miehekkyyttä. Se kun vain on naisista kiihottavaa.

Heteromiehet haluavat lähes aina naisellisen kumppanin, maskuliiniset kasvonpiirteet naisessa eivät ole toivottuja. Miehekkäät bodarinaiset eivät ole kovin kovassa huudossa. Suurin osa heteromiehistä esim. toivoo, että naisella olisi pitkä tai puolipitkä tukka ja jonkinlaiset "naiselliset muodot".

Homomiehet taas haluavat vastaavasti miehekkään kumppanin. Useimmiten. Samassa mielessä kuin nainenkin. Se on vaikeata ja tuskallistakin, koska kaikissa homomiehissä on myös feminiininen puoli.

Heteromainen homo syrjii osittain itseään (feminiinistä puoltaan), miellyttääkseen kumppaniaan. Jos molemmat osapuolet tekevät näin, molemmat ovat suhteellisen tyytyväisiä. Maksimaalisen tyytyväisiä. Niin tyytyväisiä kuin homoparina on mahdollista olla. Homous on synnynnäinen vamma. Hetero voi olla oma itsensä, ja silti miellyttää kumppaniaan täydellisesti. Homo ei.

Niin se elämä vain toimii, lapsukaiset.

Lisätään tuohon teoriaani vielä se, että heteromainen homo myös sopeutuu paremmin heteroyhteisöön, jos on heteromainen. Eli saa tavallaan 2 kärpästä yhdellä iskulla.

Joku nyt varmasti suuttuu, että "minä ainakin tunnen olevani aidosti heteromainen enkä mitenkään syrji itseäni!".

Silti olen sitä mieltä, että KAIKISSA homoissa on jokin sisäinen tarve olla femiinininen, toisissa se onvain huomattavasti enemmän pinnassa kuin toisissa. Maskuliinisuus tuntuu omalta persoonalta, jos siihen on opeteltu ja pyritty vuosia, siitä on tullut tottumus ja pysyvä tapa. Maskuliinisimmankaan homon maskuliinisuus ei kuitenkaan ole sama kuin heteromiehen maskuliinisuus. Se on hieman haavoittuvampi, hieman hauraampi. Minä olen tätä mieltä.

Kaikissa homoissa on ristiriita femiinisen ja maskuliinisen välillä. Toiset vain ajattelevat enemmän kumppaniaan ja heteroita, toiset omaa mukavaa oloa.

Heteroiden ja toisten homojen miellyttäminen on sangen hyväksyttävä syy omaksua heteromainen persoona. Ainoa tilanne missä heteromaisuus on huono asia, on silloin jos se johtuu kaapissa olemisesta ja salailusta.

Heteromainen ja ulkona kaapista. Siinä on siis ideaali homo.

Vielä yksi pointti noin yleisemmin. On aina olemassa vaihtoehtoisia arvomaailmoja, vaihtoehtoisia elämäntapoja. Mutta silti myös aina on olemassa "kovat arvot", arvomaailma, mikä vallitsee, mikä ohjaa suurimman osan toimia, määrittää suurimman osan pettymykset, toiveet, voitot ja tappiot. Myös niiden jotka eivät myönnä sitä.

Esimerkiksi otan vielä lihavat. Heillä on usein vaikeuksia aloittaa laihduttaminen, koska ei haluta myöntää, että elämä olisi parempaa laihana. On totuttu siihen, että ollaan lihavia, ylpeys ei anna periksi. Lihavuudesta on tullut osa identiteettiä. Tai sitten ollaan liian sisuttomia laihduttamaan. Kuitenkin he lähes poikkeuksetta salaa kadehtivat laihoja.

Sama pätee neitimäisiin homoihin. Neidit kadehtivat salaa miehekkäitä homoja. Kaapissa olevat kadehtivat ulkona olevia.

Kateus pyörittää maailmaan, näin on aina ollut ja näin on aina oleva.

Rottakokeissakin on saatu sähköshokeilla mitä ihmeellisempiä tuloksia aikaan, samaa teoriaa voisi kaiketi siis soveltaa tuohon teoriaasi miten helpompi on olla heteronomainen homo kuin...Kun tarpeeksi kertaa saa turpiinsa sitä kaiketi tekee mitä tahansa?

Ihminen tulee parhaiten toimeen sillä kun hyväksyy itsensä eikä muita miellyttämällä.Tämä on aivan yleispätevä tosiasia sukupuolisesta suuntautumisesta riippumatta.Tosin toisten luenteeseen kuuluu ominaispiirteinä pers.nuolu ja se suotakoon heille.

Joopa joo, Totuuden kommenteista voi päätellä vain ja ainoastaan sen totuuden, että homot ovat vähintään yhtä paljon yhteiskunnan sukupuoliroolien vankeja kuin heterot. Oikeastaan vielä enemmän. Sen lisäksi on ikävä havaita homoissa sama piirre kuin monissa "sorretuissa" kansanosissa; aina pitää löytää joku sellainen, jota voidaan katsoa alaspäin. Tämä on yleensä todella paha merkki huonosta itsetunnosta. Luuleeko Totuus todellakin, että saa heteroilta arvostusta halveksimalla naismaisia homoja ja tekemällä pesäeroa "homomaailmaan" ? Errrh. Enintään ruokit lisää heteroiden ennakkoluuloja ja sahaat samalla oksaa, jolla itse istut.

Muuten tuosta lihavuudesta: suomalaiset ovat maailman lihavin kansa. Eron huomaa erityisesti, kun vertaa Keski-Eurooppaan. Mietin vain tässä tuota sinun teoriaasi lihavuudesta: olemmeko me suomalaiset siis kansana laiskoja, sisuttomia, tehottomia ja kateellisia. Tietysti Totuus ei ole tätä, mutta Ne Muut ovat. Vai olisiko lihavuuden takana sittenkin joukko sosioekonomisia syitä ja huono perimä.

Ei hemmetti. , Totuus. ja Hmm. taitavat olla sama henkilö. Harva tuota pistettä lykkää tuonne nimimerkkiensä perään noin ahkerasti.

Naismainen miesmäinen hyvä ja paha.Hetero homo.Mustavalkoinen ajattelu ja kärjistäminen on aina vaarallista.

Homojen homofobiaa todellakin on olemassa enkä usko että sillä on mitään tekemistä tuon kanssa että pärjää heterona heterojen kanssa ansaitakseen rahaa arvostusta...Seksuaalinen suuntautuminen ei ole mikään yhdistävä tekijä, aika usein päinvastoin.Vähemmistössä joka on luokitellut itse itsensä(?) erilaisiin vähemmistöihin ei ole helppo elää.Mutta kai se on helpompi napsia sieltä sterotyyppejä persoonakseen jos oma persoonallisuus ja itsetunto ei ole tarpeeksi kehittynyt.Ja homojen "heteroistuminen" kertonee juuri siitä että kuvitellaan olevansa vähemmän mies kun on homo mikä lienee aika pitkälti homofobian määritelmä.Homous koetaan heteroyhteiskunnassa naismaiseksi (...ja hävettäväksi) luonteenpiirteeksi ja sama kaava löytynee homojen homofobiasta?

Totuus./Hmmm. tavallaan jo vastasi kaikkeen mitä yritän hahmotella.Tuon heteroroistumis vaiheen vaan itse kävin läpi koulukiusattuna yläasteella yrittäen piilottaa niin kovin hämmentävät "ranneliikkeeni"...Ja aika huonoin seurauksin, tai sitten en ollut kovin taitava siinä...Ei että olisin alkanut inhoamaan itseäni vaan yritin väistellä iskuja.

Homofobia lienee yleisimpiä fobioita ja tietääkseni sitä ei ole kirjattu tautiluokituksiin ja siinä mielessä ei ole hoidettavissa(?).Ellei sitä nyt lasketa terapiaksi kohtaamalla pelkonsa mätkimällä homoa turpiin...

Jotenkin minä koen outona sen, että jos homo on oikeasti heteromainen ja miehekäs, niin sitten nämä vähän naisellisemmat homot selittelevät että "se teeskentelee" ja väittävät että kaikki homot olisivat pohjimmiltaan naisellisia piirteitä omaavia ja kaikki muu on sitten teeskentelyä ja yritystä sulautua heteromassaan.

Minusta meitä homoja on kaikenlaisia. Joistain näkee että he todellakin yrittävät olla jotain mitä eivät oikeasti ole, mutta suuri osa uskaltaa olla sitä mitä on - olkoon se sitten vähän naisellinen tai kunnon miehekäs tai jotain siltä väliltä.

Deitti-ilmoituksissa näkee että haetaan heteromaista tai miehekästä. Minäkin yleensä käytän "miehekäs"-termiä. Ihan sen takia, että minua ei kiinnosta naiselliset homot vaikka kroppa ja naama olisi kuinka hyvännäköinen. Minun puolestani jokainen saa olla sitä mitä on, mutta se ei tarkoita että minua kiinnostaisi kaikenlaiset miehet. Ei tuo mielestäni ole syrjimistä tai sitä että katsoisin jotain tiettyä ryhmää alaspäin, kyse on vain siitä millaiset miehet itseäni kiinnostaa.

Taas on ymmärretty väärin oikein urakalla. Äh. Lukekaa teoriani uudestaan. Pitäisikö miesten muuttua naisiksi vai? Eikös se ole ihan eri juttu, transsukupuolisuus. Minusta miehet miehinä, naiset naisina.
Se ei ole mitään hemmetin fobiaa.

Otetaan se julkisuuden esimerkki, Antti Eho Unelmakämppä TV-ohjelmasta viimetalvelta. Hän oli A) 100% ulkona kaapista, B) 100% heteromiehen kaltainen ulkoisesti, C) saavutti suuren suosion heteroiden keskuudessa, muutti näkökantoja, avasi silmiä ja järkytti junttien maailmankuvaa homoista "naismaisina hössöttäjinä". HÄN oli tyylikäs henkilö. Oliko hän nyt sitten homofobinen?

Ei ole mitään väärää ihannoida joitakin ihmistyyppejä, se on luonnollista. Ihannoidaanhan rock -tähtiäkin, elokuvatähtiä, kauniita ja eteviä ihmisiä, menestyneitä. Ihannointi tarkoittaa aina myös samalla jonkun ihmisryhmän syrjintää. Kuka nyt rumaa, tyhmää, köyhää, työtöntä ja saamatonta nenänkaivajaa ihannoisi?

Miksei siis myös ryhdikkään miehekkäitä homoja voisi ihannoida?
Kukin päättäköön itse mitä ihannoi, jos kokee olevansa niin onnellisempi.

Maailma ei oo mikään tasa-arvolaitos. Venäjän kommunismissa nähtiin mitä tapahtuu yhteiskunnassa, missä kaikki ovat samanarvoisia.
Ihminen ei toimi niin. Ihminen valikoi ja priorisoi.

Kuka todella luulee, että jokainen ihminen on laulun arvoinen? Ei kukaan täysjärkinen. Elämä on kovaa, mutta ilman kovaa ei olisi elämää.

Totuus löytyy kaurapuurosta sen mausta ja sen teorioista.Lue sitä niin tulet heterommaks kun muut.

