Taizén perustaja veli Roger murhattu!

Kesken iltarukouksen tiistai-iltana surmattiin puukolla 2500 rukoilijan edessä 90-vuotias veli Roger.
Pacem, pacem!
  • 2 / 32
  • Dragon-85
  • 18.8.2005 0:59
Aivan järjetön tapaus tämäkin. Mitenkä pahasti pitää ihmisen olla mielenvikainen että jotain tuollaista menee tekemään... :/

No, ainakaan veli Rogerin elämäntyö ei ollut turhaa. :)
Saisko hieman tarkempaa tietoa tästä henkilöstä ja tapahtumasta?
Juhani
Eikös tällasiin asioihin meidän homojen pitäis suhtautua vaan neutraalisti ellei positiivisestikin? Eix kirkkojen vihaaminen oo homojen elämäntehtäviä? X)
Voi DragQ!
Kirkonmiehen murhaaminen on siis hyväksyttävä tai yhdentekevä asia?
Olet uskontorasisti.
Veli Rogerin surmannut nainen oli tyytymätön Rogerilta saamaansa huomioon. Hänet vietiin mielentilatutkimuksiin, ja eiköhän sieltä napsahda persoonallisuushäiröisen tai rajatilapersoonan diagnoosi. Samoja diagnooseja voisi napsahtaa rasisteillekin.
  • 8 / 32
  • Public eye
  • 22.8.2005 12:59
Karismaattiset henkilöt vetävät kahjoja puoleensa. Tämänpäiväisen uutisen mukaan myös meillä Suomessa silloin tällöin vieraileva intialainen äiti Amma on joutunut kotimaassaan väkivallan kohteeksi:

"Halaavana pyhimyksenä tunnettu äiti Amma eli Mata Amritanandamayi oli johtamassa rukoushetkeä myöhään eilen, kun tuntematon mieshenkilö syöksyi puukko kädessä häntä kohti. Äiti Amman ryhmän jäsenet onnistuivat pysäyttämään hyökkääjän, eikä tämä ehtinyt vahingoittaa Ammaa. Hyökkääjää pysäyttämässä olleet henkilöt saivat kuitenkin lieviä vammoja välikohtauksessa."

Olipa kyseisten henkilöiden sanomasta ja elämänfilosofiasta mitä mieltä tahansa, tuntuu jotenkin siltä että tällaiset väkivallanteot ovat yleistymässä, mitä on pidettävä surullisena kehityksenä.
Jahas nyt sit vollotetaan kun tällainen ns. mukava mies kuolee. Homouskonto saa taas ilmauksensa! Muistaakseni paavi toivotettiin kuoltuaan tällä palstalla alimpaan helvettiin.
Kuolema on aina surullinen asia. Jälkeenjääneet suhtautuvat siihen kuitenkin eri tavoin riippuen siitä, miten kuolema tapahtui ja millainen henkilö kuoli.

Jos "hyvä" ihminen (subjektiivinen määre) kuolee, ja jos kuolema on vielä väkivaltainen, se herättää luonnollisesti enemmän myötätuntoa kuin ihmisen "luonnollinen" kuolema. Jos vainajaa ei tekojensa valossa ole edes koettu järin myönteiseksi persoonaksi, sureminen jää laimeammaksi.

