Vain rahako merkitsee?

Olen pian nelikymppinen kaveri. Mielestäni aivan siedettävä tyyppi, en mikään Matin ja Tepon klooni - vaan no oma itseni. Mun dialemma on se, että pidän itseäni nuoremmista kundeista. Mulla on ollut ja on toimivia seksiiin perustuvia suhteita, mutta se ei aina tunnu riittävältä. Niin homo kuin olenkin kaipaan myös jotain syvempää kahden ihmisen välille. Ihan tavallista yhdessäoloa, arkea ja vastoinkäymisiä. No näitä kavereita olen etsinyt, koettanut tapailla ja tapaillutkin. Mutta onko toisiaan näin, että suhde jossa on kaksi eri ikäluokkaa olevaa ihmistä perustuu ainoastaan vanhemman kundin rahojen hyväksikäyttämiseen. Ainakin vaikuttaa siltä, että kun nuorempi sälli sanoo olevansa kiinostunut vanhemmasta miehestä, yleensä ennemmin tai myöhemmin tyyppi paljastuu persaukiseksi siippariksi, joka koko ajan on käsiojossa ja omat raha-asiat on niin rempallaan ettei niitä lottovoitollakaan korjata. No saattoi mennä överiksi, mutta viesti lienee tullut perille. Tekisi vaan mieleni tietää, että ovatko asiat todella näin hullusti.

Mä nyt olisin sitä mieltä että sulle vaan nyt on käynyt kauniisti sanottuna ns. paska säkä. Minä itse, ja muutamat tuttavani, puhuimme juurikin samaisesta aiheesta, en siis ole mielipiteeni kanssa sooloilemassa.
Itse tykkään vanhemmista miehistä, mutta mulle on käynyt niin, että muutama mies on ollut alusta lähtien syyttämässä että olen rahan perään. Ei pitänyt paikkaansa, vaikkakaan en miljoonia tienaa niin itsekunnioitusta omistan kylläkin. Jouduin olemaan ottamatta mitään pienintäkään lahjaa vastaan ja olemaan tarkkana että kaikki jaetaan penniä myöten, mutta sepäs vasta ihana suhde on kun saa koko ajan olla varpaillaan, on semmonen rento fiilinki tehdä asioita yhdessä. Ne suhteet sitten jäikin aika pikaiseen.
No, eipä tässä varmaan muuta pointtia kun että meitä nyt on tottakai moneen junaan, ja asioilla on myös kääntöpuolensa. Älä siis heitä toivoa vielä, toivottavasti löydät jotain parempaa kuin typerän verenimijän, meitä muita on olemassa!
T:25v.

Joillekin raha merkitsee, joillekin ei. Itselläni on ollut taustalla parikin seurustelua sellaisten ihmisten kanssa, jotka jonkin verran pääsivät käyttämään hyväksi sinisilmäisyyttäni ja kohtuullisen hyviä tulojani.
Toinen maksoi omat velkansa rahoilla, joita annoin osuuteeni vuokrasta ja muista yhteisistä kuluista (asuin hänen luonaan) ja jälkeenpäin valitti etten koskaan ollut maksanut mitään. Oma tyhmyyteni oli siinä, etten suorittanut noita maksuja pankkitilin kautta. Toinen taas ei ollut halukas maksamaan osuuttaan yhteisistä kuluista, kaikkea tarpeetonta ( tai vähemmän tarpeellista) hän kyllä oli valmis hankkimaan.

Nykyisin periaate on molemmille selvä: Kumpikin maksaa osansa (pankkitilin kautta) yhteisistä kuluista. Ei tarvitse riidellä siitä kuka on maksanut ja mitä, tai mihin rahat ovat menneet. Ei tule kummallekaan tunnetta hyväksikäytöstä, eikä rahastamisesta. Molemmille asia on ollut itsestään selvyys alusta asti.

Jos parisuhteen tulot ovat epäsuhtaiset, voi parempi tuloinen tietysti kustantaa toiselle yhtä sun toista ilman, että kyseessä olisi hyväksikäyttö tai hyväksikäytetyksi tuleminen.

Vilpittömyys ja avoimuus on olennaista.

Vierastan hieman ajatusta, että parisuhteen muodostuminen lähtisi liikkeelle toisen osapuolen taloudellisen tilanteen selvittämisestä.

Irokeesi - kiitos muistutuksesta. Tuota osaa itsekin ajattelin, mutta se jäi tekstistäni puuttumaan. Toki minäkin rakkaalleni haluan iloa elämään.

Ei suhteen tarvitse siitä lähteä liikkeelle, mutta siipiveikot huomaa aika nopeasti, jos asutaan yhdessä eikä toinen osta ruokaa eikä maksa vuokrasta mitään. Ravintolassakin sen huomaa, jos ideana on tarjota vuoron perää, mutta toinen ei sitten koskaan hoida omaa osuuttaan, vaan nauttii vain ilmaisista drinkeistä. Kannattaa antaa palautetta, jos toinen alkaa leikkiä muusaa. Tietysti on sellaisiakin, jotka haluavat muusan tai ovat valmiita maksamaan hieman enemmän omasta pussistaan. Tapansa kullakin.

JoonasKK kirjoitti: "Niin homo kuin olenkin kaipaan myös jotain syvempää kahden ihmisen välille."


Ei hemmetti, miks täytyy ylläpitää tällaisia stereotyyppejä? =P

Irokeesi kirjoitti: "Vilpittömyys ja avoimuus on olennaista".

Olen samaa mieltä. Tottakai sitä voi tilapäisesti kustantaa yhtä ja toista esim. kumppanin lyhyen työttömyyden, sairauden tms. aikana.

Kyllä suhde aika lailla värittyy, jos pitkäaikaisesti mällättään vain toisen rahoilla. Kauhea ajatus.