Totuus. on jossain tuolla ulkona!

No jos nyt ei suoranaista homofobiaa esiinny homojen keskuudessa niin siitä periytyviä käsityksiä jotka näyttävät olevan yhtä tiukassa kuin homofobikoilla. Ei tarvitse kuin skrollata tekstiä ylemmäs -Ei Hemmetin kommentteihin joka ilmeisesti kyseenalaisti Dreamly:n maskuliinisuuden ja keskustelun avauksen naiselliseksi kitinäksi.Mitään mitä en olisi aiemmin kuullut koulun pihalla ennen nyrkkiä.Tai vielä joskus kun olen oikein hyvällä tuulella baariin matkalla...

Varmasti on olemassa yhtä monta miesmallia kuin on miestäkin kuten aivan varmasti oikeasti heteromaisia homoja ilman että se on keino selviytyä heteromaailmassa.
Maskuliinisuuden tai miehekkäiden (...tai yksinkertaisesti sen että on Ihan Taneli Tavis) luonteenpiirteiden esittäminen Heteromaisuudella on mielestäni kovin nyrjähtänyt vertauskuva.

Ja mr.Totuus. Kaikista ei suinkaan laulua saa mutta teorioitasi lukien (ymmärtäen oikei tai sitten väärin, tai omalla kokemuksellani....)
en voinut olla hyräilemättä Boy Georgen "Same thing in reverse"
...."you walk like Jack, Love like Mary and You´re more than bit of a queen...."

Mites se kuuuista lausahdus menikään ".....heteroita emme ole, olkaamme siis homoja" Joku viisaampi voi täydentää tuon minulle.

Suvaitsevaisuus lähtee oman itsensä hyväksymisestä.

Häh, ei kait tuommosia kuvauksia kannata ottaa noin sanatarkasti? Esimerkiksi vaikka monet sanovatkin olevansa homoja, lesboja, bissejä ja heteroita yms. niin tuskin sekään kertoo täysin tarkasti mitä he ovat. Tämmöset lokeroinnit vaan helpottavat asiaa. Harvat bissetkään on täysin yksiselitteisesti 50/50. Jos jossain lukee tuommonen termi kuin "heteromaista miestä" niin varmaan siinä osaa jo ajatella että stereotypioiden mukaan heteromaisesti käyttäytyvää miestä etsitään, mutta varmasti silläkin hepulla on jotain muita piirteitä.

Ilmoituksessa tommonen merkintä on mielestäni ihan sama kuin joku kirjottaisi hakevansa vain laihoja kundeja. Pitääkö siitä heti repäistä että homot taitavat pelätä lihavia poikia?! Huh rajaa vähän..

"saavutti suuren suosion heteroiden keskuudessa..."

Kenen ihmeen heteroiden? Yksikään minun heterokavereistani ei edes katso koko aivokuollutta hömppää, vai perustuuko otantasi Seiskan ja Iltiksen juttuihin? :D Kirjallisuudesta, tieteestä, taiteista ja filosofiasta löytyy ihan tarpeeksi homoja, joiden saavutukset ovat enemmän kuin riittäviä osoittamaan homojen tasavertaisuuden, jos juntit eivät tätä tajua, niin ei voi mitään. Ehkä tämä homofobia on juuri suomalaisen punaniskan sivistymättömyyden osoitus, eikä minun tai kenenkään muun homon tarvitse toisten tyhmyyden vuoksi pää kumarassa kulkea. Sinä Hmm./Totuus./Ei Hemmetti. voit ihan vapaasti viettää vaikka koko loppuelämäsi pyytämällä anteeksi olemassaoloasi vuoron perään ystäviltäsi, veljiltäsi, vanhemmiltasi ja yhteiskunnalta... ja elää niillä harvoilla armopaloilla, joita tähän asti on sinulle kovin niukasti jaettu, mutta ethän pliis, viitsi kuitenkaan yleistää konservatiivisen taustasi aiheuttamia traumoja kaikkia homoja koskevaksi ongelmaksi.

"Maailma ei oo mikään tasa-arvolaitos. Venäjän kommunismissa nähtiin mitä tapahtuu yhteiskunnassa, missä kaikki ovat samanarvoisia."

Jokaiselta kykyjensä mukaan, jokaiselle tarpeidensa mukaan, jne... Maailma on muuten tasan sellainen, millaiseksi me sen teemme. Maailmankuvasi on kieltämättä ihastuttavan biologisreduktionistinen, oletko kenties DI?

En ole mikään Hmm. Olen mikä olen.

Tuosta Unelmakämpästä... Se Eho on siis ainoa julkisuudessa Suomessa esiintynyt homo, joka on saanut ystäväpiirissäni pelkästään myönteisiä arvioita olemuksensa perusteella. Palkittiinhan hänet Enbuske & Hyppönen Experiencessä Suomes Suivaantunein Homo -tittelillä.

Paremman kuvan se ohjelma antoi homoista kuin Sillä Silmällä. Tai Mikko Silvennoisen TV-esiintymiset.

Niin, mikä on oikea kuva homoista.

Viimeaikaiseesa keskusteluissa on vihdoin päästy siihen asti että homot ovat ihan tavallisia, ihan normaaleja, ihan kuin muutkin.
Ihan kuin heterot?
Miten tämä eroaa siitä että vuosisatojen ajan homot ovat joutuneet pukeutumaan heterodraggiin, todistelemaan itselleen ja muille olevansa jotain muuta kuin ovat.En usko että asenteet ovat kovinkaan muuttuneet, vaikka julkisuudessa näyttää olevan ihan avoimesti homoja....saha kädessä.Itsekin pystyn nauramaan paremmin Gregille kuin....Jackille.
Ehkä tämä on näkättämistä mutta en oikein usko että ilmoittamalla olevansa heteronomainen ei saavuta sen enempää hyväksyntää kuin osoittamalla olevansa oma itsensä.Minulle heteronomainen määritelmä ei ilmaise mitään tyypin maskuliinisuudesta tai miehekkyydestä.
Tai saatika mallaamalla itsensä heteromuottiin saavuta suurempaa mielenrauhaa.Vaikka se camouflage vaikuttaa turvallisemmalta vaihtoehdolta kuin kamikaze...
Mitäin yleispätevää ei ole olemassakaan eikä varsinkaan hetero-sellaista.
Ja varsinkaa mitään yleispätevää homoa ole olemassakaan. "Jack" on yhtä hyvä esimerkki kuin "Mary".
Mielestäni parhaimman kuvan saa homosta kun homo itse katsoo peiliin.

Niin joo, keskustelun aloitukseni oli tarkoitettu kepeäksi ja ironiseksi.

hmm... Ei taida lepakot ettiä 'heteronoloisia' naisia?
Kyllä mä listaisin ainakin ihan muita, yksilöllisempiä ominaisuuksia.
Mitä se heteronoloisuus edes on??
Jos mä päättäsin ruveta tyyliltäni heteroksi... Miten se tehdään?

Totuudelta löytyy aika hyviä vinkkeä tähän miten olla heteromainen:-)

Musta tuntuu että lesbopiireistä löytyy vähän samanlainen asetelma miten femmetyyppejä vastaan hyökätään kuin miten jotkut macho/heteromaiset yybermiehet hyökkää "niiskuneitejä" vastaa.

Minusta on aina tuntunut oudolta, että "oman itsensä hyväksyminen ja sinut itsensä kanssa oleminen" tarkoittaisi sitä, että on naismainen mies, tavoittelee naismaisia ominaisuuksia. Mitä ihmeen itsensä hyväksymistä se on? Miehenä itsensä hyväksymistä?

Ei kai oman itsensä hyväksymisessä ole kysymys siitä, että mitään "tavoittelisi". Ihminen on mitä on, ja persoonaansa voi kehittää eteenpäin siltä pohjalta, kampeamatta itseään keinotekoisesti sivulle suuntaan tai toiseen.

Tulos on vähän sama kuin vasenkätisen pakottamisessa oikeakätiseksi. Tavoite saattaa jollain tavoin onnistua, mutta muulle elämälle aiheutettu vahinko on saavutettuun "hyötyyn" verrattuna moninkertainen.

Nyt täytyy tehdä peterit. Nuo nimim. totuus kommentit ovat niin selkeästi sitä itseään. Kamalaa pas*aa

:/

Pakko lisätä tähän "Totuuksia" pullistelevaan ehdottomuuskeskusteluun, että kuulinpa taannoin varsin vekkulin tarinan jossa korostettiin yhtä ääripäätä ei-toivottavana tyylinä:

-----
Hyvin naismainen poika keinuttaa itsensä suurin elkein henkilön viereen ja sanoo kovin määkivällä äänellä, "Moi, mä oon vähän katsellu sua". Tämä tiskillä juomaansa odottanut, varsin sanavalmis henkilö kääntyi katsomaan sanojaa, tiirasi päästä varpaisiin ja tokaisi kyynisesti, "sori, mut mä en kyllä ole katsellut sua. Jos pitäisin tytöistä niin kaipa mä sitten seurustelisin myös sellaisen kanssa".
-----

Jos rajataan keskustelu tähän yhteen tarinan hahmoon niin ymmärrän hyvin (siis täysin omista lähtökohdista ja näkökulmista katsoen), että Deitti-ilmoitukset pursuavat näitä "heteron oloisia" ilmoituksia sillä miten muuten kerrot (kohteliaasti) sen, mitä etsit ja miten suojaat itseäsi siltä, että et joudu kiusallisiin tilanteisiin kun paikalle liihottaa jotain, jolla lienee kuukkelit housuissa, mutta josta ei päältäpäin näe onko kyseessä lintu vai kala?

Itse en näe tässä mitään fobioita mihinkään suuntaan - päin vastoin, minusta ilmoituksen jättänyt henkilö on alusta alkaen, heti ilmoituksesta lähtien ilmaissut selkeästi mitä/ketä etsii. Meitä maan matoja on niin julmetun paljon erilaisia, -kokoisia ja -näköisiä, että sekaisinhan tässä menee jos ei millään tavoin koita rajata tarjontaa edes jollain tavalla. Joku tekee sen blokkaamalla tarjokkaita baarin tiskillä, toinen kirjallisesti kuvailemalla etsimäänsä deittipalstalla ja kolmas etsimällä sitä 'oikeaa' kaupungin puistoista.

Kaipa me joskus näemme sellaisenkin deitti-ilmoituksen kuin "etsitään homoa" ... no niin no, onko tuo nyt sitten sen parempi?

"...koska kaikissa homomiehissä on myös feminiininen puoli."

Tämä olisi syytä korjata: koska kaikissa MIEHISSÄ on myös feminiininen puoli.

No jos tässä nyt lähdetään taittamaan peistä siitä, saako (homo)mies olla naismainen, niin saadaan tapella pitkään ja hartaasti. Seksikäs homo- tai mikä tahansa mies on sellainen joka on tasapainossa itsensä kanssa ja on löytänyt itselleen sopivan suhteen ympäristöönsä. Identiteettiään vielä etsivät pakottautuvat näihin kapeisiin lokeroihin, jotka on varattu

a) miehelle
b) naiselle
c) homolle
d) lesbolle.

