Veljeni on homo(ko)?

Olen aikuinen heteronainen, joka pitää pikkuveljeään homona. En suinkaan ole kapeamielinen henkilö joka löisi veljeni oven kiinni jos tämä sen suostuisi aukaisemaan, päin vastoin. Pidän miesvartaloa kauniinpana kuin naisvartaloa, katson homopornoa ja bongailen homosuhteita harrastusmielessä. Tämän vuoksi olenkin pitänyt itseäni vain päästäni sekaisin, kun jutellessani veljeni kanssa gayraderini on ulvonut kuin viimeistä päivää.
Tiedän ettei asia kuulu minulle, mutta kyse on rakkaasta veljestäni, enkä halua hänen kärsivän valtavia identiteettikriisejä tai itsensä kieltämistä. En itseasiassa tiedä voiko kukaan täältä auttaa minua ongelmassani tai edes sitä mikä ongelmani on. Tiedän vain, että veljeni on tarkempi vaatteistaan, puhtaudestaan tai minun asuntoni sisustuksesta kuin minä itse. Tiedän myös sen, että hänen lahjatoivomuslistaansa on aikanaan kuulunut paljon vaaleanpunaisia karvaesineitä (mm. cowboy hattua ja käsirautoja, joilla oli kuulemma tarkoitus köyttää hänet). Ja ennen kaikkea tiedän useita tapauksia, jossa 17 vuotias veljeni on kohteliaasti kieltäytynyt hyvännnäköisten naisten tarjouksista, koska ei ole ollut itse tarpeeksi humalassa innostuakseen asiasta.
Ehkä olen vain paranoidi homopalvoja, joka yleistää liikaa, mutta jos tekstini herätti jonkinlaisia mielipiteitä niin riipustakaa ihmeessä alas... ehkäpä muutama lekan isku saa tolkkua tähänkin päähän

Olisiko sellainen mitään, että rajoittaisit hössöttämistä ja antaisit veljesi huolehtia (vaalenpunaisista käsiraudoista huolimatta) itse omista asioistaan?

Kysy siltä: "hei mä oon tässä miettiny, että.. öhöm.. tykkäätsä niinku.. tytöistä vai pojista?"

Sitten kun olet kysynyt niin kerro meillekin mikä oli lopputulos. :D

Sister, kyllä tekstisi herättää monenlaisia ajatuksia.

Meillä on jotenkin samanlainen tilanne. Kolmesta kasvattipojastamme kaksi on seurustellut jo pitkään. Kolmas, reilusti yli kaksikymppinen, ei tunnu olevan kiinnostunut niin minkäänlaisesta parisuhteesta. Ei ole näkynyt pidempään yksi- eikä kaksilahkeisia hänen lähipiirissään. Tietenkin olemme traditionaaliseen tapaan ryhtyneet huolestumaan. Otin asian varovasti hänen kanssaan puheeksi. Vastaus: "Tästä asiasta ei sitten keskustella!" Se sanottiin sellaisella painokkuudella, että selkokielellä se tarkoittaisi: "Älä pistä nokkaasi minun ihmissuhdeasioihini".

Meillä on aivan luonteva suhde tähän nuoreen mieheen, mutta tässä kohdassa minä toimin väärin ja tungettelevasti. Olen päättänyt olla aiheeseen palaamatta, ellei hän itse tee aloitetta.

Juhani

Sisarilla (etenkin pikkusiskoilla, mutta kenties myös iso-) on jonkinlainen "oikeus" koettaa varovasti ottaa veljensä seurustelu, seksuaalinen suuntautuminen ja muut vastaavat asiat esiin, etenkin jos välit ovat läheiset. Tämä kuvio on toteutunut myös omalla kohdallani.

Siskojen uteluoikeus on vähän samaa luokkaa kuin esim. se, että homobaarissa miehet saavat käyttää myös naisten vessaa. Vanhemmilla tai muilla lähipiirin vanhempaa ikäpolvea edustavilla ei tällaista uteluoikeutta ole. Se tuntuu helposti painostukselta.

