Taikausko, enteet
Sain juhannuslahjaksi isotädiltäni pienen kristallimaisen mustan kiven. Samanlaisia kiviä on suvun piirissä nyt vain kolme, alunperin viisi. Kivet ovat kulkeutuneet suvulle jostakin, esi-isäni kirjoitti 1800-luvuna alussa kristallikivistä ja sen tuomasta onnesta, epäonnesta ja "käyttöohjeista".
Viikko juhannuksen jälkeen alkoi tapahtua. Minua onnesti ja toiveeni alkoivat toteutua, vaikea työpaikan muutos onnistui vaivattomasti, samoin kuin uuden asunnon löytäminen, vanha, "kadonnut" ystävä otti yhteyttä. Tuntui uskomattomalta, liiankin hyvältä. Sitten tulikin epäonnen kierre surullisineen asioineen, miksi? Olin unohtanut hoitaa kristallikiveä oikein. Isotätini näytti mallia miten, sitten asiat järjestyivätkin hyville radoilleen. Kyllä minua puistatti, iho oli kananlihalla. Suljin kiven laatikkoonsa ja esille otan, kun toivon jotain todella suurta.
En ole taikauskoinen, enkä usko kummituksiin, tien yli juoksevaan epäonnen mustaan kissaan, juhannustaikoihin, mutta kiven kanssa olin ensimmäistä kertaa sanaton. Pitäessäni kiveä kädessäni sen lämpötila vaihteli kylmästä kuumaan.
Samainen kivi pelasti isoisäni sodassa kolme kertaa varmalta kuolemalta ja loukkaantumiselta, isotätini kivi on pelastanut kerran, jopa toiminut "kompassina".
Yhden kiven isösetäni antoi eräälle tiedemiehelle tutkittavaksi. Tieteilijän mukaan mitään ei löytynyt, mutta ei antanut kiveä takaisin, mukamas hävisi. Pitkä tarina kerrottavaksi.
Onko teillä onnea tuovia amulettejä tai uskotteko rajatieteiden asioihin?
voi autuas taivas! tännekin nuo taikauskot ja magiat ja sun muut enteet on eksyneet. aattelin että tämä sivu pysyy puhtaana noista jorinoista.
Minulla on sellanen kiven murikka, minkä laitan joka yö tyynyn alle. Sitten kun yöllä näen unia, tuntuu että ne olisikin oikeita unia. Minulta löytyy myös 1900 - luvun alusta villamyssy, minkä kun päähän pistän niin ei pakkanen pääse puraisemaan. Suosikkini kuitenkin on sukka minkä laitan suuhuni aina kun mieleni tekee teppoiset ja meinaan sanoa jotakin tuhmaa. Toki apua elämään saan myös räsymatosta mihin on ommeltu kuvio!
-Mansikka
Ainut mikä on jäänyt nyt päälle on se puun koputtaminen. No ei ihan tosissaan, mutta jos jostain ikävästä asiasta puhun niin koputan puuta ettei se vaan toteutuisi, heh.
Mistä tuo puun koputtaminen on saanut alkunsa ts. mikä on sen alkuperäinen tarkoitus. Kaiketi sanontaa ei tunneta Suomen lisäksi muualla kuin Ruotsissa, -kö?
Kyllä tuo (maalaamattoman) puun koputtaminen on hyvin laajalle levinnyt tapa torjua pahoja henkiä ja pahaa onnea.
Yhtenä alkuperänä pidetään sitä, että muinoin tietyillä puilla kuten tammilla katsottiin olevan hyviä voimia ja kyky karkottaa pahaa tai johtaa sen runkonsa välityksellä maahan. Niinpä ihminen saattoi päästä eroon pahasta silmästä koskettamalla puuta, jossa hyvä henki asui.
Kun metsää tai elävää puuta ei ollut aina lähettyvillä, kaikella paljaalla puupinnalla katsottiin olevan samat voimat.
Kristityillä on joskus ollut myös selityksenä se, että maalaamaton puu vastasi Jeesuksen ristinpuuta tai krusifiksiä, ja niinpä sen koskettaminen oli siunaukseksi.
Hengissä ollaan vielä , vaikka on tullut mustankissan kanssa asuttua jo viimmeiset 13v.
nuoruudessa tuli joskus spiritismiä kokeiltua , mutta sen verran pelottava kokemus oli että enään ei tulis mieleenkään moista kokeilla .
Taikauskot ovat yleisiä. Uskoohan suurin osa kansasta johonkin yliluonnolliseen...
Aina täydenkuun aikaan, Nukkumatti näyttää ihan friikkejä unia 8-O
Mulla on kanssa sellainen villapipo viime vuosisadan lopulta. Olen huomannut että kun käytän sitä pakkasella (ulkona), minulle ei tule illalla päänsärkyä. Ostin pipon kaupasta ja hoidan sitä peilin edessä riitinomaisesti itseäni ja pipoa peilailen ennen pakkaseen menoa.