Esim. minä saan ihan vilpitöntä iloa, yllättäessäin kumppanin lahjalla. Mutta, jos ei koskaan tule mitään vastaavaa huomionosoitusta, niin ei sitä kauan jatku. Lahjan ei tarvitse maksaa paljoa tai peräti mitään. Ajatus on tärkein. Siten se varattomampi osapuoli voi vaikka valmistaa yllättäen aterian tai tuoda itsepoimitun kukkakimpun, mitä tahansa.

Toisaalta monet heteronaiset tuntuvat suuresti arvostavan, jos mies mm. tarjoaa ravintolassa, eikä se automaattisesti tarkoita seksiä tai mitään muutakaan. Lähinnä se koetaan romanttisena ja herrasmiesmäisenä käytöksenä.

Kerronpa aihetta sivuavan tarinan toisesta vinkkelistä.

Muutama vuosi sitten seurustelin erään ikäiseni, mutta minua huomattavasti äveriäämmän, Etelä-Amerikan yläluokkaan kuuluvan miehen kanssa. Jossain vaiheessa kävi ilmeiseksi, että joko pidetään kiinni suomalaisopiskelijan elämäntyylistä ja maksetaan kumpikin omat menomme, tai sitten otetaan kumppanini kulutustottumukset pohjaksi ja minä alistun siihen, että annan kumppanini maksaa juttuja minua useammin. Se nyt oikeastaan oli melkolailla selvä, kuinka hommassa käy. Kumppanini oli tyyppiä "I will never stay in a four star hotel again"...

Ei mennyt kovin kauaa, kun asiasta tuli minulle ongelma. Kumppanilleni oli jotenkin päivänselvää, että hän maksaa suuremman osan kuluista kuin minä, mutta minä tunsin tulevani koko ajan enemmän riippuvainen suhteesta. Ei suhde nyt pelkästään tähän kaatunut, mutta ei se mikään vähäinenkään tekijä ollut.

Joskus näinkin päin...

Kiitoksia muutamalle niille, jotka todella ymmärsivät mitä tarkoitin. Normaali lahjojen ostaminen, drinkin tajoaminen joskus tai ulkona syöminen ei ollut ihan minulla mielessä. Ihminen minäkin olen ja jopa nautin siitä, kun saan osoittaa niin ystävilleni kuin ihmiselle josta välitän normaalia kohteliaisuuteen kuuluvaa vieraan varaisuutta ja huomioon ottamaista. Eri asia on kaveri, joka pummaa, pummaamasta päästyäänkin. Syytää todellakin omat rahansa, jos niitä on aivan uskomattoman nopeasti kaikkeen tingeli-tangeliin ja olettaan, että se vanhempi kundi siinä vierellä on aina valmis tarjoamaan. Aika paskan fiiliksen saa kyllä aikaan - mä mielestäni olen muutakin kuin kävelevä lompakko, ainainen maksumies, auto kuski joka roikkuu maisemissa, kun herra itse pitää hauskaa ystäviensä kanssa. Onneksi tuntuu myös terveen suhtautumistavan omaavia kundeja olevan. Kiitos kuka sitten oletkin. - eräs juttu saavutti vain kliimaksinsa.

peterin kirjoitus oli hyvä, koskapa toisen "kallis" elämäntyyli, johon itsellä ei omin rahoin olisi varaa saattaa myös todella aiheuttaa epämiellyttävän riippuvuuden tunteen. Sama tietty toisinpäin, niinkuin alkuperäisessä viestissä, jos tuntee tulevansa hyväksikäytetyksi.

Itse on joutunut myös näitä juttuja miettimään, vaikken elämässäni ole ollut millään lailla varakas, eivätkä seurustelukumppanitkaan. Huomioiminen on varmasti se tärkein juttu, minä ainakin osaan keksiä monenlaisia juttuja, vaikka tilillä olisi viis euroa. Olen kyllä sitä kokenut, että seurustelukumppani koki että häntä "käytetään hyväksi", mutta kun laskettiin kauppakuitteja, niin ilmenikin toisenlaista.. Siihen loppui napina. ;)

Minä tarjoan ystävillekin mielelläni, mutta ehkä joskus liiankin mielelläni... Siksi ei voi ottaa edes pankkikorttia (ainakaan baariin), koska saattaisi ote lipsua, ja laskut jäädä rästiin jos huonosti kävisi.

Hmm, pitäisikö tässä sitten periä saatavia takaisin, jos suhteessa on ollut tuollainen kulut puokkiin- tyyli. Exä jäi tositteitten mukaan (tarkkana pidin kulukirjanpitoa) noin 3500e "velkaa"... Toki hän lupasi maksaa vähän kerrallaan, mutta mitään ei vain kuulu...

Jos haluat nuoremman, niin joudut etsimään niiden joukosta, jotka etsivät isähahmoa. Ja kuten kaikki tietävät, "pappa betalar". Jos haluat tasa-arvoisen suhteen, sinun on tyydyttävä ikäisiisi. Ehkä voisit etsiä itseäsi muutamaa vuotta nuorempaa, nuorekasta kundia.

Well, tuossa ei kyllä ole mitään perää. Eipäs sorruta ikärasismiin.

Totta, sunshine. Eikä se varakkuus läheskään kaikille kartu samaan tahtiin kuin ikä...

