Pitkän suhteen salaisuus?

Mielipiteitä teiltä, jotka ootte kauan (=vuosia )olleet yhdessä..

Eli mikä on sSun suhteessa se tärkein juttu että suhde toimii, vuosienkin jälkeen hyvin?

Arki sujuu?
On luottamusta ja rakkautta?
Seksi sujuu?
Asutte yhdessä vai erikseen?
On yhteisiä lapsia?
Omaa aikaa vai yhteisiä harrasteita esim. jalkapalloö..

Kysyn ihan mielenkiinnosta, kun tuntuu että monetkaan ei kauan jaksa saman kaa..

Mä oon ollut 8 vuotta samassa suhteessa, ja meidän salaisuus on molempien tulinen luonne ja tempperamentti, jotka ovat tehneet arjestamme värikkään ja jokainen päivä on ollut haasteellinen..

Hmm, kukaan ei vastaa eli eikö kellään muulla suhde kestä? En voi vastata itsekään tähän kun lyhyitä ovat suhteet olleet, eri syistä. Yleensä toisen päätöksestä.

Vaikea sanoa, ainakaan ei suhde kovin helposti taida kestää jos se on aloitettu epätoivoisen haun tuloksena, kun pitää olla joku... Tai jos painolastina on pirusti exiä joista ei voi päästää irti.. Tai jos pitää hermoilla kun jompikumpi tai molemmat on kaapissa, mööpelit on painavia jos niitä pitää kantaa mukana.
8 vuotta meilläkin ja olemme aikoneet olla yhdessä.
Pointti on se että rakastetaan ja halutaan rakastaa, tärkeintä ei ole pelkkä oleminen vaan tahto. Mitä vitsiä on perustaa parisuhde jos sen eteen ei ole valmis tekemään töitä, kompromisseja, myönnytyksiä molemmin puolin jne? Me uskomme myös että jos on kumppanin valinnut niin hänen kanssaan olisi loogista haluta olla yhdessä, meillä suurin voimavara on yhteinen aika eikä se psykologien ylistämä "oma aika". Ensin ollaan töissä tahoillamme ja sitten muka pitäisi vielä rampata eri harrastuksissa, eri ystävien kanssa. Joskus askarruttaa sekä hetero- että gaytuttavien kohdalla että jos ei oikeasti viihdy keskenään niin miksi on yhdessä ollenkaan? (Vaikka ehkä se on joillakin kestävän liiton salaisuus: ei tapaa liian usein.....)

Mun ja vaimon suhde on kestänyt yli 8 ja puoli vuotta. Välillä on ollut ylämäkeä, välillä alamäkeä. Ollaan asuttu yhdessäkin jo yli 8 vuotta. Se on niin pitkä aika, että molemmat muuttuu ja kasvaa sinä aikana, varsinkin kun suht. nuorina, parikymppisinä, tavattiin. Jutun juoni lieneekin, ettei olla kasvettu irti toisistamme, tai pahasti eri tahtiin. Siinä toisessa näkee edelleen sitä samaa, mihin ihastui, vaikkakin tunteekin toisen läpikotaisin.

Meidän juttu toiminnee myös siksi, että olemme suht. hyvä tiimi, meillä on samoja kiinnostuksen kohteita, esimerkiksi matkustaminen yhdessä on kivaa ja saumatonta.

Toki on ongelmiakin. Erilaiset työt ja niiden erilaiset vaatimukset ja aikataulut luovat paineita yhteisen ajan löytämiseen, kahden vahvan persoonan kohtaaminen saattaa joskus olla räiskyvää.

Tähän asti on selvitty. Toki on mietitty välillä puolitosissaan ja välillä tosissaan, että auttaisiko arkea jos olisi joku toinen pariskunta jonka kanssa jutella asioista, kun kaikki muut ympärillä ovat heteroita...