whatta man?

Lisää uusi viesti
Millaisen miehen haluat? Mitä siltä vaadit? Mitä ominaisuuksia? Mitä fyysisiä odotuksia? Kroppaa vai luonnetta?
Minulla on sellainen pieni ongelma, ettei sellaista taida olla olemassakaan. Vähän niinkuin homon heteromiehen, sellaisen itsestään huolehtivan suomalaisen perusjuntturan. Vaadi en muuta kuin että hän olisi onnellinen minun seurassani & vice versa (vaikkakin eihän se oikeasti noin toimi, niitä vaatimuksia kehittyy siinä seurustelun aikanakin). Fyysisissä ominaisuuksissa todennäköisyyttä löytää etsimäni lisää se että pidän todella, niinkuin kaverini aina toteavat, oudonnäköisistä miehistä, eli ne söpöt pikkupojat ja machot ei nappaa ollenkaan. Ja lopuksi sen verran vielä, että kivaa kroppaahan on aina kiva katsella, mutta kun tutustuu johonkin muuten mukavaan ja mukiinmenevään kaveriin, ni eipä sillä enää väliä olekkaan. Ja ainahan voi kahdestaan lähteä kaverin kanssa puntinnostoon. :)

Sepä venähti. Jos tunnistit itsesi tästä niin hyvä juttu minulle, teitä on sittenki olemassa. :)
Heh, mä ainakin oon oudonnäköinen, jos sellaisista on kysyntää..
Aika outo kysymys .

Jokainenhan tietysti haaveilee unelmiensa miehestä , jolla olis Jumalaisen täydellinen vartalo ja ajatukset kun suoraa antiikin Kreikkalaisilla filosofeilla .

Mutta harva kai sellasta miestä itselleen löytää jossa yhdistys nää kaikki edellä mainitut asiat , jotenka taitaa olla parempi kai vaan tyytyä näihin tavallisiin mutta muuten mukaviin kavereihin .

Koska jokaisessa meissä kai kuitenkin on tasapuolisesti sekä jotakin hyviä että huonoja puolia .

Tuskin koskaa kuitenkaan kaikinpuolin täydellistä ihmistä maailmaan syntyy , tai mistä sitä koskaan tietää tässä geenimuuntelun luvatulla aikakaudella .
Mutta saahan ajatuksella kuitenki leikitellä, ei siinä loukkaa ketään. Minusta tämä piristi iltaa oikein mukavasti. :)
Joo tietty leikkiä ja haaveilla saa , sehän vaan piristää elämää .

Itsekkin haaveilen jatkuvasti kaikesta mahdollisesta , enkä toisaalta pahastu yhtään vaikka pilvilinnat ympärillä sortuu .

Mun elämässä kun haaveista kuitenkin toteutuu vain muutama % , olen näet " vähän " liian laiska toteuttelemaan haaveitani käytännössä .
Ne huonot ja hyvät ominaisuudet ovat riippuvia sen toisen käsityksistä.
Jos kyse on, että saisi tilata "mittatilausmiehen", niin tässä toivelistani joulupukille:
- Älykäs
- Kiltti luonne
- Uskollinen (ei käy vieraissa)
- Ei tupakoi
- Kiinnostunut samoista asioista kuin minä
- Pitkä (~190 cm)
- Tumma (eikä kaljuunnu)
- Karvainen
- Komea
- Hyvinvarustettu (~25/7 cm)
- Rikas
- Menestyvä
- Tohtori, ehkä oikeustieteen tai kauppatieteen sellainen
- Top
- Haluaa seksiä suhteellisen usein, ja on muutenkin hellyydenkipeä

