Lapsuuden leikit?

Tuli mieleeni kun tuolla ranneliikkeen puolella on keskustelu tästä aiheesta...

Leikittekö te lapsena barbeilla vai pikkuautoilla? Oliko leikkinne niinsanottuja tyttöjen vai poikien leikkejä?

Itse voin sanoa leikkineeni mielelläni barbeilla (omistin noin 10kpl barbeja ja yhden Kenin :) toisten tyttöjen kanssa, kun taas poikien leikit eivät kiinnostaneet. Kotileikeissä olin yleensä äiti tai isosisko ja samastuin muutenkin kyllä enemmän heteronaisiin: äitiini, sukulaisnaisiin ja leikkikavereihini, jotka olivat kaikki tyttöjä.

On se kummaa kun joskus kuulee selitettävän, että esim. miesten homous johtuisi siitä, että poika on lapsena samaistunut äitiinsä ja omaksunut siis "naisen roolin" kun taas isä on ollut etäisempi hahmo ja siksi muka pojasta kasvaa homo, joka kaipaa miestä elämäänsä. Tuota teoriaa mukaillen minusta olisi pitänyt tulla hetero. Minulla oli lapsuudessa asiat juuri noin eikä se ole silti vaikuttanut siihen, että etsisin miestä elämääni vaan päinvastoin, olen lesbo. Heh...

Oikeastaan en tykkää vastailla sitten ollenkaan rekisteröitymättömänä minnekään. Siksi en vastailekaan niin kamalasti minnekään. Yksinkertainen syy.

Mutta tämä aihe on mielestäni, ainakin omalla kohdallani, niin hauska. ^^
Eikä tästä, toivottavasti, voida vetää mitään tappelua joku vs. joku.

Itse olen leikkinyt barbeilla parhaan ystäväni kanssa. Meillä ne leikit vaan olivat niin omituisia, että en ihmettele, että itse kasvoin ns. kieroutuneeksi.
Meillä ei nimittäin ollut Ken nukkeä käytettävä, joten barbit sekstailivat keskenään. Oikeastaan kaikki muut barbit nuoleskelivat hula-hula barbin perään. ^^
Ryhmässä oli nokkimisjärjestely ja kaikki.

Vähän kauempana tätä lesbojengiä asui pehmolelujen kanssa lääkäribarbi, joka luuli olevansa mies. Oikeastaan kaikki pitivät häntä miehenä. Jopa lesbot, jotka raa'asti raiskasivat tämän raukan.
Pää irtosi ja kaikkea muuta.

Kauan tämän tapahtuman jälkeen lopetettuamme barbeilla leikkimisen Ken löytyi vintiltä piilosta. Koitin pestä sen, mutta laiskuuttani heitin sen vain kaappiin piiloon ja ajan kanssa vein vintille takaisin.

Mutta, mutta...
Sitten taas varsinaiseen kysymykseen.
Jos olen koskaan kotia leikkinyt olen aina ollut isä, veli, pikkuveli tai koira.
Äiti tai mikään muu naispuoleinen henkilö ei kelvannut minulle leikittäväksi.
Olenhan kahdeksan vuotiaasta asti ollut varma siitä, että on sattunut virhe, kun synnyin naiseksi.

Ja tämän poikuuden innoittamana koitin leikkiä poikien leikkejä, mutta ystäväni on niin naisellinen nainen, että eihän se onnistunut.
Korkeintaan kaikki täysin sekavat ihmissuhde draamat, joissa joku aina kuoli, paljastui homoksi, paljastui eri sukupuoleksi, paljastui rikolliseksi, paljastui huumeidenkäyttäjäksi... jne...

Oikeastaan minun leikkien perusteella ei voi sanoa kunnolla mitään. Kai minä olin jo niin omituinen pienenä. Kuka tietää. ^^
Ja lopullisesti leikit eivät ole loppuneet vaan jatkuneet larppien ja charppien muodossa, joten aika voi vaan näyttää miltä kokonaiskuva meidän leikeistämme näyttää.

Ka minen tiiä mist kenenkin jorman tai pillun vonkaus on peräsin, vuan ite oon emäntä. Äetini, hää ehkä on bi, ennoo kyselly, ehkä sitä joskus uskaltaa, eros isästäin ko olin 5. Siskoni on hetero. Ite bi.

Vaan: rakastan barbeja. Kersana niitä himosin, ja leikin kälysillä "muovibarbeilla" saippuaoopperan tapaisia draamoja ennenkuin dynastiasta tai boldiksista oli tietookaan. Ja ne oli jotenkin, no jos oli yks miesnukke ja se oli vakioluuseri... Tosin niinä aikoina Daisy ei ollut sukupuolinen.

