Kahden homon ystävyydestä

  • 1 / 10
  • Sebastian
  • 12.7.2005 13:21
Tuntuu siltä, että aina kahden homoseksuaalin ystävyydessä on jotain odotuksia ja seksuaalisia jännitteitä taustalla, vaikka pitäisi olla pelkästään ystäviä. Oletteko samaa mieltä?

Ja kun seksiä ei olekaan luvassa, niin ystävyys loppuu ennen kuin se on edes alkanutkaan. tietysti joku voisi sanoa, ettei se edes silloin ystävyyttä ole. Miksi on niin vaikeaa olla pelkästään ystäviä?

Onko se niin, että harvoin heterosuhteissakin tyttö ja poika ei voi olla pelkästään ystäviä?

Olisi mielenkiintoista tietää kokemuksistanne.
Olen hieman eri mieltä. Ensinnäkin tulee mieleen vanha kämppikseni 80-luvun lopulta. Asuimme yhdessä ja joskus nukuimmekin samassa sängyssä alasti vieri vieren. Mutta seksiä ei meillä koskaan ole ollut, eikä ole tuntunut siltä, että "olisi jännitteitä".

Emme ole olleet kämppiksiä enää moneen vuoteen, mutta hän on edelleen minulle todella rakas ystävä.

Toiseksi tulee mieleen muitakin kavereita (todellisia ystäviä ei minulla ole kovin montaa, mutta kavereita enemmän), joiden kanssa ei ole ollut mitään seksuaalista. Pitää myöntää, että jotkut ovat aika seksikkäitä, mutta seksi ei ole vain tullut mukaan kuvaan.

Kolmanneksi tulee mieleen kavereita joiden kanssa on joskus ollut seksiä. Ja mitä siitä? Joskus seksi on jatkunut pidempään (ja jatkuu edelleen), joskus se yksi kerta oli molemmille tarpeeksi. Mutta kaveruus (tai jopa ystävyys) on lähtenyt siitä liikkeelle.

Ja sitten on tietenkin kavereita joiden kanssa parasta yhdessäoloa on seksuaalinen yhdessäolo.

Eli en näkisi näitä suoraan toisiinsa liittyvinä asioina, vaan kahtena erillisenä komponenttina: seksi ja ystävyys. Ja ne voidaan yhdistää kaikilla mahdollisilla yhdistelmillä.

Mutta ainakaan minulle ei ole ongelma se, että kaverin kanssa voisi olla seksiä. Kunhan se ei tule liian "vakavaksi" ja haittaa muita suhteita.
  • 3 / 10
  • miesmies
  • 12.7.2005 14:16
Minusta tuo vonkaaminen on rasittavaa, jos ei kerran halua. Olisi kivaa jos voisi olla tavallisesti kavereita, mutta usein se ei vaan ole mahdollista, mikä on surullista.

Vähän näkee homoryhmiä liikuskelemassa kaupungilla ja sit kun niitä joskus sattuu näkemään, niin se on hauskan oloista katseltavaa.
Enpä pahemmin ole tuohon vonkaamiseen ystävyys tai kaveruussuhteissakaan törmännyt. No, toki se säännön vahvistava poikkeus löytyy, jossa sitten tulkitsimme toisiamme hieman väärin, mutta ystävyytemme toipui siitä, onneksi. Sinällään mulla ei ole mitään seksin ja ystävyyden tai kaveruuden rinnakkaiseloa vastaan, voisi olla hyvinkin toivottavaa; mutta jos kiinnostuksen laadun suhteen tulee tehneeksi arviointivirheen, niin kyllähän se hiukka haastavampi tilanne on...
  • 5 / 10
  • sunshine
  • 12.7.2005 15:47
Mulla on homoystäviä joiden kanssa en ole maannut eikä vonkausta ole.