Mutta tämä on tietysti vain, jos todella saisi vapaasti toivoa, ja jostain ilmestyisi täydellinen mies... Todellisuudessa tyytyisin suht fiksuun ja mukavaan mieheen, jonka ei edes tarvitsisi olla erityisen komea, kunhan ei nyt sentään särkisi peilejä vain katsomalla niihin. Ja savuton ja uskollinen pitäisi olla myös, ja käytännössä myös top. Kokemuksesta voin sanoa, että kahdella bottomilla on aika tylsää sängyssä.
Oho, listalta melkein unohtui "atleettivartaloinen". Mutta sekin on niitä ominaisuksia, joista olen mielelläni valmis luopumaan, jos löydän muuten fiksun, mukavan jne. miehen.
Mun "mittatilaus" Mies(=Mies isolla M kirjaimella) on oikeassa elämässäkin just sitä, mitä olinkin hakemassa

Terveisin:The Luckiest "Heavy-Metal" Gay on Earth

Pusuja ukolleni.
"Kroppaa vai luonnetta"

SEN pitaa haluta mun kroppaa, ja mun pitaa haluta sen luonnetta.
1- Hänen pitää haluta mua ja mun pitää haluta häntä.
2- Mun pitää pystyä arvostamaan ja kunniottamaan häntä ja hänen pitää arvostaa ja kunniottaa mua.

3- Mun pitää haluta olla hänen kanssaan ja hänen pitää haluta olla minun kanssani.

Nuo eivät tietty ole mahdollisia ilman, että ulkoinen olemus, käytös ja ajatusmaailma sekä luonne miellyttävät. Nuo on myös vähän niin kuin portaat, alemmalta tasolta ylemmälle. Siitä riippuu onko kiinnostusta yhteydenpitoa alkaa, jatkaa ja syventää.

Noista mua miellyttävistä sisäisistä ja ulkoisita piirteista ei nyt tässä. Mä teen deitti-ilmon sitten erikseen muualle, jos jaksan.

On nää vaikeita nämä ihmisen löytämiset. Vai tehdäänkö niistä vaikeita? Periaatteessa parilla nopealla silmäyksellä kiinnostavia miehenpuolia näkyy kylälällä ja kapakissa useita per päivä, pidemmälläkin tarkastelulla muutamia. Miksi sitten en mene tykö? Miksi ne ei tule tyrkylle? Ei itse aina jaksa, ei kaikkia kehtaa jallittaa, joskus ei uskalla ... Doh.

:o
Hah, täydellinen mies on olemassa! Pitää vain osata tietää, mistä ettiä ;)
Sunshine ym., eikohan ne ole vaikeita tekemattakin.

Listasit kuusi kohtaa joiden pitaisi osua kohdalleen, ja
siihen kun viela lisataan kahden ihmisen:
henkilohistoriat
elamantilanteet
ystavapiirit
mielipiteet
makuasiat
niin eikohan ole itse kullakin riittavasti pohdittavaa.
Eli lopulta vaittaisin etta kyse pitaisi olla tyytymisesta
eika vaatimisesta, vaikka taalla kaikenmoisia kommentteja
on tullutkin. Onneksi samalla ja myos kaikenmoisia.
Minä haluaisin sellaisen kuin Bruce Willis tai Mickey Rourke: ulkoisesti.

Butch ehdottomasti
Joo MICKEY ROUCKE ja BRUCE WILLIS , niistä tuli mieleen oma ihanne mieheni .

Se olis tietty sellanen jolla olis : MICKEY ROUCKEN ronskin karski ulkonäkö .

BRUCE WILLISIN seksikään pehmeä puhetyyli .

UUNO TURHAPURON huumorintaju .
Vaatimista, tyytymistä - Rokkihomon kirjoitus herätti jälleen lisää ajatuksia.

Jos sanoisi, että tiettyjen perustavanlaatuisten seikkojen ollessa tyydyttävästi kohdallaan kaikki muu on neuvoteltavissa eli sopeutuminen on mahdollista. Ja milloin niin sitten on? Luulen, että silloin kun toisen kanssa on hyvä ja luontevaa olla. Silloin on tietty määrä epämukavuustekijöitä siedettävissä. Ja kun ihmisiä ollaan, ei täydellisiä, on tietty epämukavuus tarpeenkin ja vain korostaa niitä nappiin meneviä asioita.