Loogista, eikö?
Mitä tämä veli Roger teki homojen hyväksi? Oliko mies homo?Katolilainen kirkkohan on homovastainen, kuten moni muukin kristllinen kirkko ja kaikki lahkot mukaanlukien.
Erosin itse suomalaisesta evank-luterilaisesta kirkosta, kun rippipappini, samainen mies seurakunnassa saarnasi homot tuonelaan. Homoseksuaalit ovat paholaisen välikappele ja koetinkivi perheille, ja muuta saarnaa. Se riitti minulle.
Onhan se ikävää, kun joku karismaattinen ihminen kuolee. Mutta kuka suree yksinäisten ihmisten perään?
Jonkun mielestä kirkkojen noudattamiin linjoihin vaikutetaan parhaiten ulkopuolelta. ...vaikutetaanko?
On vaikea kuvitella, että veli Rogerille ei yksinäisyys olisi ollut yksi rukouksen ja toiminnan alue. En mitenkään haluaisi asettaa hänen julmaa kuolemaansa vastakkain valtaisan yksinäisten määrän kanssa.
Nico_Espoo, mitä väliä sillä on, mitä joku tekee homojen hyväksi? Oletko todella niin itsekeskeinen?
Veli Roger mm. oli ekumenian edelläkävijöitä, suuri nuorison ystävä, ja hän pelasti useita ihmisiä natsien vainoilta. Jos ei siinä jo ole jotain meriittiä, niin ei kai sitten missään.
Esitin VAIN kysymyksen, halusin VAIN tietää mitä tämä katolainen pater Roger oikein teki?
Ok, ok. Siis vain kysyit. En halua olla töykeä, mutta kumminkin olen: jos halusit _vain_ tietää niin ei tullut mieleen kirjoittaa hakukoneeseen "Taizé" tai "veli Roger", kun kerran kumminkin koneen ääressä olit.

Roger Schutz ei ollut katolinen.

Tietoa löytyy myös suomeksi vaikka kuinka paljon.
http://www.taize.fr/fi
http://www.nuortenkeskus.fi/sivu.php?artikkeli_id=1415
http://www.catholic.fi/right.htm
http://www.vantaanseurakunnat.fi/kirkkouutisia/page.2005-08-17.6342311911
Nico_Espoo, frère Roger (ei siis pater, isä) ei ollut katolinen, vaan reformoitu. Ja kysymysasettelusi vaikutti minusta rienaavalta. Pahoittelen jos se ei sitä ollut.
Kiitos tiedoista. En minä tiennyt kuka veli Roger oli. Ajattelin, että katolilainen. Halusin vain kertoa, että suhtaudun katolilaiseen kirkkoon negatiivisesti, kuin koko kirkkoinstituutioon. Takana omat huonot kokemukset. Oma seurakuntani sortaa homoja, kun sai tietää, että minä olen homo, sain kuulla siitä ja äiti! Äitini sai papilta käännytyssaarnaa ja äitiäni kohdeltiin, että en edes halua kertoa. Siihen loppui meidän kirkonjäsenyys!
Minulla on ulkomailla yksi hyvä ystävä, jonka tunnen jo 15 vuotta, pienestä asti ja homo. Hänelle kävi vielä pahemmin ja monelle hänen homokaverille. Heidän sydämet vuotaa verta!!!

Anteeksi, ettö kysyin veli Rogeristä ja Anteeksi, että asettelin kysymykseni vääriin, Anteeksi, että astuin varpaillenne, Anteeksi, että arvostelin kirkkoa, Anteeksi, että edes kirjoitan tänne. Mutta en pyytele anteeksi, että olen olemassa ja en häiritse enää teitä tyhmillä kirjoituksillani.
Onpas täällä herkkähipiäistä porukkaa.

Minusta Nicon kysymykset ovat olleet aivan aiheellisia. Hän niinkuin minäkin halusin löytää asiayhteyden sille, että henkilö mainitaan erityisesti sateenkaari-ihmisten keskustelulistalla. Tietoa on tullut nyt reilusti. Kiitos siitä. Olen valistunut ja valaistunut. ;-)

Periaatteellisesti voisimme lähteä siitä olettamuksesta, etteivät kaikki oitis tiedä tai tunne jotakin ulkomailla vaikuttavaa henkilöä. Jonkinlainen lisätieto juttuun mukaan, niin että asia hahmottuu ilman lisäkysymyksiä. Hyvä huono esimerkki on täällä toisessa keskustelussa. Kirjoittaja pudottelee kolme kansainväliseltä vaikuttavaa nimeä, niitä sen kummemmin selittelemättä. Noista nimistä tunsin vain yhden. En jaksa vaivautua etsiskelemään internetistä noita kahta, koska aikaisempi kokemukseni kyseisen kirjoittajan arvovalinnoista ja asenteista antaa olettaa, etteivät nuo mainitut henkilöt ole mitenkään kiinnostavia.

