Taistelu rakkaudesta

Miten pitkään olette valmis taistelemaan suhteenne puolesta? Ongelmia tulee kaikille ennen pitkää, mutta mitkä ovat olleet reaktionne ja kuinka pitkään olette ns. taistelleet suhteen säilymisen puolesta?

On hieman eri asia taistella kun ongelmat ovat esimerkiksi ilmiselvää alkoholismia, väkivaltaisuutta tai pettämistä, kuin jos kyseessä on epämääräisempi ja verhotumpi toiminta, menoja ja ihmisiä, joista ei puhuta tms., mutta salarakkaisiin tms. ei suoranaisesti ole mitään muita merkkejä. Ei vaikka kuinka etsisi. Mutta meno jatkuu vaikka asia on otettu esiin ja kielteinen suhtautuminen ilmaistu.

Miten pitkälle olette valmiit menemään? Maistuuko revanssi vai valitsetteko ylimielisyyden, ettekä viitsi vaivautua arvottomien tähden. Väärinkäyttäjille näpäytys voisi olla opettavaa enkä itse ainakaan näe siinä mitään pahaa. Ken leikkiin ryhtyy leikin kestäköön, vai tuleeko käännettyä toinenkin poski? Miksi epärehellinen pitäisi päästää pälkähästä kuvitellen, että hän on onnistunut?

Tässä tulee paljon mielenkiintoisia asioita esiin mielestäni. Minä olen ihmetellyt paljon sitä, että oli tekemisissä kenen tahansa kanssa niin vähän ajan kuluttua alkaa tulemaan aina esiin ongelmia. Minä ajattelisin, että kahdesta aina toinen pyrkii dominoimaan. Ja näin ollen se toinen tietenkin haluaa irti mahdollisimman nopeasti. Oli sitten kyse miltei mistä tahansa asiasta. Omituista, että tasapainon saavuttaminen on niin vaikeaa ihmisten välillä.

Minä en sitoisi ketään, tai velvottaisi mihinkään. Minusta tuntuu, että ihmiset kiinnostuvat enemmän sellaisesta, ja huomaavat yht'äkkiä ettei heillä olekaan niin kiire. Minäkään en haluaisi elää ihmissuhteessa, missä tietää kotona odottavan jonkinlainen pätsi. Jos toista rakastaisi, niin en lähtisi dominoimaan. Sehän ei silti tarkoita, ettei yhdessä voisi tehdä kaikkia asioita.

Taidan kuitenkin erota aika lailla keskivertoihmisestä koska minulle ei synny voimakkaita tunnereaktioita, että nyt sinun täytyy tehdä juuri näin tai noin ja että vihastuisin herkästi jos teet näin. Turhaudun sitten, jos omaa toimintaa aletaan järjestämään ulkopuolelta. Minä kuitenkin valikoin ihmisiä, joiden kanssa olen tekemisissä aika tarkkaan. Ja nykyään vieläkin tarkemmin.

Minun mielestäni kannattaa heti miettiä eroa, jos toinen alkaa provosoida vainoharhaisuutta tai mustasukkaisuutta. Silloin se "rakkaus" alkaa jo saada pitkittyneisyyden makua kuin pilaantunut maito. Turha tuhlata aikaa sellaiseen, vaan hyväksyä tilanne ja nostaa kytkintä. Se on parempi itselle.

Aina on palaneen käryä ilmassa jos toinen ei kerro tai vaikenee jostakin, joka ei muka kuulu parisuhteessa olevalle. Suhteessa joko ollaan tai sitten ei olla.

En usko mihinkään "avoimiin" suhteisiin, jossa näytellään "muka fiksuilta" ja ollaan olevinaan "keskivertokusipäitä" parempia. Se on itsensä kusettamista pahemman kerran ja jotenkin sairasta.

