haluisin kertoo

olen 16v homopoika. Haluisin kertoa iskälle et oon homo. Asutaan iskän kanssa kahestaan ja oon sen ainoo lapsi. Iskä on aika homokielteinen. Miten sen vois kertoo? Miten omat vanhempanne on suhtautunu jos ootte kertonu?

Ehkä ei kannata nyt ihan heti kertoa. Voi olla hankalaa olla kahdestaan neljän seinän sisällä, jos et ole muuttamassa isäsi luota pois. Odota, kyllä ehdit vielä kertomaan.

Mun oma kokemukseni:
Olin 20-vuotias (nyt 37) kun tulin ulos kaapista vanhemmilleni. Sain kotiin kirjeen ilman lähettäjän osoitetta: olin liittynyt SETAn jäseneksi. Äiti kuvitteli että olin saanut postia Helsingin yliopistosta, joten uteliaana hän tivasi minulta, mitä kirjekuoressa oli. Päätin ottaa härkää sarvista, ja kerroin kaiken (tai 'kaiken', mikä ei nyt paljoa ollut).

Vanhempani olivat opettajina pienessä kunnassa Oulun läänissä, joten maineen meneminen oli heillä päällimmäisenä huolena. Itkettiin, sitten alettiin leipoa, asia oli vähän aikaa 'unohdettuna'. Sanaa homo ei voinut kotoa kuitenkaan lausua. Kun sitten aloitin seurustelun, halusivat vanhempani tavata uuden ystäväni. Tilanne oli aika kummallinen: kaverini ja vanhempani tulivat juttuun kohtuullisen hyvin, kunnes ilmeni, että myös uusi ystäväni on opettaja, ja vaihtamassa koulua samaan kuntaan missä vanhempani asuivat ja työskentelivät. Voitte kuvitella kaikkien yhteisen järkytyksen.

Kun (nyttemmin ex) ystäväni sitten aloitti koulun, äitini toivoitti miehen tervetulleeksi opettajanhuoneessa sanoen: 'poikani miesystävä muuten'...

Vaikka hyväksynnän homoudelleni sitten lopulta sainkin, asioista ei kunnolla voitu keskustella kuin 5 vuotta ulostuloni jälkeen. Sekä minä että vanhempani olemme kasvaneet ja oppineet hyväksymään toisemme. Nykyään vanhempani paitsi voivat lausua maagisen sanan homo, he myös keskustelevat nykyisestä miehestäni keskenään, muiden sukulaisten ja entisten työtovereidensa kanssa.

Ulostulo ei ole helppo prosessi, ei ainakaan kaikille, ja kaikkien kanssa. Mutta matkan varrella mm. vanhempien saavutettu hyväksyntä on niin mahtava kokemus - valtava kivi vierähtää sydämeltä.

Olet 16-vuotias,kyllä sinulla on vielä aikaa kertoa suuntautumisestasi.Asian voisi kertoa mielestäni myös ajan kanssa pikkuhiljaa pala palalta.Monien vanhempien on helpompi tutustua asiaan sillä tavoin. Ei homouden paljastaminen ole mikään itsetarkoitus, kuten joskus tuntuu, kun lukee näitä sivuja.Kerromme sen vain, jotta haluaisimme toisten tuntevan itsemme paremmin.Aikanaan isäsi tulee asian kanssa tutuksi, kunhan aikaa kuluu.Toisilta vie se pitempään, toisilta lyhyemmän ajan.
Jos asia painaa kovin mieltäsi, voisit jutella muiden gayihmisten kanssa ja kysellä heidän kokemuksiaan. Voisit saada vinkkiä omaan strategiaasi.

marshmallow, mitäpä jos tutustuisit tuohon aiheeseen kunnolla ensin, ennenkuin teet mitään muuta. Ranneliikkeessä on keskusteltu asiasta eli kaapista ulostulosta aika paljon. Muiden kokemuksista voi oppia jotakin.

Tutki täällä hieman noita vanhempia keskusteluotsikoita ja sieltä löytyy asiaa. Seta Foorumi on toinen paikka jossa samoista asioista on puhuttu. Se on osoitteessa http://keskustelu.seta.fi/ ja tarvitsee kirjautumisen.

Isäsi käyttäytymistä on vaikea ennustaa. Kun on kysymys omasta lapsesta, voi suhtautuminen olla aivan erilainen kuin arvelet.

Kannattaa kuitenkin etukäteen miettiä mitä sitten teet, jos isäsi ei sinun identiteettiäsi suvaitsisikaan. Asutte kahdestaan. Silloin voisi tulla "ahdasta" sekä sinulle että isällesi.

