Bisse tytöistä

Tiedän että tämä keskustelun avaus tässä paikkassa voi olla useiden mielestä typerää, mutta haluaisin kuitenkin hieman tiedustella tieltä ihanat lesbo naiset, miksi olette osa niin bi-naisia vastaan? Itse olen bi ja olen aina tullut tyoimeen loistavasti kaikkien kanssa.Lieneekö pyrkineet vaan pöksyihin ;) Entä mikä olis sopiva paikka kahdelle tyttöselle mennä viettämään rauhallista iltaa?Nalle kenties?-Hyvää alkanutta vuotta teille kaikille,hymyillään kun tavataan!-

Sitä vartenhan keskustelupalstat on, että keskustellaan. Aihe saattaa olla jopa sen verran hyvä provo, että saadaan tytötkin enemmän esille... ;)
Itse olen muuten jotain bissen ja lepakon väliltä, vaikka joku varmasti on siitäkin sitä mieltä, ettei voi olla... Näin kuitenkin määrittelisin itseni tällä hetkellä :)

Bi-seksuaalisuus on nykyään jossain määrin muotia, ja jotkut täysin heterot sitten "etsivät itseään" ja pilaavat siinä sivussa muidenkin maineen. Ei varmaan kenestäkään ole kivaa joutua heteron uhriksi... Parhaassa tapauksessa tosiaan vielä kuulla kuinka sairas ajatus (tai teko) oli ollut.

Sitten stereotypia siitä, että bisset on vaan seksin perään, nautinnonhaluista sakkia jotka ei tiedä haluavatko miehen vai naisen... Mikä tahansa kelpaa?
En sitten tiedä tuosta.... mutta onhan se nyt hyvinkin ymmärrettävää, että jos ei itse ole bisse, asioista voi saada tämmöisenkin kuvan.

Kuitenkin käsittääkseni lesbot ovat varmempia seksuaalisuuntautumisensa suhteen kuin jopa umpiheterot, ja ehkäpä se sitten aiheuttaa skismaa kun bisset tuntuvat olevan jossain kaapin ja eteisen välillä. :)

hellou!
itse olen aikalailla 100% lepakko, mulla ei ainakaan oo mitaan bisseja vastaan. oikeestaan mun kaikki pidempi aikaiset tyttoystavat ovat olleet bisseja, ja hyvin menee edelleen.

oon tulossa pitkasta aikaa suomeen lomalle, mista loytyy hyvia biletys paikkoja naisille, mielellaan helsingin suunnalt
dtm on ainoo missa oon kayny pari vuotta sitten.

Itselläni on ollut se kanta, että kukin harrastakoon mitä haluaa, mutta bissen kanssa en ole järin kiinnostunut seurustelemaan. Useimmat bisset, joihin itse olen törmännyt ja joilla näyttää olevan lukuisia ilmoituksia esim cityn nettipalstalla, tuntuvat haluavan samaan aikaan sekä tyttöystävän että poikaystävän. Itse olen sen verran vanhanaikainen, että uskon yhden henkilön kanssa seurusteluun enkä mihinkään kolmen kimppaan. Toisaalta kun tiedetään miten paljon pojat tuovat tuliaisina kaiken maailman tauteja maailmalta, niin haluan pitää omat terveysriskit mahdollisimman pieninä...

taytyy myontaa, etta mullakin on tullut vastaan tuo poikaystava ongelma muutaman kerran..
mutta niin vain on kaynyt,etta aina ihastun bi-tyttoihin..en tieda mista johtuu,mutta niin vaan on

yksi parhaista ystävistäni on bi-nainen, joka on naimisissa miehen kanssa ja pikkutytön äiti. Ikinä hän ei ole mistään "kolmen kimpasta" puhunut, enkä osaisi häntä kuvitellakaan muuna kuin yksiavioisena. Hän sanoi rakastuneensa miehensä tavattuaan ennenkaikkea häneen ihmisenä, sukupuolella ei ollut niin väliä.

Nettisivustoilla olen kyllä nähnyt näitä naimisissa olevia tai miehen kanssa eläviä naisia, jotka haluaisivat tyttöystävän samalla. Se kuulostaa minusta hiukan hyväksikäytöltä, vaikka tarkoitus ei olisikaan pelehtiä kolmistaan. Itselleni sellainen järjestely ei sopisi, mutta kaipa meitä sitten on niin moneksi.

Kyllä harmittaa se että bisse mielletään monen kanssa yhtäaikaa seurusteleviksi. Heitäkin varmasti on, ja ne bisset ehkä sitten pitävät itsestäänkin enite meteliä.. Mutta on niitä heteroitakin paljon jotka elävät kaksoiselämää. Shame on you..

Kuten joku tossa aiemmin, niin mäkin luokittelisin itteni myöskin johonki lepakon ja bissen välimaastoon. Ehkä tuo bisseys on tuossa varuilta (joku tarttuu tähän nyt kuitenkin). Mutta en voi kieltää, etten viehättyisi myös joistakin miehistä. Joten en vaan voi vannoa että olisin täysin lepakko, vaikka sillä tiellä olen hyvinkin vakaasti nyt.

Mutta yhtä aikaa kahden ihmisen kanssa en voisi olla! En kahden naisen, en kahden miehen enkä miehen ja naisen. Ja ne paljon puhutut kolmen kimpat... Ei kiitos. Haluan antaa kaiken sille josta välitän ja haluan häneltä myös kaiken huomion itselleni.

Rakastuin suomenruotsalaiseen bisseen.Vaikka olen ollut sitä mieltä että kumppaniksi haluan täysin lepakon,niin vain kävi.Kokemukseni perusteella olen entistä varmempi asiasta.Onneksi se on menneen talven lumia.Bisset menee ystävinä siinä missä muutkin ihmiset,mutta ei rakkaimpana.

Hei,

ei ole olemassa biseksuaalisuutta. Sitä on yhdellä kertaa, joko leso tai hetsku. Joka muuta väittää ei myönnä identiteettikriisiään eikä ole valmis astumaan lesbon saappaisiin, koska tosiasiahan on että biseksuaalisuutta ei karsasteta yhteiskunnassamme läheskän niin paljon kuin lesbona olemista.

En kyllä ole samaa mieltä edellisen kanssa. Kyllä niitä ihmisiä on, jotka tuntevat fyysistä vetovoimaa niin miehen kuin naisenkin kehoa kohtaan ja osaavat rakentaa romanttista suhdetta kummassa tapauksessa vain. Sitten on meitä muita, jotka tuntevat niin fyysistä kuin romanttistakin vetovoimaa vain yhtä sukupuolta kohtaan. (Ja tämähän oli nyt kuin jostain seksuaalikasvatuksen oppaasta, mutta olkoon...)

Tuli sellainen ajatus mieleen, että josko nuo yhtaikaa miehen ja naisen kanssa olevat olisivat niitä pahimpia identiteettikriisinsä kanssa painiskelevia... Jonkinnäköistä kulissia, suuntaan tai toiseen. Kysymys "onko kaappiheteroita olemassa?" sopii varmaan esittää tähän väliin. :)

Mulla on kaksi kokemusta bisseistä. Toisessa tapauksessa naisella oli miesystävä jonka hän kertoi minulle vasta kun olimme tapailleet/soitelleet viikon päivät. Se oli jo siinä kohti tarpeeksi musertava tieto, että päätin lopettaa ennenkuin olimme alkaneetkaan.
Toisen kanssa seurustelimme vuoden päivät kunnes kuvioon astui mies, jonka matkaan naiseni lähti - kertoen että ei ole koskaan rakastanut ketään kuten minua. Hänelle oli sosiaalisesti helpompaa jatkaa elämäänsä miehen kanssa. Luulen, että tämä sosiaalisen elämän helpommuus saa monen bi-naisen valitsemaan parikseen miehen.

Jos tässä nyt retkahtaisi bi-naiseen, niin kait sitä tulis ajatelleeksi kaikennäköistä. Vaan riski on otettava - eipä ne suhteet lepakoiden kanssakaan niin lopullisia ole olleet. Sitäpaitsi tunne on tärkein, vai seurustelisitko itse mieluummin aidon lepakon kanssa ilman tunteen paloa vai bissen kanssa joka saa pelkällä katseellaan polvesi lyömään loukkua?;)

"Luulen, että tämä sosiaalisen elämän helpommuus saa monen bi-naisen valitsemaan parikseen miehen."

Varmastikin totta. Sääli, sinänsä.
Ja tästä löytyi myös todennäköisesti se syy, miksi ainakin erilaisilla nettisivuilla monet naiset pohtivat identiteettiään malliin: "Olen lesbo/bi, ja tuo bi on tuossa vain vähän varalla." Kautta historian monet, monet naiset ovat menneet miehelään - ei himosta tai tunteen palosta, vaan sosiaalisesta pakosta tai arvostuksen halusta. En halua tällä syyllistää ketään naista, vaan huomioin vain patriarkaalisen yhteiskunnan asettamat paineet. Mies tuo naiselle statusta, vielä nykymaailmassakin. Joissain kulttuureissa miehen kanssa naimisiin meno on käytännössä sosiaalinen välttämättömyys.