" Well" puhui kyllä ihan asiaa.Kyllä monet nuoret kundit tuntuu etsivän isähahmoa ja maksajaa.Asenne on vähän, että kun kerta olet ottanut omaksesi, niin maksa kanssa tai ,että kun saat nuorta seksiä niin kai minä olen vähän niinkuin maksun väärti.
Ei kannata olla kovin sinisilmäinen tai naivi.Kyllä on hyväksikäyttäjiä, jos on hyväksikäytettäviä. Harvoinpa parikymppinen kundi alkaa seurustella viisikymppisen tai vanhemman miehen kanssa ihan puhtaasta rakkaudesta. ...kyllä siinä usein löytyy pinnallisempia syitä. Jos ikäero alkaa olla kymmeniä vuosia, ei kannata leikkiä tyhmää ja uskoa välttämättä kaikkea, mitä suuri nuori rakkaus kertoo.Parempi pysyä ikäisissään.Ikärasismin kanssa tällä ei ole mitään tekemistä, paremminkin terveestä järjen käytöstä.

Pakko nyt munkin puuttua keskusteluun,vaikka nainen ja kaikenlisäks heterokin olen...Ei pidä yleistää tuota ikäasiaa..Itse olen vasta 20-v. ja ollut vuoden aivan rakastunut 40-vuotiaaseen mieheen.Hän on melko varakas ja on varmasti sellainen jonka monet naiset ottaisivat..No hän on kyllä nytkin varattu,ja olen tämän aikaa katsonut vierestä heidän elämää ja kyllä mies kustantaa lähes kaiken.Ja tässä ei nyt kyse ole enää pienistä summista.Tosin he kyllä ovat yhdessä olleet ja asuneetkin useamman vuoden.Ja ikäeroa heillä ei nyt hirveän montaa vuotta ole..En nyt voisi sanoa että nainen käyttäisi hyväkseen,varmasti on myös rakkautta,mutta heidän elämäntyylin kustantaa mies.Naisen ollessa kotona.
Monesti olen tämän takia miettinyt,että jos me seurustelisimme,niin olisi varma että minut leimattaisiin onnenonkijaksi ja ties miksi muuksi.Miksi olisin itseäni 20-vuotta vanhemman miehen kanssa,kun saisin oman ikäisiänikin...
En koskaan ole ajatellut mitä kaikkea "saisin" jos olisimme yhdessä.Olen mielestäni sitä ikäluokkaa joka on tottunut tasa-arvoon,enkä siihen että miehen kuuluu maksaa...Aikaisemmissa suhteissa,joissa olen ollut on ollut muutamia varakkaista perheistä tulleita poikia,mutta loppujen lopuksi minä olen jopa ollut se joka on useammin tarjonnut ym.Ehkä saatan omistaa ikäisekseni paljon,mutta nekään eivät ole tulleet,niin että "pappa betalar"...Valitettavasti olen saanut huomata että nämä pojat ovat olleet melko keskenkasvuisia ja yksi ei omistanut edes pankkikorttia!Isi ja äiti antoivat aina tarvittaessa rahaa...Itse olen kuitenkin asunut omillani jo 3-vuotta ja hoitanut itse niin pankki,kuin muutkin asiat.
Vähän siis toisenlaistakin näkökulmaa...Kyllä me nuoret voimme oikeasti ilman takaa-ajatuksia rakastaa vanhempiakin...Uskon että sellaiset huomaa melko nopeasti,joilla on pelkkä hyväksikäyttö mielessä.
osaksi meni nyt vähän ohi aiheen,mutta suokaa se anteeksi...

Minulla on n.20v itseäni nuorempi kumppani. Molemmat käymme töissä. Molemmilla säännölliset suhteellisen hyvät tulot. Nuori kloppi ei ole pakotettu taloudellisista syistä 'roikkumaan' minussa. Kumpikin maksamme kuluista suhteessa yhtä paljon.

Myöskään edellinen suhteeni (-12v ikäeroa) kaatumisen syy ei ollut se, että minua olisi käytetty taloudellisesti hyväksi.

Sitä edellinen (hetero)suhde (-2v ikäeroa) oli finannssipuoleltaan täysin yhtenevä jälkimmäisiin.

Mutta varmasti löytyy 'verenimijöitäkin'...

Zeppelin, vaihdat siis koko ajan nuorempiin...

O´Polo kirjoitti esimerkkiä heterosuhteista. Perinteinen heterokäsityshän tukee ajatusta, ettei se ole mies eikä mikään, joka ei perhettään elätä. Tämä on edelleen voimakkaasti vallalla oleva käsitys ja tapa - ainakin mitä olen huomioinut vanhemman polven heteropareista ystävä/tuttavapiirissä. Nuorempien parien osalta suuntaus onkin sitten jo tasa-arvoisempaan suuntaan - kulut puoliksi periaatteella.

Zeppelin kirjoitti tuossa, että hänellä on 20v nuorempi bf ja kulut menevät kutakuinkin puoliksi. Samanlaista se täällä meilläkin on. Bf maksaa osansa kuluista ,joka hänelle, kiitos kotikasvatuksen, on itsestään selvyys. Sille en voi mitään, että joillakin on edelleen vankka käsitys siitä, että suhteet joissa ikäero on huomattava, olisivat pelkästään näitä "pappa betalar" - juttuja.

Onhan näitä siivellä eläjiäkin olemassa, sitä ei käy kieltäminen. Tulisi vain osata eroittaa maksamisessakin sellaiset asiat kuin lahjat yms, niistä muista todellisista elämiseen ( ruoka, asunto, vakuutukset, sähkö) kuluista. Totta kai sitä joskus tulee ostettua hieman kalliimpikin llahja omalle kullalle, eikä sitä silloin katsota siipeilyksi.

Ravintolassa käydessämme vain toisella on rahat, joten ulkopuolisesta saattaa vaikuttaa usein, että toinen siipeilee. Ihan samantekevää meille, itse toki tiedämme parhaiten miten asiat todellisuudessa ovat.