Maskuliinisessa miehessä lepää silmä, se on selvä. Mutta maskuliinista miestä (tai mitään muutakaan) esittävää miestä ei katsele kauaa kukaan.

Ei morjens.

Saahan se homo olla naismainen, ole ihan kuule rauhassa. Minua semmonen kiihottaa yhtä paljon ku pahvilaatikko.

En usko etta kaikissa homomiehissä on tämä feminiininen puoli kuten ei heteromiehissäkään.Useimmat miehet, riippumatta sukupuolisesta suuntautumisestaan ovat "vain" miehiä.


Teorian mukaan homofobia on itseinhon muoto missä tunnistaa itsessään "hieman kyseenalaisia taipumuksia joita ei voi hyväksyä". Homofobikko hyökkää (stereotyyppisiä) homoja vastaan koska tämä on helpoin tapa osoittaa miehuuttaan ja maskuliinisuuttaan heteroseksuaalisessa yhteiskunnassa. Lisäisin tuohon vielä että tätä pullistelua tapahtuu myös homojen keskuudessa, marginaalina, mutta tapahtuu silti.

En missään kohdassa ole mielestäni puuttunut siihen miten joidenkin tyyppien miesmaku olisi homofobian ilmentymä.

Mikä heteromaisuudessa on miehekkäämpää kuin homoudessa? Toteuttaako "aito, kunnon mies" itseään JÄLJITTELEMÄLLÄ joka tilanteessa naisen valloitusta. Onko homous joku luonnonoikku?

Koko termi "miehekäs" on minun mielestäni ongelmallinen. Miehekäs/Naisellinen ovat piirteitä, jotka halutaan arvottaa sellaisiksi. Arvioidaan keskimäärin esim. naisilla olevan tiettyä piirrettä/tapaa tms. ja katsotaan sen johdosta miehillä, joilla on myös vastaava, olevan naisellinen piirre/tapa.

Mies on kuitenkin mies. Hänen tyylinsä on osa miesten maailmaa (kulkiessaan mekossa jne). Homo, joka ei hyväksy itseään miehenä, kirjoittaa "heteromainen", sillä hän ei ole hyväksynyt homouttaan osana mieheyttä, vaan yrittää lokeroida sitä feminiinisyyden (vaikkakin osittaiseksi) ilmentymäksi. Yksilöt muodostavat yhteisön.

Voi kyllä, Hmm./Ei hemmetti./Totuus. ovat saman henkilön pseudonyymejä. Eikö ärsytäkin räksyttää oppositiossa? Periksi ei anneta. Olet tietysti syntynyt maanviljelijäperheeseen, siellähän sitä vasta miehen ja naisen roolimallien rajat ovatkin tiukat, eikä niistä poiketa niin vain - johtuen osittain vuosisataisesta työjaosta.

En ole syntynyt jyväjemmariperheeseen, sukuni on pääosin akateemista.

Ja, en koe "räksyttäväni" oppositiossa. Huvitun vain tämän palstan mielipiteistä.

Ihmisiä, jotka eivät ole mitään mieltä yhtään mistään. Ei oikein tiedetä, että onko naisellinen homo paha vai hyvä juttu. "Kai se ihan ok? Mutta miehekäs kuitenkin kivampi? Äh, antaa kaikkien kukkien kukkia."

Ihan sama kuin lapsi mäkkärin jonossa, joka ei osaa päättää että ottaisko Kokista vai Fantaa. "Kokista! Eiku lata Fantaa. Eiku oota!"

Olkaa aivan rauhassa aivan niin naismaisia kuin haluatte. Onpahan heteroilla sirkuspellejä mille nauraa ja mitä osoitella. Tiesittekö että on mies joka pukeutuu naiseksi on maailman vanhin tapa saada ihmiset nauramaan? Tästä kertoo vaikkapa Robin Wiilliamsin menestyskomedia Mrs. Doubtfire - isä sisäkkönä.

Komiikka kun syhtyy vastakohdista, ja mikä olisikaan vastakohtaisempaa kuin nainen ja mies.

On aikojen kuluessa ja eri kulttuureissa vaihdellut, mille ja minkä takia on naurettu. Naurua on monenlaista...

No ei viimesen sadan vuoden kuluessa kuitenkaan. Chaplinin komediat on edelleen hauskoja, samoin kaakattavat hintsukat.

Ainut joka täällä kaakattaa olet sinä, Hyvä Totuuden Torvi.
Mikä Ihme ja Kumma sinulla on joka käänteessä vakuutella olevasi mies,kunnon homo ja aina oikeassa.Aggressiivinen puolustuksesi saa vain miettimään miten epävarma mahdatkaan olla.

Lukiessani Totuus. (ja Hmm.) kommentteja toivon voivani deletoida tuon hyvin merkitsevän kysymysmerkin tämän keskustelun otsikosta.
Kaikkea erilaisuutta ei tarvitse sietää ja jos tarpeeksi vahva on ja sinut itsenä kanssa "hyväksyy asioita joita ei voi muuttaa".

Toivon että vimmainen kynäsi on osalta provokaatiota ja huomionkipeyttä.Luulisin että on olemassa muitakin foorumeita joilla saat mielipiteillesi hyväksyntää jos nyt hyväksyntää kaipaat.Kiitän kuitenkin kommenteistasi, olet saanut ainakin minut ajattelemaan miten kummallisen nyrjähtänyt maailma onkaan.

Ja toisaalta myös toivon että et koskaan tule vaihtamaan kynääsi miekkaan.

"En ole syntynyt jyväjemmariperheeseen, sukuni on pääosin akateemista."

Ovatko nuo toisensa poissulkevia asioita? Älä lokeroi!


"Ihmisiä, jotka eivät ole mitään mieltä yhtään mistään. Ei oikein tiedetä, että onko naisellinen homo paha vai hyvä juttu."

Tarvitseeko naisellisen homon välttämättä olla sen enempää paha kuin hyväkään juttu? Naisellinen homo on naisellinen homo. Piste. Ei kaikkea tarvitse lokeroida pahoihin ja hyviin juttuihin. Kaikki ei ole mustavalkoista. Ja sekin on hyväksyttävä mielipide.


"Olkaa aivan rauhassa aivan niin naismaisia kuin haluatte. Onpahan heteroilla sirkuspellejä mille nauraa ja mitä osoitella."

Ehkä se on ongelma jollekulle, jonka tarvitsee päteä muiden edessä. Itse en tosin ole moista naurua ja osoittelua huomannut terveen itsetunnon omaavien ihmisten taholta.

"Tiesittekö että on mies joka pukeutuu naiseksi on maailman vanhin tapa saada ihmiset nauramaan? Tästä kertoo vaikkapa Robin Wiilliamsin menestyskomedia Mrs. Doubtfire - isä sisäkkönä."

Paljon useammassa leffassa nauretaan yltiöpäiselle maskuliinisuuden korostamiselle. Esimerkiksi Rambo, Terminatorit, eilinen Krokotiilimies... Useimmat alkavat tajuta näiden leffojen huumorin pian hiekkalaatikkoiän jälkeen. Toiset ottavat ne tosissaan vielä aikuisenakin.

Jos vähän pohdit asioita, huomaat ehkä, että Doubtfiressä huumorin ydin ei ole miehen naismaisuudessa, vaan iänikuisissa stereotypioissa. Parhaassa tapauksessa Doubtfire saa katsojan oivaltamaan jotain omasta maailmankuvastaan. En usko, että monikaan katsoja naureskelee ivallista ja mollaavaa naurua mieheksi pukeutuvalle naiselle. Kyllä katsojan sympatiat jäävät Williamsin esittämän hahmon puolelle.

Tässä on keskusteltu ilmaisujen "heteromainen" tai "heteronoloinen" käyttämistä kuvaamaan tietynlaista ihmistyyppiä - tai paremminkin sulkemaan pois "ei-heteronoloisia". Toisten mielestä sellainen on "homojen itsesyrjintää", toisten ei.

Itse näkisin käsitteen "heteronoloinen" synnyn paremminkin seurauksena sellaisesta yksinkertaisesta asiasta, että ei ole olemassa muuta suht'koht neutraalia sanaa määrittelemään "harmaaseen massaan" kuuluvaa. Ihmiset mielenrauhansa säilyttääkseen haluavat laittaa asiat lokeroihin, joten sallittakoon se.

Tässä(kin) keskustelussa sotketaan käsitteet "heterous" ja "heteronoloinen (l. neutraali) ulkonäkö". Ihan samalla tavoin kuin sotketaan käsitteet "homoseksuaalinen" ja "homoseksi" - joka on mielestäni varsin suuri syy siihen, että homous mielletään yksinomaan kahden miehen välisiksi seksiakteiksi.

Miten olisi;

Hoomorintajuinen!

Niinpä niin, itse en viehäty näistä meikin- ja koruntäyteisistä miehistä. Samoin TomOfFinland-tyyppiset nahkamiehet eivät viehätä ollenkaan. Tosin, en olekaan homo...

smo!

"Heteronoloinen"-käsite on varmaan yritys kuvata jotain, mitä itse asiassa ei ole. Heteronoloinen ei ole neutraali. Kysymyshän on juuri määrittely-yrityksestä eli lokeroinnista. Lokeroimme toki kaikki mitä erilaisin perustein, mutta se ei poista kritiikin tarvetta.

Et voi kirjoittaa sotkemisesta ENNENKUIN määrittely on selkeä! Heteronoloinen viittaa heterouteen, joka voi olla hyvin moninainen. Mikäli "heteronoloinen" on neutraali, päädymme täydelliseen käsitteen turhuuteen (tai virheellisyyteen).

Mikä tahansa käsite voi saada useita konnotaatioita. Miksi tietoisesti käyttää termistöä, jossa viitteet ovat ohimeneviä? On kuitenkin selvää, että monet käsitteen "heteronoloinen" käyttäjistä tuskin tarkoittavat sitä aina ja kaikkialla ironisesti!

Martin ehtikin jo kirjoittaa melkein saman mitä minulla oli mielessä. Suurin ongelma ei ole käsitteiden "heterous" ja "heteronoloinen ulkonäkö" sotkeminen kuten smo esitti. Suurin ongelma käsitteessä heteronoloinen on, että se on hyvin epämääräinen ja moniselitteinen. Käsite hetero, johon heteronoloinen viittaa, on taas niin laaja, että se ei oikeastaan rajaa mitään vaan se sulkee sisäänsä paljon erilaisuutta. Minkälainen on hetero eli tässä keskustelussa nimenomaan heteroseksuaalisesti käyttäytyvä mies? Suhteellisen varmasti voi sanoa, että hänellä on xy-kromosomit ja hän harrastaa seksiä (yleensä) vastakkaisen sukupuolen kanssa.

Olen eri mieltä kuin smo käsiteistä "homoseksuaalinen" ja "homoseksi". Mielestäni kyseessä nimenomaan on kysymys seksuaalisesta kanssakäymisestä ihan samalla tavalla kuin käsitteissä ”heteroseksuaalinen” ja ”heteroseksi”.