"ei ole olemassa biseksuaalisuutta. Sitä on yhdellä kertaa, joko leso tai hetsku. Joka muuta väittää ei myönnä identiteettikriisiään eikä ole valmis astumaan lesbon saappaisiin,"

Olipas avarakatseinen kommentti, kaipa se on hyvä että toisilla on varmat mielipiteet asiasta!
Itse miellän itseni ihan selkeästi bisseksi, kumppanin pään sisältö on se mikä merkitsee ja muu on sitten aika toisarvoista. Molemmissa puolensa.
Kuitenkin olen kohta 3 vuotta ollut parisuhteessa saman naisen kanssa, elokuusta lähtien ihan rekisteröidyssäkin. Onkohan mulla nyt tiedostamaton identiteettikriisi vai enkö vaan ole valmis "lesbon saappaisiin"??? Mene ja tied

Minulla ei ole Bi- seksuaalisuutta mitään vastaan, antaa kaikkien kukkien kukkia. Olenpa joskus sellaseenkin keskusteluun joutunut missä lepakko naiset ovat miettineet että, kuinka se Bi nainen onkin joskus monessa mielessä se oikea.. Koska harvemmin löytää pullantuoksusta lepakkoa ; ) kuin Bi naista. Meilläkin on ruoka valmista kun palovaroitin rämähtää soimaan, joten en ole niin pullantuoksunen minäkään.

Hep, tässä yksi pullntuoksuinen lepakko! :) Ja onnellisesti viraparina bissen kanssa, muuten.

Kumma juttu, miten vähemmistönkin sisällä voi olla suuria asennevammoja muita vähemmistöjä kohtaan... vaikka ihmisiä me kaikki tietysti ollaan. Olisi joskus kiva keskustella asiallisesti ihmisten kanssa, mutta tuntuu, ettei ainakaan baarissa saa mitään keskusteluseuraa, tiedä sitten, miksi. Ilmeisesti olen liiankin pullantuoksuinen, tai ainakin meikkaan liikaa... *huoks*

Hyvää alkanutta vuotta kaikille!

-sateenkaari-

Itse olen biseksuaali nainen ja olen toimivassa suhteessa lesbonaiseen. Ei siinä ole mitään hämmästeltävää, en ole polyamorinen, eli tämä yksi nainen riittää minulle oikein hyvin. Eiväthän lesbotkaan suhteessa ollessaan vilkuile toisten naisten perään, miksi biseksuaali vilkuilisi yhtään sen enempää, miehiä tai naisia?

Ennakkoluuloihin kyllä törmää, sen olen oppinut, jos menee lesboseurassa tunnustamaan bisseytensä. Eli ihminen on jotain vailla, puolikas, jos ei ole 100 % lesbo?

moi!

Olen bi nainen ja takana on jopa kahden vuoden kihlat naisen kanssa, ja muutamia muita naissuhteita.Tällä hetkelllä olen miehen kanssa, jota rakastan todella paljon, mutta silti kaipaan naista(en todellkaan ikinä mitään threesome juttuja).Naisen kanssa ollessani en ole kokenut että tarvisin miestä millään tavalla.Omastakin mielestä outoa jotenkin, olenko siis 60%lesbo ja 40%hetero?:)heh, mutta, asia ei minua vaivaa mitenkään.Kiusallista on vain,että olen törmänny lesboihin jotka eivät voi ymmärtää tätä,ja on totta, että olisi helpompaa jos olisin kallellaan vain yhteen suuntaan.Tosin, vuosien varrella pääni kääntää vain naiset, ja nykyinen mies onkin sitten tosi erikoinen tapaus,kun hänen kanssaan olen ollut jo pitkään.
Ja vielä, en voi ymmärtää näitä kimppajutun hakioita, mutta minusta on ok pitää rakastajatarta samaan aikaan kun olen miehen kans,kunhan sillä ei satuteta ketään, JA ollaan rehellsiä kaikille osapuolille.

Se kun vain niin usein satuttaa... Minä en ainakaan haluaisi olla se rakastajatar, jota samaan aikaan "pidetään". Liian itsenäinen ja arkinen taidan olla semmoiseen concubiinin osaan.

onhan se vähän niin että vähemmistöissä joskus huomaa että on vara vähän syrjiä toista vähemmistöä, sanotaan nyt vaikka sekin että homot ja lesbot. Olen huomannut kaveri piirissä miten lesbot ovat lähettämässä heteroita vähintään kuuhun ja lappu kaulaan ei palautusta, se on ikävää. Vedän setan ryhmää jossa on naisia ja itsensä naiseksi tuntevia, joskus sitä huomaa kun oikein tarkastelee, kuinka sitä pälyilyä on ilmassa. Mutta kyllä se siitä kun on mielekästä yhteistä toimintaa, vaikka metsään vaeltamaan ei siellä tarvitse olla mitään muuta kuin omaitsensä. Ei sen väliä mitä kukin on. Olen sateenkaari kansaa joten monen moisiin ihmisiin olen törmännyt ja kaikki ollaan samalla viivalla.

Umpilesbona en ole koskaan tavannut niin sulokasta naista kuin nykyinen leidini, joka on naimisissa ja bi... Tiedä enää haluanko edes olla lesbon kanssa... Hyvät puolet kussakin...

Perustelisitko tuota, parahin Watson? ;) Siis puolensa ja puolensa? Mitkä ja mitkä?

Joo, esitänpä väitteen että lesbot pelkää bi-seksuaaleja. Nimittäin kun jos nyt kuvitellaan lesbo-bi -pari (kuvitelkaa)...no, tää pari käy sitten tuolla vaikkapa nyt Nallessa ja vähän Kaisaniemessäki näyttäytymässä parina ja tietyllä lailla kumpainenkin "leimautuu" toisensa kumppaniksi ja tämä asia (ainakin joillekkin jossakin) on "pyhä". Siis älä koske tuohon naiseen. No, kenelle tahansa kunnon "palomiehelle" on kunnia asia saada vieteltyä naisia takaisin ruotuun ja tätä se lesbo pelkää; miehellä on antaa tuolle bisselle jotain mitä hänellä ei ole. Ja, koska bisse pystyy, on mahdollista että hän lähteekin jonkun jätkän matkaan.
Ite nimittäin mietiskelin tätä joskus kun oli hyvänä kaverina bisse, joka voivotteli että lesbot vihaa ja v....tuilee. Kehittelin sitte tämmösen oman teorian asiasta. Mitäpä mieltä ihmiset?

Siis vähän niinkun että uhka menettää tyttökaveri tuplaantuu?

Ja pelko siitä, että bi-tyttöystävä ei halua sitoutua, vaan seurustella aikansa ja löytää sitten mies, jonka kanssa on helpompi sitoutua sosiaalisessa mielessä ajatellen ja lapsiakin voi hankkia perinteisin neuvoin?

Itselleni asialla ei ole muuta väliä kuin se, että haluan aloittaa parisuhteet puhtaalta pöydältä. En siis kenenkään kanssa, joka asuu/seurustelee toisen naisen tai miehen kanssa, vaikka asuminen olisikin vain ulkokuoren ja sosiaalisen aseman ylläpitoa. En tunne montaakaan heteroa, joka väen vängällä etsisi itselleen näennäisnaimisissa olevaa kumppania. Useimmat etsivät valmiiksi vapaata (myös sosiaalisessa, eikä siis vain emotionaalisessa mielessä vapaata) kumppania.

Mutta eiväthän kaikki binaiset ole naimisissa tai halua "yhden kumpaakin sorttia". Eiköhän suuri osa ole ihan taviksia, sattuvat nyt vaan osaamaan tulkita kummankin sukupuolen seksuaaliviestejä. Tai jotain.

No en minä nyt tiedä tuplaantuuko ne mahdollisuudet sen kummemmin..mutta mulle henk.koht oliskyllä pahempaa "menettää" naiseni miehelle kuin naiselle. Se olis jotenki hirveän surullista, mies voi tarjota kuitenki jotain mihin nainen ei ikinä pysty.

Kyllä sitä varmaan itekkin sorttu siihen ajatteluun että bisset on naisten kesken vaan kokeilemassa, kunnes löytävät sen unelmiensa miehen jonka kans hommataan lapset ja talo. Se kun nyt edelleen sattuupi olemaan kuitenki sosiaalisesti hyväksyttävämpää. Valitettavasti. Näin ollen myöski helpompi ratkaisu. Että sikäli en syytä bissejä yhtään, itekki joskus aikoinaan toivoin kaikista eniten että oisin vaan "normaali", ku pelkäs että kaverit ja perhe ja kaikki jättää (eivätpä kyllä jättäny)

Jos olet parisuhteessa naisen kanssa olet silloin lesbosuhteessa etkä bisse suhteessa, niin simppeliä. Jos elät lesbosuhteessa olet silloin sillähetkellä lesbo.