Mä puhuisin enemmän sopeutumisesta kuin tyytymisestä, se osoittaa aktiivisempaa roolia.

Joku jo mainitsi sanan etsiä. Tässä taas vaihtaisin silmaisun vähemmän aktiiviseksi - olla lähestyttävissä, eli olla avoimena siellä missä ihmisiä liikkuu, koskaan ei tiedä keneen voi törmätä.
oon aika pitkälti samoilla linjoilla liquidin kanssa. AITO, hauska ja sopivassa mittakaavassa itsestään huolehtiva suomalainen perusrenttu ois mun juttu. sellanen, joka ei oo ekana (eikä vikana, eikä siin välissäkään) shoppaamassa uusimpia napapaitoja ja puutereita. suhteen molemmat osapuolet ois tyytyväisiä elämään normaalia arkea (tiedostais, et sitä se elämä suurelta osin on - arkea), ois (ainakin pääasiallisesti ;) onnellisia yhdessä ja osais nauttia ihan niistä pienistä asioista. arjen muuttamiseks pikkasen mukavammaks ei paljoo tarvita. näin kesäsin siihe riittää esimerkiks yhteiset uimareissut sillon tällön, tai jotain muuta yhtä vaatimatonta, ei sen enempää. luottamus ja uskollisuus - ensisijaisen tärkeitä juttuja.
Sunshine: "Mä puhuisin enemmän sopeutumisesta kuin tyytymisestä, se osoittaa aktiivisempaa roolia"

Joo: tyytymisen sijaan soputuminen, ja kahden kauppana kaiketi
kompromissit.
Niinpa: mina voin tinkia kropasta, ja SEN pitaa tinkia luonteesta (vaikka se onkin kroppaa parempi puoleni) ;-) ja ;-/

Olen kirjoittanut omia aiempia kommenttejani vahan turhautuneena...
(ja eipa silti, jatkoa moiselle tod.nak. seuraa.)
No kyllähän sen kaikki tietää, että täydellistä sitä etsitään, eli juurikin sitä kreikkalaisjumalan kroppaa jne...
Mutta kyllä mulle riittäis ihan sellainen tavallisen sulonen ja luotettava mies. Kyllä siinä luonne painaa enemmän kun ulkonäkö, mutta ei se ulkonäkökään nyt ihan merkityksetön asia kyllä ole... Kyllä mun mielestä söpö pitää olla ja ei ihan sikaläskikään. Haukkukaa vaan pinnalliseksi, mutta en mä innostu jos ulkonäkö ei kertakaikkiaan sytytä miltään kannalta, tai jos joku tollanen isompi yksityiskohta on ihan hevon...

Juu, tällasta, toivottavasti oli tarpeeksi sekava...
- Kalju
- Karvaton
- Heteronoloinen
- Normaali, hoikka vartalo
- Lävistyksiä
- Tatuointeja
- Skini - tyylinen

Näiden ulkoisten seikkojen jälkeen meikäläinen olisi sulaa vahaa

- Avarakatseinen
- Inpulsiivinen
- Rohkaiseva & rohkea
- Omaa vahvat mielipiteet & perustelut
- Uskollinen
- Huumorintajuinen

Tässä muutama - aina saa unelmoida
-aurinko-, miksi pitäisi haukkua pinnalliseksi? Tässä säikeessä kai sai nimenomaan esittää vapaasti toivomuksiaan realiteetteihin katsomatta... Jokaisella meillä on haaveita siitä, miltä "täydellinen" kumppani näyttää, harva sellaista kuitenkaan löytää.