Totuus. kehotti jossain tuolla ylempänä lukemaan uudelleen ja tarkemmin hänen väärinymmärretyn ”teoriansa”. Minä luin. Ja luin uudestaan ja vielä kerran.

Totuus., totuus on se, että sinun teoriaasi ei ole ymmärretty väärin, vaan sinulla ei ole teoriaa. Sinulla on vain mielipiteitä ja nekin on huonosti ja sekavasti ja usein jopa harhaanjohtavasti ja täysin ristiriitaisesti perusteltu. Kysy vaikka niiltä akateemisesti koulutetuilta sukulaisiltasi.

Onko niitä käytettyjä termejä aina pakko analysoida suurennuslasin kanssa? Jos minä netti-ilmoituksessa sanon hakevani miehekästä miestä, niin varmaan jokainen tajuaa että en silloin hae neitimäistä kanaa. Ja vaikka heteroiden joukkoon mahtuu ihmisiä laidasta laitaan, varmaan suurin osa tajuaa että termi "heteronoloinen" kuvaa sitä että sulautuu siihen harmaaseen massaan.

Olisi mielenkiintoista kuulla vaihtoehtoja näille termeille, vai pitääkö luetella deitti-ilmoituksessa millainen ei saa olla?

Olisikohan nyt aika ymmärtää, että kaikki ihmiset ovat erilaisia? On "Heteromaisia" ja "Homomaisia", jos nuo nyt yhtään ihmistä mitenkään kuvailee...

Olisi niin mukava jos Homotkin voisivat etsiä ihmistä eikä jotain "tyyppiä" esim. heteronoloinen ym. Eihän heteronoloinen edes kuvaile ihmistä mitenkään, onhan heteroitakin erilaisia.

Ja sitten... Onhan se totta, että useat homot saattavat olla erilaisia ja käyttäytyä eritavalla (kuin monet heterot). Homous on vain johonkin ryhmään kuulumista, ja tuo ryhmä saattaa vaikuttaa ihmiseen ihan niinkuin joku mikä tahansa muukin ryhmä (esim. joku harrastusryhmä). No olihan tuo aikamoinen yleistys, mutta kuiteskii. Siis se vaikuttaa kaikkiin eri lailla. Joihinkin enemmän, joihinkin vähemmän.

Haluaisin ihan oikeasti kovasti ymmärtää, miten juuri "heteronoloinen" on harmaata massaa?

Heteroita on valtavasti enemmän kuin homoja. Yli kymmenkertaisesti enemmän. He yhä pääosin määrittävät, mikä kuuluu mieheyteen ja mikä naiseuteen. Homokulttuurista on tullut termi metroseksuaalisuus, ja miehen tunteista ja femiinistä puolesta on alettu puhumaan. Silti kannattaa tiedostaa, mitkä ovat valtalinjat, sukupuoliroolit eivät ole hävinneet eivätkä luultavasti kokonaan häviä koskaan. Mies ja nainen ovat yhä eri asia, visio missä kaikki ihmiset olisivat androgyynin näköisiä ja oloisia, ei vain koskaan tule toteutumaan, erot ovat jo ihan fysiologisia, luuston ja lihasten rakenteessa.

Heterot yhä omalla sisäisellä demokratiallaan määrittävät tiettyjä konventioita siitä, mikä on soveliasta miehelle ja mikä naiselle.
Homo / lesbo voi joko koittaa sulautua tähän massaan tai olla välittämättä siitä.

Kuitenkin heteroille on helpompi hyväksyä homo / lesbo, joka muistuttaa heitä. Sellaiseen ihmiseen on helpompi samaistua, mikä muistuttaa itseä, helpompi tuntea myötätuntoa ja empatiaa. Tää on se pointti.

Tietenkin voi eristäytyä "kultaiseen häkkiin", niin että kaikki kaverit ovat joko homoja tai vastakkaista sukupuolta olevia "fag hugeja", kaikki asiat pyörivät homouden ympärillä. Tästä pitäisi minusta pyrkiä aina pois, ei ole hyvä eristäytyä marginaaliryhmään ja tehdä pesäeroa heteroihin tahallisesti ja kasvattaa se mahdollisimman suureksi, sitten ihmetellä missä hyväksyntä viipyy.

Kaikki vieras aina pelottaa, joten homojen tulisi osoittaa että he ovat samanlaisia monella elämänalueella kuin heterot, jotta heterot eivät vihaisi enää homoja. Homokulttuuri on negatiivinen asia. Minusta.

Jokainen homo ja lebo on myös itsessään mieheyden ja naiseuden elävä "rakennelma". Totuuden ilmaisemissa ajatuksissa on tunteet jälleen tuotu esiin uutena puheenaiheena kuin jonain yllättävänä löytönä.
Ei valtalinjojen tiedostaminen tarkoita sitä, että niihin pitää alistua. Niitä voi laajentaa, muuttaa... Mikäli valtavirta päättäisi kaiken olisimme kai kaikki valkoisia amerikkalaisia yritysjohtajia (kärjistäen). Minusta on kuitenkin todella hienoa, että saamelaiskulttuuri on elinvoimainen eikä heille ilmoiteta, että voisivat "helpottaa" elämäänsä.
En itse kannata ajatusta ghettoutumisesta homojen osalta. Olen sitä mieltä, että homokulttuurit voisivat vahvana kulttuureina olla osa kulttuurin koko kenttää. Homokulttuureissa on paljon rinnakkaisuutta heterokulttuureihin. Erona on lopulta homous.
Mikäli homoutta ei voi kokonaisena ilmiönä hyväksyä, niin voimmehan alkaa kieltää itsemme. Katoamme... Minä kieltäydyn katoamasta.
Aion olla mahdollisimman koko persoona. Niin yrittänevät olla heterotkin ja se on hyvä! Muu tuo ongelmat.

"Heteronoloinen" on toki vähän häilyvä käsite. Minun kielitajussani sellainen on kuitenkin olemassa: henkilö, joka ilmiasultaan kuuluu ns. valtavirtaan. Lisäksi koen sanan melko arvoneutraalina. Syynä siihen voi tietysti olla se, että en koe "homoutta" mitenkään vastakohtana "heteroudelle" - tai välttämättä edes vaihtoehtona. En toki pidä sanaa täysin neutraalina, kuten edellisessä postauksessani toin esiinkin. En ole kuitenkaan kuullut parempaakaan sanaa kuvaamaan asiaa.

Ja ei, en minä käytä yleensä sanaa "heteronoloinen" mitenkään ironisesti, vaan ihan asiallisesti kuvaamaan henkilöä, joka kuuluu ilmiasultaan ns. valtavirtaan, halutessani asiaa erikseen korostaa. Toki voisin kuvailla henkilön olemusta runsassanaisemminkin, mutta jos koen olennaisen tiedon välittyvän yhdellä sanalla, niin miksi en käyttäisi sitä. Käsitykseni mukaan suurin osa suomea äidinkielenään puhuvista käsittää ilmaisun "heteronoloinen" riittävän samankaltaisesti.

Itse asiassa jokainen ilmaisu, jolla yritetään määritellä jotain, joka ei ole käsin kosketeltavaa tai matemaattisesti todistettavaa, on enemmän tai vähemmän epäselkeä. Silti häilyväkin ilmaisu välittää informaatiota, ja se kai on sen tehtävä. Tässä voitaisiin nyt keskustella tietysti laajemminkin kielen kehittymisestä ja erilaisten käsitteiden syntymisestä, sillä siihenhän tämä asia liittyy.

ren: Homoseksuuaalisuudella ja homoseksillä on mielestäni aika iso ero, mutta ne ovat juuri sanojen seksuaalisuus ja seksi samankaltaisuuden vuoksi sekoittuneet keskenään, josta syystä homoseksuaalisuudelle olisi kiva löytää jokin toinen ilmaus. Itse puhun mieluummin homoista kuin homoseksuaaleista juuri siksi. Esimerkiksi minä olen homo aina, mutta seksuaalisuuteni tulee esiin sangen harvoin. Seksiä en harrasta ihan niinkään usein.

Miksi sitten "heteronoloinen" on harmaata massaa?

Itse ajattelen, että sellainen ihminen, joka ei ole harrastunut pohtimaan asioita filosofisesti jäsentää maailmaa mieluummin erottelemalla, yhdistelemällä, niputtamalla, lokeroimalla ja luokittelemalla asioita - varsin paljon omien kokemustensa pohjalta. Lokerot ja luokitukset tarvitsevat nimen ja nimet arkkityypin. Monille ihmisille maailma olisi muuten pelkkää kaaosta. Suurimpaan osaan vastaantulijoita kaupungin kadulla kävellessä ei juuri kiinnitä huomiota. Suurin osa ihmisistä on myös heteroita. Heteroutta ei huomata, vaikka sitä on joka paikassa ympärillämme. "Heteronoloinen" on toisin sanoen sellainen luokka, jota ei voi luokitella pois harmaasta massasta.

smo!

Niin eli summa summarum:
Kyseessä on siis mitä ilmeisimmin homofobia; käsite, joka kuuluu kaappihomouden piiriin.

martin: ei? En itse asiassa edelleenkään ymmärrä alkuunkaan, miten "homofobia" tai "kaappihomous" liittyy käsitteeseen "heteronoloisuus".

Käytettynä käsite "heteronoloinen" näkyisi rajaavan tyypillisen aktiivin homokulttuurin pois, vaikka se on moninaista ja saattaa olla ihmisessä vain osa-aspekti hänen elämästään.
Tiedän myös, että kaikki eivät ole kiinnostuneita homokulttuurista niin kuin se on nykyään olematta silti kaapissa. Silloin on edelleenkin hyvin kummallista puhua heteronoloisuudesta.
Heteronomaisuus on "homo, kunhan ei nimenomaisesti mitään erityistä homokulttuuria", "ei erotu homona, joten on helpompi olla heteromassassa".
Kyse ei voi olla pelkästään kiinnostuksesta heteromaisuuteen/tavallisuuteen. Mitä se olisi?

Heteronoloinen = henkilö, jota heterot eivät osaa epällä homoksi/lesboksi ulkoisen olemuksen perusteella. Ihminen joka sulautuu massaan, jolle lankeaa silloin hetero-olettamus.

Tällainen ihminen voi AIVAN MAINIOSTI olla ulkona kaapista. Ei tarvitse olla naismainen, ollakseen "aito homo".

Heteronoloiselle tosin kaapistatulo on jatkuva ja ikuinen prosessi, ellei hän ole julkkis. Mutta onhan se myös homomaisille homoille - eivät läheskään kaikki heterot osaa välttämättä heti arvata naismaista miestä homoksi. Se riippuu ihmisen kokemuspohjasta.

Massaan voi "sulautua" ja voi olla aivan hyvin ulkona kaapista - kyllä. Tosin ulkona kaapista - olo näkyy jossakin.

En tiennytkään, että ulkoisesta olemuksesta voi noin selkeästi löytää heteromaisuuden. Eiköhän hetero-olettamus ole aivan universaali.

