Nuoruus

Onko nuoruuden tuhlaamista sitoutua seurustelemaan vakavasti jo 16-vuotiaana? Koulun terveydenhoitaja kerran melkein pyysi minua jättämään silloisen poikaystäväni (nykyisin ex), että voisin olla villi ja vapaa.

No ei todellakaan ole! :o
Voi kun itse löytäisin jonkun, jonka kanssa jakaa elämänsä... Siitä voi olla montaa mieltä, mutta minun mielestäni elämän tuhlausta on pomppia sängystä toiseen...

Mä just tossa mietin, että olisinko jäänyt jotain oleellista paitsi, jos olisin seurustellut 19-20 vuotiaana. Ehkä pikemminkin päinvastoin, koska kyllä rakastaminen ja rakkauden kohteena oleminen kasvattaa ihmistä parempaan suuntaan kuin itsensä ja muiden kohteleminen objekteina oman himon tai egon tyydyttämiseksi. Näin kärjistäen. Sitähän se yleinen moderni elämänmeno nuorena on. Mutta kaikki on arvokasta ja yksilöllistä elämänkokemusta.

Ei kukaan voi tai saa sanoa, miten elämä pitää elää. Kyllä jokainen sen tietää sisällään kun hiljentyy tarkastelemaan. On hyvä aloittaa vaikka miettimällä olenko nyt onnellinen. Koska olin onnellinen? Jne.

Aika hyviä pointteja, mutta eikö nuoruuteen kuulu kaikenlainen kokeilu osv. Ajatelkaa vaikka tilannetta, kun ootte eläkeiässä. Voiko sillon todellaki olla varma, että on juuri sen oikean kanssa? Varsinkaan kun ei ole antanut itselleen mahdollisuutta tutustua toisiin syvemmällä tasolla.

Ja eikö virheistä opi paljon enemmän? Jos aloittaa jo nuorena vakavan seurustelun, niin siinähän ei koe särkyneitä sydämiä, vaan aina on se turvattu selusta. Entä sitten, kun/jos suhde päättyy ja ollaan tyhjän päällä? Vähän samaa tasoa kuin vesirokko; vanhempana se on vaarallisempi, jos sitä ei ole aikaisemmin koettu.

Itse olen varma siitä, että jokaisen on jossain vaiheessa koettava semmoinen vaihe, että paneskelee ympäriinsä vähän kaikkia ja muutenkin bilettää kuin viimeistä päivää viettäisi. Minä olen tyytyväinen siitä, että ehdin tämän vaiheen käydä läpi suht. nuorena. nyt tiedän millaista se elämä oli. hauskaa oli enkä kadu mitään, mutta homma on nyt nähty. nyt on ihanaa olla tasapainoisessa parisuhteessa ja hiukan seestyäkin, eikä mielessä kutkuta ollenkaan, että jotain on jäänyt kokematta.

suosittelen siis nuoruusvuosille rehellistä vastuutonta biletystä, jotta ei vanhemmalle iälle jää semmoinen olo, että "onkohan jotain asioita jäänyt kokematta, kun on aina vaan ollu rauhallisessa parisuhteessa", koska tämmöinen epävarmuus myöhemmällä iällä voi aiheuttaa yllättävän paljon ongelmia.

Jos minä joskus alennun sille tasolle, niin joku ystävällinen ihminen voisi tulla ja ampua minut. Kiitos :D

Tää riippuu niin valtavasti ihmisestä. 16v ihminen on vielä sellaisessa myllerryksessä ja kasvuvaiheessa että pitkäaikaisen suhteen perustaminen on hankalaa. Lähinnä siitä syystä että ihminen muuttuu valtavasti henkisesti tuossa iässä että vois melkein sanoo et sama ihminen 16v ja 20v ovat aivan eril ihmisiä. Tiedän kyllä pariskunita, jotka ovat olleet n. 16v lähtien yhdessä kymmeniä vuosia, mutta ne ovat melkeinpä poikkeuksia. Eli mun neuvo on et ei kannata ottaa stressiä -- jos joku suhde tuntuu hyvälle niin siitä vaan, mut jos se menee poikki ja tuntuu et maailma kaatuu päälle niin tarttee muistaa et sekin on sinänsä aika normaalia ku miettii edellämainittua tosta henkisestä muuttumisesta.