on monia ihmisiä joista monista voisi tulla hyväkin ystävä sinulle. itse olen koittanut pyytää kahville ja muuta, mutta pyynnöt on torjuttu kertomalla menoista että nyt ei ehdi eikä yhteydenottoa ole sitten sieltä päin kuulunut. montaa kertaa ei viitsi mankua jos todella huomaa ettei toista kiinnosta. miten saada toisen luottamus ja ystävyys? yksin on niin ikävää tallustaa.
Mistä löydät sä ystävän?
Totta turiset. Kiva olisi saada ystäviä lisää.
Joskus tuntuu että sekä itsellä että myös muilla ihmisillä on tullut sellainen fiilis, että juoksen-hurjana-sokeana-kiireissäin-jatkuva-vauhti päällä ja ihmissuhteet onkin sellainen ylimääräinen "taakka" kaiken kiireen lisäksi vielä.
Onko tämä nykyisen suorituskeskeisenajan tulosta vaiko vain omaa hölmöyttä ?
Voiko ihmissuhteiden vaikeahkolle luomiselle myös tietynlainen arkuus ja mitä-se-minusta-haluaa-epäluuloisuus? Suomalaiset on luonteeltaan jäykempiä ja syrjäänvetäntyneempiä kuin etelä-eurooppalaiset esimerkiksi. Siellä ollaan välittömämpiä johtuuko se sitten luonteesta vaiko vain jatkuvasta viinin tissuttelu kulttuurista? Mitä te muut ajattelette asiasta? Olen joskus ennenkin miettinyt samaa että jos meillä suomalaisilla olisi erityyppinen juomiskulttuuri, olisimmeko me myös erityyppisiä ihmisinä. Nyt vedetään pää täyteen. örvelletään ja sitten podetaan morkkista viikkotolkulla. Kuin että sen sijaan tissuttaismme ruuan kanssa hieman viiniä ja seurustelisimme ja tutustuisimme muihin ihmisiin. En toki halua yleistää että kaikki näin tekevät , mutta taitaa se olla kuitenkin aika perinteikästä toimintaa.
Millä tavoin muut hankkii uusia ystäviä? harrastusen kautta? työn kautta? baareista? muualta?
Joskus tuntuu että sekä itsellä että myös muilla ihmisillä on tullut sellainen fiilis, että juoksen-hurjana-sokeana-kiireissäin-jatkuva-vauhti päällä ja ihmissuhteet onkin sellainen ylimääräinen "taakka" kaiken kiireen lisäksi vielä.
Onko tämä nykyisen suorituskeskeisenajan tulosta vaiko vain omaa hölmöyttä ?
Voiko ihmissuhteiden vaikeahkolle luomiselle myös tietynlainen arkuus ja mitä-se-minusta-haluaa-epäluuloisuus? Suomalaiset on luonteeltaan jäykempiä ja syrjäänvetäntyneempiä kuin etelä-eurooppalaiset esimerkiksi. Siellä ollaan välittömämpiä johtuuko se sitten luonteesta vaiko vain jatkuvasta viinin tissuttelu kulttuurista? Mitä te muut ajattelette asiasta? Olen joskus ennenkin miettinyt samaa että jos meillä suomalaisilla olisi erityyppinen juomiskulttuuri, olisimmeko me myös erityyppisiä ihmisinä. Nyt vedetään pää täyteen. örvelletään ja sitten podetaan morkkista viikkotolkulla. Kuin että sen sijaan tissuttaismme ruuan kanssa hieman viiniä ja seurustelisimme ja tutustuisimme muihin ihmisiin. En toki halua yleistää että kaikki näin tekevät , mutta taitaa se olla kuitenkin aika perinteikästä toimintaa.
Millä tavoin muut hankkii uusia ystäviä? harrastusen kautta? työn kautta? baareista? muualta?
Moikka!
Aika mielenkiintöinen keskusteluaihe, kevät kysyi millä tavalla hankkii ystäviä? No omalta kohdaltani voin sanoa tapaneensä parhaan ystäväni setan bileis kaksi vuotta sitten ja siitä lähtien ollaan oltu erottamattomia, hän on sellainen ihminen kenelle voin kertoa periaattees kaiken ilman vastapalvelua ja tietäen et se pysyy meiän välisenä asiana. Hänen kautta olen kans solminut muitakin tuttavuuksia, mikä on kans plussana, mut täl hetkel voin sanoa et mul on oikeestaan vain 3 tosi ystävää, yksi niistä on lapsuuden kaveri joka asuu Saksas ja kaks muuta asuu Suomes. Keväälle voin sen verran sanoa et eteläeurooppaan alueelta syntperältään olevana tarkemmin sanottuna entisen Jugoslavian, et sielläkään kaikki ihmiset eivät ole samanlaisina, elikkä avoimia ja seurallisia, vaan se on mielestäni paljon ihmisestä kiinni.
Aika mielenkiintöinen keskusteluaihe, kevät kysyi millä tavalla hankkii ystäviä? No omalta kohdaltani voin sanoa tapaneensä parhaan ystäväni setan bileis kaksi vuotta sitten ja siitä lähtien ollaan oltu erottamattomia, hän on sellainen ihminen kenelle voin kertoa periaattees kaiken ilman vastapalvelua ja tietäen et se pysyy meiän välisenä asiana. Hänen kautta olen kans solminut muitakin tuttavuuksia, mikä on kans plussana, mut täl hetkel voin sanoa et mul on oikeestaan vain 3 tosi ystävää, yksi niistä on lapsuuden kaveri joka asuu Saksas ja kaks muuta asuu Suomes. Keväälle voin sen verran sanoa et eteläeurooppaan alueelta syntperältään olevana tarkemmin sanottuna entisen Jugoslavian, et sielläkään kaikki ihmiset eivät ole samanlaisina, elikkä avoimia ja seurallisia, vaan se on mielestäni paljon ihmisestä kiinni.