Minulla on yksi amuletti, jonka sain hyvältä kirjeystävältäni Kanadasta, intiaanien tai eskimoiden tekemä luu(?)kivikoru. Koru ei ole tuonut minulle onnea, vaikka alkuun siihen uskoinkin, mutta ei epäonneakaan.
Juhannuksena, uutena vuotena olen tehnyt joitakin taikoja, mutta eivät nekään ole tuoneet onnea.
Mutta uskon, että on jotain, mitä me ihmiset emme tiedä. Uskon myös, että emme ole ainut elävä planeetta. Jossain ulkoavaruudessa on myös jollain muotoa elämää.
Ufot ja vanhat kansat, mm. Etelä-Amerikan intiaanit, Egyptin pyramidit, shamaanit kiinnostavat minua.
Mulla oli toi I ching tai joku vastaava kirja, mutta se oli aika vaikea ja monimutkainen, mutta ennustukset piti paikkansa. Mulla oli sama saksankielinen versio, mitä Jung käytti. Tulkinnat oli niin vaikeita et en sitten jaksanut paneutua siihen enempää.
Minäkin uskon elämään ulkoavaruudessa. Hankalampi onkin sitten mennä sanomaan missä muodossa jne.. se elämä on. Ja sieppaako ne homoja :) Pitää varmaan kysyä Johan af Grahnilta.
Ainakin todennäköisyys sille, että ulkoavaruuden oliot saavat tietää meistä, kasvaa, koska tuo reilun 50 valovuoden kokoinen radiosignaalipallo, joka sisältää ihmisen lähihistorian, laajenee edelleen valonnopeudella.
Enteet ja ennustuksetkin ovat varmaan ihan mahdollisia. Tietysti tällä saralla on niin paljon kaikkia huhaa-tyyppejä, että todisteita on hankalampi saada. Netistä ainakin löytyi juttua, että tuo nelosen näkijäsarjan Allison DuBois olisi ihan aito tapaus.
Itse olen ollut kiinnostunut paranormaaleista ilmiöistä. Onneksi en ole kuullut enkä nähnyt mitään henkiolentoja. Enkä haluaisikaan. Se voisi olla aika karmivaa. Varmaankin alkaisi epäilemään onko sitä vielä ihan täysissä hengen ja sielun kantimissa.
Lähipiiriini kuuluu pari sellaista ihmistä jotka todella aistivat asioita. Toinen heistä "kuulee" kuoleman. Sanoo kuulevansa luoltaantyöntävää hurinamaista ääntä joka välillä kovenee ja välillä hiljenee, silloin kun joku läheinen siirtyy toiseen ulottuvuuteen. Olin itse todestamassa kerran asiaa kun tämä kyseinen ihminen meni aivan valkeaksi ja jähmettyi paikalleen. Kysyi mikä sinulle tuli. Sanoi kalpeana, että nyt tuli taas jollekin lähtö. Ei mennyt kauan kun saimme kuulla, että eräs tuttavamme oli siirtynyt ajasta ikuisuuteen, juuri samalla hetkellä.
Itse siis jollain tasolla uskon henkien olemassaoloon. Raamatussakin muuten sanotaan, että älkää kääntykö tietäjä- ja vainajahenkien puoleen. Eikö sekin jo kerro, että niitä on olemassa? En minä vain tiedä mistään mitään. Mutta jotain ihmeellistä ja yliluonnollista on kyllä olemassa. Ja ainakin elämää on muualla kuin täällä telluksella. Kun tiedämme kuinka rajaton on maailmankaikkes, olisi todella idioottimaista ajatellakin, että olisimme ainoa sivilisaatio tuossa loputtomassa tähtisumussa. Ja eihän elämän tarvitse perustua hiileen, vaan aivan johonkin muuhun mistä emme osaa edes kuvitella.
Varmaan kaikki on käyneet nuoruudessaan läpi sellaisen myllerryksen, jonka aikana on pohtinut näitä uskonasioitaan. Minuun vaikutti erityisen voimakkaasti sellainen ajatus, että jos hyväksyy jonkin korkeamman johtavan voiman, kuten Jumalan, olemassaolon, kuinka voisi kieltää, ettei aaveita, henkiä jne. ole?
Raamatussakin kuitenkin puhutaan pahoista hengistä. Muistaakseni Jeesus manasi yhden sellaisen ulos (kaatumatautisesta?) naisesta ja tämä henki asettuikin sikalaumaan(?) ja lauma juoksi jyrkänteeltä alas. Muistaako kukaan muu tätä?
Kuitenkin. Tästä seuraa, että pitää hyväksyä monia muitakin asioita. Jos on olemassa jokin fysiikan (tunnettujen) lakien ulkopuolinen tapa vaikuttaa asioihin, eikö fysiikan lakien pitäisi toimia vähän miten sattuu ja toisinaan vain. Entäpä, jos kyse onkin jostain lainalaisesta ilmiöstä? Roolipeliharrastukseni yhteydessä olen päässyt monesti pohtimaan realistista mahdollisuutta istuttaa magia maailmankaikkeuteen. Sellainen on minusta hirmu mielenkiintoista ajatusleikkiä... vai onko se vain leikkiä? *pahaenteinen musiikki* ;o)