"Jos olet parisuhteessa naisen kanssa olet silloin lesbosuhteessa etkä bisse suhteessa, niin simppeliä. Jos elät lesbosuhteessa olet silloin sillähetkellä lesbo."

Tuon logiikan mukaan sitten olen aseksuaali ellei mulla ole parisuhdetta? Ontuu minusta.
Ja mikä se bissesuhde sitten olisi? Kyllä minä itse määrittelen itseni senhetkisestä parisuhteesta riippumatta, eli jos olen kiinnostunut sekä miehistä että naisista niin olen kyllä biseksuaali, enkä lesbo tai hetero.

Ei ole mahdollista olla sekä- että yhtäaikaisesti, kun oikeen ajattelet niin ymmärrät.

Itse olen ymmärtänyt, että ihmiselle on mahdollista olla samanaikaisesti viehättynyt niin mies- kuin naispuolisesta kehotyypistä, vaikka olisikin sillä hetkellä rakastunut vain yhteen ja ainoaan ihmiseen, jonka kanssa haluaa jakaa elämänsä.

Toisaalta on myös mahdollista muuttua. Ihminen voi elämänsä kuluessa siirtyä yhdestä suuntautumisesta toiseen ilman, että kysymys olisi identiteetin heppoisuudesta, tms. Joskus vain elämä vie niin ja kasvattaa tiettyyn suuntaan. En tarkoita tällä kuukausittain tai edes vuosittain vaihtuvaa seksuaalista suuntautumista (silloin kyseessä saattaisi olla biseksuaalisuus), vaan suurempaa muutosta jossain vaiheessa elämää. Varsinkin lesbojen keskuudessa on monia naisia, jotka ovat eläneet suhteellisen tyydyttävässä heterosuhteessa täysin heteroidentiteetissä, mutta jossain vaiheessa ovat huomanneet olevansa lesboja (ei siis biseksuaaleja, vaikka niinkin voi toki käydä). Ihmisellä on oikeus olla rehellinen itseään kohtaan ja huomata muuttuneensa ilman, että kokee pakolliseksi mitätöidä aiemmat hetero-kokemuksensa.

Samoin ihmisellä on oikeus määritellä itsensä, vaikkapa biseksuaaliksi, joka sattuu elämään lesbo- tai heterosuhteessa. (Biseksuaalinen suhde määritteenä on epäselvä, koska bi-ihmisen kumppani voi olla hetero tai homoseksuaali, joka ei omalta kannaltaan katsottuna näe suhdetta bi-suhteena)

Kiitos bat, en olisi paremmin osannut sanoa. Säästit minut näpyttelyltä :)
Vielä tuohon liittyen, vaimoni kyllä kokee olevansa ihan täysin lesbo kun häntä ei miehet kiinnosta. Itse vaan en voi itseäni lesboksi kutsua kun miehistäkin satun pitämään, minusta lesbo on nainen joka ei ole kiinnostunut miehistä vaan ainoastaan naisista. Vai olenkos tässäkin ihan hakoteillä???

Ja vielä nimimerkille "Tiina hei".... miten niin ei ole mahdollista??? Jos nyt sattuisin olemaan sinkku ja haku päällä niin ihan varmasti olisi mahdollista päätyä suhteeseen joko miehen taikka naisen kanssa. Ja varmasti katsoisin "sillä silmällä" sekä kiinnostavia naisia että miehiä, vaikka saman tunnin sisällä jos nyt tielle osuisi.
Ehkei tämä lesbolle olisikaan mahdollista. Eikä heterolle.
Mutta riittäisi jo minun puolestani.

Täytyy tunnustaa, että pelkoni bi-fobiasta on tärkein syy, miksi en ole juuri lähtenyt sateenkaaririentoihin. Olen "aikuisen naisen" iässä oleva äiti ja edelleen yhdessä teini-iässä löydetyn mieheni kanssa.

Kaksikymppisenä hyvä ystävättäreni, jonka lesboudesta tiesin, tunnusti rakastaneensa minua kauan. Asian puimisen myötä tajusin, että jos elämä olisi mennyt hiukkasen toisin, sen ihmisen kanssa olisin jakanut elämäni. Ja samalla saivat selityksen erilaiset teinivuosien lämpimät ajatukset muutamista ystävättäristä. Mutta eihän maalla aikaan ennen nettiä mistään biseksuaalisuudesta oltu kuultu. Ja koska tykkäsin pojista ja rakastuin yhteen, niin ei koko juttua edes miettinyt. Jostain muistan lukeneeni että biseksuaalit löytävät itsensä myöhemmin kuin homot/lesbot ja itse allekirjoitan tämän täysin. Edelleen minua viehättävät seksuaalisesti muutamat hienot ihmiset, toiset biologialtaan miehiä, toiset naisia. Ja se yksi ainoa on elämäni rakkaus ja matkakumppani, jonka vaihtaminen on ajatuksenakin mahdoton.

Olin jo "heteroaikoinani" kehnosti seksuaalisesti yksiavioinen, kipuillenkin olimme määrittäneet suhteessamme hiukan epätyypillisemmät uskollisuusrajat. Samalla tavalla elän edelleenkin, eli olen suorastaan kliseebi. Mutta rinnakkaisia parisuhteita en osaa ajatella enkä kenenkään lesbon sydäntä ainakaan tahallani tai tietääkseni rikkonut. AU-seksikumppanini (sekä miehet että naiset) ovat olleet tilanteestani tietoisia ja vastuullisia aikuisia, joten siltä osin on kenenkään turha moralisoida. Myöskään umpiheretolla miehelläni ei ole mitään nainen/nainen -fantasioita, joita koettaisin täyttää.

Hiukan kärjistäen ja huumorilla näen tilanteeni näin:
* Parhaiten minua ovat ymmärtäneet binaiset, bimiehet ja homomiehet.
* Heteromiesten reaktio voi joskus olla ällöttävä, heteronaisten lesbofobinen. Toisaalta asiaa ei oteta todesta, hyväkin heteroystävä voi viiitata minuun heterona, koska elän heterosuhteessa.
* Lesboja en ole oppinut tuntemaan kuin muutaman, syynä omat pelkoni ja tällaiset keskustelupalstat. Omaa arkuuttani kai?
* Maailman ihanimmat lapset olen rakkaani kanssa saanut "luonnollisesti", se on ainoa syy, miksi olen rakkaani sukupuolesta onnellinen.
* Minun olisi erittäin helppoa elää kaapissa ja olla kohtaamatta syrjintää loppuelämäni. Arvo kai sekin.
* Toisaalta en ole erityisemmin kaapissa, asiasta tietää niin sukulaisia, ystäviä kuin työkavereitakin. Asiaa en kiellä tai erityisin toimin peittele, sateenkaarikansaa puolustan kahvipöytäkeskusteluissa apinan raivolla, jos tarvis on.
* Mutta entä jos haluaisin tunnustaa väriä? Heteroliitossa oleva nainen, joka ilmituo biseksuaalisuuttaan, on lähes väistämättä trendibisse, wannabilesbo tai miehensä halujen täyttäjä.

Ei minulla siis varsinaisia ongelmia ole, mutta joskus vähän ketuttaa, kun oma sisäinen imago on kuitenkin vahva mutta ulos sitä ei saa näkymään. Lisäksi kokonainen joukko hienoja ihmisiä jää minulta tapaamatta, kun pelkään lesbojen bi-asennetta. Ja nyt en siis puhu mistään seksieuran etsimisestä vaan ihmisiin tutustumisesta. Bi-nainen voisi varmaan tulla lesbojen tapaamiseen / baariin vaimonsa kanssa, mutta entä miehensä? Törmääkö maailman avarakatseisin ja yksiavioisin heteromieheni silloin stereotypioihin lesboja kuolaavasta äijästä?

Tälläkin palstalla tuntuu olevan lesboja laidasta laitaan. Kukkikoot kaikki kukat, kunhan kerroin oman tarinani.