Äärimmäisen mielenkiintoista! Homoja on parjattu nuoruuden palvonnasta. Nyt sitten lävähtää silmille anonyymien nikkien suojasta ummehtuneet stereotypiat vanhoja herroja lypsävistä seksipojista.

Katkeruuttako ilmassa kenties?

Suhde on kahden kauppa. Jos toinen osapuoli on nuori, sileäihoinen ja viriili, ja toisen osapuolen parasta ennen -päivä oli joskus silloin kun hänen kumppaninsa oli vielä kapaloissa, niin pitäähän rupsahtaneemman osapuolen hyvittää tuo ero jollain muulla keinoin. Raha sopii hyvin.

Ja ihan turha selittää miten pinnallista tuo äsken sanomani muka on, jos joku elähtänyt ukko on kiinnostunut vain sellaisista kundeista, jotka ikänsä puolesta voisivat olla hänen lapsiaan tai lapsenlapsiaan. Hän se vasta pinnallinen onkin, kun on kiinnostunut pelkästä ulkokuoresta eikä ero kypsyydessä ja kokemuksessa merkitse mitään. Vaikka kai sellainen vanha äijä, joka yrittää elää nuoruuttaan uudestaan nuoremman kumppanin kautta on jäänyt jotenkin kypsymättömäksi.

Tähän väliin on pakko sanoa kommentti nimim. well ajatuksiin. Ikä ei takaa yhteensopivuutta. Esim. itse olen kokenut jo. viimeiset 10 vuotta, että samanikäiset homomiehet eivät pysty kanssani tasa-arvoiseen kanssakäymiseen tai suhteeseen henkisellä tasolla. Nimenomaan kyse on siitä, että he suhtautuvat halveksivasti ja alentavasti minuun. Tätä ei juuri lainkaan esiinny naisten tai heteromiesten kanssa. Ja niinpä ne homot joiden kanssa tulen toimeen ja keskustelu sujuu ovat poikkeuksetta olleet joitakin vuosia nuorempia tai sitten kymmeniä vuosia vanhempia.

Hullu maailma!

No mutta well, täytyyhän meillä "papoillakin" jotain tekemistä olla... Toisaalta törmäsimmekö juuri niin vapaamielisessä homoyhteisössä ikärasismiin ja ahdasmielisyyteen? Ei kai vaan...?

Sunshine, en väittänytkään, että sama ikä takaisi yhteensopivuutta. Onhan muitakin asioita.

Mutta tuskin suuri ikäero ainakaan mitenkään parantaa asiaa. Jos kumppanit ovat erilaisessa elämäntilanteessa, heidän elämänkokemuksensa ja arvonsa ovat hyvin erilaiset, se ei varmasti paranna todennäköisyyttä suhteen onnistusmisesta.

Arkadas, ei minulla ole mitään pappoja vastaan, kunhan pitävät näppinsä erossa minusta. Jos joku muu on valmis suhteeseen isänsä tai isoisänsä ikäisen miehen kanssa, se on hänen oma asiansa. Mutta motiivina saattaa usein olla taloudellinen tuki, joten turha mutista, jos nuori mies esittää laskun palveluistaan. Jos haluaa paljon itseään nuorempaa miestä, siitä ilosta on oltava valmis maksamaan.

'Well' ei nyt todellakaan ymmärrä asiaa josta yrittää kovasti muodostaa mielipidettä
Kuten itsekin totesit ole hyvä ja jätä kyseisten suhteiden pohtiminen niille, joita se koskettaa :)

Tyydyn yhteen toteamukseen (itse koetun perusteella, huom!)

- ikä ei todellakaan korreloi aina kypsyyden, eikä edes kokemusten kanssa ja huomhuom!! ei myöskään viriiliyden kanssa

PS Hmmm: se en välttämättä ole minä joka vaihtelen... ;-)

Sanoinkin jo, että vanhat ukot jotka yrittävät elää nuoruuttaan uudestaan nuoremman kumppanin kautta ovat kypsymättömiä. Ehkä ne nuoretkin, jotka kaipaavat vielä täysikäisinä isähahmoa. Ja muutenkin on perverssiä harrastaa seksiä isähahmon kanssa, tai sellaisen joka voisi ikänsä puolesta olla oma poika tai pojanpoika.

... ja onhan se varmaan totta, että joillain nuoremmillakaan kundeilla ei seiso (kovin usein). Joillakin on vähemmän seksuaalisia haluja jo nuorella iällä. Ehkä se selittääkin sen, ettei halua ikäistään seuraa, joka olisi seksuaalisesti aktiivisempaa.

Oikein hymyilyttää välillä kun näitä ihmisten aivoituksia lukee.
Se on varma että kyllä vakka kantensa valitsee ja siihen on muiden turha tulla mitään sönköttämään jos suhde toimii.
En ymmärrä Wellin tapaa yksinkertaistaa ihmissuhde sääntöjä, ellei hän ole tehnyt sitten perinpohjaista tutkimusta asian tiimoilta.

Myönnän että välillä kyllä huvittaa nämä 60-70-vuotiaat papat ja 20-vuotiaat poika-parit mitä esim usein näkee Thaimaan rannoilla.
Mutta uskon että molemmat osapuolet saavat mitä sitten haluavatkin....
Itseäni huvittaa nämä nuoret miehenalut jotka kuvittelee että koko gay-mies väestö himoitsevat ja Ainoastaan heitä....no kasvaisivat ensin edes miehiksi.

Kaipa sieltä Well:n kommenteista katkeruus tai kateus paistaa, kun ei ole kenellekään itse kelvannut. Vaan samaa mieltä olen tuossa yksinkertaistamisessa. Jokainen tulee tavallaan tyytyväiseksi. Mua ei ainakaan haittaa kuka minkäkin ikäisen kanssa pyörii (kunhan ei pedofiliaan mennä kuitenkaan). Mitä viffua se minulle kuuluu, onko taustalla raha vai ei. Raha nyt yleensäkin merkitsee tässä vaihdannaiskulttuurissa ja kalliissa maassa aika paljon. Betalar pappa eller pojken - samma saken.