Uskon ystävyyteen. Ystävyys on parempi asia kuin huono suhde. Kaverisuhteita pitäisikin enemmän luoda kuin rakkaussuhteita, siis kaverisuhteita ilman seksiä, mutta homoilla ei oikein tämä puoli suju, vaan usein sekoitetaan seksi kaikkeen.

mies kirjoitti: "En usko mihinkään 'avoimiin' suhteisiin, (...)"

sekä: "Ystävyys on parempi asia kuin huono suhde. Kaverisuhteita pitäisikin enemmän luoda kuin rakkaussuhteita, siis kaverisuhteita ilman seksiä,(...)"

Mitenkä suhtaudut sellaiseen tilanteeseen, jossa suhde on todellakin kiinteä suhde ilman seksiä - ystävyyspohjalla - mutta seksi hankitaan ulkopuolelta, kumpikin osapuoli erikseen?

Sehän on myös "avoin" suhde. Ja ymmärtääkseni aika yleinenkin homomiesten keskuudessa.

Tai siis eikö se, että haluaa toiselle kaikkea hyvää ole sitä, että on rakastunut. Mutta toisaalta en jättäisi ketään, jos olisin suhteessa jossa aistisin myös vastarakkautta. Tämä ilmavuus ei toisin sanoen tarkoita vastuuntunnottomuutta. Minä kuulen usein että olet kiltti, nice jne ...

Ehkä se johtuu siitä, etten sano pahasti.

Selvennän hieman näkökulmaani. Tottakai suhteessa ollaan vapaasta tahdosta. Mielessäni ovat lähinnä tapaukset, jossa suhde on kestänyt pitkään, jo vuosia. Sitten kuvaan astuu esimerkiksi entisiä kumppaneita tai yli tunkeilevia ystäviä tai jotain muuta vastaavaa.

Tietenkin voidaan sanoa, että jos haluaa mennä menköön. Tämä on kuitenkin mustavalkoinen väite. Kaikissa tilanteissa ja vaiheissa ei ihminen itse hahmota sitä, mihin on menossa ja mitä siitä seuraa. Oikeutettua on kysyä miten niin ei. Mutta on stressitekijöitä, jotka hämärtävät päättelykyä, väsyneenä ei jaksa. Jotkut ovat taipuvaisempia miellyttämään kuin toiset. Jotkut kokevat helposti syyllisyyttä aikaisemmin tekemistään virheistä.

Tietysti pitää olla jotain mikä vetää pois päin suhteesta, tyytymättömyyttä tms., mutta tarkoitan, että sen ei tarvitse olla mitään sen enempää, ei mitään suurta ristiriitaa tai vakavaa ongelmaa. Siis tilanteita, joissa rakkautta yhä edelleen on ja sitä osoitetaan, mutta meneillään on myös tämä hämärä puoli.

Tälläisten asioiden summana voi syntyä erilailaisia ongelmia. Eli siis ongelmien vahva dynamo löytyy suhteen ulkopuolisesta henkilöstä. Eikö silloin tämän henkilön pitäisi saada tuntea myös suhteen toisen osapuolen näkemys, jopa viha? Vai annetaanko hänen vain ottaa saaliinsa tai kiduttaa sitä ja tätä toista täysin hänelle vierasta ihmistä? Voidaanko ongelmaa edes ratkaista kohtaamatta tätä kolmatta henkilöä. Viitaten aiempaan keskusteluun tämä henkilö voi olla vaikka narsisti. Ja selvennyksenä, aina ei ole kyse siitä, että tämä kolmas henkilö haluaisi seksiä, hän voi haluta ihmisen itselleen ja parisuhteen rikki myös muista itsekkäistä syistä.

Onko joku täällä ottanut yhteyttä siihen toiseen mieheen tai petolliseen ystävään? Ja mitä sitten tapahtui?

Mistä se johtuu, että seksittömät parisuhteet ovat niin yleisiä, kuten Jukka kertoo? Seksi on jäänyt matkan varrella pois kuviosta.

Mitä klassiseen kolmiodraamaan tulee, niin se on kieltämättä hankalaa käytännössä. Ehkä jollakin draaman osapuolista on oma elämä jäänyt elämättä ja haluaa tavallaan kaiken valmiina vaivautumatta itse millään tavalla tekemään työtä asioiden eteen. Laiskuutta?