Ja kyllä ne heteropojatkin tykkäävät käsiraudoista ja muista leluista - ja myös pinkistä. Ja ei ne heteropojatkaan innostu jokaisesta vastaantulevasta tyttölapsesta, vaikka kuinka olisivat missin näköisiä. Kenties veljesi suosikkinaistyyppi on jotain ihan muuta... Tai sitten veljesi tosiaan on homo. :)

Sister, sinulla on omat kiinnostuksen kohteesi ja veljelläsi omansa. Ne kannattaa mielestäni pitää tarkasti erillään. Hän on vasta aikuisuuden kynnyksellä. Mikä tahansa on hänelle vielä mahdollista.

Et ole esittänyt mitään, mistä veljesi kohdalla tulisi olla edes hiukkasen huolissaan. Veljesi voi purjehtia oman identiteettinsä mukaista reittiä pitkin ilman minkäänlaisia kriisejä tai itsensä kieltämistä. Sinä et siihen juurikaan voi vaikuttaa.

Jos oikeasti haluat jotakin myönteistä hänen suhteensa, niin voit ehkä osoittaa suvaitsevaisuutesi jollakin tavoin, mutta ei tuputtamalla. Hän huomaa sen aivan varmasti.

Mitäpä, jos tilaisit vaikka Z-lehden, joka sattuu "ihan vahingossa" jäämään lojumaan jonnekin muiden lehtien joukkoon silloin kun veljesi käy luonasi.

Gaydar on muuten erityisen epäluotettava laite. Minulla se on vuosien hienosäädöllä viritetty huipputarkaksi. Jatkuvasti se piippaa väärin. ;-)

Juhani

Omasta kokemuksesta voin kertoa, että sisarukset ovat hyviä liittolaisia siinä vaiheessa, kun ei ole vielä kertonut vanhemmille tai ehkä miettii vielä mitä oikeastaan pitäisi kertoa. Veli tai sisko on käytännössä ainoa henkilö, joka tietää, miltä tuntuu elää juuri siinä perheessä, missä elää.

Minä olen myös sitä koulukuntaa, että sisaruksilla on sellaisia erioikeuksia uteluun, mitä muilla (vanhemmilla) sukulaisilla ei ole. Sisarukset ovat ikään kuin samalla tasolla, kun taas vanhemman ja lapsen suhteessa on aina vallan epätasapaino. Toki on tapauskohtaisia eroja, mutta mikäli suhde veljeen on hyvissä kantimissa, voi mielestäni ihan suoraankin kysyä, kuitenkin painostamatta. Jos veli ei halua vastata, se voi tarkoittaa, että hän ei tiedä mitä pitäisi vastata. Ja sen vastauksen löytämisessä ei sitten voi kukaan ulkopuolinen auttaa.

Mun mielestä taas ei kannata aivan suoraan kysyä, vaikka välinne olisivatkin läheiset. Jos veljesi (jos hän nyt homo on) on vielä osittain tselleenkin kaapissa, suora kysymys 'oletko homo?' voi olla hänelle liian tungetteleva ja ahdistava. Siinä voi helposti käydä niin, että hän vastaa kieltävästi joka tapauksessa, riippumatta siitä mitä oikeasti tuntee.

Minusta tällainen tapa olisi parempi ja pehmeämpi. Kun joskus vietätte iltaa yhdessä, ja on sopivan rento tunnelma, kysypä veljeltäsi varovasti, onko hän koskaan ajatellut, millaista olisi olla miehen kanssa. Jos veljesi katsoo sinua ilmeellä 'miten sinä tuollaista kysyt', keksi vaikka joku peitetarina, että olisit itse miettinyt naisen kanssa sekstailua. Tuolla tavoin saat varmasti veljesi paremmin kertomaan tuntemuksistaan, jos hänellä jotain kertomista on.

marianna kirjoitti: "..."

On hetkiä jolloin olen iloinen siitä, että minulla ei ole sisaruksia. Tämä oli yksi niistä. Mitä edes lähiomaisten seksuaalisuus kuuluu spekuloitavaksi? Eikö ole mitään henk. koht. rajaa? Noh, ehkä en vain em. seikan vuoksi ymmärrä moista selvittämisen tarvetta.

