Liikuntaharrastukset

Millaisia liikuntaharrastuksia teillä on?

Meikäläisen liikkuminen on sellaista epäsäännöllisen säännöllistä. Välillä olen kovasti aktiivinen, sitten taas tulee semmoisia lösähtämiskausia...

Joka tapauksessa tykkään lenkkeillä, uida ja hiihtää. Yritän myös käydä kuntosalilla, tosin nyt kesän aikana en ole käynyt ollenkaan, mutta syksyllä on tarkoitus jatkaa.

Punttis / juoksu / uinti. Pidän yksilölälajeista. Kontroloin omaa kuntoa mm. siten, että joka kuun lopussa juoksen Cooperin testin ja kirjaan tuloksen ylös. 3000 metriä on vähimmäisraja, jos sitä en ylitä, alan kovistella itseäni ja kiinnittää huomiota ruokailuun ym. mutta ilman sen kummempia treeniohjelmia tai trainereita oon pärjännyt.

Itsellä parhaiten toimii päivittäinen liikunta, eli vuoropäivinä juoksua ja punttista, uintia. Kovin pitkiä taukoja en voi pitää, sillä lähteminen vaikeutuu päivä päivältä. Musiikki korvalapuissa siivittää yleensä menoa, joskus kaverit.

:)

Yksilölajit ovat siitä mukavia, että ne eivät ole päiväohjelmaan sidottu, vaan joustovaraa on. Ongelma on tietty se, että pitää sitten yksin saada lähdetyksi.

Varo vain "Hmm.", jos joku kerta vaikka jäisi 3000 m saavuttamatta, ettet vain muutu neitihomoksi.

Täällä on näköjään joku toinenkin urheiluhullu, eli hmm. Joka päivä pyrin treenaamaan jotain. Pääasiassa kiipeilen sisäseinällä (yksin tai kaksistaan), mutta välipäivinä on sitä tukevaa liikuntaa. Punttiksella tulee käytyä ahkerasti, sekä pelattua sulkista ja lenkkeiltyä.

Kun aerobista treeniä on näin runsaasti, niin punttistulokset ei kehity kovin nopeasti. Erityisesti kestävyyttä ja ketteryyttä tarvitaan kiipeilyssä, joten liian painavaksi ei saakaan itseään bodailla.

Liikunta tuo ennenkaikkea hyvää oloa, mutta eipä se haittaa, jos siinä sivussa kroppa pysyy kondiksessa. Niska-hartia-alueen jännityksistä ei ole tarvinnut kärsiä sen jälkeen kun kiipeilyn aloitin. Varsinkin yläselkä, hartiat, olkapäät ja hauiskin saavat kyytiä seinille kavutessa.

Kuntosalilla käyn 2-3 kertaa viikossa ja lenkkeilen niinä päivinä kun en käy salilla. Yksilölajit juu, joukkueurheilu ei ole minun juttuni. Tenniksen pelaaminenkin kiinnostaisi ja rivitanssin opettelu.

En Irokeesi nyt jaksaisi tuota juttua jatkaa tässäkin ketjussa. Mutta onhan se 3000 m cooperissa tavallaan mun identiteetin osa, joo. Kyllä mulla olis paha morkkis jos se ei mene, ei olisi oma olo enää. Kestävyyjuoksijathan ne vasta androgyynin näköisiä on, joten ei kai se mitään machoilua ole. Eikä toi 3000 mikään ihmetulos ole. Ehkäpä aktiiviurheilu kuitenkin karsii neitimäisiä maneereitakin, jos sellaisista "kärsii". Oppii sellaista suoraviivaista taloudellisuutta liikkeisiin, ranneliikkeet jää pois.

Totta että voimalajeissa on hyvin vaikea kehittyä jos aerobista treenaa samalla. Itsellä tällä hetkellä cooper 3225m. Salituloksia jotain:
Penkki 10 x 75 (maksimia en viitsi tehdä, olisko jotain 90 tienoilla)
Mullain on tota kestävää voimaa enempi, etunojia pystyn tekeen joku satakunta yhtä kyytiä.
Käsinkohonta 17 (vastaote, ei lisäpainoja)
Jalkaprässi 10 x 280 tms.

:) Siinä ne junnaa. Ei nouse ei. Pitäis varmaan alkaa napsia kreatiinia, tai vaihtaa ohjelmaa tjtn. Mun mielestä on motivoivinta seurata tuloksia ja pyrkiä kohottamaan / pitämään edes samana, se tuo tavoitteellisuutta treeniin. Lasken kyllä aina toistot mielessäni esim. salilla, sopiva rock/heavymusiiki tuo myös lisää draivia treeniin ;). Myöskin kaveri juoksulenkillä on jees... kilpaa on aina hauskempi juosta kuin kelloa vastaan, vaatii tietty, että kaveri ei ole liian tosikkoa tyyppiä. (Suostuu kilpailemaan, eikä suutu jos häviää :D)

Itse en suhtaudu pakon/paniikinomaisesti liikuntaan. En luo pääkopassani rajoja, jotka olisi pakko rikkoa tietyssä ajassa. Liikunta / urheilu ei saisi olla pakkopulla kenellekään - toisaalta sillä ei pitäisi rangaista itseään...