Päätä kertomisestasi vasta sitten kun olet saanut riittävästi tietoa ja pohtinut kaikki mahdollisuudet mitä kertomisesta voi seurata.

Nuorten ryhmiä kokoontuu Setassa, http://www.seta.fi. Siellä voisit ikäistesi kanssa vaihtaa ajatuksia.

Kysy siltä, että saatko vertailla kummalla on isompi, kun seuraavan kerran menette yhdessä saunaan.

Voit aloittaa myös kysymällä, mitä hän ajattelee vessassa, kun vetää tumppuun ja kertoa sitten, mitä itse ajattelet.

Ei sinun tarvitse kertoa mitään, alat vain meikata. Se tulee nyt kovaa vauhtia muotiin miehilläkin.

Heität isäsi eteen, jonkun bodauslehden ja sanot: eiks ookkin komeita karjuja!

mies kirjoitti: "Kysy siltä, että saatko vertailla kummalla on isompi, kun seuraavan kerran menette yhdessä saunaan.

Voit aloittaa myös kysymällä, mitä hän ajattelee vessassa, kun vetää tumppuun ja kertoa sitten, mitä itse ajattelet.

- Tuota noin......olisikohan nimimerkillä "mies" jotkut pillerit jäänyt ottamatta aamulla? Jos tämä on sarkasmia niin edustaa aika rajua sellaista.
Vai kerroitko itse nicci "mies" omalle isällesi samalla tavalla? Jos kyllä, niin mikä oli reaktio?

Tuosta nimimerkin 'mies' puheenvuorosta tuli kyllä minullekin ensimmäisenä mieleen, että koko repliikki on eksynyt väärään threadiin.

Jos tässä on todella nuorelle pojalle tarkoitettuja vinkkejä isälle ulostuloa varten ja neuvoja on vakavissaan sitä mieltä, että idea on hyvä, en enää ihmettele että hänellä on vaikeuksia tulla toimeen ihmisyhteisössä.

Vinokinossa Helsingissä menee muuten sunnuntaina Andorrassa klo 18.00 Markku Heikkisen omakohtainen dokumentti Iltatähti, joka kuvaa hienosti isän ja pojan välistä suhdetta, sitä kaunistelematta ja ketään syyllistämättä. Se tuli Yleltäkin noin viikko sitten, toivottavasti uusitaan pian.

Se oli ivaa, koska kyllähän sen jokainen tietää, mitä siitä seuraa, kun menee 16 ikäisenä tekemään tyhmyyksiä eli kertomaan olevansa homo. Kannattaa odottaa täysi-ikäisyyttä ja sitten muuttaa pois kotoa. Sen jälkeen sitä voi harkita.

Toinen vinkkini on, että voi alkaa harrastamaan rock-musiikkia, jolloin voi pukeutua vähän rajummin eikä kukaan ala homottelemaan.

Jokin tässä 'mies'-nimimerkin ihmis- ja homouskäsityksessä kyllä mättää. Ei kai sentään valittavana ole pelkästään nämä mainitut äärimmäiset kliseevaihtoehdot.

Ei homous ole mikään kummajaisten ominaisuus, joka täytyy joko groteskisti oksentaa muiden niskaan tai pitää visusti salassa - tai sitten säälittävästi naamioida joksikin tietyksi musiikkimauksi, joka sallii pakollisen 'homomaisen' pukeutumistyylin.

Mielestäni nimimerkki "mies" on nyt ylittänyt sopivaisuuden rajan. Hänen kommenttinsa ovat nyt täysin edesvastuuttomia. Otaksun, ettei hän ole edes ymmärtänyt kysymystä.

Marshmallow esitti omaa elämäänsä liittyvän tärkeän kysymyksen. Mielestäni siihen joko vastataan kysyjän tarkoittamalla vakavuudella taikka suu pidetään kiinni. Jonkinlaista yhteisöllistä vastuuta voisi odottaa tällaisessa tilanteessa meiltä hieman varttuneemmilta.

Marshmallowille totean, että homojen keskuudessa on myös aivan kaikenlaisia ihmisiä, aivan kuten heteroissakin. Kannattaa siis olla varovainen ja kriittinen, ketä tiellään kohtaa ja mitä ajatuksia eteensä saa. Jotkut puhuvat asiasta ja toiset sen vierestä.