Sitten on erikseen sellaisia "minimivaatimuksia", jotka kumppanin on ainakin täytettävä. Tosipaikan tullen sellainen valmiiksi tehty lista kai menettää merkityksensä, ja sitä on valmis tekemään enemmän myönnytyksiä kuin etukäteen tiesikään. Toisaalta kokemus kuitenkin sanoo, että vaikka olen tavannut monia tosi kiinnostavia miehiä, niin tupakointi tappaa aika pian halun suudella, nuoleskella ja nuuhkia heitä, joten nykyään pakotan itseni torjumaan muuten kiinnostavatkin tupakoitsijat suoralta kädeltä, vaikka kiusausta olisikin. Sääli, tupakointi on pilannut monta hyvää miestä.

Samoin suojelen itseäni lopettamalla suhteen mahdollisimman nopeasti, jos toinen näyttää merkkejä siitä, että aikoo käydä vieraissa, tai jos hän on pettänyt useita exiään.
Hmmm kirjoitti: "--- pakotan itseni torjumaan muuten kiinnostavatkin tupakoitsijat suoralta kädeltä---"

Oma suhtautumiseni ei myös ole enää yhtä varomatonta tai sinisilmäistä kuin ennen. Elämä on oppimista eikö? En pidä tupakoinnista minäkään, mutta mielessä on päällimäisenä enemmän henkiset tekijät. Yksi mitä kartan on hallitseva itsekkyys ja itsekeskeisyys. Totaalinen turn off.

Ainakin itselläni kiinnostuksen herättää ulkoinen olemus ja kiinnostuksen jatkuminen taas riippuu siitä henkisestä puolesta.

Se mitä toinen on ihmisenä ei heti kovin kattavasti selviä, siihen tarvitaan ainakin muutama tapaaminen. Tämä puoltaa sitä, että ei hypätä heti seksiin, vaan tavataan joku kerta ja katsotaan miten kiinnostuksen käy. Vältyy pettymyksiltä ja turhilta sydänsuruilta. Tähän ajatteluun olen itse siirtymässä.

Tietysti, jos hakee vain sitä kertakokemusta niin henkisellä puolella ei ole niin väliä. Yhden yön sitä teeskentelee mitä tahansa. Ja me ihmiset ollaan aika hyviä teeskentelemään tai ainakin peittämään asioita. Hetkellisesti.

Rokkihomo, mistä syntyy turhauma? Tavoitteiden ja todellisuuden välisestä ristiriidasta? Sitenhän se olisi poistettavissa helposti, eikö?
Vaateita täydellisestä ihmisestä kumppaniksi on helppo listata, mutta listaammeko ne asiat, joissa meidän tulisi luopua saadaksemme tuon täydellisen kumppanin? Eikö sekin ole toinen puoli tässä kahden kaupassa? Tuskin se toinen osapuolikaan suhtautuu ehtojen saneluun aivan yhtä suoraviivaisesti kuunnellen...
Tuosta tupakoinnista sen verran, että tiedän sauhutteluni häiritsevän miestäni ja olenkin ollut aikeissa lopettaa. Ennen kaikkea itseni takia, koska haluan, mutta myös häntä ajatellen.

Se onkin vain helpommin sanottu kuin tehty, tosin olen ollut aiemminkin ilman tupakkaa puoli vuotta, joten miksi en nyt onnistuisi.
Arkadas, älä viitsi moralisoida. Minä ainakin ymmärsin tämän säikeen tarkoituksen niin, että tässä saa listata "täydellisen" miehen ominaisuudet ilman, että tarvitsee tehdä kompromisseja. Tosielämässä toki joutuu tekemään kompromisseja, mutta kai sitä saa joskus keskustella fantasioistaan ilman tosielämän rajoituksia, jos haluaa, ilman että jonkun täytyy koko ajan tulla moralisoimaan?
Hmmm... toin vain yhden näkökannan keskusteluun, niinkuin yleensäkin on keskustelussa tapana. Jos käsitit sen moralisoinniksi, niin se on sinun ongelmasi. Tarkoitukseni ei ollut kuitenkaan moralisoida tässä yhteydessä ( joskin kieltämättä kannanottoni muissa keskusteluissa ovat viitanneet siihen suuntaan).
Arkadas on oikeassa. On helpompi kertoa asioita, joita toivoisi ihannekumppanilla olevan tai jotka yleensä herättävät kiinnostuksen miestä kohtaan kuin kertoa asioita, joissa on valmis kompromissiin. Kun ei ole sitä kohdetta, niin mistä voi tietää mitkä ovat kompromissin kohteet?