Julkisuuden henkilöillä on tämä vaara aina olemassa ja julkisuus sinänsä tuo omaa karsimaansa henkilölle, jolla on "nimi". Silloin "ollaan jotakin " tämän julkisuuden henkilön avulla. Sama asia, kun "brassailaan " ystävillä, joista on tullut "kokoelma" . Homoilla tämä on yleistä: kateuden herättäminen, jolla paikkaillaan huonoa itsetuntoa.

Aika yleistä tuntuu olevan homojen keskuudessa se, että sekaannutaan ystävien suhteisiin. Ei tarvita kun heikko hetki, humala ja bf poissa kuvioista niin jo hypätään sänkyyn. Toiset vaan osaavat olla niin säälittäviä... Miksi kenenkään pitäisi olla tälläisen ihmisen ystävä, johon ei voi luottaa?

Tämä ei ehkä ihan suoranaisesti liitty tähän keskuseteluun. Mut näistä sexittömist suhteista. Itselläni on maailman parasystävä. Elämme kuin suhdessa. Hänestä ja hänen perheestä tuli minun perhe. Jäämme kaiken keskenään. Ilot, surut jopa rahaa, mutta meillä ei ole sexiä eikä tulee olemaan. Olemme niin päättänet melko heti tutustuessa ja hyvä niin. Minun ei tarvii olla mustasukkainen kun hänellä on joku mies sängyssä. Ja toisin päin. Tosin rehellisyyden nimessä pitää sanoa, että kumpikin meistä on ollut parissa tapauksessa hyvinkin mustis syystä tai toisesta, lähinnä henkilökemiöiden takia. Nyt toinen meistä on varattu ja ONNEKSI ei ole tullut mitään muutosta meidän väleihiin. Välillä naureskelemme "meidän perheestä" tarkottaen kaikkia kolmea osapuolta.

Sir Jenkins, voit itse asettaa rajoja tai pyrkiä siihen luomalla yhteiset pelisäännöt keskustelemalla kumppanisi kanssa.

Onhan totta, että kumppaaniisi voi joku ihastua ja teidän molempien kiltteys antaa sille tilaa. Ei sinun tarvitse sietää kuitenkaan mitä tahansa. Ei mustasukkaisuus ole ainoastaan kielteinen asia, vaan osa tavallisten ihmisten tunteita.
Kun ylitetään sopivuuden raja, joka tekee sinulle kipeää, voit viheltää pelin poikki. Voit suutahtaa. Ei sitä tarvitse pelätä. Voit pyytää miesystävääsi ottamaan etäisyyttä yhteiseen ystäväänne, jos olet hänelle tärkeä ja sitäpaitsi hän tekee sen teidän molempien eikä vain sinun vuoksesi ja vaikka hän tekisikin myönnytyksiä vain sinun vuoksesi, se on osa hänen uhrautumisestaan sinun ja teidän kahden takia. Niinhän rakastavaiset tekevät.

Kun olette päässeet yhteisymmärrykseen, voit sitten ottaa yhteyttä siihen ysävään, joka on liian tunkeileva ja sanoa, että teillä on jotakin kahdenkeskistä tärkeätä ja haluatte nyt viettää enemmän aikaa yhdessä.

Kiitos mies asian kiteyttämistä. Tosin tuo on jo kaikki tehty, lukuunottamatta minun yhteydenottoani näihin häiriötekijöihin. Olen ollut tapahtumista niin ymmälläni, että en ole tiennyt mitä tehdä. Keskustelut kumppanin kanssa toivat tulosta, sekä hyvää että pahaa. Nyt ollaan jälleen menossa etääntymisen suuntaan, tavalla jossa minut suljetaan ulkopuolelle, selitykset ja todelliset tapahtumat, salailu, peittelyt puhuvat omaa kieltään.

Peli on vihellytty poikki jo pariin kertaan. Muutimme mm. asumaan erilleen. Hän on kuitenkin toistuvasti halunnut jatkaa myös. Nyt on kuitenkin tilanne jälleen siinä pisteessä, että ymmärrystä ei enää minulta juuri löydy. Vastuu itselleni omasta hyvinvoinnistani voittaa sitoutumiseni tähän suhteeseen nyt.