Ranneliikkeen ylläpidolle esitän ehdotuksen, että tämä keskustelu katkaistaisiin siitä kohdasta kun se alkoi mennä sivuun alkuperäisestä kysymyksestä ja siirrettäisiin siltä osin uudeksi keskusteluketjuksi, jos tämä järjestely teknisesti on mahdollinen.

mies tarkoittanee tuolla rajummin pukeutumisella varmaankin niitä housuja, joihin pukeutuneet ovat aina homoja - siis nahkahousuja.

Kyllä joillakin pipoa kiristää ja aika tavalla. Kyllä homoutta pidetään kummajaisena, jos asuu pienehköllä paikkakunnalla. Ei tarvitse mennä kuin muutanman tunnin matkan päähän Hesasta, kun jo saa turpaan, jos sen vahingossa mainitsee ääneen, vaikka olisi minkä ikäinen heppu tahansa.

Mistä te ensinnäkään tiedätte, että kirjoittaja on oikeasti 16v? Jos asuu vanhempien luona ja on 16v, niin vanhemmat päättävät melkein kaikesta. Miksi 16v pojan tulisi tehdä elämänsä vielä vaikeammaksi kuin se on, jos isä ei sulata homoja? Se on melko selvää, että siitä tulee ongelmia eli isä voi torjua ja hyljeksiä poikaansa. Siitä tulee pojalle vaikkapa elinikäinen trauma.

Arkadas, voihan sitä alkaa vaikkapa gootiksi, mikä on melko suosittua tuon pojan ikäisille nuorille.

Nimimerkkiä "mies" ei näytä pysäyttävän mikään.

Marshmallow, suosittelen em. nimimerkin aivoitusten ohittamista. Niillä on hyvin vähän tekemistä nykypäivän todellisuuden kanssa.

Hei, Marenki,

jos ja kun sinulla on oikeasti tama ongelma homouden kertomisesta isallesi, jonka kanssa asut, ehdotan etta luet tuon sinulle ensimmaiseksi vastanneen Mickekarhun lampivan ja neuvovan viestin uudelleen, ja jata ihmeessa osa naista myohemmista "vastauksista" huomiotta.

Vilpittomin terveisin, -R (joka itse katsoi aikanaan parhaaksi kertoa isalleen vasta sitten, kun oli oma postiosoite, ja silloinkin pohti kertomista viela pari vuotta, ennen kuin oli ns. aika)

...Minakin tarkoitin nimenomaan tuota nimimerkkia "mies", en missaan nimessa teita muita rehellisen empaattisen oloisia keskustelukumppaneita.

Nimimerkin "mies" takana taytyy olla aikamoinen kimppu ties mita patoutumia.

Miten te voitte yllyttää jotakin 16-vuotiasta tekemään jotakin sellaista, minkä seuraukset hän joutuu yksin kantamaan? Vanhat ukot! Selväähän se on, että siitä tulee joinkinlainen kriisi, joka voi esim. vaikuttaa sen pojan koulumenestykseen. Entä isä sitten? Haluatteko te oikeasti, että se järkyttyy? Ei ole sanottu, että niin tapahtuisi, mutta se on erittäin todennäköistä. Me emme tiedä, mitä siitä voi seurata. Onko pojan isä itse käynyt läpi omat kriisinsä? Miksi he asuvat kahdestaan? Voi olla, että takana on avioero, jota ei ole käyty läpi tai jos isä on leski tms.

Te kerrotte siitä "ulostulosta" ihan samaan tyyliin kuin uskovaiset "uskoontulosta".

JuhaniV: Missäköhän maailmassa sinä sitten elät! Minulle kertoi juuri muutama viikko sitten eräs tuttuni siitä, miten sille meinasi käydä, kun se vahingossa eräällä pienellä paikkakunnalla kertoi ravintolassa pöydässään istuvalle seurueelle olevansa homo, sillä seurauksella, että sen ravintolan miesasiakkaat meinasi hyökätä sen kimppuun, koska ne ilmeisesti rinnasti homouden pedofiliaan... Tämä on TOTTA.

En tiedä onko tästä pallottelusta yhtään mitään hyötyä.

Toteanpa vain miehen edelliseen kommenttiin, että tiedämme liikenteessä liikkuessamme olevan mahdollista joutua onnettomuuteen. Emme kuitenkaan kökötä neljän seinän sisällä peläten liikennekuolemaa.

Elämiseen ja elämään kuuluu myös järkevästi riskien ottaminen.

Mies, kukaan ei kiellä sinulta oikeutta kyyhöttää omassa ahtaassa kaapissasi, hämmentyneiden perhosten lepatellessa pääkoppasi pimeydessä.