En kyllä suosittele ajattelemaan, että jostain pitäisi luopua kumppanin vuoksi. Ihmistä ei voi eikä tule alkaa muuttamaan - ei siitä mitään tule.

Kyse on enemmän siitä, että tehdään kompromisseja. Ja ne kompromissit tehdään, jotta molemmilla on hyvä olla - siten kyseessä on enemmän win-win-tilanne kuin mikään luopuminen. Ja muita kuin kompromissitilanteita kuvaa paremmin se, että on valmis antamaan toiselle itsestään. Ei siis mitään luopumista, joka minulla ainakin yhdistyy vastentahtoiseen toimintaan.

Ja kaikki asiat eivät ole neuvoteltavissa. Komentelu, laiminlyönnit esimerkiksi. Sitten elämäntavat ja vuorokausirytmi voivat olla häiritsevän erilaiset. Yms. On asioita, joista ei edes tule tinkiä vain siksi, että olisi se kumppani. Selvää, että tälläiset asiat eivät selviä ensisilmäyksellä baarissa.

Sitä paitsi listoja siitä mitä haluaa on hyvä tehdä. Ehkä siten selkiytyy se mitä ei halua ja välttyy turhilta kokemuksilta ja jopa pettymyksiltä edes jossain määrin.
Niistä muista ongelmista suhteissa keskustellaan melkein kaikissa keskusteluissa Suhteet-osiossa. Eikö voisi olla edes yhtä ainutta keskustelua jossa voi puhua fantasioistaan, ja johon ei ole jonkun pakko tulla esittämään moraalista ylemmyyttään ja suurta viisauttaan muistuttamalla elämän realiteeteista?
Fantasioidaan "jalat maassa" - ei sitten tarvii jälkeenpäin alkaa marisemaan mielenrauhan menetyksistä tms...
Eiköhän jokainen kanna vastuun omasta mielenrauhastaan. Eikä täällä mielestäni kukaan väittänyt, että ei osaisi erottaa fantasiaa todellisuudesta, joten ei tarvita mitään lastenvahteja kuria pitämään.
Fantasioilla ei valttamatta kovinkaan monella ole kauheasti tekemista todellisuuden kanssa. Nehan ovat fantasioita - niihin ei tosiaan "lapsenvahteja" kaivata...
Olisikin aikamoinen muutos fantasioiden maailmaan jos NIISSA pitaisi pitaa "jalat maassa"...

Mutta mutta:
Fantasiat naen aika eri asioina kuin "tavoitteet" suhteessa "todellisuuteen"
(tarttuen tuohon mita Sunshine minulta ja kai kenelta tahansa ylempana kysyy).
Se, mika naiden suhde yleisesti meidan kulttuurissamme on - kertoisiko siita jotain se, kuinka moni sinkku lahtee ajoittain iltaisin ulos, mielessa tai ainakin sen taka-alalla etta "kunpa loytaisi jonkun", mutta eipa vaan "loyda". Etta kuinka monta etsivaa katsetta voi vaihtaa vaan yhden illan aikana - ja seuraavana paivana valittaa ystavalle, etta on yksinainen -?
Eli ehka aika moni etsii jotain, jota ei "realistisesti", todennakoisesti tule loytamaan?
"Mutta ehka huomenna / ensi viikolla / ensi vuonna..."