Jos seksuaalisuus on ihmisen valinta niin kai se on uskottava että bisseyskin on mahdollista. Vaan kun asioihin liittyy paljon muutakin kuin seksuaalisuutta niin onko sittenkin niin että kyse on enemmän kunnon ekshibionismista ja valmiudesta käyttää ihmisiä kuin seksuaalisesta suuntautumisesta? Kiksinsä kullakin.. Vai onko joku kokenut että bisseksi julistautuminen on hyväkin iskurepliikki, kuulostaa enemmän takaportilta. Jos joku on bisse, miksi välittää sitten ”ahdasmielisten” lesbojen mielipiteistä.
Oli miten oli, Kliseebissen tarinaa oli hauska lukea.

joku käsittämätön tarve tuli kertoa oma "juttu".

ite olen jo aikuinen nainen...ollut 15 v naimisissa miehen kanssa...ja mulla kolme murkkuikäistä lasta, joiden kanssa asun...naisista olen tykännyt aina, mutta menin naimisiin kun halusin lapsia ja perheen....mies (nyt siis ex) tiesi alusta lähtien että tykkäsin naisista, mutta sanoi ettei halua tietää jos jonkun kanssa olen...mutta "unohdin" tavallaan omat haluni kun lapset oli pieniä ja olin äiti ja ihan kiltti vaimo...

mutta kun lapset kasvoivat ja huomasin että kaipaan muutakin kuin olla se äiti ja vaimo.... niin muuttui miehen mielipide. ei ollutkaan enää ok, että olisin ollut naisen kanssa.....

eron jälkeen oli pari miestä,,,mutta nyt on ollut 1½v nainen,,,jonka kanssa ihanaa,,,mutta joka samassa tilanteessa kuin itse joskus,,,eli on naimisissa eikä halua miehestään erota. sillä erolla, että hänen mies tietää ja on hyväksynyt mut. joten mitähän me sitten ollaan? vainko ihmisiä, jotka toteuttaa omia halujaan. ollaanko me bi? vai oonko mä itse enemmän lesbo? vai ollaanko me vaan jotain itsekkäitä ei ihan heteroita?? en mä sitä niinkään itse mieti, tuntuu vaan että muut ihmiset sitä pähkäilevät ihan tarpeeksi....

mun lapset on hyväksyneet asian ja se on mulle tärkeää...muiden mielipiteestä viis välitän.
nyt olen rakastunut mun "naiseen" vaikka suhde onkin mitä on...olen silti suhteellisen onnellinen. en pane pahakseni jos mun elämään tulee toinen nainen, jonka kanssa voisin vaikka asua elämäni loppuun asti, jos häntä rakastaisin....mutta jos sellainen mies tulee joskus vastaan niin ei olisi mitään sitäkään vastaan...

itse en halua pelkkää seksiä vaan elämässä on paljon asioita joiden täytyy "natsata" siihen että jostain ensi ihastumisesta olkoot se sitten vaikkapa yhden illan juttu (jostainhan kaikki on aloitettava) kehkeytyy jotain vakavaa. ja eiköhän kaikki ihmissuhteet etene näin....tavataan...ihastutaan....ollaan yhdessä tai sitten ei.

eli mun pointti on vaan se...että ei kait meitä bi-henkisiä voi yhteen muottiin laittaa? jos joku lesbo ei voi sietää bi-ihmisiä, on hänellä varmaan siihen joku omakohtainen kokemus....ei sellaisen kokemuksen perusteella voi kuitenkaan sanoa ettei voi ollenkaan sietää bi-ihmisiä....tai itse en sitä ainakaan ymmärrä? onhan joka "ihmislajissa" väkeä josta ei edes tarvitse tykätä.

jokainen olkoot onnellinen sellaisenaan kuin hyvältä tuntuu ja annetaan kaikkien nauttia omasta onnesta :)

Jos olet rakastunut naiseen niin silloin olet valinnut elosi lesbosuhteessa. That's it. Onnea ja mukavaa etsikkoaikaa. Mitä tulee identiteettiin niin kaikkihan me tiedämme ajatuksen timantista sen eri särmineen ja muuttuvinen ominaisuuksineen valon heijastaessa...
Eli identiteetti elää jatkuvasti (läpi koko elämän )muutostilaa.

No hei!

Tässä 40 iässä en oikein jaksa uskoa että mulla olisi joku etsikkoaika päällä, en enää.
Mutta en minä jaksa, sovitaan sitten että olen lesbo jos se tuntuu helpommalta. Loppu.

Aika mielenkiintoista, että tämmöseltä HLBT-väen suosimasta sivustosta löytyy keskusteluryhmä, jonka osallistujista osa on sitä mieltä, ettei sitä B:tä eli bissejä ole edes olemassa.

Tiedän kyllä, että on maita, joissa miesten välinen homoseksi on kriminalisoitu, mutta ei lesboseksiä, koska muinaiset (miespuoliset) lainsäätäjät ovat 'tienneet', ettei naisten välinen seksi ole edes mahdollista.
;-)

Mutta, että ranneliike.netin / lepakkolaakso.netin porukoista osa ajettelee, ettei bissajä tai biseksuaalisuutta ole edes olemassa. ???!

Vai käykohän täällä jotkut ulkopuoliset 'BWN:t' provosoimassa keskusteluja, jottei elo HLBT-piireissä käy liian sopuisaksi? :-)

(fyi: BWN= BesserWisserNatsi)

Kyllä minustakin kieltämättä tuntuu pikkuisen kummalliselle se, että kaikki eivät ajattele biseksuaalisuutta edes olevan olemassa. Itselle sen olemassaolon kun on ottanut jotenkin ihan yhtä itsestäänselvästi kuin homo- ja heteroseksuaalisuudenkin.

Itse olen aika lepakkoinen, mutta uskon siihen, että on mahdollista tuntea kiinnostusta, vetoa jne kumpaakin sukupuolta kohtaan.

Enkä usko myöskään sen hetkisen ihmissuhteen määrittävän seksuaalisuutta, vaan kuten Tiina kerroit itsestäsi, niin kyllä sinä ainakin minun mieltämänäni olet biseksuaali, jos kerta olet kiinnostunut niin naisista kuin miehistäkin. Outoa lukea sen kyseenalaistamisesta, kun itselle se on ihan selvä juttu.

Niin, en tunne paljoakaan bissejä, mutta mielelläni kyllä tutustuisin eikä ajatus siitäkään, että elämäni nainen olisi bi, ole lainkaan mahdoton. Todennäköisimmin en koskaan ole kuitenkaan valmis jakamaan naista toisen naisen tai miehen kanssa. Mutta seksuaalinen suuntautuminen nyt ei kerro vielä yhtään mitään siitä, onko "yksiavioinen" ja millaisen ihmissuhteen haluaa - vapaan vai vähemmän vapaan.

Mutta että tässä hieman minun ajatuksiani :)

Joo, tosi omituista... että kuulee sellasta täällä! O_o

Ja eiköhän se ihmisen uskollisuus kuitenki määräydy jonkin muun ku seksuaalisen suuntautumisen perusteella.

Jos mä olen Nyt kerran seurustellut Liisan kanssa niin sithän mulla onkin koko loppuelämäksi ongelma ja hirveä kriisi eli mä olen fiksoitunut liisaseksuaali ja mun ongelma on löytää seuraava Liisa jostain. Voi helvetti mitä mä oikein menin tekemään. Nyt mun identiteetti on tosi kriisissä. Siis tää on aivan karmee tilanne. Eiiiiiii'i !!

kia oli oikeassa, tuollainen liisaseksuaalisuus voipi olla todellinen ongelma!

muuten en nyt tiedä miten fiksusti kommentoida, kun jotkut ihmiset tuntuvat täällä niin vahvasti samaistavan seksuaalisen identiteetin vain ja ainoastaan siihen tämänhetkiseen parisuhteeseen. "jos olet nainen, ja naisen kanssa, olet lesbo." hohhoijaa, vaikka onko tuo nyt sitten provosointia vai seksuaalifasismia vai mitä... omia pelkoja tai katkeria kokemuksia?

ja sitten kuva biseksuaalisista naisista tuntuu olevan joillakin jotenkin tosi outo, mitä en sinänsä ihmettele jos se on muodostunut netin kautta, jossa niin helposti törmää just näihin "triisam"-tyyppeihin. heillä toki kaikki oikeus olla sellaisia kuin ovat.

tietysti munkin kuva bi-naisista on muodostunut vaan omien kokemuksien perusteella, siis niiden ystävien ja tuttujen, jotka itsensä sellaisiksi määrittelevät. enkä sano että se olisi sen oikeampi. kun siihen joukkoon mahtuu niin monenlaista (ja -näköistä...) ihmistä, kellä ollut suhteita vain naisten/miesten kanssa, kellä molempien, kellä ei minkäänlaista suhdetta. totta kai kokemukset varmasti vaikuttavat myös siihen, miten seksuaalisuutensa määrittelee, ja... äh, tuntuu että en edes viitsi itsestäänselvyyksiä kirjoittaa, ihme jeesustelun kuulosta tulisi.

mutta minulla on esimerkiksi oikeus mielestäni määritellä itseni lesboksi, siitä huolimatta etten ole miehiä koskaan "kokeillut" ;). kun ei ole tuntunut siltä. tietysti on mahdollista, että joskus elämässä voisi tuntua. ei voi tietää... tämän sanon vaan siksi, että minuahan olisi nyt helppo pitää rajoittuneena. kuitenkin jaksan olla tuosta ihan iloinen, en usko että joku suhde/seksikokemus miehen kanssa, jota en olisi halunnut, olisi voinut olla minulle hyväksi. vaikka joskus nuorempana tuli itsekin epäiltyä, että mistä mä voin tietää, ja olenkohan nyt tosi rajoittunut ihminen...