Älä kuitenkaan tarjoile sitä kaikkien muiden elämänmalliksi.

En ole kaappihomo, mutta en tyrkytä omaa elämäntyyliäni kenellekään esimerkkinä tai mallina, miten tulisi toimia. Järki käteen! Minun isäni sanoi minulle, kun olin jo 20-vuotias, että : " Mikä vittu sinä kuvittelet olevasi!" Se veti sanattomaksi, koska se sanottiin yllättäen kesken ruokailun.

Jos homous koetaan kasvojen menetyksenä perhepiirissä tai isä kokee sen niin, voi reaktiot olla yllättäviä. Suomalainen heteromies voi suuttuessaan käyttäytyä ihan miten vain esim. uhkailla kakkosnelosella homopoikaansa kuten eräälle ystävälleni kävi tai tehdä hänet perinnöttömäksi kuten minulle on sanottu tapahtuvan, kun hänestä aika jättää.

Uskoisin jo 16-vuotiaan ymmärtäneen, että nim.mies tarkoitti jonkinlaista sarkasmia. Ei 16-vuotiaat enää edusta varhaislapsuutta.Täytyy kai hänellä olla jo jonkinmoinen kypsyys, kun tänne kirjoittaa ja kysyy mieltään painavasta asiasta.Paras kai olisi, jos hän itse kommentoisi mies nimimerkin kirjoitusta .Luulisin,että hän ei saanut ikuista traumaa mies nimimerkin sarkastisesta vastauksesta, kuten tuntuvat monet aikuisista kirjoittajista saaneen.Onhan hänellä täältä valita muitakin vaihtoehtoja.
Tietenkin on hyvä, että kirjoittaja valitsee hiukka tyylilajiaan, mutta lukijahan saattoi pitää ko. kirjoitusta hyvinkin vitsikkäänä. Siis vain hän tietää.
Toisaaltahan nimimerkki itse hienosti myöhemmin kertoi tarkoittaneensa sarkasmia...
Lukutaito kunniaan!!!

Minä yhdyn nimim "mies" näkökulmaan. Älä helvetissä ala vaikeuttamaan elämääsi "outtaamisella". Tuossa iässä jos isän rahallinen tuki loppuu, niin siinä jää opiskelut. Pahassa tapauksessa haet turvaa vanhemmilta homomiehiltä, jotka seksipalveluksiasi vastaan tarjoavat rahaa. Sitten kolmekymppisenä ei ole enää mitään.

Ei isin tai äidin tarvitse kaikkea tietää. DTM=don't tell mama, SETA:n ohjeita lainatakseni.

Ei ole ensimmäinen (eikä viimeinen) kerta kun tuo 'mies' jakelee noita täysin mustavalkoisia 'totuuksiaan'... huh-huh jos joku vielä uskoo noita juttuja...

Minä kyllä ihmettelen hieman hyökkäyksiänne nimimerkki Miestä kohtaan. Olen jonkin aikaa näitä juttuja lueskellut ja erityisesti minua ihmetyttää JuhaniV:n hyökkäykset ja väittelyhalun. Teet jokaisesta kärpäsestä härkäsen? Et ilmeisesti voi ymmärtää toiseten selkeästi esittämiä näkökohtia?

Tosin, minä ymmärrän hyvin tässä asiassa myös sinun näkökantasi mutta eikö ole varsin hyvää ottaa huomioon myös ne asiat mitä esim. "mies" on kirjoittanut? Emme todellakaan tiedä pojan perhetaustasta, millainen isä hänellä on, miten heidän suhteensa muuttuisi kun poika kertoisi olevansa homo. Kuka tietää vaikka turvakoti kutsuisi ja se nyt ei ainakaan tekisi tilannetta paremmaksi.

Toki minä kannatan avointa yhteiskuntaa, että esim. jokainen meistä homoista pystyisi elämään avoimesti omana itsenään. Niin minäkin teen ja vähät välitän mitä mieltä jotkut hihhulit ovat seksuaalisesta taipumuksestani.

Tälle 16-vuotiaalle voisin ehdottaa, että sinulla on varmaankin ainakin yksi sellainen ystävä jolle voit asian kertoa. Pohdi ensin vaikka hänen kanssaan tilannetta. Jos kuitenkin koet "salaisuutesi" ahdistavan ja suuren tarpeen kertoa isällesi asiasta, sitten sinun täytyy se tehdä. Ei muuta kuin luota itseesi!