Onhan näitä rahalla itseään myyviä ihan julkisestikin tarjolla...

...Tulipas säpinää:) Joo nämä pappa betalar tyypit - muistaakseni sellaisille naisille on joskus annettu jokin nimitys - mikähän se olisi tällaiselle pojalle sitten. No what ever. Ajatukseni vaan menee väkisinkin siihen, että jos raha ratkaisee ja on suhteen pohja nuorella miehellä ja miksei naisellakin - niin ei kovin mairealle tulevaisuus näytä - ikä näet karttuu nuoremmallakin. Tietenkin aina voi siirtyä vanhempiin ja vanhempiin, mutta niin heillekin on nuorempia pappa betalar-poikia tarjolla. No entäs sitten suhde oman ikäiseen tällaisen pappa betalar-suhteen jälkeen? Mahtaa olla aikamoinen selittäminen tekosissa uudelle siipalle, jos minkäänlaista kunniantuntoa tai "häpyä" tällaiselta pappa betalar-tyypiltä voi löytyä. Ja kun se samanikäinen siippa ei voikaan tarjota sitä samaa taloudellista suojaa johon on tottunut - mikäs sitten eteen? Sosku ja Pelastusarmeijan kirppari vai? - Tuskin! - Veikaisin, että alkaa uuden papan etsintä vaikka se oma nuorempi olisi kuinka lutunen tahansa. Ei raha riitä :). Sanottakoon etten kyllä liiemmin kunnioita näitä pappojakaan, jotka betalar alt - saadakseen sitten mitä saavat - hyi saatana ! Ero prostituutioon - joka sinällään on aivan ok ilmiö - on liian pieni. Ainakin minun itsetuntoni on rakennettu sille mallille, että jollei tämä mies kelpaa sellaisenaan kuin on - niin ei sitten - siihenhän se on johtanut, että pidä turpani aika visusti kiinni asemastani, varallisuudestani ja rahoistani. Mielestäni ihminen on aina tärkein - oli hän sitten minkäikäinen oli - Ja muuten jos jollain nyt uutikynnys ylittyy - näitä nuoria miehiä, jotka suorastaan juoksevat vanhempien kavereiden perässä on todellakin jonkin verran. Tämä on vaan yksi "sukupuoli" muiden joukossa. Niin ja seksi kumppaneita on aina.

Pappa som inte betalar
eli JoonasKK

Epäilevätuomas, mistä olet saanut päähäsi etten ole kenellekään kelvannut? Et tiedä yhtään mitään.

Ja Hmmmmm, voihan sitä teoriassa ollakin pareja joilla on paljon ikäeroa, mutta joista vanhempi ei kuitenkaan tue nuorempaa taloudellisesti. Ja se on toki heidän välisensä asia, en minä siihen puutu.

Muistutan vain, että koko keskustelu sai alkunsa siitä, kun nuoremmista pitävä vanhempi mies kysyi, että "vain rahako merkitsee?", koska nuoremmat miehet tuntuvat odottavan, että vanhempi kumppani tukee heitä rahallisesti. Minä vain vastasin tuohon. En minä kuvittele, että KAIKKI ovat minusta kiinnostuneita. Ilmeisesti kuitenkin ne vanhemmat miehet, jotka tulevat kutsumatta ja poikaystävästäni huolimatta käpälöimään kapakassa. En kuitenkaan ole kaupan.

Minun näkemykseni on, että alkuperäisen kysyjän havainto pitää paikkansa, nuoremmat miehet hakevat vanhemmista yleensä vain rahaa. Ja jos vanhemmat miehet haluavat nuorempia miehiä, niin kaivakoot kuvettaan tai olkoot ilman. Ainahan voi etsiä niitä muutamia, jotka pitävät kiihottavana sitä, kun likainen vanha setä panee heitä.

Onpas todella virkistävää lukea "Wellin" tarkkasilmäisesti ja talonpoikaisjärjellä kirjoitettua tekstiä.Täydet kymmenen pistettä ja plussa päällekin. Ei hän ainakaan ole niitä kyllä -kyllä kavereita.Hatun nosto "Wellille"!!!!
Ei tästä nyt ole kuin muutama viikko, kun sain olla kuulemassa 61-vuotiaan miehen valitusta siitä, että hänen 24-vuotias poikaystävänsä oli hänet jättänyt. Ja rakkaus oli niin roihunnut.Pari kuukautta sitä suurta onnea oli sitten kestänyt .Poikaystävä oli alkanut kulkemaan liikaa entisten ystäviensä kanssa yksin ja tämä hänen 61-vuotias poikaystävänsä oli jäänyt kotiin "levähtämään", kun ei ollut jaksanut hänen mukanaan pysyä. Siksi kai meidän suhteemme kariutui, hän totesi murheenmurtamana.Ja menihän siinä minulla rahaakin, sanoi tämä jätetty.
Kuka todella uskoo( tai ihminenhän uskoo, mitä kulloinkin haluaa uskoa), että parikymppinen poika ihan oikeesti ajattelee suhdetta-pitkäaikaisesti- kuusikymppisen miehen kanssa? Kyllä nämä tapaukset aika harvinaisia on, puhutaanpa ikäerosta mitätahansa. Useimmiten on kyllä kysymys pelkästään rahastettavan roolista tai jonkinlaisen isähahmon etsimisestä(ainakin kokeilumielessä).Ainahan sitä voi sanoa,ettei ikäero mitään merkitse. Höpöhöpö!!Totta kai se merkitsee!!! Mitä yhteistähän on todellisuudessa parikymppisen kundin ja kuusikymppisen miehen kanssa? Fantasian luominen ei kauaa kestä,täytyy yhdessäolossa sisältöäkin olla ja nimenomaan yhteistä sisältöä.
Tämä minun kohtaamani tragedia ei taida aivan olla ainoita. On noita tullut kuultua ennenkin. Lohdutin kaveria että, joka kuuseen kurkottaa, niin katajaan kapsahtaa. Itseäni ei henkilökohtaisesti häiritse, vaikka ikäero olisi 50 vuotta tai vaikkapa 70 vuotta jonkun toisen kohdalla. Itse pidän 10-15 vuoden ikäeroa aika maksimina omalla kohdallani.
On tietenkin hauskaa, että ikäerosta huolimatta pareilla menee hyvin. Kuitenkin on aina parempi katsoa kuin katua. Liian naivi ei kannata olla .