omassa ystäväpiirissä biseksuaalisuus tuntuu olevan sen verta yleistä, että minäkin juuri sen takia joskus otin juuri noita paineita, että "vain biseksuaali voi oikeasti olla suvaitsevainen ja rakastaa Ihmistä..." ja blaablaa. ihan turha tuntea huonommuutta siksi, että itsellä ei ainakaan tähän mennessä ole ilmennyt tuota kykyä. eikä se bisseys tee ihmisestä sen parempaa, monella tutulla on oikeasti tosi vaikeaa sen takia. kun "viiteryhmä" tavallaan puuttuu, tai näyttää olevan niin paljon hajanaisempi. vaikka eihän se ole, en minä ainakaan usko että itselläni sinänsä on niin hirveästi yhteistä kaikkien lesbojen kanssa... mutta on lesbokulttuurista helppo löytää tukea lesboudelleen tietyssä vaiheessa (ja sen on kiva.) mutta että bi-kulttuuri... kun voi "elän naissuhteessa, mutta olen bi" ja "minulla on aviomies, mutta kaipaisin seksiä naisen kanssa"(ihan ovat vaan esimerkkejä!) ihmisten olla vaikea nyt jotenkin kokea olevansa "samaa bi-ryhmää". eivätkä olekaan. kun en minäkään haluaisi enää kuulua mihinkään "lesboryhmään", ystävät ja kaverit ovat kaikenlaisia. mutta oli oikeasti aikanaan hyötyä siitä, että oli tuo bile- ym. kulttuuri. ja kyllä mua lesbokulttuuri jne. kiinnostaa yhä, mut kiinnostaa moni muukin juttu.

tässä ei nyt ehkä ollut päätä tai häntää... jotain sekavia aatoksia vain. että tuskin bisseys nyt on sitä, ettei osaa valita. jossakin tilanteessa monelle voisi olla helpompaa julistautua lesboksi/heteroksi, mutta se ei tunnu itsestä oikealta eikä hyvältä, näin mä olen sen ymmärtänyt. ja toisille tuo ei ole onkelma eikä mikään...

Siis mitäs heleskuta perkule...!!!??? Että kaikkien lesbojen täytyy kokeilla ensin myös miestä jotta voi "oikeasti" tietää onko lesbo? Kiesus mitä bullshittia...
Tästä bi-härdellistä sen verran että tässä jossain vaiheessa (ja ehkä hieman edelleen?) oli varsinkin 20 vee (ja miinus ja plus) ikäisten keskuudessa hyvinkin muotia sanoa olevansa bisse ja käydä sitten vähän toteuttamassakin tätä sanomaansa... Tästä kaiketi "oikeat" bisset nyt sitten kärsii (ja pyydän anteeksi "oikeat" etuliitettä kun en nyt parempaakaan tähän hätään kyennyt ähkäisemään...)

Se tuntuu aika julmalta, että oletetaan miehen kanssa seurustelevan bissen tai kyseisen miehen automaattisesti hinkuvan kolmen kimppaan. Kolmen kimppa ei ole koskaan edes käynyt mielessä, vaikka olen saattanut yhtäaikaa deittailla sekä miestä että naista. Ja jos se on käynyt miehen mielessä, hän ei ole ainakaan sitä tuonut julki.

Hasssua on, kun monet (ei kaikki) lepakot suhtautuvat bisseihin kuin johonkin välimuotoon: ikäänkuin vajaina lesboina, jotka "ymmärtävät kyllä vielä" olevansa oikeasti lesboja. Ei paljon esimerkiksi huvita itseään tehdä lepakoille tykö, jos asenne on tuo.

Monet saattavat vielä muutenkin olla epävarmoja seksuaalisuudestaan (esim. nuoret), lepakoiden aggressiivisuus ei välttämättä auta löytämään sitä omaa suuntaansa.

Nyt täytyy ottaa huomioon, että mielipiteitä ja ihmisiä on joka lähtöön. Mutta kyllä aggressiiviset ja "suvaitsemattomat" lesbot ovat varmasti vähemmistöä! Voidaanko oikeasti, siis ihan rehellisesti väittää, että MONET (=useimmat?!) lesbot suhtautuvat bisseihin negatiivisesti? Tai ovat aggressiivisia?

Rakkaat naiset. Eikö nyt edes ME voitaisi hyväksyä toisiamme sellaisina kuin olemme? Heterot, lesbot, bisset (joita minun uskomukseni mukaan on ihan aidosti olemassa, ei siis vain heteroa tai lesboa) ja muut naiseutta tunnustavat. Hemmetti tässä saadaan miesten tekemässä maailmassa muutenkin taistella, niin sitten alkaa vielä naisetkin toisillensa kiukuttelemaan. Minun ystäväpiiristä ei löydy suvaitsemattomia, aggressiivisia IHMISIÄ. Luojan kiitos.

Nuoruuteen kuuluu luonnollisena osana itsensä etsiminen, eikä pelkästään se seksuaalisuuden kanssa. Eikä siinä ole mitään pahaa. Mutta vastaavalla tavalla on kunkin oma asia päättää, haluaako itse olla se nainen, joka "auttaa" nuorta löytämään itsensä. Itse en sitä hommaa halua. Varsinkin kun satun aina ihastumaan määrätietoisiin naisiin. Itselläni on hyvä ystävä, joka on bisse. Ja hän elää sen mukaan parisuhteessa, kun sattuu ihmiseen ihastumaan, ja siis yhden kanssa kerralla.

Monta kertaa olen huomannut, että sekä homoja, että lesboja vaivaa valitettava mustavalkoisuus asioiden suhteen. Jos olet lepakko, niin sinun on pakko pitää tietyistä jutuista ja pakko vastustaa jotain muuta. Näitäkin viestejä lukiessa ei voi muuta sanoa kuin, että olemme valittavan suvaitsematon vähemmistö:-(

Joo, kuten sanoin, kaikki eivät ole mustavalkoisia tai aggressiivisia, mutta esimerkiksi itselleni on jäänyt mieleen elämäni ensimmäiset naistenbileet vuosia sitten, kun minulle jaksettiin jutella tasan niin kauan, kunnes selvisi se bisseyteni. Sitten nostettiinkin nenää ja surffattiin kauemmas. Siitä jäi ikävä tunne ja myöhemmin ystävät ovat tilittäneet samantyyppisistä jutuista. Tuollainen pienikin asia voi ajan mittaan suurentua hirviöksi.

Olen tullut dumpatuksi bi-naisen toimesta, kun hän halusikin mieluummin miehen, joten ymmärrän hyvin sen bi-pelon siinä mielessä. Dumpatuksi tuleminen sukupuolen takia oli jotain niin pohjamutia myöden karmeaa, etten toivo sitä kenellekään.

"Hemmetti tässä saadaan miesten tekemässä maailmassa muutenkin taistella, niin sitten alkaa vielä naisetkin toisillensa kiukuttelemaan. (-Starling)"

Loistava kommentti! Juuri näin... Minäkin peräänkuulutan naisten välistä solidaarisuutta! Itse koen olevani vielä niin tuore näissä piireissä, ettei ole liiemmin ennakkoluulot kuin aggressiivisuuskaan päässyt tarttumaan ja hyvä niin. Toivottavasti tämä "lapsen usko" säilyy vuosien ja erilaisten kokemusten kertyessä.

Mielipide on eri asia kuin järkyttävä suvaitsemattomuus. Melkein kaikista on tarpeellista/hauskaa/kivaa puhua itsestään ja kokemuksistaan ja eritellä niitä ja kertoa omia johtopäätöksiään. Sitten saattaa käydä niin ikävästi ettei kaikki olekaan ihan samaa mieltä. So what, menköön keskustelun piikkiin. Kun omia vaiheitaan ajattelee ja lukee näitä tarinoita, niin hyvää pokkaa vaatii sanoa ettei liisaseksu.. eiku biseksuaalisuutta ole olemassa. Jos joku on psykan oppikirjasta tuollaista lukenut niin löytyy niitä kilpaileviakin teorioita.

Jos en itse mitenkään innostu biseksuaalisuudesta ja voin sen jopa kysyttäessä kertoa, niin ei se minusta suvaitsematonta tai aggressiivista tee. Jos seuraava joka minulta vie jalat alta himottavuudessaan onkin mies, niin varmasti mielipide muuttuu. Solidaarisessa hengessä ;-)

Itseäni ei juuri oikeastaan kiinnosta toisen seksuaalisuus... Jos saan naisen olen tyytyväinen ja yritän tietysti kaikkeni tehdä sen suhteen eteen... Ei ole kenenkään vika jos toinen rakastuukin uuten ihmiseen, oli se sitten mies tai nainen, sellaista sattuu... Vain itsestäni voin olla varma ja omasta seksuaalisuudestani, vai voinko ?? Elämä on siinäkin antanut pienen töytäisyn pari kertaa... Toisaalta nykyistä omaa bisseäni en vaihtaisi esim. uskottomaan mieheen tai vieraissa juoksevaan/ väkivaltaiseen naiseen... Tärkein parisuhteen perusta kun aina löytyy korvien välistä...

Henkilkohtaisesti en halua, että minut luokitellaan miksikään. Olen vain minä ja tällä hetkellä minua kiinnostaa naiset enemmän, kun miehet.....tiedä sitten miksi???? Sili olen onnellinenja rakkautta etsimässä.

