Miten parantua mustasukkaisuudesta?

Hävettää tunnustaa mutta olen edelleenkin mustasukkainen exästä.
Sen suhteen loppumisesta on jo 3-4 vuotta ja edelleenkin kohtuullisen hyvä ystävä, tavataan ja vietetään iltaa. Käydään shoppailemassa jne..

Mutta, tänä viiikonloppuna hänellä oli pitkästä aikaa deitit uuden ihmisen kanssa joka oli pari yötä hänen luonaan..

Mitä minä teen... vaikea pysyä nahoissani etten soittaisi, txtaisi tai lähtisi käymään että hän saisi rauhassa olla ja tutustua tyyppiin.

Koko viikonlopun olen ollut rauhaton ja hermostunut, eikä työntekemisestä taasen tullut mitään kun ajatukset menivät koko ajan exsään ja uuteen hoitoon..

Siis miten parantua tästä?
Hullua mutta haluaisin edelleen pitää hänet ystävänä, hän kuitenkin pitää minusta ja yhdessä vietetty aika on hyvää ja nautinnollista..

kuitenkin...rakastan häntä..sekä nykyistä...jolle koko sotku menee yli ymmärryksen...käskee vain unohtaa koko miehen enkä minä voi/pysty..kun on jonkun tuntenut lähes puoli vuosikymmentä ja joka lähes ainoita ihmisiä johon luottaa täydellisesti..ei sitä voi kovin helposti irrottautua ja "unohtaa"..

pakkohan sen on käydä myös hänen (exän) tunteille kun käyn skitsoilemassa jostain täysin pikkuasiasta aina kun hänellä on jotain sutinaa jonkun kanssa..

siis miten parantua tästä.. vai voiko olla "vain" ystäviä miehen kanssa jota todella rakastanut?

Niin...ota härkää sarvista kiinni ja hyväksy tosiasia, että ex-miehesi ei rakasta sinua.

Päätä, ettet ota niin usein yhteyttä häneen ja sekaannu hänen yksityisasioihinsa, jotka eivät sinulle kuulukaan.

Mieti mitkä asiat ovat sinun asioitasi ja mitkä ovat hänen yksityisasioitansa: tee selväksi tämä itsellesi.

Olet itsekäs, omistushaluinen egoisti, anna ihmisten olla jos et pysty pitämään itsekkyyttäsi aisoissa.
Jos mieheni ex olisi sinunlaisesi, tekisit erehdyksen tasan tarkaan vain kerran.

Olisit iloinen entisen miehesi puolesta, get a life.

Järkyttävää miten nuo kaksi ihmistä edellä (MiesMies ja New Yorker) heittää tekopyhää paskaa exästään mustasukkaisen miehen päälle.

Exästä mustasukkaisuus on mun mielestä ihan normaalia ja tavallista. Sen sijaan epänormalia on esittää tuommoisia tiukkoja ohjeita, joita kukaan normaali ihminen ei pysty noudattamaan.

<New Yorker> Kiitos kehotuksesta mutta minulla on elämä jo :-) kiva työpaikka, ihana mies joka kaikesta huolimatta jaksaa olla kanssani, ihana koira ja tietysti, lievästi omituinen perhe.. ..

pieniä tarkennuksia tekstiini; skitsoilulla tarkoitin sitä että teen tikusta asiaa..eli voin perustella itselleni että minulla on täysin pätevä ja erittäin tärkeä syy soittaa/txtata/käydä.. ..

enkä suoraan sanottuna tiedä mitä ex ajattelee käytöksestäni, kiltti ihminen kun on, ei ole sitä sanonut.
pakkohan hänen on ollut huomata että muutun aina oudoksi kun hän ottaa uuden miehen elämässään puheeksi.

sitten puran tänne ajatuksiani kun ei sitä oikeastaan kehtaa nykyisen kanssa puhua miten olen vielä koukussa exään..
sehän on suoraan sanottuna aika säälittävää..

Nähdäkseni on melko turha pyytää kenenkään mielipidettä tai neuvoa jos ei sitten ole niille millään tavalla vastaanottavainen.

Oma mielipiteeni on, että jos aidosti haluaa päästä eteenpäin elämässään (ja mahdollisesti uuden ihmisen kanssa) niin tuollaisessa tilanteessa pitäisi vähentää kontaktia entiseen kumppaniin. Poissa silmistä, poissa mielestä. Elämään tulisi löytää jotain muuta sisältöä, mutta huom: ei välttämättä uutta suhdetta. Jos on uudessa suhteessa samalla kun mielessä pyörii vain koko ajan entinen kumppani niin eihän se ole oikein kumpaakaan kohtaan. Et kykene kunnolla sitoutumaan uuteen pariisi niin kauan kun sydämesi kuuluu entiselle kumppanillesi. Jos et saa exää mielestäsi niin olisi melkeinpä parempi olla sitten yksikseen. Niin ei ainakaan tule särkeneeksi kenenkään kolmannen osapuolen sydäntä.

Kaippa se peruspointti on, että pitää olla itselleen rehellinen siinä mitä lopultakin haluaa. Elätteleekö vielä toiveita exän kanssa yhteenpalaamisesta vain haluaako aidosti mennä eteenpäin elämänsä ja uuden kumppaninsa kanssa. Tähän rehellisesti vastaamalla löytää varmaankin oikean toimintatavan. Jos pitää uutta ihmistä vain rinnallaan jonkinlaisena "hätävarana" tai "lohdutuspalkintona" niin mielestäni se on väärin.