En siis edelleenkään ymmärrä ollenkaan tuota tavallisuus-väitettä. Mikä olisi sen informaatioarvo - lähellä nollaa. Ellei tarkoiteta: keskimäärin kaikessa heteronormin mukainen. Eikö tuohon sisälly annos homofobiaa??? Vähintäänkin piiloviestinä on ajatus homouden erillisenä ilmiönä olemisen ei-toivottavuus.

"Et aio olla missään suhteessa poikkeava. No HYVÄ!!!"

Niinpä niin. Homma on sellanen, että homo ei edes välttämättä tajua olevansa homomainen. Usein, kun vuosia on mikä on, ja pyörii lähinnä "omiensa joukossa" ja opetteleen varauksetta hyväksymään omat käyttäytymispiirteensä, niin saattaa hieman hämärtyäkin se, mikä on miesten ja naisten roolitus ja ero. Ne ovat hyvin selkeät. Naiset ovat todella kovin erilaisia, keskimäärin, kuin miehet. Heteroissa. Pitävät erilaisista jutuista. Tämä vastakohtaisuuden luoma mysteeri on perinteisen heteroiden romanttisen valloituksen yksi sisältö ja kiehtovuus. Heteromies oppii naisten sielunelämästä ja tavoista todella jotakin vasta sitten, kun hänellä on ensimmäinen tyttöystävä, eikä koskaan kokonaan ymmärräkään sitä.

Myöskin tulisi huomata, että heteromieskin kärsii muiden mielipiteistä, muokkaa käytöstään sen mukaan, elää elämänsä "itsesyrjinnässä". Miehekkyyden vaatimus on kova heterollekin. Kun tyttöystävää ahdistellaan, eikä uskalla mennä väliin puolustamaan naistaan. Ei pysty toimimaan rohkeasti, kuten miehen kuuluisi. Ei selviä armeijassa kunniakkaasti, vaikka yrittää. Tuntuu että kun katsoo peiliin, lihakset ovat liian pienet ja maha liian iso, näyttää epämiehekkäältä antisankarilta. Eivät homot yksin ole itsesyrjimisineen. Itsesyrjintä ja syrjintä ovat erottamaton osa elämää ja yhteiskuntaa, ihmisen pyrkiessä "paremmaksi mitä on", kohti jotakin kauniimpaa, suurempaa ja hienompaa, epävarmana siitä voiko sitä koskaan saavuttaa.

Homous on vaiva, puute, sikäli, että suurin osa ihmisistä joihin ihastut, ei todennäköisesti kiinostu sinusta lainkaann. Se on vamma, vaikeus, haitta. Tietenkään sitä ei hahmota niin selvästi, jos ei ole elänyt elämässään heterovaihetta.

Itse olin "hetero" nuorena. En siis tiedostanut mitenkään homoseksuaalisuuttani, jostain syystä. Elin elämäni 20 ensimmäistä vuotta ilman mitään kriisejä tai hankaluuksia. Muistan miten asiat "soljuivat" silloin erilailla, elämä oli huolettomampaa, siihen mahtui enemmän huumoria ja kaikki oli hyvin selkeää ja kirkasta. Sen jälkeen olen vakavaoitunut, varautunut, joudun miettimään enemmän tekemisiäni, olemaan seksuaalisesti olteusarvoisesti pidättyvä. Enhän voi olla enää yhtä spontaani, koska heteromiehet (joihin useimmiten ihastun) eivät ihastu minuun kuitenkaan.

Mitä enemmän seksuaalisuuteni rajoittaa kanssakäymistäni heteromiesten kanssa, sitä onnettomompaa elämäni olisi. (Koska heitä kuitenkin on niin paljon.)

Olen huomannut, että maskuliininen "kuori" auttaa heteromiehiä luottamaan minuun enemmän, se alentaa kynnystä tutustua ja ystävystyä homoon. Se viestii heille, että seksuaalisuuteni on tiukassa kontrolissa, ja että todella ymmärrän, kuinka epämiellyttävää se olisi heille, jos yrittäisin iskeä / lähestyä heitä. Kanamainen homo voi tuntua "arvaamattomalta" heteromiehestä - "mitä jos se yrittää iskeä tai kouria, eihän sillä ole mitään holttia käytöksessään...?"

Eli kyllä, tavallaan kyse on homofobiasta. Tiedostan, että olen valtavirrasta rajusti (perustavaa laatua olevassa asiassa) poikkeava yksilö, ja minun pitää koittaa mukautua ympäristööni saavuttaakseni jonkinlaisen tasapainon. Se ei kuitenkaan tarkoita kaapissa olemista. Ystäväni tietävät mikä olen.

Lukekaa ne viestit kokonaisuuksina, älkää takertuko johonkin yksittäiseen lauseeseen tai sanavalintaan, kiitos.

Lisätään nyt tähän vielä, että minulle vaikein haaste homoudessa on se, miten tulla toimeen heteromiesten parissa, heitä on paljon. Paljon enemmmän kuin homo/bi-miehiä.

Se on vaikein kysymys, ja myös oleellisin. Heidän sanansa on siis laki. Useimmat heteromiehet sanovat, että "Homot ovat ok, mutta pitääkö olla sellainen kana."

Heteronaisten kanssa onkin helppo tulla homona toimeen. Heitä ei naismaisuus kiusaa, vaan se on "söpöä". Jos heidän kaveruuteensa tyytyy, on homous helpompaa. Vai onko sittenkään?

"Ihmisiä, jotka eivät ole mitään mieltä yhtään mistään. Ei oikein tiedetä, että onko naisellinen homo paha vai hyvä juttu. "Kai se ihan ok? Mutta miehekäs kuitenkin kivampi? Äh, antaa kaikkien kukkien kukkia."

Juuri niin. Antaa kaikkien kukkien kukkia. Ei tarvitse matkustaa kuin lahden ylitse, niin siellähän ei muita olekaan kuin homoja. Kas, kun koko kansakunta on pysynyt pystyssä vuosisadat, kun miehet ovat siellä niin naismaisia. Mitenhän ne lisääntyvätkin? Tämähän se on juuri se suomalaisen juntin maailmankuva, juntin, joka käy kerran viikossa suihkussa ja on ylpeä corollastaan ja röhnöttää sohvallaan lenkkimakkaraa jyrsien. Jos tämä on se sinun ihannoimasi "miehen malli", niin pidä toki hyvänäsi. (Sorppa, jos yksinkertaistan, mutta sitähän sinäkin teet koko ajan) Minä uskon, että sukupuoliroolit ovat kulttuurin luomia keinotekoisia konstrukteja, eivätkä mitään kivitauluun kirjoitettuja pyhiä muuttumattomia sääntökokoelmia, joilla tukahdutetaan ihmisten yksilöllisyys. Malleja on useita.

"Onpahan heteroilla sirkuspellejä mille nauraa ja mitä osoitella"

Ai niin, unohdin, mutta on epäkohteliasta nauraa "invalidille". Me kummatkin tiedämme kuitenkin, että he mitä todennäköisimmin puhuvat sinusta selkäsi takana (pahaa). Saattavat jopa nauraakin, eikä siinä auta "kunnialla" kerätyt säälipisteet, mutta sinähän ehditkin jo toteamaan: "Elämä on kovaa, mutta ilman kovaa ei olisi elämää." Tämä kehäpäätelmä yltää melkein samalle tasolle vuoden urheilijan järjenjuoksun kanssa - "Elämä on laiffia!"

"Tuhat jalkainen on vielä tuhatjalkainen yhdellä ylimääräisellä jalallakin.



...Mutta ei aivan"

"Me kummatkin tiedämme kuitenkin, että he mitä todennäköisimmin puhuvat sinusta selkäsi takana (pahaa). Saattavat jopa nauraakin, eikä siinä auta "kunnialla" kerätyt säälipisteet."

Haha! Eipä muuten puhu! Tuossa sä menetkin metsään. Mulla on heteroystäviä jotka aidosti kunniottavat minua, ainakin enemmän kuin mitään käsilaukkuhomoja. En ole lauman "kingi" mutta kuitenkin sen tunnustettu jäsen, ja saatanan tyytyväinen asemaani. Pakene sinä sinne homobaariisi vain, jos ei kantti kestä heteroiden kuvioita.

Mun miehen malli ei ole Corolla -kuski. Tuttuni ajavat lähinnä Bemareilla. Ystäväni ovat sporttisia yliopisto-opiskelijoita / valmistuineita. He sanovat, että eivät pidä neitihomoista, mutta mä olen okei. Sua taitaa nyt harmittaa, koska olet neiti ja haluaisit olla kaltaiseni, muttet oikein osaa.

Ja tuosta, elämä on kovaa, mutta ilman kovaa ei olisi elämää. Täyttä tottahan se. Onnellisuus tulee siitä että, että teet lujasti töitä ja saat siitä sitten pieniä palkintoja. Jos saisit ne palkinnot ilman työtä, et osaisi arvostaa niitä, etkä edes nauttisi niistä. Mitä ihmeen aivokääpiöitä täällä kirjoittelee? Alkaa liusua huvittavasta ärsyttävän puolelle tämä kun saa joka asian vääntää saatana rautalangasta.

Otetaan nyt vaikka ääriesimerkki vielä käytännöstä, että pikku piltit tajuavat.

Ian Roberst, australialainen tähtiurheilija, joka tuli aikanaan kaapista homona, ja jatkoi peliuraansa vielä 5 vuotta ulostulonsa jälkeen. Hän oli aikanaan koko Rugbyliigan parhaiten palkattu pelaaja, kova kuin kivi. Rugbyhan on maailman väkivaltaisin ja kovin joukkuelaji. Hänen joukkukaverinsa (machoja heteroita) hyväksyivät hänet täysin homoseksuaalisena joukkueeseensa. He sanoivat, että "On tärkeätä olla sinut itsensä kanssa." ja kanustivat Roberstia. Hänestä tuli entistä suositumpi.

Mitä tekivät akateemiset homoaktivistit? Esittivät KATEELLISIA ja mustamaalavia lausuntoja julkisuudessa Robertsista!

Pari otetta Robertsin haastattelusta:

Talking to you now, it's hard to perceive you as gay. You have a masculine way of speaking and... Roberts: "But that's just stereotyping. The media says that gays all speak and act a certain way and it just isn't the case."

Well, Ian, I'm not sure what else to ask you...
Roberts: (Affecting a lisp) "My favourite colour, my thtar thine..."
ROBERTS SIIS TEKI PILKKAA NAISMAISISTA HOMOISTA haastattelussaan! (Affecting a lisp = matkia naismaista puhetapaa)

Siinä pari havainnollista valokuvaa Robertsista. Hän minusta määrittää aika hyvin termin "heteronoloinen homo", kun smo etsii arkkityyppiä.

http://www.timbomb.net/ian/pics/wallpaper2.jpg (vasemmalla)
http://www.timbomb.net/ian/pics/sm-may10-98.jpg
http://www.timbomb.net/ian/pics/norm3.jpg (oikealla)
http://www.timbomb.net/ian/pics/JUMPING.jpg

"Mulla on heteroystäviä jotka aidosti kunniottavat minua, ainakin enemmän kuin mitään käsilaukkuhomoja. "

- Mahtaako kyseessä olla aito kunnioitus, jos sen edellytyksenä on, että pitää esittää heteroa? Sitäpaitsi sinä et voi tietää, kunnioittavatko ystäväsi sinua. Voihan olla niin, että ystäväsi vain esittävät kunnioittavansa sinua, kun kerran sinäkin vain esität "heteroa".