Eikö kukaan oikeasti tajua, että kyseessä on mitä selkein trolli?! Eipä silti, keaskustelu näemmä todellakin heräsi.

Trolli tai ei, mutta Sisterin tosiaan kannattaisi olla turhaan huolestumatta veljensä tilanteesta. Kyllä se veli sitten aikanaan asian kertoo, kunhan on sisäistänyt itselleen omat tarpeensa ja halunsa. Toisaalta tänä päivänä on vain niin IN olla "so gay". Annettakoon siis "eksyksissä" oleville nuorukaisille oma rauha muodostaa oma maailmankuvansa, tuputtamatta mitään valmiita pakettiratkaisuja joka paikkaan. Meillä aikuisillahan niitä mielipiteitä ja olettamuksia on muutoinkin liikaa. Asiallinen suhtautuminen nuoren aikuistumiseen on tasa-arvoisempaa (ja nuoren mielestä usein kunnioitettavampaa) kuin omien mielipiteiden ja asenteiden tuputtaminen. Vaikken itse omaakaan kokemuksia lasten kasvattamisesta, olen kuitenkin eri vaiheissa elämääni seurannut ko tilanteita sen verran läheltä, että uskallan tässäkin asiassa sanoa mielipiteeni - ei-asiantuntijana.

sunshine kirjoitti: "On hetkiä jolloin olen iloinen siitä, että minulla ei ole sisaruksia. Tämä oli yksi niistä. Mitä edes lähiomaisten seksuaalisuus kuuluu spekuloitavaksi? Eikö ole mitään henk. koht. rajaa? Noh, ehkä en vain em. seikan vuoksi ymmärrä moista selvittämisen tarvetta."

Tottakai oma seksuaalisuus on jokaisen oma asia. Mutta kyllä minusta homoseksuaalisuudesta voi kysyä sisareltaan, jos on asiaa miettinyt. Sehän on ihan luonnollista välittämistä, että sisaret ovat kiinnostuneita toistensa asioista. Pakonomainen tenttaaminen tai toisen asioiden salaa urkkiminen on tietysti asia erikseen, se on todella typerää, mutta ei minusta hyväntahtoisessa kysymisessä mitään pahaa ole. Eihän kenenkään sitä paitsi ole pakko vastata.

Mun kokemukseni on, että aikuisten isosisarusten utelut seksuaalisuudesta silloin kun itse on 17vee, on tungettelua samaan tapaan kuin vanhempien utelut.

ja jotenkin musta tuntuu, että alkuperäisen kysymysken lähettäjästä ois hiukan "söpöä, jos ois homo pikkuveli". Lähtökohtana se on väärä ja loukkaava. Anna veljes kasvaa aikuiseksi ni ehkä se kertoo jos sillä on jotain kerrottavaa. hauskaa jatkoo!

Tällaisen kääkänkin mielestä olisi aivan kauheaa jos sisarieni pojat ja työtöt olisivat homoseksuaaleja.

Toivoisin heidän olevan heteroja ja saavan vapaasti rakastaa ketä tahansa vastakkaista sukupuolta olevaa. Itselläni on ollut aivan riittävästi vaikeaa ollakseni homo.

"Pidän miesvartaloa kauniinpana kuin naisvartaloa"

No mikäs helvetti on sellainen nainen, joka pitäisi naisvartaloa kauniimpana kuin miesvartaloa? Minäkin, totta helvetissä, pidän miesvartaloa kauniimpana, sen sijaan naisvartalo ei kiinnosta yhtään. Ja homopornoa katselen itsekin. Viihdettä parhaimmasta päästä.
Minusta sinun kannattaisi rohkaista veljeäsi puhumalla positiiviseen sävyyn homoseksuaalisuudesta tms.

7Urpo7 kirjoitti: "No mikäs helvetti on sellainen nainen, joka pitäisi naisvartaloa kauniimpana kuin miesvartaloa?"