Lukioaikoina vedin 6 tunnin barbilarppia siskopuolelleni ja velipuolelleni. Siis: piti olla kypsä ja aikuinen ja hetero (9,5v vanhempi poikakaveri), mutta himosin barbeja. Näillä kakaroilla oli leluja ja mulla oli luovuutta niitä käyttää. Olin ns. kinder-gamemaster.

Yliopistoaikoina satuin Anttilan alennusmyyntiin. Nukke barbivaatteiden ompelumalliksi... Loppua ei tullut. Kerron sitten kun olen saanut laskettua montako noita on.

Ja traumoista: koposen jonnalla oli barbitalo, ja se kateuden paine joka sen näkemisestä virisi ei ole hellittänyt. Joku tekee vielä Barbie Casa Forresterin!

hitto mä repeilin ku luin noita..;-D
mä kyllä leikin pienenä barbeilla ystäväni kans jatkuvasti, rakentelimme tajuttomia talosysteemejä ja ties mitä niille, kaikenlainen rakentaminen oli siis toinen oleellinen asia. Ja kaikenlaisten tavaroiden ja vaatteiden 'keksiminen', askartelu tai rakentaminen. toinen oleellinen seikka oli se ett jostain syystä leikit pääty aina barbien sekstailuun. sekä ken & barbie että barbie & barbie (meillä oli vaan yks ken, mut jos niitä ois ollu useempia ni varmaa neki ois sekstaillu..;-D)

Mut me oltii hulluina myös legoihin, sama rakentamisvimma siinäkin.

Ja autoista tykkäsin, kaikki kauko-ohjattavat ja muut härvelit olivat iiiihania! tosin äitini ei koskaa ostanu mulle mitää mitä oisin halunnu. =(

Jopas tuli pahoja takautumia tästä aiheesta! Nukkeja oli ja niillä leikittiin vaikka oma suosikkini olikin nalle. Toinen suosikki oli lehmä, muovinen valkoinen jossa mustia pilkkuja (friisiläisversio?) ja jota sai vetää perässä. Kauko-ohjattavat jutskat olisi ollut kova sana mutta ei meille semmoisia hankittu. Mut naapurin pojalla oli. Olen vieläkin kade. Ja siitä kun hän sai mopon.

Nukkeleikeistä olisi vähemmän teräväsilmäinen psykologin planttukin huomannut että tyttöä vetää vinoon, joskus kuitenkin suostuin olemaan äiti tai iso tyttö. Naapurin kanssa leikittiin muuten myös pop-yhtyeitä, mitäkähän pojalle nykyään kuuluu ;)

Itsekin leikin paljon barbeilla ja etenkin barbin hevosilla, joita oli *paljon*. Tyttöbarbeja oli ehkä jotain viisi ja yksi ken ja niitä kopukoita olikin sitten kaiken kokoisia ja näköisiä=D

Toinen millä leikin pienenä paljon oli leegot. Ja nimenomaan ne ns. "poikien leegot" kuten merirosvolaivat ja linnoitukset sun muut, joita sitten isukin kanssa rakennettiin=)

mun lapsuuteen kuului ehdottomasti legot ja leikkipyssyt. pyssyjä aloin pienenä ihan keräilemäänkin, ja niitä kertyikin satoja erilaisia. ensimmäinen lelupyssy on vieläkin tallessa, vaikka gf sitä inhoaakin...

Aika paljon leikin barbeilla ym. nukeilla. Pienempänä leikit oli enimmäkseen perinteisiä kotileikkejä, vähän isompana kehiteltiin yhden tyttökaverin kanssa niille barbeille mitä monimutkaisempia ihmissuhdedraamoja Kauniit ja rohkeat tyyliin.

Koska veljeni oli läheisin leikkikaverini, toki hänen kanssaan tuli leikittyä myös ns. poikien leikkejä. Leikkipä veli sit taas vastavuoroisesti mun kanssa nukeilla.