Siis en tarkoittanut "miehen" kahta ensimmäistä kirjoitusta, sillä ajattelen ne olevan huumorimielessä kirjoitettuja. Mutta tosiasia on, että jotkut ihmiset eivät ole kovin suvaitsevaisia erilaisuutta kohtaan. Aamen.

Olen samaa mieltä siitä, että JuhaniV on turhantärkeän tietäväinen ja saattaa saada aikaan suurta vahinkoa näennäisempaattisella esiintymisellään.

http://ranneliike.net/keskustelu.php?act=rthrd&grpid=19&thrdid=1129

JuhaniV tietää:

"Meillä on lääkekaapissa yleensä aina kondomeja. Nuorisollemme on ilmoitettu, että niitä saa vapaasti ottaa. Olen sanonut heille, etten odota saavani ilmoitusta: "Minulle sattui pikku vahinko, olen tulossa isäksi". "

Valitettavasti JuhaniV ei tiedä:

http://www.tohtori.fi/ehkaisyklinikka/ehkaisy3.html

Kondomi on oikein käytettynä luotettava ehkäisyväline. Ehkäisyteho on 97 - 98 % (eli 2-3 naista sadasta tulee vuoden käytön aikana raskaaksi), mutta käyttövirheet huomioiden teho alenee 85 - 95 %:iin (5 - 15 naista sadasta tulee vuoden käytön aikana raskaaksi).

Miehen kirjoittamat tarinat ovat yleisempiä kuin luullaan. Todellisuudessa kaikilla ei ole mahdollista muuttaa sinne Kallion gayghettoon tuosta noin vaan. Pienessä pohjoissuomalaisessa lessukunnassa asuva nuori homo elää ihan eri todellisuudessa kuin pääkaupunkiseudun A-luokan homot, joilta löytyy akateeminen koulutus, poikaystäv(i)ä ja kaksio Helsingin kantakaupungista, missä asuu asuntojen hintojen vuoksi vain sinkkuja ja homoja. Nämä ovat kärjistettyjä esimerkkejä, tiedän, mutta elinympäristön ja kulttuurierojen vuoksi suhtaudun varauksella tuohon ”No, kerro nyt ihmeessä ...” kliseeseen, jota niin rennon huolettomasti tarjotaan joka puolella.

Äitini reaktiot olivat melkoinen yllätys ja siihen repertuaariin kuului mm. vuosikausia kestäneitä ehdotuksia psykologilla käymisestä (mitä hyötyä?), uhkauksia perinnöttömäksi tekemisestä ja sepustuksia nuoruuden kokeiluvaiheesta. Tämä tapahtui siis 90-luvun puolivälissä ja olin silloin 19 –vuotias, eikä millään muinaisella 50 – luvulla. Päätös kertoa homoudesta kypsyi siinä vaiheessa, kun olin muuttanut isommalle paikkakunnalle opintojen vuoksi ja sain hiukan välimatkaa vanhempiini. Yllätys oli melkoinen myös siksi, että en ole koskaan pitänyt perhettäni tiukkapipoisena tai suvaitsemattomana. Homous näyttää tuovan yllättäviä piirteitä pinnalle, enkä ole ainoa, jolla on tällaisia kokemuksia lähipiiristä. Kaiken lisäksi isäni, jolle asia paljastui myöhemmin ja jota pidin huomattavasti jurompana, hyväksyi homouden helpommin ja oli jälkeen päin huolissaan siitä, että tulenko enää käymään kotona.

Ulostulo on vain yksi vaihe prosessissa, missä omaa homoutta työstetään ja se jatkuu vielä ulostulon jälkeenkin, mikä tuntuu joiltain tahoilta kokonaan unohtuvan. Siinä saattaa tulla tyhjä olo, jos vanhemmat eivät hyppää riemusta kattoon vaan suuttuvat ja kaverit kaikkoavat. Poikaystävän ja/tai muiden samanmielisten löytäminen, joilta voisi saada tukea identiteetin etsinnälle, voi olla hankalaa ellei mahdotontakin, jos asut pienellä paikkakunnalla. Minä en ole saanut negatiivisia kommentteja (muilta kuin vanhemmilta), mutta se johtuukin siitä, että olen ollut aina varsin valikoiva tuttavien ja ystävien suhteen. Sen sijaan pari heterostatuksella liikkuvaa tuttua innostui siihen pisteeseen asti, että hekin halusivat kokeilla, millaista ”se” on.