Sellaista naista kutsutaan homoseksuaaliksi, tai kansanomaisemmin lesboksi.

Kun olin jotain 16-18 -vuotias, kävin läpi kovaa seksuaalista identiteettikriisiä. Tiesin olevani kiinnostunut pojista, mutta kun ympäristökin oli melko konservatiivista, minun oli hyvin vaikea hyväksyä sitä itsekään.

Kerran molemmat vanhempani kysyivät suoraan, olenko homo ja tuijottivat minua silmiin. Mikään ei ole koskaan tuntunut ahdistavammalta utelulta, ja kielsin naama punaisena. Olisi ollut vähän helpompaa, jos he olisivat edes kysyneet sitä erikseen, mutta joka tapauksessa en ollut valmis avautumaan heille erikseenkään, kun en ollut valmis myöntämään homouttani itsellenikään.

Sisaruksia minulla ei ole, joten en tiedä miten olisin reagoinut heidän uteluunsa, mutta tuskin paljon paremmin kuin vanhempieni kuulusteluun. Lopulta oman homouteni hyväksymistä helpotti se, että satuin tapaamaan pari homoa, jotka vaikuttivat ihan normaaleilta ja mukavilta, eivät yhtään sellaisilta kuin olin kuvitellut erilaisten stereotypioiden perusteella.

Jos haluat auttaa veljeäsi hänen mahdollisessa seksuaalisessa identiteettikriisissään, ehkä voisit järjestää niin, että hän tapaisi jonkun mukavan ja normaalinoloisen homon. Ei missään tapauksessa treffimielessä, siihen hän tuskin on valmis, mutta ihan vain niin, että pääsee näkemään, että homot ovat ihan oikeita ihmisiä siinä missä heterotkin, ja ettei homoja tarvitse pelätä.

Mutta toki syynä "outoon" käytökseen voi olla muukin kuin homoseksuaalisuus. Tunnen esimerkiksi yhden heteroseksuaalisen sadomasokistin, joka kävi läpi hyvin samantapaisen kriisin kuin minä, eikä uskaltautunut hakemaan seuraa SM:stä kiinnostuneista vastakkaisen sukupuolen edustajista (tai muistakaan) ennen kuin 25-vuotiaana. Ja muitakin "erikoisuuksia" ja syitä voi olla, ehkä veljesi on aseksuaali, tai ehkä hänellä on juuri nyt muita huolenaiheita kuin seksi.

Mietittyäni tätä kysymyksenasettelua hetken tulin itse siihen johtopäätökseen, että minä olisin hyvin otettu jos veljeni kysyisi minulta, olenko homo.

Itse koen, että ei minun tehtäväni ole olla se, joka "ilmoittelee asioita", jos jotakuta kiinnostaa niin kysyy ja vastaan jos kysytään.

Sisterille, Kysy - jos veljesi saa hepulin niin ehkä se tekee veljellesi ihan hyvää - kasvattaa ja tuskin menetät häntä elämästäsi. Hetken aikaa välit voivat olla viileät jos osuitkin harhaan, mutta korjaantuvat jos Teillä molemmilla on vahva/terve maailmankuva ja osaatte ajatella aivoillanne :-)

Marco, ota huomioon, että sinä olet ilmeisesti jo hyväksynyt oman seksuaalisuutesi ja olet siis erilaisessa tilanteessa kuin systerin 17-vuotias veli. Sinä ehkä olisit otettu, mutta systerin veli ei välttämättä ole. Ihmiset ovat erilaisissa elämäntilanteissa ja erilaisissa ympäristöissä. Et voi lähteä siitä, että mikä pitää paikkansa sinun kohdallasi, pitää paikkansa myös kaikkien muiden kohdalla.

Hyvä "voi ei",

Niin, taikasanoina kirjoituksessani olikin "itse" ja "minä" - tarjosin näkökulman - mielipiteen, en absoluuttista totuutta.

"Sanat voin antaa, mutta en ymmärrystä" -tuntematon ajattelija

Siitä huolimatta, että sanoit kyllä mitä "itse" ajattelisit asiasta, teit suosituksen sisterille sen perusteella, mitä itse tunsit, ajattelematta mitä systerin veli asiasta ehkä tuumisi.

