"Teini-idoli"

Piti elää 100-vuotta, no ei aivan, ja kokea ensin heteroelämä ja viimeset 8-vuotta todellisuutta, homoelämää. Tapaillut poikia ja seurustellut yhden kanssa 1½-vuotta. Ja nyt vasta kokea mitä on rakastua "teini-idoliin".

Oikeesti, en tiedä voinko enää katsoa Suomen Fab5:a, Mikko on NIIN ihana.

Näin hänet kerran Hgin Herkussa, enkä idiootti mennyt edes jutteleen. Sydän pakahtuu kun ton ohjelman ja pojan nään. APUA!!! Mitä ihmettä teen, pelkkiä päiväunia vai?

No hei, eihän tuollaisia julkkisihastumisia kannata noin vakavasti ottaa. Niitä nyt tulee ja menee, nehän vain piristävät elämää. Parin vuoden päästä tuskin edes muistat koko tyyppiä.

Eivät nuo ns. idoli-ihastukset aina ikää katso, voi niitä yhtä lailla olla vanhemmillakin ihmisillä. Nuoret vaan puhuvat niistä enemmän, siksi tulee helposti sellainen harha, että ne ovat pelkästään nuorten juttu.

Heh, itsekin luulin, etten tässä iässä (muutaman viikon päästä 27v) enää mihinkään julkkiksiin ihastuisi. Ja nyt eräs ihanainen julkkisnainen on saanut pääni aika lailla sekaisin.

Että haaveile ihan rauhassa vaan. Niin minäkin teen :).

Itsekin olin teininä muutaman kerran ihastunut julkkikseen, ja myöhemmin olen pitänyt asiaa pelkästään hauskana. Paitsi nyt 3-kymppisenä, kun elän onnellisessa parisuhteessa ja huomaan olevan jälleen yhden julkimon pauloissa. Ärsyttää jo kun ajattelee tätä julkkista enemmän päivän mittaan kuin omaa kumppania! No, onneksi en voi koskaan "ihastusta" edes livenä nähdä, joten eiköhän tämä mene pian ohi, ihan niinkuin teininä :)

Eikö ihastuminen ole ihan positiivinen asia? Eihän sen täydy johtaa mihinkään muuhun kuin siihen kivaan tunteeseen, että tuollaisiakin ihmisiä onneksi mahtuu maailmaan. Ei kai onnellinen parisuhde voi poistaa myös tunteita - ihastumisen ja vihastumisen - myös muita ihmisiä kohtaan? Eri asia on sitten kai, että miten antaa sen "häiritä" elämää ja suhdetta. Sitäpaitsio, aika varmana ihastumisen laannuttua siippa tuntuu kahta kivammalta.