"Nähdäkseni on melko turha pyytää kenenkään mielipidettä tai neuvoa jos ei sitten ole niille millään tavalla vastaanottavainen."


Tuo oli siis nimimerkille Tuomiot, kun arvelin että kyseessä olisi sama kirjoittaja kuin nimimerkillä MelkeinKiltti. Näin ei ilmeisesti ollut. =)

Habitus....amen!!!

Ja nimimerkille Tuomiot....jos homma ei pelaa se ei pelaa.
Jos vanha suola janottaa niin ei muuta kuin rehellisesti kortit tiskiin ja kysymään, ei se maailma siihen kaadu.
Mutta selän takana vehkeily ja juonittelu on alhaista, etten sanoisi akkamaista mutta jotenkin minusta tuntuu että kyseinen ilmiö ei ole kovin vierasta kyseiselle niccille...... :)

Mitähän New Yorker vihjailee???

On ihan eri asia neuvoa ja tuomita. Jos niitä ei pysty erottamaan toisistaan niin on jotenkin säälittävää semmoinen elämä..

Tuomiot kirjoitti: "Mitähän New Yorker vihjailee???


En mitään, se oli huuli, samanlainen kun se sinun aikaisempi kommentisi.

Rehellisesti sanottuna, en itse halua kumppania jonka on kiinteästi tekemisissä exänsä kanssa. Vaikka itselleni on todella tärkeää saavuttaa välirikon jälkeen neutraalit välit entiseen, en näe itselleni enkä muutenkaan kenenkään tulevaisuuden kannalta hedelmällisenä olla sen enempää tekemisissä heidän kanssaan.

Kun on kerran jotain ihmistä rakastanut ja himoinnut eivät ne tunteet katoa olemattomiin, myös välirikon aiheuttamat ikävät tunteet pysyvät mielessä. Useinhan ero kuitenkin merkitsee pettymyksiä ja epäonnistumista. Tämän tiedän itsestäni ja siksi en exiä tapaile.

Ja kyllä, aina kun ja jos näen entisen kumppanin uuden miesystävän seuraa mielessä välitön vertailu itseen ja siihen mitä oli. Ajan myötä tilanne on kuitenkin piankin, noin vuoden aikana, neutralisoitunut ja pystyn jo sivustakatsojana tuntemaan aitoa iloa nähdessäni toisen olevan onnellinen.

Sen perusteella mitä MelkeinKiltti kirjoitit vaikuttaa siltä, että et ole täysin toipunut erostasi. Mieti miksi et halua päästää irti. Kirjoitit, että koska olette tunteneet pitkään ja hän on ainoita joihin luotat. Tuossa ei ole mitään epätavallista. Moni on päästänyt irti läheisimmästä ja luotettavimmasta ihmisestään, entisestään. Kuullostaa todella vahvasti siltä, että vielä elättelet toivoa uudesta alusta. Hyvä merkki kuitenkin on, että olet alkanut miettiä asiaa.

Ehkä ero on helpompi, jos edes toinen osapuoli katkaisee yhteydenpidon täydellisesti. Välit voi sitten tomun laskeuduttua neutralisoida kyllä.

On tullut kokeiltua välien katkaisemista, muutin noin parinsadan kilometrin päähän asumaan. No, sitä yritystä kesti osapulleen vuoden ajan ennen kuin muutin takaisin. Entistä lähemmäksi vain.

Olen saanut välit paljon jäähtymään entisistään. Joskus oli etten pystynyt olemaan edes päivää kuulematta hänestä. Nyt tapaamisia on jotakuinkin kerran viikossa parissa.

Ehkä tässä on ongelmana on se että käsittelin suhteen loppumisen hmm..tehokkaasti..riideltiin ja jonka jälkeen lähdin turhan vauhdikkaasti parkkipaikalta ja no..kaksi autoa meni peltipajalle.
Pidin etäisyyttä pari kk jonka jälkeen no..oltiin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, tosin oli enemmän etäisyyttä, ei seksiä tms..

Huomaan välillä vertailevani itseäni ja hänen senhetkistä miestään,
mitä hänellä muka on mitä minä en pystyisi tarjoamaan.

Hän on todellakin ainoa exä jota olen suhteen loppumisen jälkeen tavannut. Muut ovat jääneet pois ja unohdettu. Miksen siis pysty tekemään samaa hänelle?

Yleensä olen pystynyt täysin unohtamaan ihmisen jos hän on anteeksiantamattomalla tavalla loukannut minua tai rikkonut lupauksen. Loukkauksia ja lupauksien rikkomista saa kyllä häneltä odottaa maailman loppuun..miksi koska se prkele on lähes täydellinen.
tai sitten edelleen katson häntä niiden pinkkien lasien takaa jotka suodattavat kaiken negatiivisen ja ei-toivotun tiedon pois näkyvistä..

MelkeinKiltti kirjoitti:
"Muut ovat jääneet pois ja unohdettu. Miksen siis pysty tekemään samaa hänelle?"

Tuohon kysymykseen pystyt vastaamaan vain itse. Jotenkin minusta vaikuttaa, että vastaus on hyvää vauhtia kirkastumassa sinulle.

Yleensä ihmissuhdeasioissa ongelmien syyt ovat lopulta yksinkertaisia ts. aivan päivänselviä kunhan vain riisuu ne pinkit lasit. Ehkä joku läheinen ystäväsi pystyy valaisemaan sinua, kun kysyt suoraan ja pyydät kaunistelematonta vastausta. Totuutta ei aina ole mukava kuulla.