Juhani
Kiitos Juhani sinulle, että ymmärsit minua. Noin juuri minä ajattelin, kun luin tämä ketjun aloitusviestin. En minä tiennyt kuka hän oli, nimi ei sanonut minulle mitään. Ei se tee minusta tyhmää, vai tekeekö se sittenkin?
Jos hiemankin esittää kysymyksiä tai aiheen vierestä saa heti kuulla. Jos hiemankin sanoo kirkkoa vastaan niin saa heti korville. Jos te tietäisitte mitä minä ja äitini olemme kokeneet kirkon taholta niin olisitte hiljaa. Äitini oli kuin leijonanaaras, joka puolusti ainokaistaan eikä sulattunut hurskaita saarnoja ja parannusrukouksia. Hänen olisi pitänyt viedä minut hoitoon (sairaus: homous) ja jos tämä ei onnistu, niin heittää minut pellolle! Kun äitini sanoin, hulluja olette, alkoi vainoaminen... Emme antaneet periksi, äitini jopa menetti työpaikan sen vuoksi. Muutimme pois ja nyt elämme rauhassa. Me tallensimme kaiken, häiriösoitot, postin, keskustelut. Nyt äitini on tavannut kaksi muuta äitiä, jotka ovat kokeneet saman homopoikansa vuoksi. Äitini kirjoittaa kokemuksemme paperille ja haluaa auttaa muita äitiä ja isiä, jotka rakastavat lastaan, eivätkä häpeä lapsensa vuoksi. Näin täällä Suomessa!
No, tämä meni täysin asian vierestä, mutta halusin vain kertoa. Anteeksi, että jälleen häiritsin.
Kun kirjoitin aloitusviestini, niin ilmoitin tapahtuneesta. Sen oli tarkoitus olla ALKU keskustelulle. Ihminen voi oppia aina jotain uutta kuten JuhaniV kysymällä asioista, joista ei tiedä.
JuhaniV! Nicon tapa esittää kysymyksensä oli hyvin provokatiivinen. Vastauksissa kyse ei ole herkkähipiäisyydestä!

Nico hyvä!
Missään tapauksessa kysymällä et ole tyhmä. Päinvastoin! Kysymisen avulla voit saada valaistusta asiaan. Kysymyksenasettelusi - ilmeisesti kokemustesi pohjalta - oli tosin hyvin provokatiivinen. Ilmoitat heti suhteesi katoliseen kirkkoon ja muihin. Samoin asetat yksinäisten ihmisten jälkeen suremisen jotenkin vastakkain veli Rogerin kuoleman kanssa.
Nyt tiedämme paremmin.
En itse voisi olla enemmän pahoillani kirkon taholta sinun ja äitisi kohtaamasta kohtelusta. Olen järkyttynyt! Järkyttynyt siitä rakkaudettomuudesta, joka asustaa myös kirkossamme. Älä pyydä sitä anteeksi.
Sinulla on suurenmoisen ihana äiti!
Otan teidän ja muut tällaiset tapaukset rukouksiini - sekä rakkaudettomuuden uhrit että harjoittajat.
Martin, aloitusviestisi olisi voinut sisältää edes pienen taustoituksen tästä ihmisestä. Luin uudelleen Nicon viestit, enkä vieläkään osaa provosoitua niistä. Mikähän minussa on vialla? ;-)

Juhani
Ei ei-provosoituminen tarkoita sitä, että sinussa on jokin vialla. Et kai puhu yhdenmukaisuuden puolesta? Reagointisi on yksi tapa.