Kai lesbojen bi-kammossa on kyse omasta epävarmuudesta. Bissetytön kanssa seurustellessa helposti kalvaa se ajatus, että ehkä bi ihastuukin mieheen ja valitsee sosiaalisesti helpomman parisuhdemuodon. Ja onhan se kuluttavaa, että tietää kultansa kaipaavan jotain, mitä ei voi itse olla/antaa.

Oon itse törmänny tuohon samaan ja ärsyttää, kun pitäisi olla lesbo että lesbo "ystäväni" hyväksyisivät minut! Niitä häiritsee kamalasti se, jos olen miehen kanssa esim. baarissa vaikka olisimme sen miehen kanssa vain kavereita. He heti kuvittelevat että me seurustellaan..friikkiä. Onneks on yksi lesbo YSTÄVÄ, jota minun bisseyteni ei haittaa. Ja onneksi on ihania hetero ystäviä. Siinähän ne tosi ystävät erottuu, kun ruetaan seksuaalisista suuntautumisista puhumaan. Itse en kuulu tähän bisse porukkaan, joka haluaa molemmat sukupuolet yhtäaikaa. Yksi ihminen kerrallaan. Siinä on vain se, että mulle se on sama onko se nainen vai mies kunhan on ihana ihminen.

Kateus vie kalatkin vedestä.

Lesbot ovat kateellisia biseksuaaleille. Biseksuaalit voivat olla normaaleissa (hetero)piireissä eikä niiden tarvitse lukkiutua tähän lesbokuvioon joka on niin kuin jostain helvetistä (*.

*) suuri osa on päästään vinksahtaneita tavalla tai toisella, outoa paranoiaa, itsetuhoisuutta, alkoholismia, äkillisiä mielialan vaihteluita, uskottomuutta, lahkoutumista, selkään puukottamista, kiusaamista, seksuaaliongelmia yms.

yhden helvetti on toisen taivas... and vice versa

en tiedä, millaisissa "lesbokuvioissa" poraliike on itse elellyt, vai lieneekö tuo ollut ironiaa...

itse en kyllä vaihtaisi pois näitä omia lepakkopiirejäni, enkä varsinkaan omaa, ihanaa, sosiaalisesti ei-keskiluokkaista valintaani olla juuri sen naisen kanssa, joka on sattunut koskettamaan sydäntäni

Yhdyn edelliseen puhujaan ja ihmetelen pora-liikkeen mielipidettä... Aikamoinen yleistys... En itse ole kyllä piiruakaan kateellinen bi-naisille ja heterokuppiloihinkin mene ystävieni kanssa, tosin meikä katselee siellä naisia...

voivoi, tuota pitää ainakin kommentoida, että "lesbopiireissä" jotenkin olisi sen sekopäisempiä ihmisiä... riippuu varmasti todellakin piireistä. kyllähän minäkin tiedän että varsinkin jos elää pitkälti baarielämää, niin siellä se "piiri pieni pyörii", ja minusta ei todellakaan ole ihme jos siinä alkaa sitten tulla kaikennäköistä ongelmaa (niin kuin missä hyvänsä kaveri- tms. piirissä jossa ollaan paljon tekemisissä ja myös seksi-/parisuhteissa kohtuullisen pienen ihmismäärän kesken). itsekin helsingissä elämäni asuneena on tullut hassuja tilanteita esiin, ja joskus on ollut pakko sanoutua irti koko baarissakäymisestä, vaikka en mihinkään "piireihin" kuulu. mutta kuuluuhan lesbobaarikulttuuriin se julma totuus, että exien kanssa on opeteltava tulemaan toimeen, jos haluaa samoissa baareissa käydä ja kuuluu noihin "piireihin". minusta on pelkästään inhimillistä, että sellainen voi aiheuttaa esim. mielenterveysongelmia. vai? mutta on hassua kuvitella että se pieni baaripiiri olisi monenkaan elämää, tai "baarikärpästen" koko elämä... ihan jokaisen oma asia on sitten miten ihmissuhteensa junailee ja selvittää.

minä kun aikaisemmin sanoin, että mielestäni mulla on oikeus määritellä itseni lesboksi "kokeilematta" miehiä... niin, totta kai, ehkä vaan sillä viittasin siihen, että mielestäni kellä tahansa on oikeus määritellä itsensä bisseksi. eikä kenelläkään muulla kuin henkilöllä itsellään ole siihen määrittelyyn mitään sanomista. keskustella voi juu, aina. ja ihminen miettiä identiteettiään uusiksi jos siltä tuntuu. hassulta vaan tuntuu, että minä (ja varmasti lähes kaikki täällä) raivostun jos joku hemmetin päiviräsänen tulee mestaroimaan meidän seksuaalivähemmistöjen elämää. ja silti täälläkin joillain on tarve mestaroida bi-ihmisten identiteettiä ja elämää. ei minusta enemmistöllä, hyviä ihmisiä ja naisia olemma, luulen että aika moni täällä kuitenkin on melko suvaitsevainen. ja keskustellahan saa ja pitää, musta on vaan hienoa jos ennakkoluuloistakin pystytään puhumaan. "ylikorrektius" ei varmaan ole tän palstan tarkoitus...?

mulle on myös tärkeää naisten keskinäinen solidaarisuus, siis nyt jollain tasolla ainakin. sitä kannattaa vaalia, niin kuin nyt kaikkien ihmisten keskistä solidaarisuutta. mutta nyt jos pysytellään vaan tämän foorumin asioissa, niin olispa hienova, jos pystyttäis pitäytymään sellasella linjalla, että kaikki uskaltais kommentoida jos siltä tuntuu. ja kertoa omista tunteista kans. joku bi-lesbo-kahtiajako tuntuis hassulta, jos puhutaan naisten välisistä suhteista. kaikkiahan nuo meitä koskee.

että kiva kun ootte täällä kaikki!

No jos ei ole mielenterveysongelmia niin älkää sitten tulko minulle yksityisesti kertomaan itsemurhahaaveistanne! Itse asiassa myös tuttavani korvat ovat täynnä itsemurhaa haluavian lesbojen tarinoita. Tämä on vasta alkua.

Kaikenlainen pahansuopuus ja selkäänpuukottaminen kukoistaa. Eka kerta vähemmistöpaikassa ja kukaan ei puhu minulle siellä eikä sen jälkeenkään. Eihän se mitään, mutta kun sitten kuulee että minusta on kyllä puhuttu ja kauheasti pahaa kanssa! Menee noin viisi vuotta ja näen tämän minusta pahaa puhuneen henkilön eräässä yksityiskodissa ja tunnelma on hiukka latautunut. Lopulta käy ilmi että minut oli alunperin sotkettu johonkin toiseen henkilöön!

Mutta ulos savustaminen on L-piireissä normi eikä poikkeus. Ole siinä sitten heteromaailmassa yksin, bisseltähän se onnistuu, ottaa vaan takin naulasta ja häipyy vaikka kymmeneksi vuodeksi (aika jolloin lesbot keskimäärin alkavat harkita anteeksiantoa), mutta jos oletkin lesbo, niin jumalaut mä oon out.

Sitten tulee vielä ihan sairas suhde seksuaalisuuteen. Pihdataan ja kiristetään seksillä. Kaveri oli ollut kahdessa seurustelusuhteessa ja oli vielä NEITSYT! Hirveä sota syntyy jos joku uskaltaa hakea seuraa, puhuu seksistä eikä rakastelusta, tai rakastelusta parisuhteen ulkopuolella! Prostituoituihin suhtaudutaan kuin jotkut talebanit. Tuntuu että suuri osa porukasta ei ole oikeasti lesboja vaan kuivettuneita vanhapiikoja joiden viktoriaaniset moraaliopit pitäisi lastata junavaunuihin ja lähettää Amerikkaan missä niiden suuri tarve on!

Nyt mä olin taas avoimin mielin yhdessä lesbokuviossa mukana, mutta puhuin hieman ohi suuni netissä. Sen jälkeen minä olen ollut heille kuin RUTTOTAUTINEN! Normaalit ihmiset osaavat sovitella välit ilman että heitetään jatkuvasti yhteisön ulkopuolelle! Tai ainakin olen kuullut että Pohjanmaalla miehet vetävät toisiaan turpiin ja sen jälkeen ollaan kavereita. Sekin on parempi tapa kuin ihmisen eristäminen!

Kyllä minä olen kironnut sitä päivää kun minulle valkeni että olen lesbo. Mitään muuta en tästä yhteisöstä halua kuin yhden naisen itselleni loppuelämäksi, miksi sen pitää olla niin pirun vaikeaa?