Well well…

eräällä keskustelijalla maailmankuva on ainakin hyvin selkeä, etten sanoisi kristallinkirkas. Toista se on meillä elähtäneillä ukoilla, vanhoilla äijillä, likaisilla vanhoilla sedillä, suhteissamme rupsahtaneemmilla osapuolilla, joiden parasta ennen -päivä oli joskus kun muut olivat vielä kapaloissa, isähahmoilla, vanhoilla ukoilla, jotka yrittävät elää nuoruuttaan uudestaan, papoilla, joilla lienee nippanappa olemassaolon oikeus, kunhan pidämme näppimme erossa itseämme nuoremmista.

Olisi vain hauska tietää, kuinka kauan näiden attribuuttien keksijällä on itsellään vielä elinaikaa jäljellä ennekuin tämä kategoria iskee omaan nilkkaan. Itse olen epäilemättä kuulunut siihen jo kauan, etenkin kun minua kymmenen vuotta nuorempi miehenikin siihen jo ikänsä puolesta auttamatta kuuluu.

No ainakin 'well..' tuli osoittaneeksi että nuoruus ei ole se ainoa asia joka tekee ihmisestä haluttavan tai mielenkiintoisen. Myös korvien välissä pitäisi olla jotain...ja onneksi heitäkin on.

JoonasKK - jos kysyt minulta, mitä nämä "pappa betalar" tyypit suunnittelevat tekevänsä "isoina", niin en usko että he suunnittelevat tulevaisuuttaan kovin pitkälle. Ehkä he ovat juuri niitä tyyppejä, jotka alkoholisoituvat, eivät hanki koulutusta, ja joutuvat soskun jonoon tai katuojaan sitten kun "pappa" vaihtaa heidät nuorempaan, niin kuin Zeppelinkin on tehnyt. Tuskin he ovat kykeneviä huolehtimaan huomisesta. En tiedä, kun en itse hae isähahmoa.

Public eye - Sitten kun vanhenen, aion edelleen pysytellä suunnilleen itseni ikäisissä kundeissa (toivon kyllä että saan pidettyä tämän nykyisen, joka on puoli vuotta minua vanhempi), enkä nolata itseäni ahdistelemalla kundeja jotka nyt ovat kapaloissa. Minulle on tärkeää että suhde on tasa-arvoinen eikä se mielestäni voi olla sitä, jos kumppanien elämänkokemuksien pituudet eroavat toisistaan kovin radikaalisti.

'Well': Minulla ei ole ollut mainitsemaasi taloudellis-perusteista suhdetta. Enkä ole kertonut kuka on "vaihtanut" kenet ja miksi kolmesta suhteestani kaksi on purkautunut.

Vilkas mielikuvitus on yleensä hyväksi, mutta joskus se johtaa näköjänsä harhapoluille :)

No, oikeasti: ymmärryskyvyn puutetta on vaikea mitenkään paikata, vaikkakin monesti nuoruudesta johtuvan lapsellisuuden korjaa vanheneminen, mutta ikääntymisen aiheuttamassa näkökyvyn heikkenemisessä saattaa auttaa käynti optikolla :-D



Itsekään en tietysti osaa vastata mitä nuori hakee iäkkäämmästä partnerista, sikäli mikäli, jos ja kun se ei ole raha. Joskus ja joillain se on raha, sitä en kiistä.
Itsekään en ole koskaan ollut kiinnostunut itseäni vanhemmista miehistä. Naisista kylläkin ;-) Tosin en nyt ihan partnerimielessä, mutta kuitenkin joku vetovoima noin viisikymppisellä tyylikkäällä, runsasmuotoisellakin leidillä on aina minuun ollut...siis jo nuorena.

Sinänsä elämänkokemusten määrää on aina uskomattoman vaikea arvioida. Esimerkiksi nykyisellä, kuten edelliselläkin, kumppanillani on huomattava määrä todella mittavia elämänkokemuksia takanaan. Sellaisia, joita itse en ole päässyt/joutunut/ehtinyt vielä kokea. Osaa en tule koskaan kokemaankaan. Elämänkokemusten vaikutusta persoonaan ohjailee tietysti vielä kunkin henkilökohtainen tapa sopeutua muutoksiin ja näiden kokemusten mukanaan tuoma yksilöllinen vaikutus käytökseen ja persoonallisuuteen. Joten ainoa mittari tasa-arvoiseen suhteeseen ei todellakaan ole ikä.

Elämänkokemusten pituudella sinänsä en näe olevan mitään merkitystä yhtään mihinkään. Tai no...ehkä jos se on lyhyt ja rajoittuu baarissa lähenteleviin pappoihin, heh...

Zeppelin: tätä sinun kysymystäsi pohtivat monet. Mitä nuori hakee iäkkäämmästä partnerista?