"Onnellisuus tulee siitä että, että teet lujasti töitä ja saat siitä sitten pieniä palkintoja. Jos saisit ne palkinnot ilman työtä, et osaisi arvostaa niitä, etkä edes nauttisi niistä."

- Mielenkiintoinen ajatustapa, että onnellisuus on jostain palkkioista kiinni. Minä väitän, että esimerkiksi pieni vauva äitinsä helmoissa tuntee kyllä onnellisuutta, vaikkei ole sitä kovalla työnteolla saavuttanut. Kyllä minun mielestäni onnellisuus lähtee pikemminkin jostain (terveen) ihmisen tunnerakenteisiin syvälle sisäänrakennetusta.


"Alkaa liusua huvittavasta ärsyttävän puolelle tämä kun saa joka asian vääntää saatana rautalangasta."

- Kiitos samoin.


Ja tuosta Roberts-esimerkistä... Taitaapi olla niin, että Robertsilla on voimakas tarve saada hyväksyntää urheilusuoritustensa ja joukkueen hyväksynnän kautta. Tuo "affecting a lisp" vaikuttaa kovasti sosiaalisten paineiden alla heitetyltä huulelta. Sitäpaitsi, jos asiaa vähän funtsii, Roberts tekee pilaa siitä, että moisia stereotypioita yleensä on olemassa, eikä suinkaan naismaisista homoista. Siinä on vissi ero.

Mikä ihme tämän "totuuden" ongelma oikein on? Se, että on olemassa homoja jotka eivät sulaudu massaan? Niinhän niitä on heteroitakin. Ylempänä kirjoitin, että minulle henkilökohtaisesti on ihan sama onko joku heteronoloinen vai ei, kunhan on tasapainossa olemuksensa kanssa. Heteronoloista _teeskentelevää_ ei katso erkkikään.

Toisaalta, aika moni kyllä samaistuu stereotypiaan joka on vallalla yhteiskunnassa etenkin, jos tulee kaapista nuorempana. Silloin tuodaan tarkoituksella esille omaa seksuaalisuutta pukeutumalla ja kuulostamalla siltä kuin ympäristö odottaa homon näyttävän ja kuulostavan. Eihän mitään muitakaan roolimalleja ole tarjolla. Yleensä moinen homon esittäminen tasoittuu jossain vaiheessa, mutta se vaihe kuuluu monella oman identiteetin löytämiseen. Nimerkkiä "Totuus." pelottaa ja ärsyttää ne, jotka parhaillaan elävät tuota vaihetta enkä minä ymmärrä miksi.

Ennenkuin "Totuus." jälleen kerran lyttää kommenttini sanomalla, että siellä taas neitihomo kaakattaa (se ilmeisesti mitätöi koko viestin automaattisesti), niin sanonpa nyt sitten: Kaksi kauppatieteiden tutkintoa, res.vänr., kuntosalikortti. Tässä nämä persoonani maskuliiniset määreet. Tämän lisäksi laulan kuorossa (ihan niinkuin isäni ja enoni, jotka ovat molemmat kovasti heteroita) ja käyn kerran viikossa hiphop-tanssikurssilla. En kaakata. Minulla on heterokavereita enemmän kuin tarpeeksi.

Hyvä "Totuus." (toivottavasti tietoisen itseironinen valinta tämän threadin nimimerkiksi).
Ian Roberts ei tehnyt pilkkaa naismaisista homoista. Hän teki pilkkaa haastattelijan ennakkoluuloista.

Hän itse tajuaa sen, että käsitteen "homomainen" ja "heteromainen" - tai heteronoloinen, jos sitä halutaan käyttää - ovat pelkkiä ajattelun vajavaisuuteen perustuvia stereotyyppejä, joilla ei ole vastinetta todellisuudessa. En ole Robertsiin tai hänen haastatteluihinsa syvällisemmin perehtynyt, mutta käsitykseni mukaan hän ei ole tietoisesti alkanut rakentaa itsestään mitään sellaista, mitä hän ei pohjimmiltaan jo olisi. Aidon erottaa aina väärennöksestä - sorry vaan, "Totuus."

Se, että jopa homopopulaatioon lukeutuvat käyttävät mieluusti käsitettä 'heteronoloinen' kuvaamaan ulkoiselta olemukseltaan ja käytökseltään tietynlaista homotyyppiä, on itsesyrjintää puhtaimmillaan. Se ilmaisee puhujan hyväksyvän käsityksen, että 'homonoloinen' ja 'heteronoloinen' ovat arvolatautuneita määreitä, jotka riippuvat jotenkin ihmisen seksuaalisesta suuntautumisesta. Näiden käsitteiden viljelijät myös ilmaisevat selvästi, että heteronoloisuus on myönteistä, homonoloisuus taas kielteistä.

Ihmiset ovat onneksi paljon monimutkaisempia olentoja. Se, että on mies ja sattuu seksuaalisesti pitämään miessukupuolesta, ei tee ihmisestä millään tavalla vähemmän miestä. Miksi ihmeessä se tekisi? Suurin osa miestä haluavista miehistä haluaa nimenomaan olemukseltaan miehisen miehen, ei naista jäljittelevää miehen genitaalit omaavaa henkilöä. Tietysti se, joka kuitenkin tällaista kumppania itselleen haluaa, saa toki aivan yhtä lailla valita itselleen mieltymistensä mukaisen partnerin.

Olen joskus pohtinut sitä, miksi jotkut homot käyttäytyvät kovin 'naismaisesti', eli tavalla joka perinteisesti ymmärretään kuuluvan jopa naisen kannalta korostetun "naisellisesti" käyttäytyvän ihmisen elekieleen ja toimintamalleihin. Olisivatko tämän ilmiön juuret ajassa, jolloin homojen oli vaikea löytää itselleen homokumppaneita, ja kaapissa olevien perheellisten homojen määrä oli suurempi kuin nykyisin? Silloin homoelämää elävän oli mielestään helpompi löytää itselleen mies, jos hän jäljitteli naista, ja kaappihomo piti ainakin alitajuisesti naismaisen miehen iskemistä jotenkin sosiaalisesti hyväksyttävämpänä. Eihän se oikeastaan mies ollutkaan, joten heterokulissi pysyi 'lähes' koskemattomana.

Myös heteropopulaatiossa on paljon miehiä, joita pidettäisiin 'hintahtavina', jos he olisivat homoja. Heterolle tämä ei kuitenkaan ole (kovin) suuri ongelma, koska hän on varma omasta suuntautumisestaan eikä hänen siksi tarvitse pelätä leimautumista sellaiseen stereotyyppikategoriaan, johon ei kuulu.

Omassa ystävä- ja tuttavapiirissäni, joka on suhteellisen laaja, on sekä homo- että heteromiehiä. Jos heidät pantaisiin riviin ja joku ulkopuolinen saisi poimia joukosta homot ja heterot, en epäile, etteikö tulos menisi suurimmaksi osaksi täysin metsään. Virheitä tapahtuisi molempiin suuntiin, sillä useimpien suuntautuminen ei todellakaan näy ulospäin kummassakaan ryhmässä. Käsitteiden 'heteronoloinen' ja 'homomainen' käyttäminen on vanhakantaista, täysin harhaanjohtavaa ja ennakkoluuloja säilyttävää kielenkäyttöä, jolla ei ole perustaa nykyajan todellisuudessa.

Lisää rautalankaa? Kerro ihmeessä, niin täältä pesee.

Heitän tähän väliin suoran lainauksen Boy George uusimmasta kirjasta koska itse en olisi paremmin asiaa muotoilla.

"In gay circles there is a phrase which I abhor: "Straight-acting,non-scene`. I personally prefer ´straight-acting, if non-seen´. The term refers to gay men who can successfully pass them off as heterosexuals and choose not to frequent gay venues. In their attempt to slip through the pink net they are in fact queerest of the queer; they can pretend to be one of your mates without creating alarm, all the while wondering how to get into your trousers."
Kuulostaako tutulta, Totuus.?

Kovin rautalankaasi väännät pinkissä foorumissa joten kuvittelen sinun kaipaavan muidenkin kuin homofobisten ystäviesi arvostusta.

Ymmärsinkö väärin vai oliko tuo freudilainen "Ystäväni ei pidä neitihomoista, mutta mä olen ok?"

Mitä tähän niin kovin kammoksittuun neitimäisyyteen tulee joka näyttää olevan kovin vastenmielinen piirre homossa.Voisiko tuon taustalla olla piilotettua naisvihaa mikä yleensä kulkee käsi kädessä homofobian kanssa.
Itse näen tuon pelkästään käyttäytymisenä,"leikkinä" en hallitsevan luonteenpiirteenä.Käytän sitä itsekin camp elementtinä kun haluan OIKEIN ärsyttää...Ok tuo kuulostaa minustakin vähän tyhmältä kun sen kirjoittaa mutta tämä rautalanka on aika paksua muutenkin väännettäväksi.
Typeryyttä on kaikenlaista ja säätä pidellyt.Myrsky shamppanjalasissa, sanon.

Olipa typerä kommentti Boy Georgelta. En todellakaan pyri kenenkään heteron housuihin, missään tilanteessa. Ja en käytä sitä mitenkään naamiona, koska kerron sen hyvin pian uusille tuttavilleni.

Mitä taas Robertsin kommenttiin tulee. Hän olisi minusta arkkityyppi termille "straight-acting gay". Luuletteko että se tulee häneltä aivan "luonnostaan". Ehkäpä hän on ponnistellut hieman ilmiömäisen jalkapallouransa eteen, vääntänyt rautaa salilla muutaman kerran ja pelannut kovia otteluita vuosi vuoden jälkeen, millä on "mahdollisesti" osavaikutus hänen heteronoloisuuteensa...

Harva hyvä asia itsestään sentään tulee.

Ja, kyllä, hän teki pilaa haastattelijan ennakkoluuloista, MUTTA myös naismaisista homoista. Hän oli suuren yleisön silmissä, "se kova homo" ja myös sellaisena häntä hurrattiin ja arvostettiin. Kuten kalifornian kuvernöörikin on sanonut, "If you're succesful and you change, you're an idiot."

Naurettavinta oli todellakin yliopistojen homoaktivistien kommentointi Robertsin kaapistatulosta, he vähättelivät sitä ja käyttivät samanlaisia argumentteja kuin TE, leimasivat Robertsin itseään syrjiväksi "muka-homoksi". Halusivat tehdä häneen pesäeron.

