frustraatio-treffit

Eli nyt vaan kaikki purkamaan turhautumista tosi typerien treffien ansiosta ;) Mulle turhauttavin tapaaminen taisi olla se kerta, kun nettideitti rupesi ekalla tapaamisella kyselemään miksi koen olevani lesbo, vaikka olen joskus miehenkin kanssa asustellut - "aattelitko kiinnostuneesi naisista vaan sen takia, että se oli niin vaikee suhde sen miehen kanssa?" Joo-joo. Ens kerralla pitää vissiin jättää laittamatta huulipunaa huuliin ja laittaa ne kettinkihousut jalkaan... Onko edes oleellista tietää, miksi joku "kokee olevansa lesbo", varsinkin noinniinkun ekoilla treffeillä...
Hei sinä 'minä'.

Tuo nyt vaan on niin, että sinua kyseenalaistetaan helposti.
Minä olen femme, aiemmassa elämässäni toteuttanut heteronormatiivista seurustelua. Minusta kiinnostuvat femmeistäpitävät lepakot, ja minä kiinnostun jokseensakin poikamaisista lepakoista. En kuitenkaan miehistä, enää.

Minun aitouttani epäillään kuukausien seurustelunkin jälkeen. Ja ihmetellään, että miks en tykkää miehistä, kun oon niin kauan niitä kuitenkin katellut. Femme on epäilyttävä. Ei tässä muu auta, kun antaa ajan näyttää epäilijöille, että olen mikä olen, ja tosissani...
  • 3 / 12
  • marianna
  • 16.5.2005 22:26
Treffit sinänsä olivat mukavat, mutta turhautti niiden jälkeinen meininki. Tyyppi oli olevinaan kovasti kiinnostunut tapaamaan uudelleen yms. mutta eipä ottanut enää yhteyttä. Ja jos itse ehdotin jotain, hänellä ei ikinä ollut aikaa. Eihän sille mitään voi, jos ei kiinnostakaan, mutta miksei sitä voi sanoa suoraan vaan pitää teeskennellä?
  • 4 / 12
  • aishatuu
  • 19.5.2005 10:03
niin, olen minäkin käynyt deiteillä naisten kanssa joihin olen tutustunut esim cityn deitin kautta.
Mielestäni tämä on terve tapa etsiä sitä"oikeaa",se on mielenkiintoista, ja samalla aina matka myös itseen,
kun kyseenalaistan;
mitä Minä Oikeasti haluan!
Olen aina ollut positiivisen yllättynyt ja tyytyväinen,
vaikka näistä "treffeistä" koskaan mitään suhdetta ole tullutkaan.
Rohkea täytyy olla ja rehellinen itselleen ja ystävälleen.

Viimeisestä deitistä jäi hiukan paha maku suuhun,
emmehän me ole täydellisiä kukaan,
mutta yksi ihminen kerrallaan,
eikä monta rautaa tulessa, ja mihin jäi se lojaali rehellisyys fiilisten, myös jälkifiilisten suhteen.

Asiat jotka häntä arveluttivat jo ensi tapaamisen jälkeen,
tulivat vasta myöhemmin jälkijunassa minulle,
ja sitten tultiin kolisten alas pilvenreunalta.

Tämän olisi voinut välttää rehelliselle itsetutkiskelulla ja rohkealla keskustelulla ao kanssa.Yritetään ainakin olla aikuisia ja vastuuntuntoisia ihania Naisia!
  • 5 / 12
  • toukokuu
  • 19.5.2005 15:30
Mäkin olen harrastanut nettideittailua jo muutaman vuoden. Yhtään seurustelusuhdetta en ole löytänyt, mutta muuten tavannut ihan kivoja ihmisiä, enimmäkseen. Joitain pettymyksiäkin on toki tullut, mutta ne on vähentyneet, kun olen oppinut, miten toi homma toimii ja nykyään otan rennommin, enkä enää odota niin paljoa. Pahimmat pettymykset mullekin on tullut epärehellisyydestä. :(
Mutta toisaalta kyllä ne minunkin deitit vois minusta jotain arvosteltavaa löytää... vaikka hyvään olisin aina pyrkinytkin.
En ole paljoakaan harrastanut nettideittailua, mutta tänä keväänä vastasin yhteen viestiin -ihan vain ajatusten vaihtoa ja pientä hupia elämääni ajattelin. Tosin kuitenkin kävi ja nyt olemme tapailleet tiiviisti parisen kuukautta.