Homoseksuaalisuus näyttää nykyään olevan vanhemmilleni normaali asia – jopa siinä määrin, että he olivat valmiita kutsumaan myös poikakaverini luokseen. Luulen, että asiaan vaikuttaa olennaisesti se, että homot on hyväksytty muutaman vuoden aikana osaksi suomalaista yhteiskuntaa – ainakin lainsäädännön tasolla ja sitten ovat tietysti ne lukemattomat tv-ohjelmat, joissa homoutta on tuotu tavalla tai toisella esille. Propaganda on kantanut hedelmää. Yksi osasyy saattaa olla myös se, että olen ollut luonteeltani aina hyvin uppiniskainen ja periksiantamaton
:-) Muistaakseni taisin antaa varsin yksityiskohtaisen raportin ensimmäisestä kokemuksestani, minkä päätteeksi äitini juoksi kädet korvillaan ulos huoneestani; ”En tahdo kuulla yhtään enempää!” Sen lisäksi homoudesta käytiin monen monta väittelyä ...

Ransom kirjoitti: "Miehen kirjoittamat tarinat ovat yleisempiä kuin luullaan."

Entä sitten? Mitä se palvelee, että kerrotaan pelkästään kielteisiä ääriesimerkkejä malliksi jollekin, joka elämäänsä eteenpäin miettii? Minä koen tuollaisen käyttäytymisen vain omien, prosessissaan kesken jääneiden traumaattisten kokemusten oksentamisena jokaisen niskaan, joka tohtii aihetta hiukankaan sivuta.

Aion jatkossakin kyseenalaistaa tuollaista käyttäytymistä.

En ihan aina ymmärrä sinua JuhaniV, jos itse suunittelisin kaapista ulos tuloa, minua ehdottomasti kiinostaisi tietää monenlaiset kertomukset.
En usko että vain yhdenlaiset "unelma kertomukset" avittaisi minua parempaan todellisuuteen.
Kylmä fakta on että osa ihmisistä ovat ok asian kanssa ja osa ei, koskaan et osaa ennalta 100% oikein veikata.

En ymmärrä minkälaiset vaaleanpunaiset gay-lasit sinulla on oikein päässäsi?
Pääsetkö helpommalla omassa maailmassasi kun kiellät kaikki negattiviset asiat?
Ou my god.....onko sinulla sellainen oranssi kauhtana päälläsi ja olet ajellut pääsi kaljuksi??? Hare krisnaa, hare, haree....

Suhtaudu viimeiseen huumorilla...... :)

Kun tämä keskustelu (taas kerran) näyttää eksyneen itse aiheesta sen pohdintaan, kuka keskustelijoista on kelvollinen antamaan neuvoja kenellekin, jatketaan hetki samaa linjaa.

Huumori on joissakin asioissa paikallaan, avoimena tai kätkettynä. Mielestäni tämä topic ei ole sellainen, johon on syytä heitellä väliin vitsikkäitä huulia, jotka ensilukemalla saattavat muihin keskusteluihin perehtymättömästä jopa vaikuttaa vakavilta kannanotoilta.

Toiseksi - mistä jotkut kirjoittajat ovat saaneet päähänsä, että JuhaniV olisi kehottanut keskustelun aloittajaa siitä vaan tulemaan ulos kaapista? Mielestäni hän on aivan päinvastoin monien muiden tavoin kehottanut kysyjää ennen lopullista päätöksentekoa vakavasti harkitsemaan asiaa ja pohtimaan eri vaihtoehtojen seurauksia omassa elämäntilanteessaan.

Itse en halua alkaa arvottamaan puheenvuoroja sen perusteella, kuka ne on kirjoittanut, vaan sillä, mitä ne oikeasti sisältävät. Tässäkin threadissa olisi mielestäni syytä taas palata alkuperäiseen aiheeseen, ja jos siitä ei näillä taustatiedoilla löydy uutta sanottavaa, jättää kokonaan kommentoimatta

Hei marshmallow!

Olet lukenut tätä aloittamaasi keskusteluketjua varmasti ristiriitaisin tuntein! Tunsin tarvetta vastata sinulle myös henkilökohtaisesti, mutta silti ylläpidon tunnuksella. Halusin osoittaa sinulle, että pakko ei kenenkään ole tulla ulos kaapista vanhemmilleen - minä en ole kotona asiasta puhunut, enkä puhu. En henkilökohtaisesti halua nostaa sitä kuuluisaa kissaa pöydälle. Jos vanhempani tai juuri 18 vuotta täyttäneet pikkuveljeni haluavat asiasta kysyä niin kysykööt, vastaan sitten rehellisesti.