Pääasiallisesti ulkoilen; pyöräily ja kävely - juokseminen ei vanhojen nilkkavammojen takia tule kysymykseenkään. Kolme neljä kertaa viikossa tuollainen 15 -25 km fillarilla tai 15 - 20 km kävellen tuntuu ihan riittävältä. Rullaluistelu on nyt parilta kesältä jäänyt vähemmälle, mutta sekin kuuluu liikuntalistaan.

En minäkään pakonomaisesti pääsääntöisesti suhtaudu. Joskus kyllä ahdistaa lähteä salille/lenkille jos on väsynyt edellisestä treenistä tai työpäivästä, mutta aina treenin jälkeen on parempi fiilis kun endorfiinit vapautuu.

Kuitenkin se oman ennätyksen rikkominen antaa ehkä parhaimmat kicksit. Mulle urheilu ei ole sosialisointia vaan enemmänkin hiljentymistä omiin ajatuksiin, aivojen nollausta, omien rajojen etsiskelyä. Ja se on myös ainoa kunnollinen harrastus, että sillä lailla intohimoisesti kait vähän suhtaudun, jokaisella oma juttunsa ja tasonsa.

Lukiolaikoina ja nuorena aikuisena(n. 2-kyppisenä) harrasti aktiiviliikuntaa 4-5 kertaa viikossa. Käsipalloa. Harrastuksesta ei oikeastaan enää ollut kysymys, vaan velvollisuudesta joukkuetta ja valmentajia kohtaan. Jos hyviäkin, niin myös ikäviä ja katkeriakin muistoja pakkoajoista. Kun irtaannuin joukkuelajin ikeestä, en liikkunut juurikaan n. 15 vuoteen edes satunnaisesti. VUOSI SITTEN aloin käymään kuntosalilla 2-3 kertaa viikossa. Paino on laskenut, lihasvoima kasvanut, keho kiinteytynyt ja mieli......mmmmm. Voin jälleen katsoa itseäni peilistä :)

Pääasiassa kuntosali systeemillä 3-1. Eli kroppa on jaettu kolmeen osaan, jotka treenataan eri päivinä, kaikkien osien jälkeen yksi päivä lepoa ja sama uudestaan. Juokseminen on jäänyt vähemmälle, yksi polvileikkaus ja kulumat selässä eivät enää kestä juoksuharjoittelua. Niin pervoa kuin se onkin, juoksen jonkin verran vain sähköllä toimivalla matolla sisätiloissa... Nyt syksyllä ajattelin ottaa jonkin uuden lajin ohejlmaan, en ole vielä päättänyt mitä. Joka tapauksessa jokin tekniikkalaji, joka kehittää koordinaatiota ja on kivaa. Palataan asiaan kunhan laji löytyy!

G

Käyn punttiksella kolmisen kertaa viikossa ja nyt syksyn tullen alamme luultavasti/toivottavasti kaverin kanssa taas pelaamaan sulkapalloa kerran viikossa. Pyörälenkeistä pidin kunnes pyörä muutama viikkoa sitten lahosi alta, pitänee sitä jossain vaiheessa koettaa ronkkia taas polkukuntoon.

Tennis kiinnostaisi minua kovasti, mutta kukaan kavereista ei ole siitä vielä innostunut.

Harrastan kilpaurheilua (se on siis elämäntapa). Opiskelujen päätyttyä työelämä on verottanut osansa, mutta kahdeksan kertaa viikossa pk-kaudella on näyttänyt riittävän. Itse asiassa kehitys on ollut varsin hyvää - saan nyt varmaankin tarpeeksi lepoa verrattuna aiempaan.

Talvikaudella (loka-maaliskuu) juoksen, pyöräilen, hiihdän ja soudan pk-treenit, lisäksi kestovoimaa ja lajityypillistä maksimivoimaa kausittain, voimaa kuuluu ohjelmaan 2xviikossa. Kilpailukauden lähestyessä lisätään aerobiseen ohjelmaan vk- ja maksimikestävyyttä. Hapenottokyvyn kehitystä seuraan vakioiduilla testeillä sekä maitohappotesteillä läpi talvikauden.

Kilpailukausi on pian ohi, ja hyvä niin, alan olla aika puhki. Syyskuussa kaksi viikkoa täyttä lomaa! En malta odottaa.

Jos joskus olisi aikaa tehdä jotakin uutta, haluaisin kokeilla melontaa.

Urheileminen on ihanaa, aina kun saan itsestäni irti. Kesällä pääsi vähän löysäilemään ja nyt on taas into palannut. Olen juossut pari kertaa viikossa noin tunnin lenkin, käyn kolmesti viikossa salilla ja kerran tanssimassa showtanssia. Siinä saa todella hien pintaan. Hyötyliikun mahdollisimman paljon.