Jaahas, vähän näyttäis siltä, että syrjinnästä kärsineet bi-tytöt voivat tyytyväisinä hymyillen pyörähtää ympäri, ei taida ne nenännyrpistelijälesbot olla muutenkaan parasta mahdollista seuraa teille. Lepakko jos ettii naista, mutta bisse ihmistä, niin eihän se mitenkään sovi yhteen, eihän? :)

anteeksi, ei liity otsikkoon enää. minä vaan ihmettelen, että mistä ihmeestä pora-liike on tuollaiset piirit löytänyt? ja on kyllä aika epäreilua yleistää tuolleen, vaikka oliskin katkeroitunut. tosi ikävää jos omat kokemukset lesboista on noin kamalia. mä olen törmännyt kaikenlaisiin ihmisiin, joillain on ongelmia ja joillain ei. ehkä tuo on silkkaa provosoimista. kivoja naisia on vaikka miten paljon, mutta täytyy sanoa että katkeroituneeseen ihmiseen olisi aika vaikea rakastua...

niin, bisse-tytönhän varmaan on joo helppo vaan häipyä ja vaihtaa "miesvaihde" päälle... niinhän se biseksuaalisuus toimii. heihaloo.

vielä... tosin turhaan tässä nostatan verenpainettani..;) eihän kenenkään ole pakko kuulua "piireihin" tai kuvioihin. jos pora-liike ainoa mitä haluat on yksi nainen, niin kannattaisi ehkä kokeilla vaikka sitten deittipalstoja tai jotain. miksi ihmeessä roikkua kuvioissa, joista tulee vaan paha olo? tuota en ny ymmärtänyt, etteikö lesbo voisi olla heterokuvioissa (jos sillä kaveripiiriä tms. tarkoittaa). miksikäs ei? aika selvää lienee jo se, että myös lesbopiirejä on erilaisia jos nyt sitten haluaa aikaansa lähinnä lepakkoseurassa viettää...

hassuhan mä oon kun tuollaiseen tosissani reagoin, ehkä vaan siksi että jos joku identiteettiään etsivä erehtyis tuota luulemaan totuudeksi, alkaa "eheyttää" itseään, ja joku menettää tulevan ihanan tyttöystävän...;)

hyvää oloa meille kaikille...

"jos pora-liike ainoa mitä haluat on yksi nainen, niin kannattaisi ehkä kokeilla vaikka sitten deittipalstoja tai jotain. miksi ihmeessä roikkua kuvioissa, joista tulee vaan paha olo? "

On kokeiltu, ulkonäkö tappaa suhteenalut. Yhtä ei kuitenkaan tappanut ja siitä olen ikionnellinen vaikka suhde loppuikin.

Itse asiassa en paljon edes viitsi pyöriä ravintoloissa. En tykkää myöhään valvomisista, tupakansavusta, kaljan juonnista, kirkkaista valoista enkä tilaisuuksissa käytetystä musiikista. Miks mä menisin tilaisuuteen jossa minua muistutetaan siitä että minä olen yksin (kyllä mä joskus olen tavannut kavereitani) ja josta minä olen aina lähtenyt yksin kotiin?

Sen täsmennyksen teen, että kyllä mä itse lasken itseni kuuluvaksi niihin tärähtäneisiin, mutta se mun tärähtäneisyyteni ei yleensä aiheuta haittaa muille.

"aika selvää lienee jo se, että myös lesbopiirejä on erilaisia"

Mitä vähemmän kaljaa, sitä paremmin keskustelu menee. Tunnetusti minä olen sellaisissa piireissä joissa tapaan lesboja jotka ovat hyvin mukavia, mutta niin tärähtäneitä (itsemurha, alkoholismi (entinen tai nykyinen), pitkäkestoinen masennus, syömishäiriö, vaikeus hyväksyä oma homoseksuaalisuus yms.) että varmasti läikytän teeni jos kuulen kaiken. En mä voi kuunnella noita tarinoita ja sitten vain toivottaa hyvät jatkot vaan mä tunnen vastuuta noista ihmisistä ja joka kerta kun mä kuulen tuollaista se tietää että minulla on enemmän töitä.

"jos joku identiteettiään etsivä erehtyis tuota luulemaan totuudeksi, alkaa "eheyttää" itseään"

Osa eheytyksestä pitää paikkansa, siis jutut kurjista homoseksuaalipiireistä ja "kannibalismista". Minä ymmärrän ne oikein hyvin. Mutta loppu ei sitten pidäkään paikkaansa. Uskossa palaa loppuun ja sitten he tulevatkin minulle kertomaan tarinansa....

kuulostitpa pora-liike nyt erilaiselta. pisti nuo yleistykset ja aikaisemmista kommenteista huokunut viha(?) ja katkeruus jotenkin ärsyttämään. vastaisin tuohon mielellään, täytynee luoda uusi aihe, kun ei tämä enää biseksuaalisuutta koske... voin kokeilla osaanko käyttää sen vertaa tietokonettani.:)

Mistä alottaisin.. Jo ala-asteella ymmärsin pitäväni naisista, ihastuin sen hetkiseen opettajaani ja tein jo silloin kaikkeni että hän pitäisi myös minusta. Nyt olen 25 ruumiltani ja sielultani varmasti yli 100 vuotta nähnyt. 13 vuotiaana poika sai minut rakastumaan itseensä, kun olin 14 menimme kihloihin ja vannoimme ikuista rakkautta.. Hän kuoli vuosi myöhemmin. Surin häntä neljä vuotta, irtosuhteilla itseäni lohduttaen (miehiä&naisia) kunnes löysin rakkaan joka ymmärsi miksi suren.. Naisen joka tuntui aina tunteneen minut ja minä hänet. Elämä hymyili taas; mutta vain hetken.. Hän oli aikaisemmin ollut suhteessa miehen kanssa ja tullut raskaaksi, mies (alkoholisti) oli häipynyt omille teilleen taas.. Minä rakastin ja luulin että hänkin rakasti. Tuin häntä raskauden vaikeuksien läpi, synnytyksen, lapsen koliikin. rakastin myös lasta kuin omaani.. pientä tyttöä.. Jota edelleen kaipaan.. Kunnes lapsi kasvoi ja kultani päätti että haluaa erota ja yrittää lapsen isän kanssa uudestaan. Ja niin rikoin itseni taas, hyväksyin hiljaa kaiken. Sen jälkeen olen hukuttanut itseni työhön, enkä edes katsellut uutta. Minun vikani on,että jos löydän rakkauden nyt, en luota sen kestävän.. Sama oli se bi,lesbo, tai mies.. Ehkä olen kadottanut uskoni ihmisiin.. Tuntuu vain että tämän palsta kirjailijat ovat unohtaneet rakkauden..

miksi olen epäileväinen kun bi-tyttö kiinnostuu minusta?
-ensimmäiselle tyttöystävälleni olen ollut ainoa tyttö ja mietin että pitiköhän hän minusta vain ystävänä, sillä tykkää niin paljon poikien kanssa olla
(tuo on aika iso syy, en ajattele että heidän tunteensa ovat aidot)
-tällä hetkellä tykkään varatusta bissestä ja hän tykkää minusta (mutta hänellä on POIKAYSTÄVÄ). tulee mieleen, että haluavatko nykyajan tytöt vaan lesbian loverin tai jotain

Ihmiselle on täysin luontaista epäillä kaikkea mikä poikkeaa omasta käytöksestä... Aikojen alussa meihin istutettu vaistonvarainen suojelumekanismi... Joten jokainen voi itse yrittää ulos epäilyistään ja yrittää kasvaa ihmisenä... Kaikki mikä ei tapa niin sehän vain karaisee... Eipä muuta kuin suvitsevaisuutta ja avarakatseisuutta...

Hep!

Haluan molempia, miehiltä seksiä ja naisilta rakkautta ja seksiä.
En kimppaa tai jakamista, vaan jokainen omana itsenään itsekkäästi minulle.
Julkihomo, kaapissa elävä bisse, kait?

Pyydän anteeksi huonoa ilmaisuani edellisessä viestissäni.

Tarkoitus ei ollut loukata ketään, en tietenkään tarkoittanut että bi-naisten pitäisi vaihtaa "miesvaihde" päälle tavatessaan ahdasmielisen lesbon. Tottakai heidän täytyy saada tavata naisia ympäristössä, joka ei vilise heteroita.

Enkä myöskään tarkoittanut loukata lepakoita, puhuin nyt vain niistä muutamista jotka tämän palstan kommenttien perusteella vähintään nyrpistävät nenäänsä tutustumatta ihmiseen jos tämä ilmoittaa olevansa bi. Heilläkin on perustellut syynsä epäluuloisuuteen, ja siksipä he eivät ehkä olisi bi-naiselle kovinkaan mieluista seuraa.

Näinhän se kaikissa piireissä menee, jos joku on ajatusmaailmaltaan liian erilainen, saatat vaikka vaihtaa baaria, tai vain pöytää oman viihtyvyytesi vuoksi. Sitä lähinnä tarkoitin.

On todella sääli, että muutamat yksilöt lesbo-bi-homo-hetero-yms. piireistä saavat pilattua niin monen maineen. Jos tästä oppisimme puhumaan rehellisesti, ja henkilökohtaisuuksiin menemättä, voisi kaikilla olla hauskempaa. Tiedän, kuulostan tekopyhältä aikaisempien viestieni jälkeen, mutta antakaa minullekin mahdollisuus oppia.