Veli Rogerin taustatiedoista viittaan ylläolevaan keskusteluun.
Minäkin yhtenä lukijana kävin 3kertaan Nicon kirjotukset läpi. Nicon kysymysasettelu oli hyvin provokatiivinen, täysin aiheenseen sopimaton!!! Olen Martinin ja muiden kanssa samaa mieltä.
Sitten vielä jälkeenpäin omien kokemuksien vuodattaminen, aiheeseen sopimattomasti. Nicon kokemukset tuntuvat järjettömiltä eli valhetta joka sana. Ei meidän kirkon piireissä kohdella tuolla tavalla ketään. Kirkosta eroaminen on myös raukkamainen tapa, mennään mistä aita on matalin.
Mikaeli, tarkennetaanpa hieman. Väitteesi kysymyksenasettelun tavasta ja laadusta on sinun mielipiteesi. Ei esimerkiksi minun. Sinun väitteesi on vain yksi muiden joukossa.

Minusta tämä väittely on epäkunnioittavaa veli Rogeria ja hänen muistoaan kohtaan. Eikös siirryttäisi muuanne juupas-eipäs-väittelemään ja varataan tämä keskustelu tästä eteenpäin vain veli Rogerin muistolle.

Juhani
Kuulin tänään ihmiseltä, jolla on paljon yhteyksiä Taizeen, että veli Rogerin surmannut nainen on skitsofreenikko.
Joopajoo tämä menee minustakin väittelyksi. Annetaan Rogerin muistolle lopultakin rauha.

Vielä ihan muuta. Mikaeli, sinunkaltaisia ihmisiä olen oppinut tuntemaan viime vuosina tarpeeksi, jotka epäröivät kummalla tapaa toisten kokemuksia, sinunkaltaisten mielestä toisen kokemukset ovat valhetta jos ne rikkovat ajatusmaailmaasi, sinunkaltaisten mielestä ei uskota suomalaisen pääkirkon tekevän mitään pahaa, kaikkia "lampaita" muka kohdellaan tasa-arvoisesti ja kunniallisesti. Usko mitä uskot, mutta selkäsi takana moni "valkoinen lammas" on haluttu vaientaa tai sitten mustattu.

Martin, kiitos myötätunnosta, mutta jätä meidät rukouksiesi ulkopuolelle. En halua, että tuntemattomat rukoilevat meidän puolesta. Sitä ovat viime vuosina tehneet yksityiset ja piirit ihan tarpeeksi. En usko enää mihinkään vain omaan itseeni ja äitini tarmoon.
Enää en kirjota tähän ketjuun. eli loppu minun osalta.
Nico, olet tehnyt väärin. Sinun olisi pitänyt kuunnella mitä seurakuntasi sanoo, vielä ei ole myöhäistä kääntyä takaisin. Jos tarinasi on totta, rukoilen mikäkin puolestasi, että käännyt äitisi kanssa ja pyydätte anteeksi.
Hej Nico!

Kuinka tuskallista onkaan lukea rukouksen muuttuneen aseeksi. En voi kuitenkaan jättää rukoilematta - olkoon siis rukoukseni se, että 'paras TEILLE' tapahtukoon - oli se mitä tahansa.

Hirveintähän kohdallasi on edellisen uskosi menettäminen. En yhtään ihmettele sitä kokemustesi jälkeen.
Oli mielenkiintoista lukea edellisiä puheenvuoroja ja varsinkin Nicon kokemuksia oman uskonyhteisönsä tavasta kohdata homoseksuaalisuutta. Teema on itsellenikin ajankohtainen, ollut jo hetken aikaa. Kokemuksiani ja ajatuksiani, sikäli kuin ne nyt ketään kiinnostavat, voi lukea nk. Sakun tarinastahttp://www.finnqueer.net -sivuston pdf-kirjastosta.