"Sisterille, Kysy - jos veljesi saa hepulin niin ehkä se tekee veljellesi ihan hyvää..."

Jos mennään ajassa taaksepäin vajaa 15 vuotta, niin kenties oma identiteettini olisi kunnolla selvinnyt itselleni vähemmällä vaivalla ja nopeammin, jos joku olisi minulta suoraan kysynyt, olenko homo. Etenkin jos olisin voinut kokea kysyjän olevan samalla viivalla kanssani ja voinut tuntea, että kysymystä ei esitetä vittuiluna, vaan ihan asiallisessa ja myönteisessä hengessä. Sisko tuon myöhemmässä vaiheessa kysyi, ja sitä kautta ne kaapin ovet aukesivat viimein perheenkin suuntaan.

Minä voisin neuvoa, että teet ensin varovasti selväksi, että homous on ok ja sitten kenties lähestyt asiaa utelun kannalta.

Voi herran pieksut.. nimim. voi ei..
Luulisin että jokaikinen kirjoitus täällä on kirjoittajansa oma mielipide siitä asiasta, johon se on mielipiteeksi tarkoitettu. Se mikä sinun mielestäsi on väärin, voi jonkun toisen mielestä olla oikein. Jos ruvetaan pilkkua viilaamaan, syyllistyit itsekin siihen, mistä syytit Marcoa.

Tiedän useita sellaisiakin jopa yli kolmikymppisiä henkilöitä, jotka ovat ensi kertaa aloittaneet seurustella vastakkaista sukupuolta olevan henkilön kanssa niinkin vanhoina. Lienee yleistä.

Sisarukset eivät aina tunne rakkautta toisiaan kohtaan. Jos vaikkapa kertoo itsestään jotakin luottamuksellisesti, voi sisaresi tai veljesi outata sut, koska se on liian hyvä juttu jättää kertomatta muille. Mulle kävi näin. Paras/pahin juttu oli se, kun mun äiti kysyi multa, että myynkö mä itseäni miehille. Se tapahtui paljon sen jälkeen, kun musta kerrottiin, et oon homo. Menin ihan sanattomaksi, mut voihan tuollaisetkin asiat ottaa joku peruspositiivinen tyyppi kohteliaisuutena, että on niin hyvännäköinen kundi... :/

Jos jotenkin haluaa jotain asiasta sanoa sisarrukselleen, niin eikö voi vain kertoa, että mun mielestä homot on jees eikä mua haittaisi vaikka oma sisko/veli olisi sellainen.

Hölmömpikin sisko/veli ymmärtää sen jälkeen, että ainakin yksi ihminen tässä maailmassa hänet hyväksyy, jos sattuu olemaan homppeli ja ehkä helpottaa hyväksymään erilaisuuden..

Musta olis aika raakaa lähteä pakolla repimään toista kaapista ulos uteluilla, jos ei tämä ole siihen itse valmis.

Meidän perheessä ensimmäinen seksuaalisuuteni "kyseenalaistanut" oli rakas pikkuveljeni. Juttelimme nimitysten miniä, appi,vävy ym. merkityksistä. Tässä yhteydessä hän totesi, että siskomme varmaan hommaa hälle lankomiehen ja minä kälyn :)
Velipoikani on nykyään 18-vuotias suht komia nörttipoika, eikä myöskään juokse hameväen perässä. Siskoni kysyessä eikö tytöt kiinnosta vastasi hän rauhalliseen tapaansa, että aikoo ensin hommata asunnon ja työpaikan-kun naiset tulee niin kalliiksi :D
Oma kehotukseni olisi siis semmonen, että antaa veljen olla rauhassa, jos ei päällepäin näy ahdistusta. Läheisistään usein huomaa mikäli he haluavat jostain avautua.
Mikäli asia kuiten vaivaa liikaa, niin kannattaa kysyä mahdollisimman rennosti. Edelläkirjoittaneilla on ollut tähän melko hyviä neuvoja.