Lisaksi, on kylla aika lailla ihmisia jotka etsivat nimenomaan sydansurua ja draamaa,
eivat niinkaan mukavaa eloa, yhteisia kalsareita, lopulta keittion maustehyllyjen yhdistamista...

(Pahoittelut jos meni jeesusteluksi)
...Kirjoitinpa melankolisesti. Pakko jatkaa.
Olen kylla samaa mielta Arkadasin kanssa siita, etta listan voisi tehda asioista joista on valmis luopumaan. Yksi ja toinen varmaan sellaisia on joskus laatinutkin.

Ja hieno Sunshinen ajatus valmiudesta antaa osan itsestaan pitaisi omasta mielestani ollakin ainakin omassa elamassani minka tahansa suhteen perustana:
siihenhan kuuluu vilpittomyys, rehellisyys, halu jakaa ja antaa.

Eli taas, vastaus keskustelun aloittajalle samalla, I repeat: luonnetta.

Vaikka se kroppahan siina ensin nakyy ja kiinnittaa huomion; ja vasta huomion kiinnittymisen jalkeen sita luonnetta kai tupataan pohtimaan...
Ei tuo eka viesti kyllä yllytä fantasiointiin mielestäni ollenkaan. Odotukset voi olla realistisia ja ne voi toteutuakin.

Mutta niin totta. Kroppa kiinnittää huomion. Luonteesta riippuu loput.

Kyllä mä voin ainakin rehellisesti näin sinkkuna tunnustaa olevani altis "sen jonkun" kohtaamiselle koko ajan, en pelkästään joskus. Se tapahtuuko mitään onkin sitten toinen juttu. Sitä että luonne kiinnostaisi molemminpuolisesti on aika harvinaista - ja siltikin voi olla häiritseviä eroja elämäntavassa tms.

Aiheeseen vielä yksi pointti. Sitä voi kuvitella haluavansa ja tarvitsevansa mieheltä tiettyjä henkisiä ominaisuuksia. Kun sitten saa haluamansa voikin huomata, että juuri ne ominaisuudet, mitä niin toivoi aiheuttavat suurimmat ongelmat. Kahdelle ystävälleni kävi niin. Ehkä minullekin?

Kuinka hyvin sitä lopulta tuntee itsensä? Koskaan? Ja jos ei tunne, mitä voi odottaa toisilta?

Mä ainakin toivon että se "ooh whatta man" tietää kuka se on, mistä tulee ja minne on menossa. Vaikeaksi asian tekee se, että näissä asioissa ihmisten omaan sanaan ei voi aina luottaa.
haluan miehen johon voin luottaa ja joka pitää seksistä, miehen joka antaa mulle turvallisen olon, ei muuta
Millään muulla ei ole väliä, kunhan hänellä on mahdollisimman iso kyrpä, sillä mikään pieni peli ei riitä täyttämään sisälläni ammottavaa tyhjyyttä.
Jep, tieto minne on menossa on tarkeaa; "olla sinut itsensa kanssa".
Mutta kuten kysyt, Sunshine, eihan sita valttamatta kovinkaan moni ole aivan sinut, eika ehka koskaan. Toisaalta siinahan sita ajatukset ja minakuva kehittyy, kun ajattelee niita aina uudemmankin kerran, eiko?

Mutta etta etsisi jotain, mika ei lopulta itselle sovi? Taytyy miettia. (Kun nyt tajuaisin itse ensin edes etsia.)

Ja perusasiat tuossa lopulta kiteytti "Mies 45v" varsin hyvin mielestani.
PAITSI jos etsii juuri draamaa...

"jant" vastaavasti kiteytti oikein hyvin sen, mihin itse en haluaisi ollenkaan tormata (vaikka onkin tai oiskin vitsi).