Herättyäni huomaamaan olevani homo olen kymmeniä ellen satoja kertoja itkenyt tyynyni märäksi, huutanut, rukoillut ja huoannut Jumalalle. Olen kysynyt, miksi olen saanut tämän osan. Olen kokeillut terapioita ja eri menetelmillä rukoiltuja mantroja. On rukoiltu hiljaa ja kovaa, suomeksi ja englanniksi, kielillä puhuen ja ihan tavallisesti, kätten päällepanon siivityksellä ja erilaisten asiaa koskevien, pikaista ja dramaattista parantumista lupaavien profetioiden ryydittämänä. Mutta homo olin silloin ja olen edelleen.

Eräät läheisiksi tulleet homoystäväni ovat auttaneet minua suuresti siinä, että olen lopulta tajunnut olevani oikeutettu itseeni ihan tällaisenaan. Vahinko vain, että olin ehtinyt jo tehdä monia elämän perusratkaisuja, joiden edelytyksenä olisi ollut heterous tai heteroksi "eheytyminen". Eheytymiseni on kuitenkin tapahtunut edellä mainitsemallani tavalla: olen hyväksynyt itseni tällaisenaan vaikka en olekaan löytänyt ratkaisua (pietistisen) kristillisyyden ja homoseksuaalisuuden väliseen ristiriitaan.

Selibaatissa en ole elänyt; olisi hieno löytää parisuhde sellaisen kaverin kanssa, jolla on uskovainen tausta ja joka ymmärtää tätä antagonismia. Sellaisia ei vain kasva joka oksalla.

Nicon tarinasta saa sen käsityksen, että rukousmyllyjen pyörittäjät ovat nk. menestysteologeja. Ajattelutapaan kuuluu, että minkä tahansa toivotun ihmeen puuttuminen on uskon puutetta ja synnin jäämien aiheuttamaa viivettä. Nk. karismaattinen kristillisyys on pullollaan ihmeiden lupauksia, mutta köyhä todellisista näytöistä. Suorituspaine on valtava. Sellaista, joka ei puhu kielillä, katsotaan nenänvartta pitkin. "No, olet sinäkin uskovainen, vaikka et ole päässyt ihan samalle tasolle kuin me muut", he tuntuvat sanovan. "Armolahjojen puute ei kadota, mutta jotain sinulta puuttuu", sanovat säälimättömimmät. Tässä ympäristössä homoseksuaaliset kiusaukset ovat vain osoitus asianomaisessa vielä jäljellä olevista synnillisistä pyyteistä ja taipumuksista, joista pitää ja voi hankkiutua eroon. Onko rukoiltu tarpeeksi? Onkohan se ollut tarpeeksi kovaäänistä? Onko hallelujat sanottu riittävän usein ja oikeissa kohdissa? Onko ajatukset kohdistettu tehokkaasti rukoukseen siten, että ne eivät ole päässeet harhailemaan? Kaiken kaikkiaan metodiikka on rukouksessa hyvin, hyvin tärkeää! Kun kaikki tekevät voitavansa, kun on tarpeeksi suuri armeija rukoilijoita takana, kyllä siinä yhden homon pitäisi eheytyä.

Mutta meitä olisi täällä vielä muutamia haasteita. Antakaa palaa, antakaa rukousmyllyjen jauhaa. Ehkä jonain aamuna herään onnellisesti heterona.
Hej gayfin!

Itsekin uumoilin juuri karismaattisuutta Nicon tarinan takana. En kuitenkaan halua lähteä arvailemaan. Minusta se on Nicon, mikäli olisi halunnut/haluaa kertoa, päätettävissä.

On hienoa, että olet ymmärtänyt voivasi olla oikeutettu itseesi ihan sellaisena kuin olet - homona. Kuvaamaasi rukous-manipulaatiota shibboletheineen tapahtuu valitettavan usein siellä, missä Jumalan antamia aivoja ei käytetä; siellä, missä muoto on tärkeämpi kuin sisältö; siellä, missä suoritus on tärkeämpi kuin oleminen.
Ikävää on, jos toivot rukouksen ainoastaan vaikuttavan sen, että muutut heteroksi ja onnelliseksi. Eikö eheys olekaan rukoilemisen arvoista - homona tai heterona?

