Mikä on?

Hei!
Olen tässä jo pitkään miettinyt mitä on oikein tapahtunut. Olin parisen kuukautta sitten kullan ja ystävieni kanssa laivalla juhlimassa synttäreitä. Meillä kaikilla oli hauskaa siihen pisteeseen asti kun kulta oli liikaa juonut ja minä taas hillittin juomistani aika rajusti. Ei vaan maistunut. Kulta kuitenkin itki ja yritin saada selvää mikä on? sanoi vaan ettei mua kiinnosta kuitenkaan mikä häntä vaivaa.. noh.. aikani yritin ja ajattelin, etten anna hänen kuitenkaan pilata juhlia. Menin ystävien keskuuteen. Kun kulta taas tuli takaisin se jotain huusi ja otti mua kasvoista kiinni. Se sattui, joten yritin päästä pois.. silloin hän löi. Menin ihan shokkiin.. en tienny mistä moinen johtui.. ja häivyin hetkeksi yksikseni kokoomaan ajatukisia. En vaan voinut istua paikoillani ja katsoa kultaa ja muita.. mua hävetti kai. Hän juoksee perään ja sano, että tapellaan.. yritti oikein että olisin löynyt. En suostunut. Sitten hän pyysi tulemaan takaisin. Kai liian julmasti sanoin etten juuri nyt halua olla hänen seurassaan.. että ahdistaa. Lähdin hetkeksi pois. Kun tulin takasin hän pyysi anteeksi ja itki. Mä en kai vielä ollu silloin ymmärtänyt tilanteen vakavuutta kun en edes osannut itkeä. Mutta en ole sen jälkeen halunnut lähteä juuri mihinkään hänen kanssaan, en varsinkaan juomaan..tai viihteelle yleensäkin. Pelkään kai että se uusiutuu.. Hän silloin vannoi että kertoo mulle kun ollaan kahden..ei ole vieläkään kertonut.

jaa niin..

Mä kerron hänelle usein että rakastan häntä.. hän ei sano kuin juovuksissa... muulloin ei mitään.

just...

kun ajattelin että mulla on kaikki hyvin. Alkoi taas meneen huonosti. Mä huomasin, että mä haluaisin kanssa joskus hellyyttä.. mutta saan sitä niin harvoin. Tykkäisin jos joskus kulta ottaisi mut kainaloon.. muulloinkin kuin sängyssä.. yleensä sängyssä mä olen se, joka kietoo käden ympärille ja painaa pään selkään kiinni. Olen yrittänyt tästä puhua kullalle.. mutta.. ei ole ollut mitään vaikutusta vielä ainakaan.

ja sitten..

Mä tykkään antaa lahjoja... mutta olisihan niitä joskus kiva saada. Olin niin iloinen kun sain kullalta kukkasia kerran... itse en ole ostanut kukkasia mutta koruja.. eikä ihan halvasta päästä.. olisi joskus ollut ihan kivaa jos olisin saanut synttärilahjaksi jotain kivaa..... mutta sain vaan mustan silmän. Vaikka olihan hän todella pahoillaan siitä ja pyysi anteeksi.. ja kaikkea..

Joskus mietin mitä helvettiä mä tässä suhteessa teen...
en itsekkään ole mikään helppo ihminen.. mutta mua olisi niin helppo miellyttää. Jos vaan haluaisi.. ei taida kulta haluta. Ei taida edes enää välittää...

mut kommentoikaa.. jos te näette jotain mitä mä en halua nähdä..?

No kuulostaa vain pissikseltä kännissä. Kuinka vanha on kumppanisi?

Täytti juuri 28-vuotta...

jaa. minä taas mietin, että depressiivisyys tulee esiin, kun juo liikaa ja sitten, että verensokerin laskiessa aggressiivisuus. Kullallesi ei sovi alkoholi. Puhumattomuus voisi kertoa vaikeuksista kertoa omista tunteistaan, mikä paljastui, kun kultasi oli kännissä. Tyypillinen suomalainen mieskö siinä riehui? no ei varmaan, koska hän on homomies.

Älä lahjo miesystävääsi enää-ehkä sen voi joskus kokea nöyryyttävänä, jos ei itse halua tehdä samaa. Lahjojen tuputtamisen voi kokea ärsyttävänä piirteenä. Rakkautta ei saisi koskaan ostaa, koska se on teeskentelemistä puolin ja toisin.

Voi olla, että oma johtopäätöksesi on oikea, jos et oikeasti saa tunteillesi vastinetta, koska niinhän sitä odottaisi suhteessa käyvän.

Ota vähän etäisyyttä miesystävääsi.

Kyökkipuoskarointi on kiva harraste.

puhukaa asiat suoriksi, miksi hän käyttäytyi noi kummallisesti, miksi reagoi agressiivisesti (kännisenä), mikä häntä oikein vaivaa?
kännisenä tajunta on monella poissa ja todelliset tunnot tulevatkin esille.

>Puoskari kirjoitti: "Kyökkipuoskarointi on kiva harraste."

Niin no aina ei tarvitse olla tohtorin tutkintoa jotta voi yrittää keskustella parisuhteen ongelmista...

Olin aika yllättynyt tuosta 29-ikävuodesta....Hmm..kannattaa keskustella asiasta selvinpäin, ja toisaalta ehkä myös jatkossa pysytellä erossa liiasta alkoholista, se kun saa toisten ihmisten päänupit liian sekaisin. Mitä lie alitajuisia mörköjä pulpahteleekaan silloin pintaan.