...vaan kukapa ei tormaisi, eh?
Lyhyesti: kiltti, osapuilleen samanpituinen, normaalipainoinen, tykkää liikunnasta, mieluusti vaaleahko sekä pidempihiuksinen( ei siis jotain parin sentin/millin sänkeä ), ei polta, ei ryyppää, sen verran sivistynyt että yleistieto on hanskassa, avarakatseinen eli hänen kanssaan voisi keskustella mistä tahansa. Ja ehdottomasti sellainen mukavan rento ote elämään, eli ei kaikesta turhasta olisi nipottamassa.
Eli sellainen minkä kanssa olisi hyvä olla ja elää :)

Mutta reality strikes back: 1) tuollaisia miehiä ei ole olemassa, 2) jos on niin ne on varattuja, ja 3) jos ei, niin ne ennemmin kuolisivat kuin olisivat minun kanssani. Mutta kysehän oli unelmista.
Niin, etsiä tai toivoa sitä mikä ei lopulta sovikaan.

Ystäväni luuli että määrätietoinen ja hiukan komenteleva mies on se mitä hän tarvitsee. Sai sen ja huomasi pian, että eipä ollutkaan ollenkaan kivaa.

Itse olen luullut itseriittoisuutta ja liiallista itsekkyyttä tasapainoiseksi ja miehekkääksi. Miten väärässä voi olla. Todellista munaa vaatii olla avoin ja esiintyä ilman päsmäröinnin ja pätemisen haarniskaa. Ne kukkoina esiintyvät kun ovat yleensä ensimmäisinä loikkimassa karkuun. Esimerkiksi.
Jep, Dio, "hyvat" miehet ovat joko varattuja tai sitten niissa
(siis meissa!) on jotain pahasti vialla ;-)
Niin, olen aina vähän miettinyt, että missä niitä hyviä miehiä olisi voinut tavata, kun ne olivat vielä vapaita? Miten?

Ja milloin ne kaikki sitoutuivat? Joskus vähän päälle 20-vuotiaana tuntui ongelma olevan, etteivät ne hyvät miehet halunneet sitoutua. Nyt (päälle 30-vuotiaana) ne ovatkin jo kaikki varattuja. Missä välissä se tapahtui? Kaikki meni jotenkin ohi...

No, liian myöhäistä se on joka tapauksessa, joten olen pikkuhiljaa hyväksynyt sen, että ellei ihmeitä tapahdu, niin pysyn sinkkuna loppuikäni.

Sääli vain, ettei ole edes sisaruksia, tulee aika yksinäinen vanhuus. Kaverit? Onhan niitä, mutta ne ovat nyt uppoutuneet niihin parisuhteisiinsa (ja lapsiin, jos ovat heteroita), eikä heitä enää juuri näe. Ja tiedän omien isovanhempieni viimeisiä aikoja seuranneena, että lopussa ei ole jäljellä kuin nuorempia sukulaisia, kun ystävät ovat kuolleet tai liian huonokuntoisia pitämään yhteyttä.
Dio, Rokkihomo ja Hmmm,

jahas että on muitakin kuin minä eksynyt ajattelemaan, että itsessä täytyy olla jotain vikaa kun kukaan ei kiinnostu.
;)

Mutta eihän se niin ole asian laita. Maailma olisi täynnä onnellisia pareja jos sopivan kumppanin kohtaaminen olisi helppoa. Mutta kun edes täydessä laivalastissa ei välttämättä ole ketään sopivaa - ainakaan vapaana. Miten sitten esim. pienessä baarissa tiettynä hetkenä? Ja kuitenkin hän voi olla juuri siellä.

Bongauksessa on tiettyyn pisteeseen asti hyväna apuna juuri lista ihannemiehen ominaisuuksista. Esim. minä olen kiinnostunut pitkistä miehistä, koska itsekin olen. Mutta sitten taas, kuumimmat katseet tulevat selkeästi lyhyemmiltä (>15cm) miehiltä sekä naisilta ... Ehkä mun kohderyhmän segmentoinnissa on jotain pielessä ;)
Vakavasti ottaen luulen, että syy on sosiaalisten taitojeni puutteessa. Olin jo kouluaikoina se outo lintu, joka oli ulkopuolella kaikesta. Enkä ole koskaan oikein päässyt sisälle, olen aina jotenkin ulkopuolinen kaikissa isommissa kuvioissa.