Ehkä eniten kuitenkin on jäänyt mieleen monenlaiset mielikuvitusleikit, joita minulla oli veljeni kanssa. Esim. yhteen aikaan oltiin molemmat kovasti innostuneita yhdestä tietokonepelistä, niin silloin myös usein leikittiin sen pelin hahmoja, joilla saivat leikeissämme paljon monimutkaisemman elämän ja persoonallisuudet kuin siinä pelissä ikinä. Sit meillä oli kaks leluankkaa, jotka leikeissämme kokivat mitä huikeimpia seikkailuja ympäri maailmaa.

hmm... lapsena en pitänyt barbeista ja vihasin "baby born:ia" mutten myöskään kauheasti tykännyt autoista tai leegoista...leikin kuitenkin sekä poikien että tyttöjen kanssa- siksi kai minusta tulikin bi... (vitsi)

itse leikin lähes aina "poikien leikkjä", kuten autoilla sekä legoilla..syynä siihen oli se, että läheisin kaveri oli poika naapurista. myös tarhassa kaveripiiriini kuului lähes ainoastaan poikia, joiden kanssa leikimme dinosauruksia sekä power rangerseja..
myös tv-ohjelmat, joita seurasin, olivat "pojille suunnattuja": prätkähiiret (ehdottomasti paras lastensarja ikinä!!) sekä spiderman olivat aivan ykkösiä :)
niiden vaikutuksesta seksualisuuteeni en tiedä, ehkä ne ovat vaikuttaneet tai sitten eivät.. (olen lesbo)

Hei, hauskoja lapsuudenmuistoja tulvi minunkin mieleen lukiessani ihmiset kertomuksia.

Muistan naapurin poikien kanssa autoleikkejä leikkiessäni olleeni katkera hiekkalaatikolla siitä että pojilla oli hienoja muovisia pikkuautoja "pikkuksia" ja mulla vaan sellasia metallia kaaroja, johon meni hiekkaa jumittamaan rattaat ja joiden rattaista ei tullut edes hienoja jälkiä märkään hiekkaan. Useammalla kauppareissulla sain tingattua itselleni uuden auton ja jossain vaiheessa sellaisen muovisenkin. Naapurin täti oli sanonut äidilleni että tyttöhän on ihan poika kun autoilla leikkii mutta siitäkin huolimatta autoleikit sai jatkua, hyvä niin :)

Serkulla oli hienoja lego rakennussarjoja, joista värkkäsimme mm upeita taistelualuksia (ennen sitä kyttäsimme silmä kovana taisteluplanetta galacticaa) ja me tietenkin olimme serkun kanssa hyviksiä ja siskolle ja naapurinpojalle jäi pahiksen katala osa. Samalla serkkupojalla oli myös upeita koottavia mecano (?) rakennussarjoja joiden kanssa pystyi viettämään aikaa loputtomiin. Ja se junarata, autorata ja höyryvoimalla kulkeva pieni veturi...voih. Muutenkin tuolainen tekninen kikkailu, rakentelu ja värkkääminen kiehtoi kovasti. Taidettiin lukea puhki lasten keksijä kirja ja vakoilijan käsikirja, mistähän nuo teokset saisikaan käsiin:) Sellasia kauko-ohjattavia juttuja himoitsin mutta olivan niin kalliita ettei senkään takia niitä voinut ostaa. No, kärkyin mä myös commodore 64 tietokonetta mutta haaveeksi jäi...

Ok ,oli mulla nukkejakin (barbeja vaikka siitä daisysta tykkäsin jotenkin enempi, ei ollu niin femme kait...) ja nalleja kasapain. Naapurin tytön kanssa leikittiin barbejen kanssa niin että nuket joutuivat hurjahkoihinkin seksijuttuihin mukaan, oli monenlaista kaappausta ja putkimiestä liikenteessä. Juu, jossain vaiheessa oli "tavalliset" hevosjutut, värkkäsin itse kopukoille tallin, kaikki varusteet yksityiskohtaisista satuloista ja suihtista lähtien. Ja sitten mentiin konien kanssa kilpailuihin, hoidettiin niitä ja oltiin niin heppatyttöjä että.

Naapureiden lasten kanssa juostiin kesäillat pihoilla ja leikittiin perinteisiä pihaleikkejä. Jokainen pääsi pelamaan nelimaalia, "hailihailoota", nurkkajussia, kiikkupalloa, kymmentä tikkua, rosvoa ja polliisia jne. Joskus joku ehdotti uutta leikkiä josta innostuttiin taas. Ja se oli mukavaa että kaikki pääsi mukaan, ketään ei syrjitty sen takia että oli pienempi, nuorempi, "väärää" sukupuolta tms.

Odotan että siskoni poika kasvaa niin isoksi että voin alkaa ostamaan hälle lahjaksi hienoja lego rakennussarjoja ja muita koottavia juttuja. "Annappas täti näyttää miten tämä toimii" ja näin pääsen itse taas rakentelemaan ;)

Ihanaa kesää kaikille. Aurinkoa :)

Tuulia

Leikin barbeilla sun muilla nukeilla ja eläimillä, mutta en mitään kotia.

hauska aihe..