Kaipa silloin ainakin tulee ongelmia jos toinen on seksuaalisesti kiinnostunut tai muuten ylivirittinyt ja toinen ei. Toinen haluaa olla ystävä, mutta toinen käyttää sitä vain kiertotienä pöksyihin, ilman sen syvempää kiinnostusta ja arvostusta ihmiseen - eli ei ole mitään mille ystävyyttä rakentaa.
  • 6 / 10
  • -aurinko-
  • 13.7.2005 8:10
Toi onkin vaikea kysymys. Kyllä mulla on paljon homoystäviä- ja kavereita, joiden kanssa en ole harrastanut seksiä, vaikka fyysinen halukkuus saattaisikin olla, niin sitten taas joidenkin kohdalla ei silti vaan halua.
Toisaalta on niitäkin kavereita, joiden kanssa sitä on tullut tehtyä, eikä kaveruus ainakaan mun kohdalla ole siitä huonommaksi muuttunut. (Ehkä olen sitten osannut vaan valita ne oikeet)... Noh, ettei nyt menis itsekehumiseksi, niin ei seksi kaveruuteen tai ystävyyteen pelkkää onnea ja autuutta ole tuonut, kyllä se muuttaa ihmissuhteen, kuin ihmissuhteen (oli se sitten ystävyyttä, rakkautta, mitä tahansa), jos mennään sänkyyn, kyllä se tilanne ja ne jännitteet muuttuu.
Kyllähän nyt (homo)ystäviä on, jopa sellaisia, joiden kanssa on yrittänyt suhdetta, mutta siitä ei vain ole tullut mitään - ystävyys on silti säilynyt. Ihan tavallisista ihmisuhteistahan tässä on kysymys. Onko homous tekemässä ystävyydestä jotenkin poikkeavaa?
Kun aikoinani muutin uuteen opiskelukaupunkiin, ja aloitin ikäistäni hieman vanhemman miehen kanssa parisuhteen, huomasin kuinka iso asia uusien ikäisteni (homo)kavereiden saamiseen oli se, oliko sinkku vai ei - eli oliko valmis naimaan jokaisen vastaan tulevan kanssa vai ei. Kun kerroin eläväni monogaamisessa suhteessa, eipäs ollut homoseksuaaleja tunkemassa pahemmin elämääni. Myöhemminkin kaveruussuhteet ovat loppuneet siihen kun ovat tajunneet, että ei minulta persettä heru. Se on kyllä valitettavaa ja minusta tuntuukin, että harvoin homot voivat olla pelkästään ystäviä keskenään.

Minulla on oikeastaan vain pari sellaista homotuttavaa, jotka ovat jääneet kaveripiiriin. Todennäköisesti en herätä heissä mitään seksuaalista kiinnostusta... Tosin, eivät hekään minussa. Ehkä se joillekin ihmisille on ongelma, jos toinen on seksuaalisesti mielenkiintoinen, ja kun tietää, että toisesta ei ole kaveruutta suurempaa iloa. Itse olen ollut ystävä pitkään sellaisellekin miehelle, jota kyllä voisin naida edestä ja takaa ;) mutta elämässä ei voi toteuttaa kaikkia mielihalujaan - ja vaikka voisikin, pitäähän nyt jonkinlainen roti elämässä olla. (Vaikka kuinka olisi hieno kumppanuus, parisuhde, eihän seksuaalivietti minnekään häviä) Eli asioita on ajateltava myös järjellä, laitettava tärkeysjärjestykseen ja ajatella tekojensa mahdollisia seurauksia.
Tuskimpa heterotkaan ensimmäisenä jokaisesta vastaantulijasta ajattelevat, että olisikohan tuossa potentiaalinen pano;)

Seksuaalisuus on ihan ok, mutta ei sitä joka väliin ja joka hetkeen tarvitse sulloa. Voi meitä homoparkoja, kun emme pysty edes ystävyyssuhteita solmimaan, kun ensimmäisenä mielessä on, että onko kaveri tarpeeksi hyvännäköinen, seuraavaksi mietitään minkälainen se olisi sängyssä? Kohta jo ollaan rakentelemassa pilvilinnoja yhteisestä tulevaisuudesta - ja tässä miettimisen ja pähkäilyn välissä se tilanne onkin mennyt jon siihen, että joku toinen sai uuden kamun... sic.
Sama ikuisuuskysymys kuin se, voivatko heterotyttö ja -poika olla platonisia ystävyksiä. En ymmärrä, mikseivät voisi. Itselläni on vaikka kuinka paljon ystäviä kaikista seksuaali- ja sukupuoliryhmistä, eikä ole juolahtanut mieleenkään että siinä jotain eroottista olisi.