Noh.. ei ehkä puhuminen ole minunkaan hyvä puoleni. joskus oon vaan hiljaa ja luulen et toinen tietää mikä mua vituttaa. kai munkin pitäs puhumista harrastaa. mies kun ei aina niitä ajatuksii osaa lukee. täytyy näköjään otaa rojekti.. kiitos nyt tähän asti... :o)

Winky,
väkivalta yleensä uusiutuu ja vain raaistuu ajan myötä. Väkivaltaa ei pidä sietää, se ei ole koskaan oikeutettua. Mitään lieventäviä asianhaaroja ei ole - selityksiä sen sijaan varmasti löytyy.

Henkilökohtaisesti sanoisin adjö ensimmäisen iskun jälkeen.

Älä ole uhri.

Mitä minun kokemusmaailmaani tulee, olen omassakin taannoisessa parisuhteessa sivunnut hieman samankaltaista ongelmaa. Ja niin on muutma ystävänikin. Kyse on ollut siis siitä, että kumppani ei ole osannut näyttää tunteitaan ja "minä rakastan sinua" onnistui vain humalassa, samoin kuin muukin "herkkyys" tuli vasta silloin esille. Väkivallan osalta minulla ei ole onneksi kokemusta, mutta kyllähän kertomasi juttu pistää miettimään what's the problem.

Itse näkisin asian sillä tavalla, että kumppanisi ei ole sinut oman seksuaalisuutensa kanssa. Hän kokee jollain tasolla tekevänsä väärin, ollessaan homosuhteessa. Onko kultasi saanut, tai kasvanut, kenties uskonnollisen yhteisön vaikutuspiirissä? Tosin eihän sitä läheskään aina tarvita, sillä jo pelkkä heteronormatiivisuus kulttuurissamme saa jotkut pelkäämään ja kaappiutumaan ja kuvittelemaan, että homoseksuaalisuus on jollain tavalla pahasta. Ja siis tämähän ei tarvitse ilmetä suoranaisena kaappiutumisena, vaan se ilmenee juuri emotioiden tasolla, alitajuisissa käyttäytymismalleissa. Humalassa estojen vähetessä tulee vasta se itse totuus esille, eli hän oikeasti rakastaa sinua, on kertomasi mukaan mitä ilmeisemmin myös mustasukkainen, mutta selvinpäin häntä ilmeisesti ahdistaa niin, että emotionaalinen puoli on täysin tukossa.

Tuossa joku sanoikin, että on yllättynyt kultasi iästä. En tiedä vanhemmaksi vai nuoremmaksiko luuli. Minä kyllä mielikuvissani ajattelin heti, että kyseessä on hieman vanhempi kaveri. Olen tainnut täälläkin joskus kirjoittaa "hieman kärjistetysti" 50 ja 60-luvulla syntyneestä rappiosukupolvestia :o Ainakin niin moni tuntemani 50-luvulla syntynyt mies (homoseksuaali) on hyvin ahdistunut omasta seksuaalisuudestaan ylipäätään. Ja itse selittäisin sen kulttuurisen rakennemuutoksen aikaansaamana ahdistuksen ja ristiriidan ilmapiirillä. Esim. 60-luvun isäkapina (kapinamieli sodankäynyttä sukuplvea vastaan), nuorisoliikkeiden mukanaan tuomat uuden tuulet, seksuaalinen vallankumous, uskonnollisuuden aiheuttama vastapaino moraalista rappiota vastaan... keskioluen vapautuminen ruokakauppoihin... maalta muutto kaupunkeihin... ja vaikka mitä. Kaikki nuo yhdessä saivat aikaan ristiriitaisen sukupolven, jolle seksuaalisuus on ahdistava, asia, joka on ainoastaan salassa toteutettava, vaiettava asia.

No nyt alkoi mennä taas hieman suvuraiteille, mutta tuntuisi noin äkkiä ajateltuna, että 70 -luvun puolenvälin tienoilla syntyneen kaverin emotionaaliset ongelmat ovat henkilökohtaisen elämän traumojen aikaansaamaa. Oletko koskaan puhunut hänen lapsuuden ajan kokemuksistaan, millainen lapsuus ja elämä hänellä on ylipäätään ollut? Oman elämän kartoittaminen, läpikäyminen ja puhuminen siitä voisi vapauttaa kultaasikin hieman ahdistuksen pauloista.

hän pitää itseään bissenä.. mutta ei silti voisi kuvitella naisen kanssa seksiä... kuulemma ällöttääkin.

Hänen siskonsa parisen vuotta sitten tuli kaapistaan ulos ja ehkä jollain tavalla hän siksi pelkää vanhempia koska hänen siskonsa joutui vähän aikaa olemaan vallan heitä. Hän puhuu hirveen avoimesti lapsuudestaan kun taas minä en. itselläni ei niin kamalan ihana lapsuus ollut. Jo sillon tottunut väkivaltaan... eihän siihen kuulu tottua mutta joka aamu kun kouluun meni niin ei ilman mustaa silmä.. ja onhan sitä muutakin tapahtunut. Kulta kertoo niin avoimesti hyvistä ajosita.. ja hän hymyilee ja haikailee niitä aikoja.. kun taas minä haluaisin unohtaa siitä suurimman osan. onhan mullakin jotain aikaa lapsuudestani ikävä..
ehkä mun iästäni johtuu tää.. ehkä hän haluaa pitää jotain ylemmyyskompleksia yllä. Olen itse 22v ja joskus tuntuu siltä että mä olen se oikea aikuinen tässä suhteessa...

En saanut selvää kenen synttärit olivat kysymyksessä?

mun ja ystävän.. meillä on pari päivää ikäeroa..