Kun taas hänen machoheterot joukkuekaverinsa hurrasivat häntä, heille ei ollut ongelma että Roberts oli samassa pukuhuoneessa heidän kanssaan. He olivat tottuneet luottamaan häneen Ystävänä ja Pelaajana. (Osa toki tiesi jo ennen julkista ulostuloa mediassa 1995)
Yleisön punaniska-ausseilta Roberts koki kaapistatulonsa jälkeenhomofobiaa (huutelua) muttei pelaajien.

Ja mitä Robertsin haluun saada kunnioitusta urheilusuorituksista tulee...
TOTTA VITUSSA se halusi niistä kunnioitusta. Koko elämänsä uhrannut Rugbylle. Jokainen meistä haluaa kunnioitusta, kaikki eivät sitä saa, kilpailu paikasta auringossa on kovaa.

Lisäksi... itse mä olen aika vähäinen mies, melko tavallinen toimistotyöläinen, verrattuna Robertsiin, mutta silti pidän häntä hyvänä roolimallina, koitan myös voittaa heteroiden luottamuksen. Hän pystyi kohoamaan seksuaalisuutensa yläpuolelle ja voittamaan ennakkoluuloja, osoitus siitä että sen on mahdollista vaikkakin vaikeaa. Hän puhui siitä, miten "I always wanted to try to make a difference." Hän teki suuren palveluksen homoille. Mm. eräs australialainen urheilutoimittaja sanoi, että "Roberts made me change my bad attitude about homosexual people."

Ymmärrän kyllä mitä nicci Totuus ajaa kirjoituksellaan takaa.

Totuus näkee homomaisuuden synonyymiseksi naisen kaltaiselle. Kyse on ensisijaisesti homomaisuudesta - homot ovat miehiä - tarvitseeko ERIKSEEN korostaa miehisyyttä - varsinkin, jos niin julmetun kapeaksi ja karikatyyrimäiseksi rikottu - minne on se ihminen kadonnut?

Tietenkin valtaisaan ahtauttamiseen tarvitaan kontrollia. Ongelma olisi paljon pienempi, jos miehen rooli oivallettaisiin kaikeksi siksi, mitä miehissä on. Näin tekevätkin hyvin monet!
Terv. kaakattava homppeli

”Heteromainen homo syrjii osittain itseään (feminiinistä puoltaan), miellyttääkseen kumppaniaan. Jos molemmat osapuolet tekevät näin, molemmat ovat suhteellisen tyytyväisiä.”

”Homous on synnynnäinen vamma. Hetero voi olla oma itsensä, ja silti miellyttää kumppaniaan täydellisesti. Homo ei.” (viesti 10)

Ensin luulin, että minulla olisi ollut jotain kommentoitavaa nimim. Totuus. kirjoituksiin. Kun luin ne vielä kerran läpi niin totesin, että ei ole.

Ei ole helppoa olla vammainen, jonka pitää teeskennellä koko elämänsä.

"Heteromainen homo syrjii osittain itseään (feminiinistä puoltaan), miellyttääkseen kumppaniaan. Jos molemmat osapuolet tekevät näin, molemmat ovat suhteellisen tyytyväisiä.”

100% totta... Jos oletetaan että väite mitä monet täällä viljelevät, pitää paikkansa? Elikkä väite: "Homolle on luonnollista olla hieman naismainen, eikä siinä ole mitään hävettävää, plaa plaa plaa."

Sitten kuitenkin useimmat homot, (myös ne naismaiset) himoavat maskuliinisiia miehiä. Siinä on perustava ristiriita, jonka kieltäminen on sinisilmäisyyttä pahimmillaan.

JUST niin kuin sanoin. Veni, vidi, vici.

Kun kun. Kyse ei oo teeskentelystä, vaan seksuaalisen poikkeaman kantamisesta tyylikkäästi ja arvokkaasti, viisaasti ja kohtuullisesti.

"Totuuden" maskuliinisuus

farssi jatkuu...(näytelmäähän vain).

Nyt on kyllä todettava, että tässä puhutaan päällekkäin ja sekaisin niin monesta asiasta, että ainakaan minä en enää pysy mukana.

No siis lähinnä kyse oli minusta siitä koko viestiketjussa, että toiset eivät suostu myöntämään, että on olemassa käsite, kuten "heteronoloinen", tai että on soveliasta ihannoida sellaista ominaisuutta.

Minusta käsite on varsin selkeä, kuten Smokin sanoi, "heteronoloinen" on sitä että sulautuu massaan. Se ei liity mitenkään kaapissaolemiseen.

Olen myös sitä mieltä, että heteronoloinen persoona ei ole mikään geeneistä saatu ominaisuus, vaan omien tietoisten valintojen ja rutiinien kautta hiljalleen syntynyt.

Niin vaikka et pyrkisikään kenenkään heteron lakanoihin aikaisemmin sanoit että ihastut pääsääntöisesti heihin. Ja kun et saa halullesi (kalullesi?) vastakaikua koet oman homoutesi vammana, vaivana tai puutteena jota sitten kompensoit kuulumalla johonkin heterolaumaan joka hyväksyy sinut.
Ajatuksiasi on aina välillä vähän vaikea hahmotella mutta yritetään kovasti....Tosin kuulostaa siltä että yrität enemmän selvitellä itsellesi kuin muille mikä lienee oikea tie eheytymiseen, siihen ettei sinun tarvitse vakuutella ja todistella mitään. Mikä taas on minusta aika miehekästä. Kun alat pitämään seksuaalista suuntautumistasi muuna kuin poikkeavana vaivana, vasta silloin kannat sen tyylikkäästi ja arvokkaasti. Viisaasti ja kohtuullisesti käytetään vain päihteitä.

Olen kuullut muiltakin siitä miten kaapista tulo on on aiheuttanut enemmän kielteisiä kuin myönteisiä kokemuksia. Itse kaapissa koskaan ollut joten en voi täysin hahmoittaa mistä tässä voisi olla kysymys. Mutta itse koen homomaailman/scenen kovin ahtaana lokeroita olevana paikkana ja lokerikkoja kammoavana en koe sitä kovin omaksi maailmakseni. Ehkä juuri siksi että homoscene on niin latautunut seksuaalisuuteen ja niiden merkityksiin. Pahimmat ennakkoluulot olen kuullut ja kokenut juuri homopiireissä, ehkä siksi että on tavallaan tottunut kuulemaan sen jostain muualta.
Ja no toistaalta, minun homomaailmani, sceneily ylipäätään rajoittuu pelkästään yöelämään mikä lienee ainoa paikka jossa voi ihan avoimesti olla mikä on.Siis ihan homona...:-) Itse viihdyn paremmin heteropaikoissa, jos nyt goottiklubia voi sellaiseksi nimittää. Lähinnä musiikin ja sen tuoman ilmapiirin myötä joka on mielestäni yhdistävämpä tekiä kuin seksuaalinen suuntaus.

"Jokainen meistä haluaa kunnioitusta, kaikki eivät sitä saa, kilpailu paikasta auringossa on kovaa."

Mitähän jos opettelisit hankkimaan sitä kunnioitusta vain ja ainoastaan olemalla oma itsesi ! Hmmmmmmm.

Nyt sinä tietysti oletat, että alan kertomaan kuinka paljon käyn salilla, paljonko vietän aikaa heterobaareissa, paljonko tienaan rahaa ja kuinka yritän iskeä misuja ja puristelen tisuja (hetkinen, menikös tässä nyt jotain väärin?) Armeijaa en ole onneksi käynyt, joten niiltä puuduttavilta horinoilta vältytään tässä viestissä kokonaan. Ehkäpä olen yksi neitihomoistasi, tai ehkä ystäviini kuuluu neitihomo ja minua loukkaa tapasi puhua hänestä tai ehkä ... Mitä ihmeen väliä? Minä en ole paisuttamassa olematonta egoa tällä palstalla toisin kuin eräät.

Heh, viimeksi kuulin kingeistä ja kuningattarista yläasteen välitunnilla eli melkoisen sosiaalisesti kehittymättömän porukan kanssa sinä hengailet. Tukee käsitystäni siitä, että pitävät homoja friikkeinä. Tekisikös mieli myös lätisyttää homon lättyä? Bemari ei ole muuta kuin pintaa, kuten moni muukin asia elämässä ja alta saattaa paljastua nopeasti ruosteinen karvanoppa-juntti-corolla: asenteet ovat paljastavia. Itse asiassa tuo sinun kuvauksesi kavereistasi tuo mieleen paviaanilauman puussa – paitsi yhdellä erotuksella: he näkevät kaukana alhaalla yhdet hymyilevät kasvot ja sinä ison kasan per*eitä. Jos olet tyytyväinen narrin osaasi, niin ole hyvä vaan (voin kuulla jo kulkusten kilinän tänne asti). En ole kateellinen sinulle, enkä todellakaan halua olla kaltaisesi ressukka :D

Sulla on muuten aivan karsee miesmaku. Tuollaisen neandertalilaisen kiertäisin kyllä baarissa kaukaa. Ei ihme, jos kaverisikin pelkäävät tulevansa homon raiskaamiksi. Eli se siitä heterolookin puoleensavetävyydestä. Sori :-PPP

Ei morjens taas. Mitähän sä oot vetänyt. Kannattas vähentää sitä pössyttelyä.. Mistä sä tiedät mun miesmausta mitään. Tai mistään, mitä puhun. Sulla on ilmeisesti erilaiset elämänkuviot kuin mulla, erilainen tausta, erilaiset arvot. Pidä kioskis. Ei mua kiinnosta. Ressuka joo, me ollaan kaikki ressukoita, kun silmiin katsotaan, vai miten se meni.

Ok, myönnän että mua hävettää olla homo. En oikein oo varma (tai koskaan ollut), että onko se minun vika vai geeneissä. Kärsin siitä, valehtelisin jos muuta väittäisin. Etpä sitä tiedä sinäkään, mistä se johtuu, oliko se todella ainoa tie? Tieteellistä syytähän ei ole olemassa. Joten mä kompensoin ja todistelen arvoani, minussa on pieni annos itsevihaa.. so what? Kaikissa meissä on haavoja ja arpia. Samassa paskassa tässä ollaan kaulaa myöten koko lössi. Käsi ylös vaan, jonka mielestä oli kiva huomata teininä (tai milloin se tapahtuikaan) että on hinttari. Tai käsi ylös kuka ei koskaan synkkinä hetkinä mieti, että "olisinko jotenkin voinut olla hetero, kumpa olisin hetero"?

Tietenkin se on mulle itsetuntoa alentava tekijä, toisaalta asia mikä saa mut yrittämään kovemmin, luo tarvetta "olla hieman parempi kuin heterot", heterot luovat sitä tarvetta. Onko siinä jotain väärää. En tiedä, mutta that's the way it is... eikä muuksi muutu.

Maailma on yhä heteroiden, niillä on tuhti määrälllinen ylivoima, ja joka päivä, minne tahansa menet, kohtaat vihaa ja ylenkatsetta. Aamulla kun heräät, ensimmäinen asia mitä muistat on, ainiin, olen homo, voi helvetin perse - no, pidetään silti hyvä päivä. Joka päivä sitä juttua kohtaa uudestaan, parantaa otettaa uudestaan asiasta. "You cannot overcome your demons.. you face them, then face them, then face the some more."