Jumalan päätös on oikeudenmukainen;
Ei hän hylkää meitä koskaan!
Martin,

Vastauksestasi päätellen olemme asiasta enemmän samaa mieltä kuin aluksi arvasinkaan. Korjaan vain erään pienen väärinkäsityksen, jonka olen saattanut aiheuttaa itse.

Sana "eheytyminen" viittaa tuskallisesti Aslaniin ja joihinkin muihin puoskariorganisaatioihin, jotka jättävät jälkeensä pääasiassa savuavia raunioita. Heille "eheytyminen" merkitsee homon muuttumista heteroksi. Näin he hyväksyvät väkivallan Jumalan luomistyötä kohtaan.

Mitä tulee kristinuskon pikkutarkkaan järjestelmään, sääntöihin, oppeihin ja lukemattomiin lahkoihin, on hyvä muistaa, että kristinuskon monet nykyisin perustotuuksina pitämät asiat kanonisoitiin vasta kristikunnan toisella, kolmannella ja neljännellä vuosisadalla. Moni niistä on vahvistettu kompromissien ja politiikan välineeksi. Siksi suhtaudun äärimmäisen suurella epäluulolla kaikkia uskonnollisia oppijärjestelmiä kohtaan, jotka yrittävät kovin tarkkaan määritellä arvojärjestelmäämme. Varmaan tiedät senkin, että Raamatun kirjojen kaanon oli aikanaan äänestyksen - melko tasaväkisen sellaisen - tulos.

Edellä olevasta voidaan päätellä, että Raamatun suhtautuminen homoseksuaalisuuteen on niin ikään sattumiin perustuvan prosessin tulos. Koska kuitenkin olemme oppineet pitämään oikeana juuri sitä, johon olemme kasvaneet, pidämme sitä tietysti ihmeellisenä Jumalan johdatuksena. Mutta onko se sitä?
Hej gayfin!

Eheytyminen viittaa Aslaniin, mutta ei ole heidän yksinoikeutensa. Itse käytin - ehkä hiukan provokatiivisestikin - sanaa "eheys". En siis myöskään puhunut eheytymisestä, jossa sanana prosessinomaisuus korostuu.

Minulle kuvaavaa kirkkohistoriasta (oli pääaineeni teologisessa tiedekunnassa) oli Efesoksen kirkolliskokous. Se jos mikä näyttää millä TAVALLA päätökset saatiin aikaan. Tietenkin on huomattava, että sisällöt eivät ole päätöstavan aikaansaannos, mutta tapa (inhimmillinen prosessi) rajaa valitusta ja päätetystä tehtävien tulkintojen pohjan.

Raamatussa annetaan esim. kuva homoseksuaalisuudesta, joka on ymmärrettävissä tuona aikana. Siinä käytetään tuon ajan kieltä, tuon ajan kuvia ja tuon ajan merkityksiä. Teksti ei kuitenkaan ole tarkoitettu vain tuolle ajalle. Tulkinta voi laajeta ajan muutosten myötä. Ennemmin kuin käsitteen homoseksuaalisuus muutoksesta lähden itse tekstin laajenevasta ja syvenevästä merkityksestä (hermeneuttisesta ymmärtämisestä). Osa uudesta ymmärtämisestä voi tulla tekstin synty-ympäristön tutkimisesta. Pääasiallisesti näen tulkintatraditiossa kuitenkin vajaata ymmärtämistä. Tekstin tarkoitusta on esim. yleistetty liikaa tai alkutekstin sanaa ei myöhemmin ole ymmärretty tai tekstiä ei lueta kokonaisuuksina, jolloin merkityssuhteet katoavat.