En tiedä, miten ihmisiin tutustutaan, ne kaverit, joita minulla on, olen tavannut pääasiassa työpaikoilla, harrastuksissa ja muutaman ihan sattumalta. Mutta noissa kuvioissa ei ole juuri homoja, ne muutama jotka ovat mukana, eivät vain mätsää.

Olen yrittänyt roikkua homokuvioissa, mutta en tutustu ihmisiin, olen sellainen "seinäruusu", joten vian täytyy olla minussa. En vain osaa, koska minulta puuttuu sosiaalisia taitoja, joita muut ovat hankkineet jo lapsuudessaan, joten se siitä.
Ja jos sen oikean löytäminen olisi muka muillekin yhtä vaikeaa, ja heitä on muka vain onnistanut, niin mistä johtuu, että useimmat ikäiseni kaverit ovat löytäneet sen oikean jo vuosia sitten, monet yli kymmenen vuotta sitten, jotkut ovat olleet ikääni mennessä jo useammassa pitkäaikaisessa suhteessa, minä en yhdessäkään yli kaksi kuukautta kestäneessä? Ei, minussa on oltava jotain vialla. Nykyään en kyllä enää edes etsi.
Hmm hmm hmm,

tappiomieliala? Ei takuulla kannata, se on oman
- ja joskus muidenkin - elaman tuhlaamista.
Moi kaikki! Oli mielenkiintoista lukea, mitä arvostetaan. Tuli olo, että toivoa on... ;) Avoimin mielin ja silmät auki, toista kuunnellen ja kuulostellen, vähitellen, keskustellen eteenpäin. Ja onneksi elämä vie: riskejä on otettava ihmissuhteissa, jos haluaa ELÄÄ. Hienoa heinäkuuta teille kaikille. Olet toivo :)

-Jan1-
Jos ulkoisista seikoista puhutaan niin se olis mahdollisimman lähellä omaa ikääni, mielellään hiukan mua lyhyempi, enemmän poikamainen kuin miehekäs, ei lihava, lihaksikas eikä laiha vaan luomu. Karsastan miehiä joille on itsestäänselvyys käydä salilla monta kertaa viikossa ja sitten esitellä kroppaansa liian pienessä t-paidassa dtm:ssä. Ja sit kun suurin osa gay-kansasta on sellaisia niin mun potentiaalinen poikaystäväjoukko on aika pieni:( Strategisilla mitoila tai sillä missä asennossa sängyssä tykkää olla ei oo mulle mitään merkitystä siinävaiheessa kun poikaystävää ollaan etsimässä.

Mut edelleenkin tärkeintä on se mitä korvien välissä liikkuu ja mitä suusta tulee ulos. Itsekeskeisyys on ehkä pahin turn-off mulle. Huumorintajua on tärkä asia, mun miehen pitää saada mut nauramaan. Sit pitää osata kuunnella ja keskustella, kaikesta. Ja ennen kaikkea pitää rakastaa minua ilman haaveita ruohosta aidan toisella puolen.
Suhteen täytyy olla tasa-arvoinen ja siinä pitää vallita molemminpuoleinen arvostus, luottamus, rehellisyys ja kiintymys
Sen jälkeen voisi alkaa ihanneominaisuuksia listaamaan:
- ei mielellään polta
- ei juokse seksin perässä
- on sen näköinen, että omaa X ja Y -kromosomit (ei androgyyneja)
- yleensä positiivinen asenne
- saman ikäinen tai vuoden, kaksi vanhempi
- fiksu
- hänessä on "se jokin"
Lisää uusi viesti