Homous on onneksi aika pieni osa elämää, ja mahdollisimman pienenä mä haluankin sen pitää. Heterona ajattelisin ehkä toisin, seksuaalisuus olisi nautittavampi juttu. En voi sanoa tuntevani olevani samassa mielessä vapaa kuin heterot, mun seksuaalisuus ei kuulu tähän maailmaan. Mutta en anna sen estää elämääni.

No just. Ei kukaan varmaankaan tyytyväinen tähän seksuaalisuuden löytöönsä ole ollut, mutta sinun itseinhosi menee jo patologisuuden puolelle. Jos et edes itse hyväksy itseäsi, kuinka voit edes odottaa saavasi minkäänlaista kunnioitusta muilta ihmisiltä? Siinäpä sulle pähkinä. Kliseehän tämä on, mutta kun sinä olet kuitenkin se kaikkein tärkein ihminen omassa elämässäsi, ei heterokaverit tai ihastukset joilta ei tule vastakaikua.

Oman itsensä hyväksyminen on usein tosi tiukka paikka. Onnea matkaan, jos sen vielä joskus aloitat.

Siis aika suureksi osaksi mä hyväksyn, vuosiahan siihen meni. Joskus luulen että kokonaan, mutta vuosien kokemus on osoittanut, että on siellä jotain hiertämässä. Eihän homot ole mitään suurta onnellista perhettä (niinkuin nuorena luulin), kyllä siellä on valikoimista ja kilpailua paremmasta kumppanista ihan samalla lailla kuin heteroilla. Ja oon huonannut, ettei neitimäiset ole niin kovassa huudossa, joten välttelen semmosia maneereita ym... Se on itsevihaa tavallaan, vähän uhraa, että jotakin saa. Semmosta se elämä.

Ei se mun keksintöni tuo homojen harrastama heteromaisuuden ihannoiminen ole. Se vaan näyttäisi olevan homoille luontaista, tuntea vetoa enemmänkin heteromaisiin miehiin. Näin se vaan näyttäisi olevan, valitettavaa. Jos naisellista haluaisi, olisi kai naisen kanssa sitten.

Homous on aika pieni osa elämää vasta jos sen oppii hyväksymään.Silloin sun ei tarvitse herätä kauhuissasi joka aamu, todistella mitään, määritellä itseäsi heteromaiseksi, miellyttää ketään tai etsiä hyväksyntää. Mutta vaikka homous ja seksuaalisuus ei kerro juuri mitään ihmisestä itsestään se on juuri se "tuhatjalkaisen ylimääräinen jalka" johon voi kompastua tai juosta lujempaan.

Maailma on ihmisten jotka tulevat toimeen keskenään. Kaikki ei ylipäätään tule, se on totta mutta jokasiselle löytyy se oma maailmansa jossa voi näin hyvin tapahtua. Hyväksymällä itsesi se löytyy.

Ylipäätään, miten voit olla varma siitä että olet homo. Jos et tiennyt sitä pariinkymmeneen vuoteen ja nyt sen tiedostaessasi, se aiheuttaa vain suunnatonta tuskaa ja kärsimystä.
Kiitän kuitenkin sinua Totuus. antoisasta keskustelusta jonka aika typerän kepeä keskustelunavaukseni aloitti. Tiesin että tuon näkemyksen(provokaation, otsikon?) alla pörisee aika paljon mikä on pyörinyt mielessäni mutta en ole osannut hahmotella ajatuksiksi. Olet omalta osaltasi avannut silmiäni.
Hyvä niin.

Kun viestissä 80 kirjoitin alla olevan niin olisi luullut, että edes Totuus. itse tajuaa (kun asian vielä erikseen mainitsin), että kaksi ensimmäistä kappaletta ovat lainauksia nimimerkin Totuus. viestistä nro 10 (21.08.2005, 04:07). Ainoa joka tässä keskustelussa on allekirjoittanut nuo lainauksissa olevat väitteet on Totuus. itse. Ei voi edes hyvällä tahdolla väittää, että ne ovat väitteitä ”mitä täällä monet viljelevät”. Mikä olisikaan helpompaa kuin olla samaa mieltä itsensä kanssa.

”Heteromainen homo syrjii osittain itseään (feminiinistä puoltaan), miellyttääkseen kumppaniaan. Jos molemmat osapuolet tekevät näin, molemmat ovat suhteellisen tyytyväisiä.”

”Homous on synnynnäinen vamma. Hetero voi olla oma itsensä, ja silti miellyttää kumppaniaan täydellisesti. Homo ei.” (viesti 10)

Ei ole helppoa olla vammainen, jonka pitää teeskennellä koko elämänsä, kuten Totuus.

Oletko siis edelleen itsesi kanssa samaa mieltä, että _homous on synnynnäinen vamma_? Minä siis EN ole samaa mieltä lainausmerkkien sisällä olevista väitteistä.

Aluksi haluan kiittää nimimerkkiä Totuus.: siitä, että avauduit keskustelussa tässä vaiheessa enemmän.

Jokainen meistä rakentaa oman elämänsä (sellaiseksi kuin rakentaa). Muutos on siinä jatkuvasti mukana. Suunnan määrää jokainen itse.

Olet oikeassa siinä, että ei homoväestö eroa jollain "onnellinen yhteiselo"-asteikolla heteroväestöstä. Keskimääräisesti katson homojen joutuneen tiedostamaan syvällisemmin seksuaalisuuttaan kuin heteroväestö. Tiedostaminen on usein ongelmalähtöistä. Myyttisesti asiaa kuvaa hyvin Aatamin ja Eevan omenansyönti. Tiedostamisen parhaimpia puolia voi olla vapautumisen kautta tuoma syvempi kokeminen. Toivotan onnea tiellesi - minkä sitten valitsetkin. Toivon ainakin, että näet edessä olevien teiden mahdollisuudet!

Poimin yhden lauseen "Totuuden" puheenvuorosta: "Aamulla kun heräät, ensimmäinen asia mitä muistat on, ainiin, olen homo, voi helvetin perse - no, pidetään silti hyvä päivä."

Tuosta lauseestasi löytyy annos itselle nauramista, positiivista asennetta, millä pärjää eteenpäin. Optimismi kannattaa aina, ja pitemmän päälle ajateltuna ei se ole laisinkaan hävettävää tunnustaa suoraan olevansa homo ilman mitään kiertelyjä ja kaarteluja. Tällä tavalla iso taakka poistuu selästä, kun ei aina tarvitse miettiä, että tietääköhän ne, vai ei..voin sanoa että ihmiset arvostavat paljon enemmän sellaista heeboa, joka on avoimesti sitä mitä on, ilman turhia selittelyjä. Ja jos eivät arvostaisikaan, niin mitä väliä sillä sitten kuitenkaan on? Muiden ihmisten arvostuksen kerjäämisessä on jotain todella narsistista.

Voisi ajatella niinkin, että mitä hyötyä on itsensä ja muiden dissaamisesta - paljon enemmän energiaa saa hyötykäyttöön kun suuntaa huomionsa rakentaviin asioihin. Eli pidetään kuitenkin se hyvä päivä, ja ollaan ihmisiksi.

Ei homoudessa ole mitään hävettävää, päinvastoin! Heteromassa on vain heteromassaa. Mä olen ainakin ylpeä homoudestani ja teen sen selväksi myös ympäristölle.

Totuudelle ja muillekin epäroiville. On olemasse parikin keinoa hävittää homous ja tulla normaaliksi. Yksi ja parhain tie on valaistuminen. Voin kertoa enemmän sillä olen sen kokenut.

Valaisija, no kerropa ja avaa siitä oma otsikko.

Ehkäpä kyse on juuri siitä, että eri ihmisiä kiinnostavat erilaiset ihmiset. Niinpä irrallaan on lukemattomia ns. homokanoja, jotka kotkottavat vapaana, eikä kukaan kiinnostu heistä. Minua eivät ulkoisesti feminiiniset miehet kiinnosta.

REN: Siis en mä tiedä mitä se on, kun sitä tieteellistä määritystä ei ole niin jokainenhan saa itse kutsua sitä miksi haluaa. Vammaltahan se tuntuu. Tekee elämän kovemmaksi, niinkusta.

Ja edelleen olen sitä mieltä, että tietoisesti dissaan itsessäni ilmeneviä naismaisia piirteitä, jotka "tunkevat esiin", ollakseni "parempi homo". Seksiä harrastaessa ei välttämättä ole niin miehekäs olo, mutta täytyy vaan jotenkin yrittää olla miehekäs, sen kumppanin vuoksi ja takia. Kevyt pikku ranneliike kesken aktin kun on aika paha turnoff. Kyllä ne mullakin ne eleet tunkee pintaan, mutta painan ne takaisin pinnan alle. Omakohtaisiin kokemuksiinhan perustin kaikki kommenttini.

Homous on aika outoa, ei se pelaa ihan samassa symbioosissa kuin heteroseksi, missä molempien olemus vahvistaa omaa kokemusta ja vastakohdat täydentävät toisiaan. (naisen naisellinen liikehdintä saa heteromiehen tuntemaan olonsa miehekkäämmäksi ja miehen vahvat kädet saavat naisen tuntemaan olonsa entistä naisellisemmaksi.) Homoseksissä ei ole tuota kontrastia niin selkeästi. Tai siis ei ole.

Olen harrastanut myös heteroseksiä, ja se tuntui hyvältä juuri tuolla pinnallisella aspektilla, miten toisten pintapuoliset ominaisuudet sopivat vastakohtaisuudessaan yhteen ja tukivat toisiaan. Syvällisempi, aito tunteminen oli sitten eri asia. Vaikea selittää, en tiedä onko joku miettinyt tai kokenut asiaa näin. Homoseksissä taas minusta tuntuu kerta toisensa jälkeen pinnallisesti ajatellen kummalta ja väärältä, mutta kuitenkin "tajunnan hämärtyessä" asiat loksahtavat jotakuinkin kohdalleen, mitä heteroseksissä ei tapahdu.

Silti mulla on vähän hämärä fiilis sen jälkeen. Jälkeenpäinkin jotenkin "kokoan itseni", ryhdistäydyn. Enkä pidä jos mies on minua kovasti isokokoisempi tai maskuliinisempi, se saa mut tuntemaan itseni neitimäisemmäksi, mistä en lainkaan pidä. Toisaalta en halua sitten neitiäkään, koska sekään ei ole hyvä. Tasavertaisuus on tavoite... mutta silti homo etsii kumppanista niitä asioita, mitä itsestä pitäisi löytyä, kun taas hetero etsii vastakohtaisuuksia. Se on se perustava ero.

En tiedä... ehkä olen kokemuksineni sitten yksin.

Käyn sekä DTM:ssä että Herkussa ja kummassakin paikassa asiakaskunta on suurimmaksi osaksi ei-heteromaista. Mun mielestä siinä ei ole mitään hävettävää tai väärää!!

Hei haloo homot! Herätkää .. ei meidän tarvitse imitoida heteromiehiä jotta olisimme hyviä ja tasa-arvoisia.