mitä mieltä elämässä

, olen menettänyt elämäni suurimman rakkauden. Yritän elää päivästä toiseen- lähinnä kuin joku zombie.
Rakkaani on kuollut, en saa häntä enää takaisin.
Nykyisessä suhteessani jatkan elämääni eteenpäin, jotenkuten.
Entinen elämä on juuri sitä mitä haluaisin elää, olen hukannut itseni.
Olisko jollakin vastaavia kokemuksia, miten tästä jatkaa elämää eteenpäin.
Tunnen välillä olevani täysin eksyksissä itseni kanssa.

Minulta on kuollut useita läheisiä, lähinnä ystäviä ja muistelen heitä jatkuvasti.
Neuvo jonka olen itse saanut ja jonka tahdon välittää on se, ettei kuolleet ole kuolleita kuin vasta sitten kun heidät on unohdettu.

Eihän kuolema sinäänsä ole mikään elämän loppu, paitsi meille jäljelle jääville. Eikä muuten tippaakaan itsesääliä tuossa mukana.
Vaikeinta onkin jatkaa elämää ja löytää sen mielekkyys.
Näin päivänvalossa se ei tunnu niin mahdottomalle, kuin yöllä parin kaljan jälkeen.
Muisto toki elää sydämessä, päivittäin.

Joskus on vain parempia ja huonompia päiviä elämässä, ja joku tilanne tapahtuma tai hetki vain laukaisee ne tunteet ja ajatukset jotka jo on luullut unohtaneensa tai että niitä ei ole.

Elämä jatkuu kaikesta huolimatta.hyvin tai huonosti joskus ylämäkeä ja alamäkeäkin nopsasti.

Omasta kokemuksesta, rakkaani ei kuollut vaan katosi muuten elämästäni , ja voin sanoa että tavallaan se että olisi kokonaan poissa olisi ollut helpotus koska silloin kaikki olisi ollut lopullista, ja jäljellä olisi ollut yhteiset muistot ja elämä jota tuli elettyä, sen sijaan että laahustaa päivästä toiseen yhtä tuskaisena ja sumussa joskus muinoin.

Joskus vaan tietää että tässä on elämä, ja se oikea..ja jos menettää sen niin ei ole muuta suuntaa kuin ylöspäin mitä se sitten tarkoittaakin ja missä ajassa.

Olen itse myös menettänyt läheisiä, ja heistä on muistot joita kunnioittaa, tuo rakkauden menetys, sitä on niin erilainen käsitellä ja elää tai elää sen jälkeen.

..vanha totuus aika...

Todennut olen että alkoholi toisinaan laukaisee jotain tai aika seuraavana päivänä, joten olen pysytellyt siitäkin kohtuu kaukana, ainakin tietyssä mielentilassa lopetellut muutamaan paukkuun.