Tällä puheenvuorolla haluan siis tuoda esiin sen vaihtoehdon, että ulostulo ei _välttämättä_ ole mikään askel eteenpäin - pidän itseäni siitä elävänä todisteena. Olen mukana ranneliike.net:ssä aktiivisesti ja koko sydämelläni - ihan ilman kaappiparodiaa tai vanhemmille kertomista.

Uskon, että voit toimia elämässäsi täysin rinnoin ja tehdä mitä haluat ja harrastaa mitä haluat, - niin minäkin :-)

---

Mitä tulee sitten siihen, että pitäisikö sinun kertoa asiasi isällesi nyt, kun vielä asut hänen kanssaan - minä en sitä tekisi. Monet ovat täällä sanoneet, että koti saattaa tulla ahtaaksi, jos isäsi ei hyväksykkään asiaa - ahtaaksi se joka tapauksessa tulee. Itse miettisin kyllä, että jos todellakin haluaisin kertoa odottaisin hetkeä, että asun jo omassa kodissani. Näin te molemmat saisitte aikaa ja tilaa tottua uuteen tilanteeseen.

Joka tapauksessa - koita malttaa vielä hetki. Olet kuitenkin vielä aika nuori. Voithan tunnustella asiaa hieman etukäteen. Seuraa isäsi reaktioita mediassa oleviin homo/lesbouutisiin ja saat ehkä arvokastakin tietoa isäsi suhtautumisesta homouteen yleisellä tasolla - aikuisilla tuntuu olevan 'paha' tapa paljastaa todellinen suhtautumisensa tilanteisiin silloin, kun paikalla on lähin omainen. Jos isäsi tuhisee uutisia katsoessaan "ne samperin homot taas" voit olla melko varma, että hänellä ei välttämättä ole kaikkein suvaitsevaisin asenne.

DKNY kirjoitti minulle: "En ymmärrä minkälaiset vaaleanpunaiset gay-lasit sinulla on oikein päässäsi?"

DNKY, luepa kertaalleen tämän keskustelun sanoma 4. Jos kutsut siinä esittämiäni ajatuksia vaaleanpunaisiksi, en voi todeta muuta kuin että meillä nämä arviointiasteikot ovat erilaiset.

Olen nähnyt sateenkaari-ihmisten elämän nurjan puolen, myös omakohtaisesti. En pidä mitenkään rakentavana kielteisten asioiden jatkuvaa esillepanoa.

Negatiivisia asioita näissä keskusteluissa tulee esiin ylitsevuotavasti. Minun linjani on koettaa tasapainottaa, tuomalla myös sen myönteisen puolen näkyviin. Tuntuu sellainen olevan joskus kovin vaikea asia. Ruikuttaminen ja tuhkan päälle ripottelu tuntuu olevan asia, jota ei saa mitenkään kyseenalaistaa.

Todellisuudessa tässä ketjussa keskustelun pääpaino on nyt muualla, kuin aloituskysymyksessä.

Riippuu tosi paljon isäsi luonteesta ja asenteista sekä teidän välisestä suhteesta, miten kaapistatulo onnistuu. Yritä tosiaan saada selville isäsi näkökantoja laajemminkin. Usein suvaitsemattomuus yhdessä asiassa ja suvaitsemattomuus toisessa asiassa korreloivat keskenään, mutta tämä on karkeasti todettu.

Itse kerroin kotona ollessani juuri 16-vuotias, ja vielä nyt kohta viiden vuoden jälkeenkään en avoimesti puhu vanhempieni kanssa asiasta sen oikealla nimellä. Vaikuttaa siltä, että teiniaikana kaapistatuleminen tulkitaan helpoksi ohimeneväksi vaiheeksi, josta järkytytään ensin kohtuuttomasti ja sen jälkeen ajatellaan sen olevan jonkinlaista kasvukipua. En tiedä, kuinka tosissaan vanhemmat ottavat lesbouteni.

Lisäys: omat vanhempani suhtautuvat homoseksuaalisuutta kohtaan melko suvaitsevaisesti, KUNHAN se ei ole omassa perheessä :) En halua olla kyyninen, mutta...

vaikka varmasti kovasti mieli tekisi kertoa omasta elämästä ja tekemisistä , niin omien kokemusten perusteella kannattaa puntaroida ja pohtia vielä hetkisen aikaa, kuulostella..
Ihmisistä ei koskaan tiedä, edes vanhemmista... olen kuullut kuinka asiassa ei ole mitään kummaa, ja sitten taas tonen ääripää johon itsekin kuulun, tehdään ihan kaikki mahdollinen, ja näytetään ettei oman lapsen valintoja (olen siis lesbo) kunnoiteta ..mutta who knows...

hyvää elämänjatkoa sinulle nuori..