Jos nyt jätetään ihan omaan roskalaatikkoonsa nämä sinänsä kiinnostavat stereotypiat sossun rahoilla Sorbus-pullonsa ostavista katuojassa rypevistä vanhemman miehen jättämäksi tulleista surkeista ja mieleltään vikaisista tunnevammaisista sekopääimmparihomoista, jotka eivät osaa kuin bilettää pillerihumalassa vertaistensa kavereiden kanssa 24/7 ja silti jotenkin vietellä, hyväksikäyttää ja pakottaa kulahtaaneen ikämiehen rakastumaan itseensä ennen kuin näyttää todellisen minänsä (siis sen sossun rahoilla Sorbus-pullonsa ostavan...) ja pahoittaa tämän mielen, loukkaa sielun syvimmät sopukat sekä tuhoaa varttuneen kunnon kansalaisen kunnioituksen ihmiskuntaa kohtaan vielä niin että vie viimeisetkin eurot pankkitililtä ja sukanvarresta, niin voin henkilökohtaisesta näkökulmasta katsottuna todeta että nuori mies hakee iäkkäästä miehestä sitä yhtä ja samaa mitä miehet kautta aikojen ovat hakeneet: seksiä.

Niin yksinkertaista se on. Jos se siis yksinkertaistetaan ihan ydintasolle. Vähän sama kuin jos homolta kysyy, mitä sä homo oikein haet homoseksuaalisesta partnerista.

Joojoojoo. Sitten ovat tietysti nämä: ihanaa yhdessäoloa, sielujen sympatiaa, yhteisiä elämänkokemuksia, suurta rakkautta, säkenöivää sydämensykintää, viiltävää yhteisintellektualismia ja Sitä Aitoa Ja Todellista Ihmistä Rinnalleni Tykyttämään Universumin Kosmisten Hiukkasten Kanssa Yhtäläistä Tahtia.

Ei noista tule vain mitään ilman sitä seksuaalista halua, sitä pään kääntävää pakkoliikettä, sitä askeleet pysäyttävää miltei fyysistä nivuskipua, jotka syntyvät kun näkee todella komean miehen, jonka kanssa haluaa mennä sänkyyn tai jonnekin vähemmän sovinnaiseen paikkaan hieromaan lähempää ruumiillista tuttavuutta nythetieikäkohtaihantässäjanyt tai muuten pää räjähtää, suonet poksahtavat ja kalsarit kostuvat.

Tänään kävi noin. Lähikaupassa. Leikkeletiskillä. Mies oli noin kuudenviiden, aivan rikollisen sympaattisen näköinen, hänellä oli jumalattoman upea perse, johon katseeni kiinnittyi epäsiveellisen pitkäksi aikaa suuni ollessa mitä luultavimmin sellaisessa hölmistyneessä aukiolotilassa, jossa odottaa suusta pursuavan vaahtoa minä hetkenä hyvänsä ja suun omistajan pyörtyvän vähintäänkin denguekuumeen kourissa. Ostin väärät makkarat ja unohdin maidon. Se oli päivän pelastus: miehekäs äijä, pieni sänki kasvoilla, tuuheat kulmakarvat, paksut ranteet ja oli niin mielettömän ihanan tiedostamaton minulle antamastaan sähköiskusta.

Tuon sähköiskun jälkeen tulevat ikuiset sielujen toisiinsa kietoutumiset, luonteenpiirteet, kiinnostukset ja muut.

Tämä pelkästään oma mielipiteeni. Muilla lienee omansa.

Eipä tuossa vanhemman miehen kanssa olemisessa välttämättä rahasta ole kyse... Itse ryhdyin aikoinani seurustelemaan 20 vuotta itseäni vanhemman miehen kanssa yksinkertaisesti siksi, koska en kokenut nuorten homojen maailmaa omakseni. En kokenut omakseni maailmaa, jossa olennaisinta ovat bileet, trendikkäät vaatteet sekä teinimäinen sähläily ihmissuhdeasioissa. Nuoret homotkaan eivät juuri kiinnostuneet minusta, kun en erottunut ulkonäöllä edukseni, ja useimmiten sainkin istua yksin gay-bileissä. Varmasti niitäkin nuoria homoja on, jotka jakavat arvomaailmani. Heistä vain kovin moni ei turhautumiseltaan uskalla ryhtyä suhteisiin lainkaan.

Odotin löytäväni vanhemmalta mieheltä kypsää asennetta, kykyä nähdä pinnan sisäpuolelle, elämänkokemusta ja näkemystä, ja sitä löysinkin. Halusin miehen, jonka kanssa ei tarvitsisi aina juosta, vaan voisi pysähtyä pohdiskelemaankin. Sitä löysinkin.

Opiskelen vielä yliopistolla, ja tuloeromme ovat suuret. Olen useaan otteeseen sanonut hänelle, että asia häiritsee minua. Vastaukseksi hän toteaa, ettei suostu elintasostaan tinkimään. Luulen, että varakkuus on hänelle olennainen osa omaa identiteettiä. Asia häiritsee minua myös siksi, että arvelen tulevani leimatuksi gay-piireissä rahan perässä juoksevaksi loiseksi. Näytän varmasti juuri sellaiselta "pappa betalar" -tyypiltä. Rakkaus on minulle kuitenkin tärkeämpää kuin maine.

En tiedä olenko pervo, kun seurustelen vanhemman miehen kanssa. En myöskään tiedä etsinkö isähahmoa. On minulla omakin isä - kahta sellaista en kestäisi. Ehkä olen itse jotenkin ennenaikaisesti vanhentunut, kun ei oman ikäisten maailma kiinnosta. Tai sitten olen vain muuten erilainen.