Varsinaista oikeutta minulla ei ole arvostella piirejä, kun en niissä ole ollut lainkaan. Aikaisemmin mainitsin luokittelevani itseni jonnekin bi:n ja lesbon välimaastoon. Etsin itseäni vielä, ja saatan piakkoin etsiytyä näihin piireihin. En haluaisi joutua luokittelemaan itseäni tämän tarkemmin, valehteluksihan se käsitettäisiin jos en pysyisikään valitsemallani lesbouralla. Todellakin, se pitäisi tänne palstalle kirjoitellessa muistaa, että näitä lukevat muutkin. Ei ole hyvä asia, jos lesbopiirit käsitetään vaikeiksi lähestyä, muutaman kirjoituksen perusteella. Suvaitsevaisuuttakin löytyy.

Haluan vielä kerran pyytää anteeksi kaikilta jotka ovat kokeneet kirjoitukseni provosoivina tai loukkaavina. Olisi ilo nähdä se päivä kun voisimme kaikki puolustaa vähemmistön oikeuksia tappelematta seksuaalisuutemme eri muodoista keskenämme. Jokaisella on oikeus mielipiteisiinsä ja valintoihinsa, mutta jos voisimme olla loukkaamatta toista. Minä ainakin haluan uskoa siihen, että meille jokaiselle on joku, jossakin. Etsinnästä pitäisi pyrkiä yhteistuumin tekemään helpompaa. Rakkaudella.

ärr.. kirjotin viestin joka vaan hävisi johonkin. hitsi.

viisasta puhetta japicootilta. minäkin niin toivon että ihmisinä pystytään kirjottelemaan. jokaisen mielipide ja ajatus on tärkeä. välillä on provosoiduttava, jos joku yleistyksinä esittää omia huonoja kokemuksiaan. tai ainaskin kerrottava omia parempia kokemuksia. musta on ihana olla lesbo!:) oma seksuaalinen suuntautuminen on minulle ollut aina voimavara, joka on kantanut monien ihan muiden vaikeuksien yli.

jotenkin sitä kantaa vastuuta siitä, että tää voi olla monelle identiteettiään etsivälle se ensimmäinen foorumi, jolle hakeutuu. siks haluaa tuoda esiin ajatuksia siitäkin, että lesbona ja bissenä voi elää ihanaakin elämää. naiset on ihania... ja että joukkoon mahtuu. varmasti löytyy oma paikka ja tapa olla ja elää.

pidetään ittemme naisina!

p.s. mun "miesvaihde"-kommentti oli pora-liikkeen kirjoituksesta. ihan vaan japicootille tiedoksi. ;)

Kiitos ihmiäinen tiedosta :) Vallan vaan pelästyin kun olin kirjoittanut edellisen viestini hieman liian kiireellä. Keskustelu oli päässyt lämpenemään edellisen käyntini jälkeen niin kovin, etten ainakaan halunnut jättää väärää käsitystä mielipiteistäni.

Itse olen biseksuaalina törmännyt siihen, että asia on kovin vaikea myöntää ääneen juuri ennakkoluulojen vuoksi. Lesbokammoiset naiset pelkäävät, että alan lähennellä heitä ja miehet alkavat ehdotella kolmen kimppaa kun kuvittelevat biseksuaalin hakevan vain sellaista.
Etenkään miehille ei tunnu juolahtavan mieleen, että biseksuaali voi ihan oikeasti haluta parisuhdetta.

Monesti olen kuunnellut vierestä tai jopa osallistunut mukaan keskusteluun, jossa puhutaan biseksuaaleista. Ikävä huomata, että miten paljon ennakkoluuloja on ihmisillä, jotka pitävät kuitenkin itseään hyvin avoimina ja ennakkoluulottomina. Suomalaisissa taitaa perusluonteessa istua ainakin jonkinlainen homokammo.

Olenkin viime aikoina kuitannut etenkin miehille, jotka laukovat suustaan ties mitä biseksuaaleista, että ovat vain kateellisia kun bisseillä on enemmän valinnanvaraa.

Mutta mitä enemmän tuollaista kuuntelee, sitä vahvemmin on mielessä pysyä vain lähipiiriä lukuunottamatta kaapissa. Eihän sen näin pitäisi olla?

hm, en tiedä voiko tätä soveltaa kehenkään muuhun kuin itseeni, mutta joskus saatan bi-seurassa tuntea oloni vaivautuneeksi, koska, vaikka en voisi kuvitella seurustelevani miehen kanssa ja pidän itseäni lähinnä lesbona, minulla on joskus fantasioita miehistä tai saatan tuntea joskus vetoa johonkin tiettyyn mieheen... olisi niin paljon vähemmän hämmentävää olla vain ja ainoastaan lesbo, ja joskus bi-seksuaalit kaverit muistuttavat tästä puolesta minussa...

Totah... Joku sanoi jo tuolla ylempänä (hiukka kliseisesti mutta kivasti) että bisse rakastuu ihmiseen. Mä ihastun ulkonäöltä sekä miehiin että naisiin (kumma kyllä diggaan molemmissa feminiinisyydestä) ja rakastun persoonaan. Luulen, että rakastuisin persoonaan vaikka en tuntisi seksuaalista vetoa kuin toiseen sukupuoleen. Sittenpä olisinkin kusessa. Sille ei vaan voi mitään. En koe mitenkään olevani puolikas, enkä todellakaan käsitä miten joku voi pitää tyttöä ja poikaa samaan aikaan (tästä on riidelty niin paljon). Minulle se yksi on se yksi, ja toinen sivussa on pettämistä. Jos naisen sylissä kaipaisin miestä en varmaan olisi todella rakastunut.

On loukkaavaa kun joku sanoi ettei bisexualisuutta oikeasti ole, ja että bisset eivät olisi monogamisia. Olen bisexuaalinen, tunnen vetovoimaa sekä miehiin että naisiin. Sitäpaitsi kaikki ihmiset rakastuvat henkilöön, sillä tavalla kaikki ovat aivan sisimässään bissejä, näin ainakin luulen. En todellakaan halua miestä ja naista samanaikaisesti, en voisi tehdä niin. Joko tai, mutta voin rakastua kumpaankin. Vaikka bisseys on trendikästä on niitä jotka ovat tosissaan, eikä se tarkoita että he ovat nymfomaaneja tai pettureita. Jos oikeaasti on bisexuaali niin on.

No eipä meidän seksuaalivähemmistöllä ole syytä itkeä homofobiaa tämän keskustelun perusteella. Starlingille taannoisesta naisten solidaarisuustoiveesta thumbs up, ikävä kyllä universaali totuus taitaa tässäkin olla se että aggressiiviset ovat se näkyvä osa, miten vähemmistössä sitten lienevätkään. Ja vastuuta identiteettinsä etsijöistä tuntekoot ne jotka siihen vain suinkin kykenevät, jos ei muuta niin hyvä mieli on siitä varmasti kiitoksena.

Mutta oli mulla jotain muutakin kuin risuja ja ruusuja... Bisse/homoseksuaali -jakoa informatiivisempi on musta keskittyminen siihen, mitä kukin parisuhteeltaan, kolmiosuhteeltaan etc haluaa ja missä määräsuhteissa: seksiä vai sielunkumppanuutta. "Bisse etsii ihmistä" pätee myös muhun mutta ei esimerkiksi yhteen pari viikkoa sitten baarissa tapaamaani toiseen bi-tyttöön. Tämä "motiivijako" on myös siitä mukava että se pätee niin heteroihin, bisseihin kuin homoihin/lepakoihinkin. ;)

Olen vähän samassa tilanteessa kuin keskustelun 2:ssa kommentissa, eli olen jossakin bi:n ja lesbouden puolessa välissä. Viimeiset 12v olen seurustellut vain naisten kanssa, mutta en voi vannoa (toisin kuin 100% lepe) etteikö ainakin teoriassa olisi mahdollista sopivan miehen valloittaa sydämeni, käytännössä tämä tosin tuskin tulee käymään.
Minua kuitenkin jurppii se, kun katsoo esim. deitti.netin ilmoituksia, niin lähes kaikki bi-naiset ovat onnellisesti (??) naimisissa, mutta etsivät "naisten välistä juttua"...Siis pelkkää seksiä...aivan kuten stereotyyppisesti heistä (meistä?) sanotaankin...Itselleni ei tulisi mieleenkään sählätä suhteen aikana kenenkään toisen kanssa, oli se sitten kumpaa sukupuolta hyvänsä. Siinä mielessä tuntuu olevan vähän trendijuttu tällä hetkellä tuoda mausteita lässähtäneeseen heteroseksiin olemalla välillä naisen kanssa, jopa mies kolmantena...hohhoijaa...zzz!!!

Ehkä mä oon vaan liian hyväuskoinen, mutta mä uskon puhtaasti siihen, että mä ainakin rakastun ihmiseen, en sukupuoleen (näillä sanoilla kerroin äidilleni tyttöystävästä...;))... Mun on vaikea rakastua, mut mä kuitenkin aina rakastun ihmiseen ihmisenä!!!:)
Vaikkakin mä oon varmaankin lähempänä lesboa kuin bi:tä...:))