Kommentoinkin vastaustasi numero 27. Enkä pidä lukua kuinka paljon tulee negatiivista tai positiivista neuvoa, kaikki ovat enemmän tai vähemmän arkea tässä elämässä.

Ei kannata ehkä vielä kertoa. Voi todellakin olla niin että samassa kämpässä asustaminen alkaa ahdistamaan. Mutta jos asia vaivaa sinua niin älä pelkää kääntyä vertaisryhmien pariin tai esim. psykologin juttusille. On tärkeää että on ihmisiä joiden kanssa voi puhua asiasta. Et ole asiasi kanssa yksin...meitä on täällä muitakin:-)

Minustakaan ei kannata kertoa. Keskusteli siirtyi enemmän filosofiseen pohdiskeluun. Minusta tämä koko homoseksuaalisuus ei tarvitsisi asiana niin paljon pohdintaa. Ihmisillä on tapana ns. tuoda esiin seksuaalisuuteen liittyviä asioita, myös heterot tekevät niin. Puhutaan pettämisistä, aviottomista lapsista, on uusioperheitä jne ... Ei siinä minusta muuta ole. Minusta yhteiskunta toimisi paremmin, mikäli ihmiset ottaisivat toisiaan huomioon enemmän.

Marshmallow, olisi kiva jos kertoisit kokemuksistasi meille sitten kun tilanne on jollain tavalla edennyt.

Itse olen samaa mieltä kuin monet muutkin kirjoittajat, että vanhemmille kertominen ei ole asia, joka on "pakko" tehdä, ainakaan heti. Jos sinusta asian pimittäminen isältäsi ei tunnu suorastaan vastenmieliseltä, on muutaman vuoden odotus varteenotettava vaihtoehto.

moi marshmallow.

Olen itsekkin 16v. homo ja itselläni on myös ollut suurta tarvetta kertoa vanhemmilleni. Suosittelisin, että et kertoisi isällesi jos et ole 100% varma, että haluat. Itselläni tilanne oli vastaava, mutta päätin ennemin tulla ulos kavereilleni. Nyt olen juuri mennyt lukioon toiselle paikkakunnalle (asun kyllä vielä kotona) ja olen siellä "ulkona". En erityisemmin kuuluta, että olen homo, mutta jos joku kysyy niin vastaan myöntevästi.

Itse en kiirehtisi kaapista tuloa vanhemmille, koska en näe sitä tarpeelliseksi.

Toinen asia jonka haluan sanoa on, että kerro isällesi vasta sitten, kun oikeasti tunnet olosi varmaksi ja mukavaksi. Siitä olen varma, että jos päätät kertoa niin isäsi tulee sen hyväksymään ennen pitkään. Oma isäni heittää myös loukkaavia kommenteja homoista joskus, mutta uskon, että se on enemmänkin tapa, kuin mitä hän oikeasti ajattelee homoista.

Jaksamusta sinulle.

joo, en oo vielä sille mitään puhunu. Sillä on niin paljon kiirettä, töitä ja sit sillä on uus eukko. Muutan kesällä pois kotoo, kämppäkin on jo löytyny. Aattelin sitte sanoo.

Nimimerkki Mies on kyllä hitusen oikeassa, neljän seinän sisällä Isän kanssa se voi olla hiukan hankalaa, sanokaa sitten mitä sanoittekaan, meet vaikka käymään noissa setan kokouksissa vai mitä tuolla nyt jengi sanokaan

Suosittelisin sinulle, että rupeat antamaan pikkuhiljaa vaan pieniä vinkkejä ja sen sellaista, koska on paljon helpompaa vastata kysymykseen: "oletko homo?", mitä kertoa se omin sanoin kokonaisena lauseena.
Minunkin sukuni oli homofoobinen, mutta ajan kanssa he huomasivat, että homous ei olekkaan niin kummallista mitä he olivat ennen kuvitelleet. Homofobia kuvastaa monesti tietämättömyyttä jonka sinä voit itse täydentää.
Suosittelisin kertomaan vaan rohkeasti. Itsekkin tulin kaapista saman ikäisenä. Omassa tapauksessani toimin juuri yllämainitusti. Olin päättänyt, että seuraavan kerran, kun joku kysyy vastaan rehellisesti. Vedin kännit ja yritin olla tosi gay. Siitä se sitten lähti.