En tiedä kuinka paljon asiaan vaikuttaa se, että tämä netistä löytämäni ihanuus paljatuikin yhden opiskelukaverini kaveriksi. Pienet on piirit, mutta hyvät sellaiset.

Femmeydestä vielä: tämä tuttavuuteni on mielestäni aika naisellinen (vaikkei ehkä enää ihan niin naiselliselta tunnu kuin ensitapaamisella). Täytyy myöntää, että minäkin epäilin hieman aluksi, että onko hän tosissaan naisten suhteen vaiko vain kokeilemassa. Ei tuo nyt varsinaisesti femmeyteen liity vaan enemmänkin siihen, että hän on aiemmin ollut vain miesten kanssa.

Joka tapauksessa koen, että on oikeasti tyhmää ja epäkypsää kyseenalaistaa toisen motiivit vain sen takia, että ei ole "puhdas lesbo" eli ollut vain naisten kanssa. Ja etenkin liittää ulkonäköasiat siihen.

Elis.
Treffit bileissä tapaamani mukavan vähän itseäni vanhemman naisen kanssa. Mimmi oli olevinaan kovasti ihastunut, mutta sillä oli joku kamala ikäkriisi, vaikkei kyseessä ollut lähellekään mikään pedofiliatapaus. Rupesi siinä jossain vaiheessa kyselemään että käytkö sä ikinä missään ikäistesi kanssa ja alkoi tyrkyttää mulle jotain puolituttua itseäni nuorempaa tyttöä, joka ei olisi vähempää voinut kiinnostaa. Kysyin lopulta että mitä se minusta oikein halusi, jos kerran itse halusi treffeille ja sitten käyttäytyi siten kuin käyttäytyi.
Puolustuksen paikka, vaikka en olekaan Karinan kuvaama tapaus.
Itse olen käyttäytynyt vastaavalla tavalla itseäni nuoremman naisen kanssa. Se on vaan sitä epävarmuutta ja ihmetyksen sekaista ihailua,
joka sitten ilmenee typerinä kysymyksinä ja epäilynä.
Ja sitten lisäksi ne hyvää tarkoittavat ystävät, jotka tuhahtelee: no tuo se ei kauaa kestä.
Ymmärrän kyllä että epävarmuus vaivaa välillä itse kutakin, mutta toisaalta äärimmäisen turhauttavaa. Näin varmistetaan se, ettei nuorempi ehkä saa ketään sellaista jonka haluaisi, vaan joutuu aina vain tyytymään kakkosvaihtoehtoihin ja odottamaan, että vanhenisi itse 20 vuotta, jonka jälkeen voisi mahdollisesti onnistaa.
Ekat treffien tapaiset oli varmaan pahimmat, toivottavasti. Treffikumppania jännitti minuakin enemmän. Koska hän oli minua kymmenisen vuotta vanhempi oletin että hän olisi ottanut ohjat käsiinsä. Siinä vaiheessa kun olisi pitänyt päästä jutustelusta pidemmällä ei kumpikaan uskaltanut edes vihjata mihinkään. Tilanne oli paljon pahempi kuin jos olisi tapahtunut vaikka jotain noloa (mitä niitäkin riittää). Tuloksena oli megaturhauma ja se juttu jäi siihen vaikka molemminpuolista kiinnostusta oli.
Varmasti jokainen jännittää treffeillä, eikä varmasti ole aito oma itsensä. Jos on jo nähty ennen treffejä ja kumpikin tuntuu olevan ihastunut, mutta jännitys tuntuu pilaavan koko jutun, niin kannattaisi varmaan tavata vielä uudelleen -aikalisä.Tuntuu niin turhalta jos joutuu luopumaan tilaisuudesta sen vuoksi, että jännittää.
Frustraatiotapauksesta on kulunut jo niin paljon aikaa että vuosituhatkin on ehtinyt vaihtua, aikalisä on ainakin riittävän pitkä.. Kokemuksen puutteesta ja omasta epävarmuudesta siitä oli silloin kyse. Ja odotukset oli korkealla. Kai se niin on että mitä harrastaa, siinä kehittyy.