Pieni osa minussa haluaa vielä selvittää totuuden viimeisten hellyydenosoitusten taustalta. Onhan se yksi keino saada hahmo sille, mitä on tapahtunut ja myös varmistaa, että onko mitään rakennuskelpoista enää jäljellä. Siten asiaan ei jää mitään epäselvää. Se on minulle tärkeää, eipä tarvitse sitten katua jälkeenpäin kuin kaikki kortit on katsottu.

Seison tienhaarassa, yksi jalka jo tukevasti portin toisella puolella. On tullut aika astua eteenpäin ja painaa portti kiinni. Kello tikittää lähtölaskentaa uuteen alkuun. Minuutit kasvavat tunneiksi, tunnit päiviksi. Pian selviää rientääkö hän portin raosta vielä mukaani. Nyt on vielä hetki aikaa, sydämeni on yhä avoin. Vielä yksi kerta rakkauden tähden.

Ehkä saan jouluna kallisarvoisen lahjan, vapauteni. Asiat eivät siis ole huonosti kummassakaan tapauksessa.

Heille, jotka ihmettelevät tavallaan näin intiimien asioiden kirjoittamista tällä palstalla, voin kertoa, että tämä rakkaus myös alkoi yhtä julkisesti. Sen päättyessä samalla tavalla, sulkeutuu yksi ympyrä. Minä pidän symmetriasta. Tämä on myös yksi tarina muiden joukossa. Ehkä se joskus myös auttaa toisia heidän oman tilanteensa hahmottamisessa.

Olen kokenut valtavan paljon uusia asioita viimeaikoina. Pää on ihan pyörällä, kaikesta, Erosin vasta ja se sattuu tosi paljon…oltiin 7.3kk yhes se on pitkä aika elämästä.siinä samalla menetin kaikki kaverit, joista pidin tosi paljon, yhden naisen takia panin koko elämän peliin…heh heh…nyt kaduttaa et en pitäny omista moraleista kii..miten tästä jatkais? Olen kyl käyny teittaileen 3kertaa mut ko ei osaa olla viellä oma itsensä.se vie viel vähän aikaa. eipä tietoa…ko löytäis semmosen naisen kainaloon joka ei jättäismua niin kyl löytyy rakkautta ja uskollisuutta sen takaan. Ei saa olla kummiskaan olla liian sini sillämänen tässä elämässä et lähtis kaikkien matkaan…terveisin kärsinyt.

sir jenkins, en tiedä tilannettasi nykyään, toivottavasti voit hyvin.

kommentoin vain siihen, että kuitenkin haluaisi saada selvyyden asioihin, jos kuitenkin ymmärtäisi miksi toinen vielä jakelee hellyydenosoituksia jne. minulle vapaus koitti vasta sitten kun tajusin, että minä en ikinä tule saamaan tiettyihin kysymyksiin vastauksia (exältäni). jos juuttuisin niihin, saisin varmasti miettiä loppuelämäni, tai olla riippuvainen siitä, pystyykö hän antamaan joskus minulle vastauksia.

ei se kai niin elämässä sitten mene, vaikka toivoisi. tärkeintä on päästä jotenkin jaloilleen ja oman elämänsä ohjaajaksi. joistain kipeistäkin ajatuksista on vain yritettävä luopua.

voihan hyvin! ja voimaa.

Mir ist so wunderbar,
es engt das Herz mir ein.
Er liebt mich, es ist klar,
ich werde glücklich sein!



O namenlose Freude
Mein Mann an meiner Brust
Nach unnennbarem Leiden
so übergrosse Lust!
Du wieder nun in meinen Armen!
O Gott! Wie gross ist dein Erbarmen
O Dank Dir, Gott, für diese Lust!
Mein Mann, mein Mann an meiner Brust!
Du bist's
Ich bin's
O himmlisches Entzücken
M...
O namenlose Freude ...