Mä oon superfemme ja mä leikin poikien kans pienenä, myös barbeilla ja ne aina oli naiset keskenään.
Sit mulla oli 3 radiohjattavaa autoa ja heman linna ja kaikenmailman örkkejä ja käärmeitä ja ötököitä,
ja vielä, ikioma krossipyörä ja rullarauta..piti pärjätä pienenenä tyttönä poikoien kanssa..:)

Mä leikin niin barbeilla kuin autoillakin.

Tyttöjen kanssa tyttöjen leikkejä ja poikien kanssa poikien leikkejä.

Jos leikittiin kotia, niin mä olin yleensä se isä ja barbi leikeissä halusin aina Kenin. Osasin leikeissä hoitaa nämä poikien roolit parhaiten :D

Hei, ompas hauska aihe. Minä olen joskus pohtinut että liekö mitään yhteyttä sillä että olen lepakko ja että lapsena leikin poikkeuksetta poikien kanssa autoilla ja legoilla. Kaupungissa kasvaneena majojen rakentaminen ei niin usein ollut mahdollista, mutta erilaisten linnoitusten rakentaminen ja sotiminen metsässä oli ihan parasta.

Alle kouluikäisenä pojat hyväksyivät minut aina mukaan porukkaan, mutta kouluun menon jälkeen piti jollain lailla 'ansaita asemansa' porukassa. Kyllä siinä oli välillä äidilläkin kestämistä kun sai koko ajan olla paikkaamassa auenneita polvia :) Pikkusisko taas mielellään leikki barbeilla ja vaikkei muuten niin kovin rauhallinen tapaus ollut, niin leikit olivat aika perinteisiä 'tyttöjen leikkejä'.

Edelleen viihdyn paremmin miesten seurassa kuin naisten, mutta aika naisellinen koen olevani silti. Ehkäpä tällä ei ole mitään tekemistä lesbouden kanssa, mutta on se aika jännä kuinka erilaisia oltiin pikkusiskon kanssa jo ihan lapsena vaikka hyvin samantyyppinen kasvatus on saatu.

Itse vihasin nukkeja enkä koskaan leikkinyt niillä. En myöskään kotileikkejä. Pikkuautot, autoradat ja puissa kiipeily oli min juttu :)

Hauska muistella lapsuuden leikkejä.
Mä leikin paljon kotileikkiä nukeilla, jossa oli paljon lapsia ja mä olin äiti. Ja äidillä tyttökaveri. Se varmaan johtu siitä, että mun isä lähti kun olin pieni eikä ollut isähahmoa kotona.
Sitten vähän isompana leikin barbeilla ja miesbarbia en edes koskaan halunut. Tykkäsin pukea barbeja ja laittaa niitä tosi kauniiksi, ja muistan että ne oli aika usein Abban laulajia ja ne tanssi ja laulo keskenään.
Lempileikkejä oli kuitenkin leikit legoilla serkkupoikien kanssa. Ja pihapiirin lasten kanssa leikittiin metsässä poliisia ja rosvoa. Ja mä halusin olla aina rosvo ja mulla oli panttivanki ja se oli naapuritalon pikku Virpi...
Itsestäni sen verran että naimisissa olin miehen kanssa ja nyt olen kolmen lapsen naisellinen yh-l-äiti.

Minä olen leikkinyt Ken-nukkien lihaksikkaimmilla versioilla... Ne oli Matchbox-ukkoja tai jotain. Kun koukisti kättä, niin papulihas pullistui ja ne pystyivät pitämään pyssyjä kädessä. (Toisin kuin jäykkäsormi-Ken.) Tämä tapahtui jo joskus 70-luvun loppupuolella. Ei ollut HeManeista vielä tietoakaan.

Olin leikeissä aina poika. Mulla oli tosi siisti nimikin Jim Austin.:)

"Pahin" lapsuudentraumani liittyy polkuautoon, jota olin vinkunut synttärilahjaksi. Niinpä tuo vuoden kohokohta sitten saapuikin ja isovanhempani tulivat eteiseen ISON pahvilaatikon kanssa. "Joo, joo, PAKKO olla polkuauto", mietin. Laatikon auki riuhdottuani esiin ilmestyi PUNAISET LEIKKILASTENVAUNUT!! Voitte uskoa, että vaunut ovat vieläkin n. 25-vuoden jälkeen aivan kuin uudet ja siskojen lapset ovat saaneet leikkiä niillä. Polkuautoa en koskaan saanut.

Nyt nuo jutut jo naurattavat, mutta silloin ne olivat totista totta pienelle kovanaamalle.