kaukosuhde toimiiko?

Heips kaikkille!

Ajattelin pistää tänne uuden keskusteluaiheen, sillä hiljattain n.2 kk:ttä sitten tutustuin yhen kundin nettin kautta ja aluks meistä tuli hyviä kavereitä mutta viime aikoina musta tuntuu että se vois kehittyä johonkin vakavampaan. Ainoa ongelmana tässä on se että kundi asuu toisella puolella mailmaa, eli tärkemmin sanottuna Nykissä Yhdysvallois. Joten kertokaa rakkaat ihmiset pystyykö toimimaan tällänen kaukosuhde, hän on ihan selvästi ihastunut minuun ja taisin ittekin ihastua yhä enemmän nähtyessäni hänet webbicamin kautta viime iltana. Sit toinen juttu mikä aikaisemmin ei ollu mulle tapana on tavata reilusti ittestäni vanhempia kundejä, mut täl hetkel se ei jotenkin tuntuu lainkaan häiritsevän, varsinkin kun tyyppi on 40 ja ite 27.

Riippuu itsestäsi. Toimivia kaukosuhteita on - jo vuosia kestäneitä (ne, jotka itse tunnen).

Samankaltainen näkemys minulla on martinin kanssa: mielestäni kaukosuhde voi toimia ihan yhtä lailla kuin muukin suhde, itsestähän ja siitä toisesta osapuolesta se paljolti on kiinni.

Luottamus toiseen ehkä korostuu kaukosuhteissa ja halu olla suhteessa tähän ihmiseen - sitä kun joutuu näkemään paljon enemmän vaivaa kaukoihmisen kanssa kuin muutoin. Esim. kun haluaa nähdä toisen, niin saapi pitkän matkan taivaltaa ennen sitä. Mutta matka saattaakin sitten palkita vaivan. :)

Ja tuntuu, että ei pitäisi päästää menemään sellaista ihmistä, joka tuntuu niin oikealta - vain välimatkan vuoksi.

Ei ole totta. Laitoin itse hetki sitten lähes identtisen keskustelun pystyyn. Olen ihastunut mieheen Nykissä ja olemme jo suunnitelleet tapaamista. Välimatka, ikä- ja kulttuurierot pelottavat, mutta olemme päättäneet että jatkoa mietimme tapaamisen jälkeen.

Hullu maailma.

Kyllä se voi toimia varsinkin, kun sillä "nykkiläisellä" on todennäköisesti varaa tehdä niitä matkoja useammin kuin suomalaisella.

Toinen asia on se, että pitää sietää se mahdollisuus, ettei olla täysin uskollisia seksuaalisesti kumppanille ja ohittaa se, koska kuinka voi vuositolkulla odottaa, että toinen on uskollinen, jos tapaa esim. kerran tai kaksi vuodessa. Pari ekaa vuotta voi mennä, mutta entä, kun tulee vuosia lisää.

Sitäpaitsi amerikkalaisissa gay-piireissä on tavallista, ettei olla niin nuukia, vaikka sitä seksiä harrastetaan muiden kuin oman bf:n kanssa, mutta se ei kaada ystävyyttä.

Turvaseksi on sääntönä kumminkin.

Tietenkin webcamin avulla voi tavata päivittäin, mikä lievittä eron tuskaa ja voi sen avulla harrastaa keskinäistä runkkailua, jos se on mitään...en tiedä.

Niin olemme tosiaan suunnitelleet että jos nuo tapaamiset onnistuvat ja vielä tuntuu että homma voisi käytännössä(arki) toimia niin hän on valmis muuttamaan ja hankkimaan töitä vaikkapa euroopasta ja minä voisin jatkaa koulua ihan missä vain periaatteessa. Tai yksi mahdollisuus on että muutan Nykiin ja yritän siellä taidekouluihin... Huokaus... Olisipa mukavaa...

Mulla henk.koht ei näin aluksi ole ongelmia kenen kanssa hän muhinoi mutta jos todella päätetään saada homma toimimaan niin uskollisia pitää olla. Mutta toisaalta ei se maailma siihen kaadu vaikka hän seksiä jonkun poitsun kanssa erehtyis harrastaan... Niin jos se siis on vain pelkkää sitä. Hmh, onpa avoimia ajatuksia.

Tuskin toimii, jossei muutu lahisuhteeksi.

Olethan jo pakannut -?

Heh, en ole vielä. 8.7 saattaa olla lähtö. Pitää vielä varmistella että sopiiko aikataulut yhteen. : D Jos homma toimii niin kyllä ollaan valmiita muuttamaan kumpanenkin... :P

*ristii sormet ja varpaat*