Pointtini kuitenkin on, että ihmiset ovat erilaisia ja hakevat eri asioita. Tästä keskustelusta loistavat kilometrien päähän elähtäneet stereotypiat vanhemmista limaisista miehistä ja nuorista lelupojista. Asiat eivät aina ole sitä, miltä päällisin puolin näyttää. Monelle on helppo tehdä päätelmiä toisten elämästä, kun omasta ei osaa.

Lehdokki: eräässä keskustelussa joskus käsiteltiin tuontyyppistä varakkuuseroasiaa. Mielestäni aika osuvan kommentin heitti eräs iäkäs ystäväni todetessaan, että eihän kahden persaukisen kannata yksiin mennä.

Olet varmaankin erilainen. Niin kuin kaikki muutkin. Joitakin piirteitä on vain tosi helppo niputtaa yhteen, eivätkä ihmiset yleensä jaksa perehtyä juuri mihinkään pintaa syvemmältä. Homot ovat jonkin "valistumattoman" kansanosan mielestä neitimäisiä, lerpparanteisia seksihulluja pervoja, jotka osaavat erottaa purppuran violetista vaikka unissaan mutta eivät osaa vaihtaa edes taskulampun paristoa. Näiden homojen silmissä sinä saatat olla rahanahne likainen leluhuora, joka myy mitä vain eurolla ja sielunsa kahdella.

Ei rahaa saa hautaan mukaan, joten mulle on aivan yks lysti maksanko joskus ravintolaillan tai pari enemmän. Sillon ku bf:ni vielä opiskeli niin mulle se oli täysin ok että maksan kauppalaskut, sähköt, vedet, matkat, hotellit, baarit jne. koska käyn töissä. ...tosin ite opiskelen vieläkin ;) Ei ole mieleenikään tullut esim. alkaa karhuamaan noita takas -- ei ole aavistustakaan paljonko rahaa noihin on ees menny; tuhansia euroja varmaan. Kyllä elämässä täytyy olla muitakin arvoja kuin raha. Oon itse maksanu muiden ja muut mun menoja ja ikähaarukkaa on ollu molempiin suuntiin kymmeniä vuosia. Ja kyllä meillä on ollut reissuissa yms. paljon tärkeämpää viettää hauskaa kuin laskea pennilleen, kuka on mitäkin maksanu.

Vilhelmillä taisi olla ensimmäinen iloisen terve ja kaupunkilaisjärkinen suhtautumistapa tähän asiaan. Kuinka moni aikuinen osaa pitää hauskaa joko (a) rahatta tai (b) niin ettei laske paljon Visa vingahtaa ja paljon oma osuus oli ja paljon kaveri jäi pystyyn ja kenen kierros on seuraavaksi? (Osa kysyy nyt: mikä on kierros niinku tässä, sekö että Voguessa käy saunat läpi ja katsoo kelpaako kukaan? Siinä tapauksessa se on munmunmunmun!)

Ei moni.

Mina kohta 40 ja IHAN huora, siis sita tyyppia etta harrastukset jaa viinaan/baariin ja munamettalla oloon. Ihan tyytyvainen tahan. Kiinnostunu nuoremmista, ulkonakosyista ihan, ne vetaa mua SIINA mielessa puoleensa, semmoset. Tapasin pari viikkoa sitte 25v etelan epelin, jonka kans on ny pyoritty. Silla on rahaa, mamma betalar, mulla ei kovin, oon kylla toissa. Se ettii suhetta "for life", haluaa lapsia ja naimisiin ja semmosta, sano etta olis mieluusti hetero niin tuo kaikki olis helpompaa...Mina en heteroksi haluais kylla mistaan hinnasta. Saattaa noihin perhepuhiin vaikuttaa silla etelan epelien ylikiinteat perhesuhteet ja perinteet...Empa tiia mitahan tassa on luvassa. Vaha menny suheajatukset mulla taka-alalle, viimenen oli 5v sitte. Sitte vaan HUORANNU kun hullu. Mutta no mika ettei, katellaan, ehka siita jotaki pukkaa. Kiva heppu. Kun ite tykkaan nuoremmista, niin mietin mitahan se mussa nakee, toivottavsti vaan makuasia sille. Tai ehka se hakee vanhempia (sen tuore-ex-kundikaveri, yhessa 3v yli 40) just tossa "juoksusa juossu" mielessa... Sopo se on kun mika ja anaali LAULAA niin etta huh-huh!

Todella asiallista, vaeltaja. Sullahan on kaksi harrastusta joille olet omistautunut täydellä sydämellä. Tuollaista on pakko arvostaa, kun aika harvat kuitenkin harrastavat aikuisten oikeesti töiden lisäksi mitään niin intensiivisesti kuin ainakin kirjoituksestasi saa kuvan. Minusta ainakin on todella siistiä, kun joku tosissaan harrastaa jotain ja tietää siitä ihan älyttömän paljon, oli se sitten uintia, bridgeä, elokuvia, ristisanatehtäviä, HTML-koodausta tai munan imemistä. Kunnioitusta.

Asiat voi tehdä itselleen helpoksi tai vaikeaksi. En kyllä pystyis ottamaan keneltäkään rahaa tai olemaan ylläpidetty. Rahalla voi ostaa myös ihmissuhteen. Jos sitä on millä mällätä, niin saahan sitä silläkin tavalla yksinäisyytensä torjuttua.

Jos ei paljon päätänsä vaivaa, niin asiat menee kuin vettä vaan pitkin hanhen selkää, mutta minusta se antaa kyllä aika tyhmän kuvan, jos ei panosta itseensä millään tasolla. Voihan sitä olla sillä tavalla "onnellinen".

Tietenkin voi olla vähään tyytyväinen ja olla tekemättä muuta kuin ravata munan perässä ja istua kapakissa, kun ei ole mitä muuta tekis töitten lisäksi.